Pyynikin – Winter Lager

Pyynikin Winter Lager 5%

Pyynikin talvinen “hento” savulager on mielestämme pistävämmin kuin hennosti savustettu, jopa muun oluen haitaksi. Saimme oluen maisteltvaksi panimon lähettämästä paketista, kippis vaan heille!

Lasissa olut on hiukan samea, lyhytvaahtoinen ja itse asiassa ulkonäöltään aika hyvin omenasiideriä muistuttava. Tuoksun ja maun osalta edellämainittu savuisuus peittää aika voimakkaasti kaikkea. Savuisuus itsessään ei ole huono asia, mutta silloin kun olemme siitä nauttineet, se on ollut pehmeämmin ja täyteläisemmin oluessa osana; tässä se tuntuu olevan pistävämpi ja jotenkin extrana itse oluen päällä.

Pienellä hapokkuudella ja savun poistamisella Pyynikin Winter Lager voisi olla mielestämme hyvä olut, mutta tällaisena se ei saa meiltä suurempia arvosanoja. Olut sentään uppoaa hyvin!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 13/40

Yhteispisteet: 40/100

Winter Lagerissa on lupaavia elementtejä, mutta ne eivät millään sulaudu yhteen.


 

Brauerei Heller – Schlenkerla Fastenbier, tynnyrituoreena @Kitty’s

Fastenbier 5,5% ja oluen tapitusta

Brauerei Hellerin Schlenkerla Fastenbieriä oli tänään tarjolla valituissa HOK oluthuoneissa ja panimon 6. sukupolven omistaja, Matthias Trum, oli vielä tapittamassa olutta. Löysin tieni keskustan Kitty’siin, jossa oli viiden aikoihin jo hiukan jonoa täyden oluttynnyrin vieressä. Matthias piti lyhyen esitelmän oluesta ja panimostaan, jonka jälkeen olutta alkoi virrata nopeaan tahtiin.

Brauerei Heller mainostaa itseään “olutmaailman dinosaurukseksi”, sillä se on ainoita panimoita maailmassa, joka vielä mallastaa viljansa perinteisin menetelmin, jolla panimolle tunnusomainen savuaromi saavutetaan. Fastenbier aka Lentbier on perinteisesti pääsiäisen paastonaikaa varten pantu “nestemäinen leipä”, jolla korvattiin kiinteä ruoka. Olut on viime vuosina siirtynyt myös pulloihin, mutta aiemmin sitä sai vain Schlenkerlan panimonbaarista paastonaikaan.

Tuopissa olut näyttää samealta ja tumman mahonkiselta. Pinnalle on muodostunut täyteläinen ja luonnonvaalea vaahto, josta jää jäljelle kermainen pitsi. Tuoksussa savuisuuden ohella on karamellisuutta, rusinaa/taatelia ja humalista tulevaa sitruksista raikkautta. Kuvittelisi, että Fastbierissä olisi enemmän prosentteja kuin 5,5%, sillä olut tuoksuu hyvin raskaalta.

Olut maistuu erittäin maukkaalle. Oluen tuoksussa kuvailtujen aromien lisäksi oluessa maistuu myös pieni metallinen sivumaku. Olut ei tunnu ihan yhtä savuiselta kuin muut maistamani panimon oluet, joka johtuu siitä, että Fastbierissä on käytetty myös savustamatonta mallasta. Suutuntumaltaan olut on yksi täyteläisimpiä ja pehmeimpiä, joita olen maistanut. Hiilihappoja ei ole paljoa, mutta olut onnistuu silti olemaan hyvin raikas ja helposti juotava. Humalien katkeruus ja makea leipäisyys ovat pääosassa jälkimaussa, joka myös lämmittää mukavasti.

Matthias Trum neuvoi Kitty’sissä, että heidän savuoluensa on tottumiskysymys: yleensä olut alkaa tottumattomille olemaan hyvää kolmannella tuopilla. Itselläni jo ensimmäinen tuoppi toimi! Jos jotain tämän nestemäisen lounaan kanssa haluaisit vielä syödä, suosittelisin jotain kevyttä, sillä olut on aika raskas.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 35/40

Yhteispisteet: 84/100

Jonottamisen arvoista ehdottomasti.


 

Õllenaut – Brikett

Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66


Viskin ystävän suosikki.

Brauerei Heller – Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

img-20161112-wa00131

Urbock 6,5%

Hellerin panimon savuolut oli osalle tovereista jo tuttu viime kesältä. Tämä savubock ei ole sinällään jouluolut, mutta sen sesonki kuitenkin on syksystä jouluun. Alkossa se myöskin kuuluu “jouluoluisiin”. Suosittelemme juomaan hieman lämmenneenä, jolloin maut ja aromit erottuvat selkeämmin savun seasta.

Schlenkerlassa on vahva vaahto ja viehättävä tumman punainen sävy. Tuoksu on erittäin savuinen ja tervainen. Maku tuo mieleen savusaunan, taustalla runsas maltaisuus ja ruohoinen humalaisuus – kaikki maltillisessa tasapainossa. Schlenkerla on suoraan sanottuna juuri sellaista mitä odottaisi ja toivoisi tällaisen tyyliseltä oluelta.

Hellerin rauchbier herätti myös lopuissa tovereissa mielenkiinnon savuoluita kohtaan. Rima on kuitenkin nostettu jo aika korkealle tämän oluen myötä. Ruokasuosituksena savuinen pekoni ja mahdollisesti jopa joulukinkku! Tulevassa Olut ja Kinkku -postauksessamme Schlenkerla on ensimmäinen varmistettu olut!


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 35/40

Arvosana: 83/100

Yksi kategoriaa määritteleviä oluita.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Terva Suomi 100v. Juhlaolut

tervaolut

Itsenäisyyspäivän aaton aamuna, yksi tovereista (ainaisen mainonnan uhri) huomasi naamakirjansa etusivulla Vakka-Suomen panimon mainoksen uudesta Juhlaoluestaan ja huomattuaan paikallisen alkon valikoimassa vielä muutaman pullon olevan, kirmasi toveri pitkäripaiseen vauhdilla joka olisi saanut Lasse Vireninkin kateelliseksi.

Eli lyhykäisyydessään, onnistuin saamaan paikallisen alkon viimeisen pullon Prykmestarin uutta, Suomen satavuotista taivalta juhlistavaan tervaolutta ja päätin katsoa mitä tämä mahtaa tarjota.

Ulkonäöltään olut on punertavanruskeaa ja vielä lasiin kaataessa pinnalle jää kauniin valkoinen vaahto, joka tosin katosi kokonaan muutaman minuutin kuluttua jättäen oluen melko tylsän näköiseksi.

Tuoksu ei hirveästi yllätä: Miedosti tervainen ja vähän savun aromia. Sanoisin että jopa liian vähän, sillä tervaoluena tässä toivoisi olevan oikeasti tervainen tuoksu.

Maku oluella on kevyen maltainen  ja esille tulee salmiakkia, vähän katajaa ja todella vähän sekä savua että tervaa. Suutuntuma on tosin lievästi happoinen ja olut lämmittää mukavasti alas mennessään.

Sanoisin oluen olevan vähän keskiarvoa parempi, mutta silti lievä pettymys. Pullossa mainostettu terva ei oluessa juurikaan maistu ja lähinnä tästä tulee mieleen saman panimon vanha ja hyväksi todettu Schwarz. Eipä siinä, kyllä tätä mielellään juo, mutta jos hakee erikoisempaa tervan tai savun makua, kannattaa etsiä muualta.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteensä: 62/100


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!