Kotiolutta: Häjy Cossun Imperial Stout

Viimeisen luukun takaa paljastuukin kotiolutta! Shokkiyllätys! Kyseessä siis ensimmäinen yrityksemme valmistaa kotikonstein stouttia. Olut nimettiin erään toverin appiukkoehdokkaan mukaan “Häjy Cossun Imperial Stout” :iksi. Kyseisen herran lempinimi on siis Cossu – Häjy puolestaan kuvaa stoutin jäykkää luonnetta.

Olut on vastaus “haasteeseen” kun kerran ohimennen kuulimme Cossun voivottelevan ettei löydy stouttia, jossa on kunnolla makua: niinpä kaikessa hiljaisuudessa ja salaa aloitimme tämän projektin keväällä ja olut on siitä lähtien kypsynyt kellareiden pimennossa (onhan tämä kärsimättömyyden nimissä tosin muutamaan kertaan jo hyväksi todettua 😉 )

Olut pullotettiin 2015, ja prosentteja on arviolta < 9. Toveri jonka muistiossa tarkemmat speksit ovat, viettää joulua perheensä kanssa kuten kaikki oikeat ihmiset joten lisäilemme tarkemmat tiedot samaan postaukseen myöhemmin.

Häjy Cossun Imperial Stout on väriltään pikimustaa ja kerää päälleen ujon vaaleanruskean vaahdon. Tuoksusta löytyy paahteista mallasta, kahvia, suklaata, sitruksista humalaa ja hieman ruohoisuutta. Ehkä hieman alkoholikin sähisee läpi, tuoden stouttiin hieman cossuisuutta. Maultaan olut on paahteinen, kuiva, aavistuksen suklainen ja maanläheinen. Lämmittää matkallaan alas.

 

Pullotettu 27.2.2016

ABV: 8,8%

Käytetyt maltaat: Pale Ale, Flaked Barley, Viking Black, Viking Chocolate

Humalat: Magnum, Amarillo

 

Hyvää Jouluaattoa ja tolkuntäyteistä Joulua!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100


 

Great Divide – Hibernation Ale

Great Dividen tuotteissa olen pitänyt itse oluiden vahvojen makujen lisäksi etiketeistä. Tavallaan ne on tosi simppeleitä, mutta tavaramerkin tunnistaa helposti vaikka ei edes osaisi lukea. Väritkin on kivan hillittyjä toisin kuin sitten ne oluet. Tällä kertaa Hibernation Ale.

Pullon ulkoasu ja olut muistuttavat kivasti toisiaan

Vahvuus 8,7%, English-style Old Ale.

Olutta on valmistettu vuodesta 1995, ja kauppoihin sitä tuodaan aina talven kynnyksellä. Kypsytetty 3 kuukautta.

Avattu jääkaappikylmänä, mutta todettu että parempi antaa hieman lämpöä käsissä ennen arviota.

Punertavan ruskea olut, ei mainittavan vahvaa vaahtoa mutta vaahdon väritys on kiva ja jättää pitsiä.

Tuoksussa on paahteisuutta, imelää makeutta ja hiukkasen suklaata. Tulee mieleen tosi tumma kahvi jonka sekaan on heitetty siirappia tms. Maltaisuus on vahva, selkeästi “English-style”.

Todella vahva maku, makeaa maltaisuutta, karamellia, siirappisuutta ja kaikkea sitä. Hankala sanoa jääkö humalointi maltaisuuden varjoon, vai enkö vain osaa erotella humalointia seasta muualla kuin jälkimaussa, joka on katkerahko ja myöskin todella voimakas. Kestää pitkään. Olut on todella täyteläisen makea, mutta ei kuitenkaan imelän makea kuten esimerkiksi Vanilla Cake Fever. Maussa on jotain mikä muistuttaa puusta.

Kummallinen olut, ei ehkä iske henkilökohtaisella tasolla mutta erikoisuudesta ja makujen valtavasta kirjosta täytyy antaa propsit. Old Ale itselle toistaiseksi vähän pimennossa oleva kategoria johon täytyisi tutustua tarkemmin, niin saisi vähän perspektiiviä.

Tuoksui hiukan paremmalta kuin maistui, kiva tuttavuus. Näin jälkikäteen lämmittää mukavasti.


Ulkonäkö: 7+/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet:  74+/100

Hiihtäjä etiketissä sopii kuvaan – tää menisi varmaan kivasti lenkin päätteeksi jos sattuisin pitämään hiihdosta.

Plussa oluen ja pullon yhtenevästä värimaailmasta.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Talviolut

Vakka-Suomen panimo meille twiitissään suositteli talvioluttaan kinkun kanssa, joten pakkohan tuota oli testata.

Väriltään olut on tummanruskeaa, jopa mahonkista, hieman läpikuultavaa ja jättää mukavan vaahtoreunuksen pintaansa. Tuoksussa voi havaita vahvaa maltaisuutta.

Maultaan talviolut on makeahko ja tumman maltaan maku tulee selvästi esille. Suuhun jää kiva jälkimaku.

Suutuntuma on tasainen ja ehkä omaan makuun hieman liian vetinen. Voisi kaivata hieman lisää runkoa. Silti erittäin virkistävä.

Prykmestarin talviolut on perushyvä lager ja jatkaa samaa hyvää linjaa mihin on muissakin Vakka-suomen panimon oluissa tottunut. Se ei erotu muista samantyylisistä oluista mitenkään erityisesti, mutta maistuu varmasti vaikkapa saunan tai hiihtolenkin jälkeen.

Ja sopii tämä nautittavaksi myös kinkun kera.


Ulkonäkö 5/10

Tuoksu 9/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Yleisesti 19/40

Yhteensä 47/100


 

Beer Hunter’s – Mufloni Talviporter

Talviporter 6%

Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on kyseisen panimon sesonkiolut Alkon hyllyille. Ruokakauppojen vastine on jo arvostelemamme Mufloni Huurupukki. Humalina tällä kertaa nugget, cascade ja centennial.

Talviporter on sysimusta olut, jolla on heikko, mutta vahvan pitsinen vaahto. Tuoksussa havaitsin pääasiassa kahvia, kuivuutta, ruohoisuutta humalista sekä siirappisuutta. Maussa humalien tuoma katkeruus on pääroolissa, taustalla pieni makeus ja maltaisuus. Suutuntuma on täyteläinen, mutta valitettavan vetinen loppua kohden.

Verrattuna Huurupukkiin Talviporter on vain marginaalisesti parempi, hiukan paremmalla maullaan ja täyteläisyydellään. Korkeampi hinta maitokauppaserkkuunsa nähden ei tunnu täysin oikeutetulta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 59

Askel parempaan suuntaan, mutta silti lievä pettymys.


Kulmbacher – Kapuziner Winter-Weissbier

Kapuziner 5,4%

Kulmbacherin Kapuziner on “luonnollisen samea” hefe-vehnäolut, joka on tämänhetkisistä jouluolutkalenterin oluista auennut kovaäänisimmällä pamauksella!

Ulkonäöltään Kapusiineri on hunajaisen samea ja hiilihappoinen. Vaikuttavinta kuitenkin on sen eläväinen vaalea vaahto, joka säilyy kovin pitkään. Hiiva ja sitrus ovat päällimmäisinä mielessä tuoksutellessa, taustalla havaitsin myös aprikoosia? Parasta oluen tuoksussa kuitenkin on, kuinka se saa janoni heräämään hetkessä.

Maultaan Kapuziner muistuttaa muita hefe-weisseja hiivan, maltaan ja vehnän kolminaisuudellaan, mutta erinomaisen hedelmäinen raikkaus erottaa sen muista. Oluen vahva hiilihapokkuus tuntuu jatkuvan vielä juomisen jälkeenkin: suussakin tuntui yhä muodostuvan vaahtoa! Joulunajan vehnistä tämä on uusi suosikkini; Maku on erittäin raikas ja miellyttävä, vaikka taustalla onkin hiukan kehoa. Suosittelen tätä olutta joulupöytään monipuolistamaan valikoimaa!


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 76/100

Yllättävän mukava jouluvehnä.


Brewdog – Santa Paws

Santa Paws 4,5%

Brewdogin viskimaustettu jouluale on yksi harvoista ruokakauppojen ulkolaisista jouluoluista, eikä syyttä. Voin suoralta kädeltä sanoa ostavani yhden Santa Pawsin omaan joulupöytääni.

Lasissa Santa Paws on tumman mahonkinen ja vuotaa tummaa punaa valoa vasten. Olut vaahtoutuu kivasti, mutta kyseinen kuohu laskee myös nopeasti. Tuoksussa ovat päällimmäisinä makeus, lievä terva/savu sekä jouluisen luumun aromit.

Tämä olut tuo maussaan juuri sitä joulun henkeä, mitä toivoin; siirappinen hedelmäisyys ja sen vastapainona oleva turpeinen lämpö tuovat mieleen lumisateen keskellä olevan mökin ja lämpimän takan. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen, mutta vahvempi alkoholin tuoma lämpö olisi nostanut oluen korkeammalle sijalle. Suosittelen lämpimästi jouluruokien kanssa. Muistakaa nauttia Santa Paws rauhassa, kiireettä!


Ulkonäkö: 6

Tuoksu: 15

Maku: 15

Suutuntuma: 6

Kokonaisuus: 29

Arvosana: 71

Miellyttävä lisä joulupöytään.


Põhjala – Must Kuld, Cherry Edition

Aika taas maistella Vironmaan tuliaisia. Tällä kertaa Eestin ykköspanimon Põhjalan sysimustaa porteria.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee valtavasti. Jopa ylitsevuotavasti kuten allekirjoittanut sai kokea. Eikä vaahdolla ole aikomusta kadota mihinkään sinä aikana kun olutta lasissa riittää. Mukava nähdä vaihteeksi oluita joista on myös silmänruokaa nautiskelun ajaksi. Ulkonäöltään olut vaikuttaa tavanomaiselta porterilta: Mustaa kuin yö.

Tuoksu tuo tullessaan erittäin vahvasti suklaata, kahvia, mallasta ja kirsikkaa. Laktoosi tuo oman lisänsä keitokseen. Kaikki siistissä tasapainossa toistensa kanssa. Lämmettyään tuoksu on kuin vahvassa ja hyvässä kahvissa.

Ensimmäinen suullinen tuo tullessaan yllätyksiä. Ulkonäöstään huolimatta porter ei ole lainkaan raskas, vaan erittäin helposti juotava ja melkeinpä raikas. Kirsikka tekee itsensä näkyväksi, sillä se on ensimmäinen asia jonka oluessa maistaa. Maku ei kuitenkaan ole turhan ylimalkainen, vaan tukee raikkauden vaikutelmaa. Olueeseen lisätty laktoosi tuo muuassaan miellyttävää makeutta ja  sopii hyvin yhteen kahvin paahteisuuden kanssa. Jälkimaku on reilun kahvinen ja säilyy todella pitkään. Yksi parhaista jouluoluista joita on  tullut maistettua!

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Oikein miellyttävää ja sopii yhteen jo aiemmin mainitun raikkauden kanssa.

Yleisesti voisin sanoa että nyt osui kohdalle erittäin mainio portteri! Kirsikka portterissa on jotain mitä harvemmin tulee maistettua, mutta se sopii tähän mustaan juomaan kuin nenä päähän. Muutenkin olut on juhlaa kaikille aisteille. Mikään ainesosa ei puske liiallisesti lävitse vaan pikemminkin kaikki tukevat toisiaan erinomaisesti.

Jos etsit raskaan joulupäivällisen jälkiruoaksi jotain maultaan täyteläistä ja jouluista, mutta silti helposti juotavaa olutta, “täs siul on sellane”.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Yleisesti 37/40

Kokonaisarvosana: 88/100

Kovat ovat oluen pisteet, mutta hyvää sopii kiitellä!


 

Stallhagen – Brewdolf The Reinbeer

Päivän olut on vaihteeksi talvisesonkia varten tehty. Houkuttimena on käytetty poroja ja käsityötä, ja mielestäni ihan hyvin siinä on myös onnistunut!

Ulkonäöltään olut ei tarjoa vau-elämystä, mutta onnistuu täyttämään nätin tuntomerkit. Tasainen vaahto joka jää kauniisti vellomaan.

Väriltään olut on lämmin, tuo mieleen pihkan tai siman. Lyhyesti kuparinen. Lämmin on päähän iskevä mielikuva!

Tuoksusta tulee mieleen  ensimmäiseksi mausteinen belgi, joka on kohderyhmästä riippuen hyvä tai huono asia. Minun mielestäni siltä väliltä, eli onnistunut mausteinen jouluoluen tuoksu.

Lopulta yllättävän raikas, vaikka kuivaakin hieman suuta alkuun. Todella pehmeä, melkein parempi lämmettyään mutta kylmässäkin on puolensa.

Kokonaisuutena jeppis maltainen ja mausteinen olut jossa hienoista ruismaisuutta mukana. Odotin kylläkin enemmän, mutta jääkaapin kylmyydestä lämmettyään tämän oluen parhaat puolet oikeastaan vasta tulevatkin esiin. Kiva, kevyehko kalja. Ei vallitse pöytää mutta toimii varmasti hyvin ruoan kaverina.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Arvosana: 65/100

Helppo ja toimiva ruokaolut!


Koskipanimo – Plevnan Siperia Imperial Stout

sib3ria

Plevnan Siperialla on erityinen paikka sydämessäni: ensimmäisen kerran tätä olutta nautin loppukesästä 2011 Tampereella Plevnan terassilla, kun paikallinen ystäväni tätä minule suositteli – ja se iski jo silloin. Tämän pullon puolestaan sain syntymäpäivälahjaksi, ja onhan Siperia sen arvoinen olut että siitä sietää arvion kirjoittaa – niittihän tämä viime vuonna Suomen parhaan oluen tittelinkin!

Tämä kahdeksanvolttinen imperial stout valtaa tuopin mustana kuin Siperian yö, kasaten päällensä runsaankuohkean, vaaleanruskean vaahdon. Oluen tuoksu on erittäin miellyttävä: hedelmäisyyttä, paahteisen mustaa mallasta; sekä katkeraa että kukkaista humalaa; suklaata, sekä aavistus kylmää kahvia. Suutuntuma oluella on jopa kermaisen pehmeä. Makua hallitsevat tuoksun lupaamat paahtunut mallas ja katkera humala, joka kuivaa suun pitkäksi aikaa. Humaloinniltaanhan tämä on stoutiksi aika vahva, ja tästä voi löytää jopa sitruksisiakin aromeita –  voi olla osasyy miksi tämä meikäläiseen niin kovaa iskee.

Onhan tämä iso olut monellakin tapaa: vahvoja makuja ja tuoksuja, tukeva runko ja suht jäykkä alkoholivolyymiltaankin. Minä tykkään.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 18/20

Maku: 18/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Arvosana: 91/100


Loistava imperial stout voimakkaaseen elämykseen.

Põhjala – Jõuluöö

Voi pojat, Põhjala – vieläkään en ole täältä huonoa olutta saanut, ja mitä nyt olen lueskellut tuskin saan nytkään. Vuorossa siis Põhjalan Öö :stä  jouluisempi versio eli Jouluöö.

“Sametine Porter, Laagerdatud, Kakaoubade, Värskete Vaniljekaunade ja Tammekuubikutega” – Suora käännös olisi ”Samettinen Portteri, Kypsytetty Kaakaopapujen, Tuoreiden Vaniljatankojen ja Tammilastujen kera” tai sitten ihan vain kansankielellä ”herkkua, pjerkele”.

Oluessa vaikuttavia ainesosia ovat mm. Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II-, Munich ja jonkinsortin suklaamallas + kaura. Humalointi Columbus ja Goldings. Sopan kruunaa vaniljatangot, jotka tuovat suklaan lisäksi toisen vallitsevan elementin. Prosentteja löytyy 8%, pullo Alkosta ja parasta ennen 31.10.2017.

Olut on nautintahetkellä hieman yli huoneenlämmön, kylmänä ei tarjonnut niinkään suurta makuelämystä kuin olisi toivonut – siksipä hieroin lasia tovin käsissäni.

Vaahto oli melkoinen, avattuani hyppäsi maailmaan – lieneekö pullo kolissut matkalla. Väri on kauniin kahvimainen, ei jätä pitsiä ja katosi 5 minuutissa täysin. Tuoksuu siltä miltä mainostaakin – paljon suklaata, vaniljaa ja tammisuutta. Sen suurempia en osaa erotella.

Maultaan runsaan suklainen ja yllättävän vaniljainen tuoksuun nähden, kevyt katkeruus ajelee sitten ylitse ja hento tammen tuoksu jää suuhun vellomaan. Suutuntuma pehmeä, silkkinen, lämmin. Ei maistu alkoholi läpi pinnaakaan, mutta lämmittää mukavasti.

Tästä on oikeastaan hankalaa sanoa, että onko kyseessä hyvä jouluolut vai ihan vaan todella hyvä olut. Hyvä tumma portteri on erinomainen rauhallisesti nautittavaksi, mutta henkilökohtaisesti saattaisin kääntyä joulupöydässä raikkaampien ja vahvemmin humaloitujen tuotteiden puoleen, noin niinkuin vastapainoksi raskaalle ruokapöydälle.

Mielestäni jännää, että jouluisuus tarkoittaa niin usein raskaita makuja.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 10/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 93/100

Ehdoton ostos, mutta kannattaa käyttää omaa harkintaa jos tahtoo tämän joulupöytään. Ansaitsee tulla nautituksi yksin, rauhassa ja ilman häiriötekijöitä.