Pyynikin – Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Toverit ottivat maistoon Pyynikin viskitynnyrissä kypsytetyn imperial stoutin, ja hyväähän se oli.

Ulkonäöltään olut on mustaa kuin yö ja pinnalle kertyy kaadon jälkeen kevyt, kermaisen vaalea vaahto. Lasiin kun katsoo niin ei näy muuta kuin oma kuva mustaa pohjaa vasten.

Tuoksu tarjoaa hyvin vahvaa ja aromikasta tummaa suklaata, vähän maitomaisuutta, viskiä, siirappia, lakritsia ja kahvia. Tuoksu on imelää ja tuo vahvasti mieleen liköörikonvehdin. Hyvin intensiivistä!

Maussa on havaittavissa vahvaa karamellista alkoholia ja edellämainittua liköörikonvehtia. Viskin maku on myös läsnä melkoisen vahvana. Olutta myös kuvailtiin hieman mutakakkumaiseksi.

Suutuntuma on mainio. Pehmeä lämpö leviää koko suun mitalta ja katkera jälkimaku viimeistelee kokemuksen. Olut on yllättävän helppo juoda vaikka voltteja löytyy peräti 13%.

Yleisesti Toverit toteavat Stoutin olevan erinomainen lisä Suomen tummien oluiden valikoimaan ja toivovat Pyynikiltä lisää samanlaisia taidonnäytteitä olutkulttuuria rikastamaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 34/40

Yhteensä: 84/100

Intensiivinen!


 

Guinness – Special Export

“Genuine quality from St.James Gate Dublin”

Kirjoitushetkellä St. Patrick day oli eilen, ja sen innoittamana korkkasin pullon Belgian Beerfactorysta tilattua Special Exporttia. Tätä on tullut juotua ennenkin, mutta ilman sen suurempia analyyseja tai muistoja siitä, miltä perinteinen Guinness maistuu. Nyt uusi yritys.

Ulkonäöllisesti lähes samaa tavaraa kuin perinteinen Guinness, mutta vaahto ei yllä millään samalle kermaiselle tasolle. Vaahtoa toki löytyy, mutta se katoaa muutamassa minuutissa lähes täysin. Pieni pyöräyttely palauttaa vaahdon osittain. Olut on mustaa kuten arvata saattaa.

Tuoksu ei Guinnesissa ole mielestäni ollut kaikkein vahvimpia puolia, ja verrattuna tässä on yllättävän voimakas, jopa viskimäinen ja makea tuoksu. Positiivinen yllätys! Ehkä nautinnosta saa irti muutakin kuin pelkän täydellisyyttään hipovan (guinnesin) suutuntuman.

Maku on huomattavasti aromaattisempi kuin perus guinnessissä – suklaa ja kahvi ovat erotettavissa voimakkaasti. Paahdettuja maltaita ja täyteläinen suutuntuma, kiva aamupala. Jos Guinness tuntui hitaalta oluelta, niin Special Export on tosi hidas. Pulloon laitetut maut ovat nappiin juuri ne mitkä iskevät meikäläiseen, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti puuttuvan jotain. Loistava olut, ja jännittävin osa nautinnosta oli sen vastakkainasettelu (muistin varassa) perus Guinnesin kanssa. Eivät muistuta maultaan toisiaan juuri lainkaan mutta väri ja ulkonäkö kertovat muuta.

Hörppimistä kesti melkein 40 minuuttia pieninä siemauksina, mutta ei tätä edes tekisi mieli nykäistä nopeasti. Abv 8%.

 


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 34/40

Yhteispisteet: 79/100

Vahva lajissaan. Hakkaa maullaan helposti Guinnesin muut oluet.


 

Amager Bryghus – Pride

Tällä kertaa testaukseen on päässyt yksi Tanskalaisen Amager Bryghusin sinner series-sarjan oluista: Pride

Pride kaatuu lasiin mustana kuin yö ja jättää pinnalle kevyen rusehtavan vaahdon joka kuitenkin katoaa reunoja lukuunottamatta melko nopeasti.

Tuoksu tarjoaa laktoosia, suklaata ja vahvaa paahteisuutta kivassa tasapainossa. Mikään ei tuoksu yli muiden, mutta ei myöskään jää toisten varjoon.

Maku onkin sitten todella ylpeä: on makeutta, suklaata ja todella vahva, suussa pitkään viihtyvä paahde jälkimakuna. Tulee mieleen kuin joku olisi lisännyt kahviliköörin vahvan maun olueeseen ja onnistuen siinä erinomaisesti. Tätä juo enemmän kuin mielellään, varsinkaan kun vahvasta alkoholipitoisuudesta huolimatta (10%) ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

Suuntuntuma on samettisen pehmeä ja täyteläinen.

Tämä olut ei sinänsä tuo mitään uutta imperial stouttien maailmaan sillä samanlaisia oluita on tullut maistettua useita, mutta tämä olut on niin tyylipuhdas etten keksi oikeastaan mitään vikaa mikä pistäisi erityisesti silmään. Erinomaisen makuinen stout, siitä ei pääse mihinkään.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Kokonaisuus 31/40

Yhteispisteet: 82/100

Nomen est omen: Pridestä on syytäkin olla ylpeä


 

Monyo Brewing Co. – Boris The Blade

 

Boris The Blade 8%

Monyo Brewingin Boris The Blade oli ensimmäisiä laukkuuni sujahtaneita oluita Budapestin reissultani. Ensinnäkin pullon muotoilu ja elokuvaan Snatch viittaava nimi ja etiketöinti loivat mielenkiintoa herättävän vaikutelman. Toisekseen Boris oli selvästi kalliimpi kuin mikään muu paikallinen olut, joten varmastikin se on laadukkaampaa?

Monyon Snatch -oluet Boris Ja Franky Four Fingers (barley wine) ovat panimon palkintoja voittaneita lippulaivoja, joita valmistetaan rajoitettu määrä joka vuosi. Kotisivujen mukaan reilu sata pulloa jokavuotisista satseista kellaroidaan, jotta saadaan vuosikertoja jakoon jossakin vaiheessa. Kyseinen panimo jäi valitettavasti pois vierailemistani panimopubeista aikarajoitteiden vuoksi, mutta on varmasti kohteenani ensi vierailulla!

Boris The Blade on synkän tumma Russian Imperial Stout, jonka pinnalle muodostuu kaataessa kevyt vaaleanruskea vaahto. Tämä ei yllätä, sillä mallaspohjaan on tungettu 7:ää mallasta, kuten munichia, brown maltia ja paahdettua ohraa. Tuoksultaan Boris on makean maltainen, jossa on vahva kahvin aromi, pienellä suklaan häivähdyksellä. Eräs toveri havaitsi myös havuisuutta. Stoutin lämmetessä myös lakritsinen aromi tuli pinnalle.

Maussa vahva mallaspohja on myös läsnä, mutta oluen kuivuus yllätti toverit. Myös brittihumalien katkeruus ja aromit tulivat esille. Lämmenneenä Boriksen kahvisuus vahvistui huomattavasti. Suutuntumaltaan Monyon tuotos ei ollut kaikkein täyteläisin, mutta miellyttävän raikas ja kompleksinen kokonaisuus. Eräs toveri kommentoi olutta ”mässäilyolueksi”, joka onkin kovin osuva: Boris The Blade kannattaa juoda hitaasti ja nautiskellen!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 77/100

Mässäilyolut!


 

Omnipollo – Noa Pecan Mud Cake

Toveri Mikon suosituksesta nappasin tämän Ruotsin parhaisiin kuuluvan oluen mukaani Tallinnan Uba & Humalista. Jo pelkästään huokean hinnan puolesta (Alkoon verrattuna n. 4 euroa halvempi) sijoitus oli äärimmäisen kannattava! Sanomista ja kommentteja Noa keräsi tähän mennessä eniten kaikista arvostelluista oluista.

Oluen vahva tuoksu valtasi nenäni saman tien, ennen kuin ehdin edes kaataa olutta lasiin. Pecan Mud Caken tuoksuu täsmälleen mitä sen nimi lupaa; pekaanipähkinä, suklaa ja taikinaisuus vangitsevat nenän anturit, enkä voinut kuin nauraa mielihyvästä. “Herra Jumala mikä tuoksu”, kommentoi yksi tovereista. Houkuttelevan tuoksun taustalla toverit löysivät myös kirsikkaa ja kookosta. Väriltään Noa on läpivalaisematon tumma, vaahdon ollessa myös tumma sekä pitsinen.

Maultaan Noa ei ole ihan yhtä mutakakkuinen kuin tuoksultaan, muttei sen tarvitsekaan olla. Makeus, pehmeys ja jälkimaun katkeruus ovat mahtavassa tasapainossa (Sori Brewingin Vanilla Cake Fever voisi ottaa tästä oppia). Vihdoin ymmärrän, miksi juomien kuvailussa käytetään sanaa pyöreä! Suklaan rinnalla maistuva kahvi tuo miellyttävän lisän. Suutuntumaltaan Omnipollon nestemäinen mutakakku on aivan mahtava, täyteläinen jälkimaku viivyttelee ja lämmittää kurkussa. Alkoholin maku pysyy piilossa, vaikka voltteja onkin runsaat 11,3%. Suosittelemme juomaan lämmenneenä, jotta katkeruus paistuu paremmin läpi ja olut muistuttaa vielä enemmän uunituoretta mutakakkua.

Kun tämä imperial stout saatiin vihdoin juotua loppuun (kaikki halusivat ehdottomasti osansa), jäi maistelulasi olohuoneen pöydälle, jotta saimme vielä muistella Noan mahtavaa tuoksua illan pimetessäkin. Haluaisin tässä kohtaa pyytää toveri Joonalta anteeksi, ettemme juoneet Noaa hänen kanssaan. Uskoisin, että hänelle kuitenkin tilaisuus tulee myöhemmin.

Ruokasuosituksina ehdotettiin kuivalihaa vastapainoksi raskaalle suklaapommille, sekä valkohomejuustoa kaveriksi. Puhuttaessa siitä, kuinka hyvä tyylilajissaan Noa on, sitä parempia stoutteja on olemassa (kuten Koskipanimon Siperia). Kiistatonta kuitenkin on se, että Omnipollon Noa Pecan Mudcake tekee oman työnsä helvetin hyvin. Ostakaa.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 20/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 95/100

Tästä tulee hyvä mieli.


 

Kotiolutta: Häjy Cossun Imperial Stout

Viimeisen luukun takaa paljastuukin kotiolutta! Shokkiyllätys! Kyseessä siis ensimmäinen yrityksemme valmistaa kotikonstein stouttia. Olut nimettiin erään toverin appiukkoehdokkaan mukaan “Häjy Cossun Imperial Stout” :iksi. Kyseisen herran lempinimi on siis Cossu – Häjy puolestaan kuvaa stoutin jäykkää luonnetta.

Olut on vastaus “haasteeseen” kun kerran ohimennen kuulimme Cossun voivottelevan ettei löydy stouttia, jossa on kunnolla makua: niinpä kaikessa hiljaisuudessa ja salaa aloitimme tämän projektin keväällä ja olut on siitä lähtien kypsynyt kellareiden pimennossa (onhan tämä kärsimättömyyden nimissä tosin muutamaan kertaan jo hyväksi todettua 😉 )

Olut pullotettiin 2015, ja prosentteja on arviolta < 9. Toveri jonka muistiossa tarkemmat speksit ovat, viettää joulua perheensä kanssa kuten kaikki oikeat ihmiset joten lisäilemme tarkemmat tiedot samaan postaukseen myöhemmin.

Häjy Cossun Imperial Stout on väriltään pikimustaa ja kerää päälleen ujon vaaleanruskean vaahdon. Tuoksusta löytyy paahteista mallasta, kahvia, suklaata, sitruksista humalaa ja hieman ruohoisuutta. Ehkä hieman alkoholikin sähisee läpi, tuoden stouttiin hieman cossuisuutta. Maultaan olut on paahteinen, kuiva, aavistuksen suklainen ja maanläheinen. Lämmittää matkallaan alas.

 

Pullotettu 27.2.2016

ABV: 8,8%

Käytetyt maltaat: Pale Ale, Flaked Barley, Viking Black, Viking Chocolate

Humalat: Magnum, Amarillo

 

Hyvää Jouluaattoa ja tolkuntäyteistä Joulua!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 60/100


 

Panimo Hiisi – Kyyttö

20161030_1434421

Lähdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan milk stoutia ja alkujärkytyksen jälkeen koin mukavan yllätyksen Hiiden Kyytössä. Tumman ja voimakasvaahtoisen stoutin tuoksu oli mielestäni kovin outo ja tunkkainen. Kenties juuri lakujuuren aromi hämmensi minua.

Maistettuani kyyttöä helpotus iski ja lakujuuren maku miellytti. Olisin odottanut enemmän runkoa eikä jälkimakua jäänyt kielelle, mutta kaiken kaikkiaan kyyttö oli maittavaa! Kyyttö toimisi mainiosti suklaisen jälkiruoan toverina.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 7/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 67/100

IHAN HYVÄÄ

Panimo Hiisi – Ikiiurso @ Olut Expo 2016

Ensipuraisu Olut Expon tarjontaan: jo aiemmin mielenkiintoni herättäneen Iku-Turson isoveli. Huhhuh. Hiisin kokeilla lyhyen juttutuokion jälkeen selvisi, että tämän mäskäyksestä on mallasta käytetty 1:2! Humalaakin löytyy tursoon nähden kuulemma kaksin kerroin.

Tuoksussa potkii vihaisen muulin lailla voimakas humala ja tukeva mallaspohja. Maultaan siirappisen maltainen, ERITTÄIN vahva. Liekö tuju humalointi, gargantuaaninen maku, vai ihan oluen omat semiapostoliset 11 tilavuusprosenttia alkoholia, mutta jo muutaman siemauksen jälkeen pyörii sukat jalassa. Todella vaikuttava imperial stoutti!

Mathildedal – Seppä 7%

Lähimmästä Alkosta lähti perjantaina mukaan Mathildedalin tuotantoa. Panimon tuotanto on meikäläiselle hieman tuntematonta, mutta paljon kehuja olin kuullut.

Olut on kypsytetty viskitynnyrin tammilastujen kera, vahvuutta on 7% ja  etiketissä makua kuvaillaan sanoilla “nokinen ja rouhea”.

Suositus tarjoilulämpötilaksi näyttäisi olevan 8-12C mutta itse nautiskelen tämän huoneenlämpöisenä. Parasta ennen 08/08/2018 joten pullo on myös suhteellisen tuore.

 

seppa

Alko kuvailee vaahtoa runsaaksi, mutta ei se nyt niin runsas ole. Kivalta näyttää, vähän kuin maitokahvi.

Tuoksussa on vahvaa paahteista mallasta, suklaata ja hentoa makeutta joka lienee peräisin lastuista. Kahvia? Nojoo eiköhän.

Maku on erittäin paahteinen, hienoista katkeruutta, vähän kuiva.  Voinee kuvata nokiseksikin. Rouheasta en tiedä. Vaniljaa on runsaasti, joka ei ole lempipiirteeni stoutissa mutta toimii tosi hyvin. Lämmittää kivasti.

seppa2

 

Erinomainen stoutti. Henkilökohtainen mieltymykseni on hieman toisenlainen, mutta ei tätä voi kuvailla kuin hyväksi. Suosittelisin kenelle tahansa. Suomesta löytyy paljon hyvää stouttia ja tämä menee omalle top5 listalleni.

Kaipaisi kaikesta huolimatta mielestäni runkoa, olisin odottanut ns. paksumpaa suutuntumaa.

PS. Kuka keksikin iskulauseen “Kylillä pantu” oli mielestäni nero. Nyt yksinkertainen slogani pulpahtaa mieleen aina kun joku mainitseekin Mathildedalin.

 

Founders – KBS

KBSTänään tarttui kaupasta mukaan Foundersin Kentucky Breakfast stout, valintaan vaikutti suuresti tekemämme tutkimus netissä- olihan tämä olut saanut huikean hyviä arviointeja (mm 100/100 ratebeerissä). Pakkohan sitä on maistaa!

Olut kaatuu lasiin pikimustana ja sen pinnalle muodostuu runsas vaalean ruskea vaahto, joka jättää reilusti paksua pitsiä lasin reunoille. Kauniiltahan olut lasissa näyttää, eikä vuoda valoa läpi lainkaan, hiilihappokuplien vieriessä lasinreunaa pitkin pinnalle.

Stoutti tuoksuu oikein kivalta; voimakas tumma suklaa ja kylmä kahvi. Pidemmillä nuuhkaisuilla erottaa tammisen viskinkin tuoksun. Maku jatkaa samoilla linjoilla – erittäin voimakas, mutta pehmeä. Paahteista kahvia, suklaamallasta, sekä jälkimaussa vahva viskitynnyrin puraisu. Maku viipyy suussa pitkään ja olut lämmitää mukavasti matkallaan alas. Vaikka olut onkin 12,4% ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

 

Tuomio:

Mikko: Tästä juomastahan tulee känniin.

Juha: Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Joona: Tosi lämmittävä.