Stadin Panimo – Disobey Bignums Ale

Kattilahallissa tapahtuu pimeitä.

Disobey 2016 eikun 2017 starttasi, ja Jaanus Kääpin puhuessa rupesi janottamaan.

Stadin Panimo on valmistanut tapahtumalle alen, josta löytyy 16 eri humalalajiketta. Onko tää nyt ipaa vai ei?

Speksit: 5,6% / 7,5e / 0,4L

Näyttää ihan peruskaljalta, mutta maistuu paremmalta. Humalointi tuntuu, olut on pääasiassa katkera ja tuoksuu kompostille. Mikäs humala tuo nyt taas oli? Vähänkuin parempi Iisalmen IPA, enkä tarkoita sitä loukkauksena kummallekaan.

Yllättävän virkistävä, tai ehkä se on vain perjantai klo 15:28 ja olut.

Paremmasta päästä oleva, sopivasti humaloitu ale. Ei tunnu siltä että humalointiövereitä olisi vedetty, myyvästä 16 lajikkeen tiedosta huolimatta. Tätä taidan ottaa tänään useamman.

Mutulla 75/100

Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi lempikäyttökohteistani mallasmäskille! Etenkin tässä reseptissä toimii panotuore kostea mäski. Saaristolaisleipää leipoessa pitää mennä mututuntuman mukaan, eli lisätä maltaita, siirappia ja kaljaa kunnes taikinalla on oikeanlainen koostumus. Kotikeittiöön sopiva rakenne taikinalle näkyy alhaalla kuvassa.


1 saaristolaisleipä
n. 2dl leipäjuurta (viime leipäpostauksen juuri toimi hyvin, mutta myös ylijäänyt leipätaikina kelpaa. Jätä silloin vain lisäämättä vehnäjauho!)

n. 1dl vehnäjauhoja

n. 1/2dl ruisjauhoja

n. 1dl mämmimallasta

n. 1dl mallasmäskiä

(Kaikenlaisia leseitä ja rouheita voi myös lisätä.)

ripaus suolaa

n. 1/2dl tummaa siirappia

hiukan cayennepippuria

n. 1/2dl tummaa kaljaa (parhaiten toimivat kotikalja tai kotikaljauute, tummat oluet tai alkoholittomille piimä. Seuraavaksi haluaisin kokeilla tehdä tätä milkstoutilla!)

Ylhäällä raaka taikina nousemassa, alla kypsä leipä.

– Sekoita ainekset hyvin kulhossa, kunnes taikina on tummaa, vielä kosteaa ja hieman löysää. Täytä voideltu leipävuoka taikinalla noin puoleenväliin. Anna leivän nousta rauhassa, kunnes taikina on täyttänyt lähes koko leipävuoan (voi viedä tunnin tai enemmänkin!). Esilämmitä uuni 180 °C asteeseen. Paista leipää n. 1,5 tuntia (Tämä aika on vain arvio, paistoaika on uunikohtaista!). Voitele pintaa siirapin ja veden sekoituksella ja anna sen imeytyä. Poista leipä vuoastaan ja paista vielä 30 minuuttia.  Kypsyyden voi tarkistaa tökkäämällä kuivan tikun tai veitsen keskelle leipää. Kypsyys on helppo tarkistaa myös halkaisemalla leivän. Pieni kosteus ei haittaa, leipä jatkaa vielä kypsymistään uunista poistettunakin. Anna levätä huoneenlämmössä muutaman tuntia. Säilö joko jääkaapissa tai pakastimessa.


Toivottavasti maistuu, palataan asiaan seuraavassa mäskipostauksessa!

Õllenaut – Brikett

Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66


Viskin ystävän suosikki.

Veldi ja Tütred – Galo Gaasid

img-20161119-wa00101

Galo Gaasid 8%

Tallinnan reissullamme tarttui mukaan Harjumaalaisen Veldi ja Tütredin (Veldi ja tyttäret) Galo Gaasid porter. Pikaisen taustatutkimuksen perusteella meillä kävi tuuri ja valitsimme oluen, joka oli tyyliltään panimon parhaimmistoa.

Ulkonäöltään olut on musta, vaalealla ja mukavasti pitsittävällä vaahdolla. Tuoksu on humalainen ja katkera. Galo Gaasidia pantaessa on käytetty ohra- sekä ruismaltaita. Rukiin lisäys antaa porterille hiukan viskinomaista aromia, jota yksi tovereista kommentoikin: “Maun perusteella olisin uskonut, jos joku olisi kertonut tämän olleen kypsytetty viskitynnyreissä.” Suutuntuma on silkkinen, kermainen ja suuta hivelevä. Galo on vähemmän katkera ja kuiva kuin odotettiin.

Galo Gaasid on erinomainen porter, mutta siinä ei ole mitään erityisen erottavaa muista lajitovereistaan. Yhdelle tovereista löytyi kuitenkin olut, mitä ostaa uudelleen seuraavalla Tallinnan vierailulla. Ruokasuosituksiksi soveltuvat raskaat ruoat (kuten kinkku) tai suklaiset jälkiruoat.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75

Yllätysvoittaja Etelänaapurista.


Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!

Orval – Orval feat. Olutbloggaajat

Orval lienee klassikkojen klassikko, jonka perusteella se valittiin olutbloggaajien yhteispostauksen uhriksi vuoden 2016 viimeiselle päivälle. Meille kyseinen olut ei ole kovinkaan tuttu, mitä nyt on saatettu yksi nauttia suurempia analysoimatta jossain pubissa – ratebeerin varsin korkea 99/100 ja weighted avg 3.91/5 väittäisi että analysointia vaaditaan. Joten seuraavaksi tiedossa sitä kuuluisaa “diipadaapa bloggailua”.

Teollisuusmunkkien linja puskee parhaimmillaan ulos 28000 pulloa trappistia per tunti, joten on jännittävä ajatella mikä on munkkien päätoimi jos oluen valmistuksen tulisi trappistin sääntöjen mukaan olla heidän toissijainen prioriteettinsa. Saadut voitot käytetään luostarin ylläpitoon, ja kaikki ylimääräinen lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Voi siis sanoa että juodaan hyvän asian puolesta, jos luostarin tilusten ylläpitämisen jälkeen jää yhtään ylimääräistä.

Orvalin vaatimaton luostari

Orvalilla on kotisivuillaan varsin kattava kuvaus oluen valmistusprosessista ja jopa siitä kuinka herkkua tulisi nauttia.

Optimaalinen orvalointi(tm) ohjeistuksen mukaan syntyy kun olut on säilytetty valolta piilossa, jäähdytetty noin 10-15 asteiseksi (vaikka pullon etiketti väittää 12-14°c) ja juotuna Orvalin omasta lasista. Pohjasakka tulee nauttia erikseen.

Meidän pullomme on kotoisin Alkosta ja varsin uusi. Pullotettu 08/2016 / ABV 6,9%.

Ulkonäöltään Orval on kullanruskea ja sameahko. Vaalea kermainen vaahto säilyy pitkään ja olut kuplii erittäin voimakkaasti. Herättää juomahalut hetkessä.

Hiivan, sitrushedelmän ja raikkauden tyylipuhdas tasapaino tuoksussa saa kehuja kaikilta tovereilta. Lievää banaanin aromiakin löytyy. Maussa Orval vaihtaa kelkkaa, tuoden happaman, hapokkaan ja kuivan suutuntuman. Erinäisiä makuja on yllättävän hankala erottaa. Usean maistamisen jälkeen alkumaussa alkaa erottumaan katkerahko humalointi.

Trappistioluiden luonteenpiirteisiin kuuluu oluen kehittyminen ajan myötä. Tovereiden mielenkiinto vanhempaa Orvalia kohtaan heräsi: ajan kuluessa oluen karamellisuuden, happamuuden ja hiivaisuuden kuuluisi kehittyä uusiin ulottuvuuksiin! Nuori Orval toimii varmasti kesäterassilla janojuomana. Käydään poimimassa yksi pullo monopolista kypsymään.

 


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 16/20
Suutuntuma: 10/10
Kokonaisuus: 34/40
Yhteispisteet: 84/100

Yhteenvetona, emme ehkä osaa ottaa perinteisistä belgityyppisiä oluista kaikkea irti, makunystyröidemmemme sykähdellessä enemmän vahvojen makujen suuntaan tekniikan edelle. Tässä kuitenkin hieno esimerkki tasapainoisesta oluesta, jota on vaikea haukkua koska siinä ei ole oikeastaan mitään huonoa.


Alla linkit muihin yhteispostaukseen osallistuviin blogeihin:
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkellari
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Toveri Budapestissa: Olutta etsimässä

Budapest on ollut matkakohteenani jo useamman kerran, mutta nyt ensimmäistä kertaa perehdyin paikalliseen olutkulttuuriin. Pääpainona tässä raportissa ovat pienpanimot ja niiden oluet, mutta kirjoitan tähän alkuun vähän yleisestikin asioista. Ennen matkaani selvitin aika perusteellisesti, mihin kohteisiin käyn tutustumassa ja mitä oluita kannattaa kokeilla. Taustatutkimuksessani käytin Budapestin turisti-infoja sekä ratebeerin statistiikkaa.

Suomen hintatasoon tottuneena järkytyn aina hiukan, kun käyn Budapestissa; kaupasta saa jopa parempaa olutta (volttirajoja ei ole) kuin Suomen ruokakaupoista, ja vielä halvemmalla hinnalla (esim. Arany Ászok 0,5l maksoi n. 65 senttiä). Neljä suurinta panimoa ovat Arany Ászok, Dreher, Soproni ja Borsodi, joiden tuotteita löytyy useimmista kuppiloista ja baareista, kauden paikallisten ohella. Ruin-baarit ovat iso juttu Budapestissa ja niissäkin on mukavasti tarjolla pienpanimoiden tuotteita. Suosittelen kokeilemaan näitä vanhoihin raunioihin perustettuja klubeja, vaikken tällä kertaa itse ehtinytkään!

Yleisesti ottaen kaikissa käymissäni paikoissa oli ystävällinen palvelu ja englantia osattiin tarpeeksi hyvin. En kyllä yrittänytkään kysellä mitään yksityiskohtaista, mikä saattoi auttaa asiaa. Nuorempien paikallisten kielitaito on parantunut paljon viime vuosina. Valitettavasti tämä saattaa kertoa siitä, että he ovat mahdollisesti muuttamassa paremman elintason perässä ulkomaille. Toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisesti alaan tulevaisuudessa. Pienpanimo-oluiden hinta oli suuri verrattuna perusbisseen, muttei silti liian paljon. Kahden desin maisteluannos maksoi keskimäärin 2 euroa. Pienemmissä paikoissa turvauduttiin mielestäni liikaa craft beer vallankumouksen lippulaivaan, IPAan, mutta hyvältähän ne silti maistuivat.

Tässä lista käymistäni paikoista, mitä mieltä olin niistä ja mitkä olivat mielestäni parhaat juotavat. Kannattaa muuten tsekata aukioloaikoja ennen vierailua, sillä osa paikoista voi sulkea jo kymmeneltä illalla. Kaikki kohteet sijoittuivat Pestiin eli läntiselle puolelle Tonavaa, mutta minkäs teet jos Budalla ei oikein ole mitään tarjottavaa!

Macska (Bérkocsis u. 23)

Mukavan boheemi baari ja vegaaniruokala hiljaisella sivukadulla. Hanasta löytyi pari kauden paikallista olutta ja jääkaapista pieni (ja varmasti kantiksille räätälöity) valikoima oluita. Valikoiman rajoittuneisuus ei kuitenkaan häirinnyt, sillä laatua oli hyvässä määrin. Paitsi Laláh Dry Stout. Älkää edes kokeilko.

Hopaholic  – IPA 6,5%

Reketye – Amazon Blonde Witbier 4,5 %

X – Laláh Dry Stout 4,4%

Gólem – Mandarella APA 5%

Fóti – Geisha Herbal Beer 4,5%

Csak a Jó Sör – Only Good Beer (Kertész u. 42)

Pullokaupan, olohuoneen ja kulmabaarin hybridi. Sisustuksesta tuli Tallinnan Uba ja Humal mieleen, vaikka olikin  nuhjuisempi. Kaupalla oli vakuuttava, vaikkakin pienehkö valikoima maailman parhaita oluita. Valitettavasti paikallisten oluiden valikoima oli aika rajattu, ehkä korkeista kriteereistä, mutta silti. Only Good Beer kutsui juomaan tuopillisen jotain hyvää samalla, kun selailet korkeilta seinähyllyiltä, mitä viedä kotiin. Hintatasokin oli hyvä!

Brew Your Mind – Love Session #1, Vermont ed. IPA 5%

Only Good Beer, Jonas Craft Beer House, Hopaholic, Hrabal

Hopaholic – In Hop We Trust (Akácfa u. 38)

Only Good Beerin pöydältä löytyneessä pamfletissa ehdotettiin, että kun kauppa suljetaan yhdeksältä, lähistöltä löytyy saman omistajan baari Hopaholic. Sisustus oli jotain pullokaupan ja steampunkbaarin välimaastossa. Valikoima oli kattava, vaikkakin IPAa oli muutama liikaa hanoissa omasta mielestäni, kuten Only Good Beerissäkin. Baarimikko varoitteli ottamasta Esthajnal ’16:ta sanoen sen muistuttavan After Eightia, mikä kummastutti allekirjoittanutta: pidetäänkö stouteja ja portereita alempiarvoisempina Unkarissa?

Brew Your Mind – Peach Please, Vermont ed. IPA 6,5%

Szent András – Esthajnal ’16 Mint Chocolate Stout 7%

Neked Csak Dezső! (Dohány u. 7)

Juutalaiskorttelin pienpanimobaari, missä tarjolla sekä unkarilaista että tšekkiläistä. Yläkerrassa isot, pitkät pöydät isommille porukoille. Hanasta irtosi pääasiassa Synthesis Brewlabin tuotteita. Ehkä vähän “hipsterimpi” verrattuna Hopaholiciin.

Synthesis – One Night Seduction Imperial Stout 8,2%

Synthesis – Big Red Button Smoked Red Ale 5,3%

Jónás Craft Beer House (Fővám tér 11)

Modernin gallerian/kauppakeskuksen kyljessä, Tonavan rannalla sijaitseva pienpanimobaari ja kahvila on miellyttävä paikka viettää päivää, etenkin kesällä. Lämmin kesäaurinko ja viileä jokituuli komppaavat varmasti kivasti Reketyen panimon tuotteita, joita täällä pääasiassa tarjoillaan (onhan omistaja sama).

Brandecker – Hangover Rasta Red IPA 6,5%

Reketye – Ravasz Hód Brown Ale 6,5%

Buda Porter

Élesztő (Tűzoltó u. 22)

Tiiliskivisen sisäpihan yhdellä seinustalla sijaitseva Budapestin craft beer skenen timantti, Élesztő tarjoaa eniten hanatuotteita kaikista käymistäni baareista. Ja kaikki ovat unkarilaisia pienpanimo-oluita, ilman suurempaa puolueellisuuta. Sisustus on aika minimalistinen, mutta selvästi tarkoituksella. Täältä sai maukasta olutta.

Synthesis – Hoplager For Hitchikers Pale Lager 5,3%

Mad Scientist – Saison 17 5,5%

Élesztő Sörműhely / Yeast Wörks – Black Mamma Stout 6%

MONYO – American Beauty APA 5,6%

Élesztő, Hopaholic, Neked Csak Dezső!

Léhűtő (Holló u. 12-14)

Valitettavasti visiittini läheni loppuaan ja jouduin käymään Léhűtőssa “juoksukaljalla”. Silmääni iski kuitenkin heti sisään astuessani laajan valikoiman lisäksi yksi olut, jota olin etsinyt koko Budapestin reissullani: Csuporin Bunny Hop Apa. Se kun oli esitutkimukseni perusteella maistamisen arvoinen. Baarimikkokin suositteli myös kyseistä olutta ja valitteli, etten ehtinyt pientä suurempaa tuoppia nauttia. Léhűtő on varmasti muihin verrattuna hieman kalliimpi, sijaitseehan se lähempänä turistikortteleita, mutta laatua löytyy hinnan vastapainoksi. Ja Suomeen verrattuna silti halpaa. Hiukopalaksi oli tarjolla tapasta!

Csupor – Bunny Hop APA 4,5%

BEER To GO (Ráday u. 7)

Mukava pieni pullokauppa, johon törmäsin etsiessäni yhtä toista kauppaa. Muistuttaa Helsingin Pien -olutkauppaa. Erona muihin kauppoihin BEER To Go ei myynyt kuin unkarilaisia pienpanimoiden tuotteita. Kotimainen valikoima oli ehkä laajin, mutta hiukan puolueellinen; MONYO Brewing Companyn oluita oli leijonanosa. MONYOn oma baarikin sijaitsi lähistöllä. Täältä lähti suurin osa tuliaisistani takaisin Suomeen.

BeerOdalom (Kis Salétrom u)

Monipuolisin pullokauppa, jossa vierailin. Täältä löytyi niin paikallisia (puolueettomasti), kuin myös ulkomaisia pienpanimotuotteita. Kaiken lisäksi BeerOdalom myi myös panimotarvikkeita ja pullohyllyjen alla oli laatikoittain maltaita! Hyvä hintataso.

Hrabal (Rákóczi út 11)

Tšekkiläinen olutravintola, joka on nimetty tšekkiläisen kirjailijan Bohumil Hrabalin mukaan. Tämä näkyykin sisustuksessa, sillä joka seinällä on ainakin 5 taulua miehestä. Hrabal tarjoilee siis maahantuotuja tšekkiläisiä oluita. Valikoima on hyvä ja maittava, käykää ihmeessä jos tällaiset oluet maistuvat.


Kohteet, jotka jäivät tällä kertaa käymättä (mutta ovat seuraavana listalla):

Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

MONYO Cafe (Kálvin tér 7)

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Rizmajer Kézműves Sörház (Táncsics Mihály u. 110)


Suosittelen Budapestia lämpimästi oluen ystäville. Pienpanimoita löytyy kivasti ja heidän oluitaan tarjoilevia kapakoita myös. IPAt ja APAt vievät ehkä turhan paljon hanatilaa, mutta maistuvia muiden oluttyylien edustajia löytyi myös. Kannattaa vähän tutkia etukäteen paikkoja ja niiden sijainteja ennen matkaa Budapestiin. Jotkut pullokaupat ja kapakat olivat pienillä sivukaduilla piilossa.


Tähän listaan tuliaisoluiden arvosteluja:

[catlist tags=”BudapestOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]

 

Kotiolutta: Häjy Cossun Imperial Stout

Viimeisen luukun takaa paljastuukin kotiolutta! Shokkiyllätys! Kyseessä siis ensimmäinen yrityksemme valmistaa kotikonstein stouttia. Olut nimettiin erään toverin appiukkoehdokkaan mukaan “Häjy Cossun Imperial Stout” :iksi. Kyseisen herran lempinimi on siis Cossu – Häjy puolestaan kuvaa stoutin jäykkää luonnetta.

Olut on vastaus “haasteeseen” kun kerran ohimennen kuulimme Cossun voivottelevan ettei löydy stouttia, jossa on kunnolla makua: niinpä kaikessa hiljaisuudessa ja salaa aloitimme tämän projektin keväällä ja olut on siitä lähtien kypsynyt kellareiden pimennossa (onhan tämä kärsimättömyyden nimissä tosin muutamaan kertaan jo hyväksi todettua 😉 )

Olut pullotettiin 2015, ja prosentteja on arviolta < 9. Toveri jonka muistiossa tarkemmat speksit ovat, viettää joulua perheensä kanssa kuten kaikki oikeat ihmiset joten lisäilemme tarkemmat tiedot samaan postaukseen myöhemmin.

Häjy Cossun Imperial Stout on väriltään pikimustaa ja kerää päälleen ujon vaaleanruskean vaahdon. Tuoksusta löytyy paahteista mallasta, kahvia, suklaata, sitruksista humalaa ja hieman ruohoisuutta. Ehkä hieman alkoholikin sähisee läpi, tuoden stouttiin hieman cossuisuutta. Maultaan olut on paahteinen, kuiva, aavistuksen suklainen ja maanläheinen. Lämmittää matkallaan alas.

 

Pullotettu 27.2.2016

ABV: 8,8%

Käytetyt maltaat: Pale Ale, Flaked Barley, Viking Black, Viking Chocolate

Humalat: Magnum, Amarillo

 

Hyvää Jouluaattoa ja tolkuntäyteistä Joulua!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100


 

Great Divide – Hibernation Ale

Great Dividen tuotteissa olen pitänyt itse oluiden vahvojen makujen lisäksi etiketeistä. Tavallaan ne on tosi simppeleitä, mutta tavaramerkin tunnistaa helposti vaikka ei edes osaisi lukea. Väritkin on kivan hillittyjä toisin kuin sitten ne oluet. Tällä kertaa Hibernation Ale.

Pullon ulkoasu ja olut muistuttavat kivasti toisiaan

Vahvuus 8,7%, English-style Old Ale.

Olutta on valmistettu vuodesta 1995, ja kauppoihin sitä tuodaan aina talven kynnyksellä. Kypsytetty 3 kuukautta.

Avattu jääkaappikylmänä, mutta todettu että parempi antaa hieman lämpöä käsissä ennen arviota.

Punertavan ruskea olut, ei mainittavan vahvaa vaahtoa mutta vaahdon väritys on kiva ja jättää pitsiä.

Tuoksussa on paahteisuutta, imelää makeutta ja hiukkasen suklaata. Tulee mieleen tosi tumma kahvi jonka sekaan on heitetty siirappia tms. Maltaisuus on vahva, selkeästi “English-style”.

Todella vahva maku, makeaa maltaisuutta, karamellia, siirappisuutta ja kaikkea sitä. Hankala sanoa jääkö humalointi maltaisuuden varjoon, vai enkö vain osaa erotella humalointia seasta muualla kuin jälkimaussa, joka on katkerahko ja myöskin todella voimakas. Kestää pitkään. Olut on todella täyteläisen makea, mutta ei kuitenkaan imelän makea kuten esimerkiksi Vanilla Cake Fever. Maussa on jotain mikä muistuttaa puusta.

Kummallinen olut, ei ehkä iske henkilökohtaisella tasolla mutta erikoisuudesta ja makujen valtavasta kirjosta täytyy antaa propsit. Old Ale itselle toistaiseksi vähän pimennossa oleva kategoria johon täytyisi tutustua tarkemmin, niin saisi vähän perspektiiviä.

Tuoksui hiukan paremmalta kuin maistui, kiva tuttavuus. Näin jälkikäteen lämmittää mukavasti.


Ulkonäkö: 7+/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet:  74+/100

Hiihtäjä etiketissä sopii kuvaan – tää menisi varmaan kivasti lenkin päätteeksi jos sattuisin pitämään hiihdosta.

Plussa oluen ja pullon yhtenevästä värimaailmasta.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Talviolut

Vakka-Suomen panimo meille twiitissään suositteli talvioluttaan kinkun kanssa, joten pakkohan tuota oli testata.

Väriltään olut on tummanruskeaa, jopa mahonkista, hieman läpikuultavaa ja jättää mukavan vaahtoreunuksen pintaansa. Tuoksussa voi havaita vahvaa maltaisuutta.

Maultaan talviolut on makeahko ja tumman maltaan maku tulee selvästi esille. Suuhun jää kiva jälkimaku.

Suutuntuma on tasainen ja ehkä omaan makuun hieman liian vetinen. Voisi kaivata hieman lisää runkoa. Silti erittäin virkistävä.

Prykmestarin talviolut on perushyvä lager ja jatkaa samaa hyvää linjaa mihin on muissakin Vakka-suomen panimon oluissa tottunut. Se ei erotu muista samantyylisistä oluista mitenkään erityisesti, mutta maistuu varmasti vaikkapa saunan tai hiihtolenkin jälkeen.

Ja sopii tämä nautittavaksi myös kinkun kera.


Ulkonäkö 5/10

Tuoksu 9/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Yleisesti 19/40

Yhteensä 47/100