Kesän Oluttapahtumat 2019

Kesä on jälleen takanapäin, tällä kertaa kerkesin käydä jopa neljässä oluttapahtumassa! Pienemmissä tapahtumissa vierailu auttoi avartamaan kuvaani kesäisestä oluttarjonnasta pääkaupunkiseudulla. Yleisesti ottaen sanoisin, että tänä vuonna kävelin pois tapahtumista tyytyväisempänä kuin aiemmin; valikoima oli verrattain monipuolista, pieniä panimoita oli kivasti esillä ja suurempia logistisia tai maksuongelmia ei ollut. Toisaalta ainainen henkilökohtainen harmini toistui useassa tapahtumassa, sillä olutlistat eivät aina pitäneet paikkaansa.

Craft Beer Helsinki 2019

Craft Beer Helsinki

4.-6.7. | Rautatientori | 36 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-6 €

Kesän olutmaistelut aloitti jälleen CBH, joka ei tänä vuonna toistanut jatkokeikkaansa Ullanlinnalla, joka oli itse asiassa mieleeni jopa enemmän kuin Rautatientorin festivaali. Vanhoja tuttuja löytyi paljon, Omnipollo, Tanker, Mikkeller, Ballast Point, Cool Head, Fat Lizard ja monet muut Suomen craft -aallolla ratsastavat isoimmat nimet olivat paikalla. Mielestäni uusille tuttavuuksille olisi voinut vähän enemmän antaa tilaa. Kaiken kaikkiaan tuttu ja turvallinen festari, jos on edellisinä vuosina käynyt.

Tärpit: Ballast Point – White Wine Barrel Aged Sour Wench, Cool Head/Brekeriet – Smoked Nectarines, Cervisiam – Shoryuken

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2019

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki

24.-27.7. | Kaisaniemen Puisto | 36 panimoa | maksukortti, 2dl 3,5-5 €

Tänä vuonna SOPP Helsinki oli siirtynyt Kaisaniemen puistoon ilmeisesti suuremman läänin perässä, vaikkakin emme tovereiden kesken kokeneet tilan olevan merkittävästi suurempi. Ehkä väkeä oli tällä kertaa enemmän? Kovat kesähelteet loivat meistä janoisen joukon, mutta telttakatokset olivat ajoittain sietämättömän kuumia täyden väkimäärän kanssa. Tapahtuma tuntui CBH:n verrattuna kotoisammalta, enemmän “suomalaiselta” toritapahtumalta, jossa oli kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä oluita tarjolla. Valikoiman suhteen erikoisempia erikoisuuksia olisi voinut olla enemmän. Juoma/lasinpesupisteitä oli myös mielestämme aivan liian harvassa, jonot kasvoivat aika pitkiksi aika ajoin.

Tärpit: Kanavan Panimo – Paljas Saari, Fiskarsin Panimo – Oak Barrel Aged Floridus, Bryggeri – Lentewit, Olutpaja – Keinuhevonen

Craft Beer Garden Festival 2019

Craft Beer Garden Festival

1.-3.8. | Korjaamo | 20 panimoa | lipuke, 1-1,5dl 4 €

Toisen kerran järjestetyssä Cool Headin ja Pienin oluttapahtumassa oli edellisvuoteen verrattuna enemmän tilaa, enemmän panimoita ja parempia oluita. Aikamoisesti oli siis laajennettu, vaikkakaan ei vielä SOPPin tai CBHn luvuissa olla. Henkilökohtaisesti tämä taisi olla suosikkitapahtumani tänä kesänä; harvinaisemmat panimot ja eri miljöö loivat virkistävän kokemuksen. Craft Beer Garden oli myös kaikista tapahtumista hienostuneimman, jopa hipstereimmän oloinen. Tämä näkyi myös juomien hinnoissa, mikä ei kuitenkaan järkyttävän paljon kalliimpaa muihin tapahtumiin verrattuna ollut. Paneelikeskustelu craft -oluen tulevaisuudesta oli myös hyvin mielenkiintoinen!

Tärpit: Cool Head – Cucumber Sour, Whiplash – Blue Ghost, Finback/Northern Monk – Second Wind, Stigbergets – Mandereen,

Ota Olut 2019

Ota Olut

30.-31.8. | Parkkipaikka Ravintola Fat Lizardin takana Otaniemessä | ~15 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-4 €

Tämä oli ensimmäinen kertani Ota Oluessa, harmi sinänsä koska tapahtuma hyvin rento ja hauska. 15 panimoa ei ole isojen tapahtumien tasolla, mutta niihin lukeutui muutama huipputiimi. Ota Olut oli myös ainoa festari, jossa taisimme tovereiden kesken ehtiä käydä kaikki haluamamme oluet kerralla läpi! Siinä mielessä hyvin mitoitettu. Valikoimaa olisi saanut olla vähän enemmän omasta mielestäni, mutta etenkin muita juomia kuin olutta (craftlonkeroa, feikkikuoharia..) oli kiitettävästi tarjolla.

Tärpit: Linden Brewery – Is It Me You’re Looking For?, Salama Brewery – Morphosis, Fat Lizard – Fat Lab 17: Hazelnut Coffee Brown Ale, Masis Brewery – Black As My Currant, Fat Lizard – Rose Saison, Moose On The Loose – Bock Me Amadeus, Paloaseman Panimo – Ryed On Time, Sori Brewing – Raspberry Punch, Olarin Panimo – Loota Kii, Ruosniemen Panimo – Betony, Etko Brewing – Grasshopper

Ensi vuonna haluan ainakin käydä samat paikat läpi jälleen, ehkäpä löytyy pari lisää!

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Red Ale

Viimeisenä Laitilan paketista testiin pääsee Kukko-sarjan uutuus: Kukko Red Ale

Laitilan uutuusolut on brittiläisillä humalilla humaloitu irkkutyylinen red ale, jossa väriä ja suutuntumaa tuomaan on käytetty mm paahdettua ohraa.

Ulkonäöltään olut on kirkasta, kuparinpunertavaa ja erittäin kevyellä vaahdolla viimeistelty.

Tuoksussa on havaittavissa hillittyä sitrusta, kuivattuja hedelmiä kuten taatelia ja luumua sekä makeaa, keskipaahteista mallasta.

Maku itsessään on hedelmäinen mutta ehkä hieman imelä. Jotenkin on fiilis että nykyisin karamellimaltaita käytetään ajatuksella “ehkä sittenkin vähän lisää” koska vastaan tulee jatkuvasti oluita joissa imelyys tunkee voimalla vastaan. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin helposti juotavaa ja kevyen oloista, mutta hörpyn jälkeen suuhun jää vähän karamellinen kerros.

Loppujen lopuksi Kukko Red Ale on kevyt ja helposti juotava janonsammuttaja, mutta ongelmana on että se lupailee mielenkiintoisia makuvivahteita, mutta ei täytä lupauksiaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteensä: 60/100

Kukko Red Ale on mielenkiintoinen lisä Laitilan oluisiin, mutta ei ihan muiden veroinen.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Helles 5%

Toisena oluena Laitilan maistelupaketista tulee arvosteltavaksi uusi versio Kukko Hellesistä.

Kukon Hellesiähän on saanut kaupoista jo kauan ennen uuden alkoholilain muutosta ja se on maistunut kansalle niinkin hyvin että Laitilan oluille epätyypilliseen tapaan (poislukien Lager ja Pils-oluet) sitä myydään jopa monipakkauksissa. Jopa länsinaapurimme ihastuivat Hellesiin siinä määrin että se sai ansaitusti tittelin Systembolagetin myydyimpänä pienpanimo-oluena. Nyt Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on tuonut tästä markkinoille uudistetun version, joka mukailee enemmän pienpanimo-oluille tyypillisempää nelosoluen tasoa.

Lasiin Kukko kaatuu kirkkaana ja vaalean pihkaisen värisenä. Vaahto on valkeaa ja jättää lasin reunoille pinnan aletessa oikein kivan pitsin.

Tuoksussa on vanhaa tuttua: vahvaa viljaisuutta ja leipäisyyttä. Oluttyylille tyypillinen makeus paistaa myös vähän läpi ja osalle tulee mieleen jopa vierremäinen aromi.

Maku on vahvan maltainen mutta silti miellyttävän pehmeä. Pieni katkeropiikki iskee loppumaussa mutta oluen hieman paksumpi suutuntuma nielaisee tämän nopeasti ja jättää jälkeensä makeaa mallasta.

Vaikka alkoholiprosentti on noussut uudistetussa Hellesissä vain 0,3% (vahvuus siis 5,0%), on uudistus oikein mainio. Vähän paksumpi runko tukee olutta kivasti ja tekee vanhasta hyvästä vieläkin paremman.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu 10/20

Maku 13/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 62/100

Uusi kukko sopii erinomaisesti vaikkapa terassiolueksi.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kellererbier

Laitila muisti taas Oluttovereita paketilla josta paljastui mm. nyt arvostelussa oleva Laitilan Kellererbier.

Nimensä olut on saanut Saksalaiselta Hubert Kellereriltä jonka Panimomestari Ville Vilen tapasi matkallaan vuonna 2018 etsiessään sopivaa Perle-humalalajiketta uuteen olueeseen. Herr Kellererin viljelemä humala osoittautui ensiluokkaiseksi ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas päätti nimetä uusimman yhden tuotantoerän oluensa Kellererbieriksi tämän ammattitaitoa kunnioittaekseen.

Ulkonäöltään olut on kullankeltaista ja vähän utuista. Valkoinen vaahto kruunaa tuopillisen ja pieni hapokkuus vain korostaa miellyttävää vaikutelmaa.

Tuoksussa on havaittavissa leipäistä mallasta sekä aromikasta, tuoretta ja runsasta humalaa. Perlen etsintäreissu tuotti siis hyvää tulosta. Oikein tyylille sopivaa.

Ensimmäinen huikka olutta jättää suun kuivaksi ja täyttää sen vahvalla leipäisen maltaan maulla. Jälkimaku on puhdas ja tuo pienen katkeron mukanaan. Jotenkin tuoksusta olisi voinut olettaa huomattavasti vahvempaa katkeroa, mutta hyvin tämäkin ajaa asiansa.

Suutuntuma on vahvan hapokas, ehkä vähän liiankin mutta humala ja mallas ovat sopivasti tätä tasapainottamassa.

Olut itsessään on perinteinen saksalainen Kellerbier. Helppoa ja raikasta juotavaa joka jättää suun sopivan kuivaksi. Kelpo olut kuumille kesäpäiville tai ihmeellisen lämpimälle keväälle. Joka tapauksessa olut olisi ehkä kaivannut hieman moniulotteisempaa humalointia jotta kokonaisuus olisi ollut yhtenäisempi.

Hassuna yhteensattumana Oluttoverit tekivät juuri arvostelunsa ohessa omaa Kellerbieriään jossa myös pääosassa on Perle-humalalajike. Aika näyttää mitä siitä tulee.


Ulkonäkö 9/10

Tuoksu 16/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 28/40

Yhteensä 73/100

Hyvä olut josta yksi huikka saa haluamaan toista.


 

Pyynikin uutuuksia

Saimme jälleen Pyynikin (Käsityöläis)panimolta maistiaisia heidän uusista (ja vähemmän uusista) tuotteistaan ja vihdoin pääsimme yhteiseen pöytään maistamaan niitä kaikkia. Etiketöinnin perusteella oluilla on suuntana muukin kuin pelkkä Suomi, mikä on aina hyvä juttu: tarvitsemme lisää kansainvälistä olutedustusta Suomelle! Valikoimassamme on mielestämme sekä ruusuja että risuja, yksittäisistä oluista kerromme tarkemmin erikseen.

Pyynikin Galaxy Saison, Amarillo Pale Lager, Citra California Lager ja Winter Lager

Tässä paketissa saapuneet oluet arvosteltuna:

Galaxy Saison

Citra California Lager

Amarillo Pale Ale

Winter Lager


 

Pyynikin – Citra California Lager

Pyynikin Citra California Lager 5%

Pyynikin Citra California Lager tuli paneelimme maisteltavaksi neljän muun panimon lähettämän oluen seurassa. Olut edustaa vähän harvinaisempaa oluttyyliä, hybridiä alen ja lagerin välillä. Käytännössä siis olut käy lagerhiivalla alehiivoille tutummassa lämpötilassa, jolloin muodostuu mielenkiintoisia makuvivahteita olueeseen.

Lasissa kirkkaan kultaisen oluen pinnalle muodostuu lyhyt valkoinen vaahto. Makea mallas ja tuore, lähes raa’anoloinen Citra -humala luovat oluelle vähän tunkkaisen, mutta ruohoisen ja tuoreen tuoksun. Olutta maistaessa tunkkaisuutta ei tunnu kuitenkaan yhtä paljoa ja siitä muodostuukin aika helposti juotava juoma.

Kokonaisuutena Citra California Lager ei kuitenkaan ole kovin säväyttävä, mutta tämä voi johtua myös oluttyylin valinnasta; tähän mennessä en ole maistanut selkeästi maukasta ja raikasta California Commonia ilman, että taustalla on kosteaa, hiukan tylsää vierremäisyyttä. Harmillisesti yksi suosikkihumalistammekin muuttuu tässä oluessa vähän geneeriseksi. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin juuri sopiva: tarpeeksi hiilihappoja, mallasrunkoa ja vähän puraisuakin löytyy.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 66/100

Pyynikin Citra California Lager on keskivertoa parempi kalja, mutta tuottaa pettymyksen mielikuvitoksettomuudellaan.


 

Pyynikin – Amarillo Pale Ale

Pyynikin Amarillo Pale Ale 5,3%

Pyynikin Amarillo Pale Ale oli panimon lähettämästä paketistamme ehkä kaunein, mutta olut todistaa hyvin sitä, ettei kaikki aina ole miltä näyttää.

Lasissa olut on ihanan tumman punainen, mikä ei välttämättä kuvassamme tule tarpeeksi esille. Vaahto oli valkoista ja säilyi juuri tarpeeksi aikaa. Kevyt ruohoisuus ja paahdettu maapähkinämäisyys tulevat heti esiin olutta haistaessa. Tuoksu on selkeä, mutta liian karamellinen, kokonaisuudessaan ei kovin säväyttävä. Amarilloa emme oikein tuoksussa havainneet.

Maultaan Amarillo Pale Ale on onneksi hiukan paahteinen ja pähkinäinen, sillä makea karamelli on aivan liian voimakkaana läsnä. Taustalla paksuhko maltainen runko muuttuu mielestämme liian vetiseksi, sillä olut on verratain kuiva ja Amarillo yksinään ei ole koskaan antanut tarpeeksi makua ja tuntumaa, jotta haluaisimme sitä enää uudestaan kokea ilman muita humalia mukana.

Olut on hyvä yritys, mutta yltiömakea lopputulos ei vakuuta.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 54/100

Amarillo Pale Ale on kaunis, mutta hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki humalat toimi parrasvaloissa.


 

Pyynikin – Galaxy Saison

Pyynikin Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin Galaxy Saison oli selvä suosikkimme panimolta saamastamme neljän oluen paketista; ollen viimeisenä paneelimme testissä huolestuimme jo paketin kokonaislaadusta.

Galaxy Saison kaatuu lasiin kauniina, kirkkaana heinän ja pihkan sävyjen sekoituksena. Pinnalle muodostuu runsas, kovasti kupliva vaahto. Kokonaisuus on hyvin janoa herättävä. Tuoksussa on edellä makea sitruksisuus ja mausteinen banaanin/neilikan tausta-aromi. Galaxy pääsee myös hyvin esille ja on selkeästi esillä.

Raikas pehmeys jatkui tuoksusta makuun, kun aloimme olutta hörppimään. Ainoa selkeä negatiivinen puoli oluessa on, että humalaa ja katkeroa voisi olla makuumme vähän lisää. Galaxy Saisonissa on voimaisuutta, vaahtoisuutta ja trooppista mehumaisuutta, jotka luovat suussa maukkaan, pehmeän, ja tarpeeksi säilyvän tunnelman.

Olemme aika varmoja, että ainakin yhdellä meistä on Pyynikin Galaxy Saison mökkilaiturilla tulevana kesänä!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 78/100

Galaxy Saison on helppo, maittava ja pehmeä saison, jossa Galaxy pääsee hienosti oikeuksiinsa.


 

Muutoksia ja lisää olutta vuonna 2019

Vuosi 2019 on alkanut tovereiden panoluolassa hitaanlaisesti; viime vuoden lopulla puristimme viimeisetkin mehumme niin hanojemme täyttämiseen kuin bloginkirjoituksiinkin. Nyt palaamme virkistynein silmin mäskäyskattiloidemme ääreen, uusin ideoin ja projektein!


Pipo ja tuoppi ovat palkintoja perintöprinsessuudesta.

Palautteesta oppiminen

Vuodenvaihteen molemmin puolin saimme paljon ulkopuolista palautetta oluistamme; tyhjensimme varastojamme tuttujen kanssa, kysyen heidän mielipiteitään ja osallistuimme Himabisse 2019 -kotiolutkilpailuun Grand Noelillamme ja kahvilla maustetulla Baltic Portterillamme.

Kaljaiset

Tarvitsimme tilaa uusille oluille, joten päätimme tarjota tutuille ja ystäville olutta palautetta vastaan. Ilta oli menestys niin varaston tyhjennyksen kuin palautteen määränkin suhteen! Osa palautteesta oli tasolla “hyvää oli, tätä lisää”, joten seuraavia kaljaisia varten suunnittelemme vähän johdattelevampia kysymyksiä saadaksemme rakentavampaa kritiikkiä. Toisaalta en ainakaan itse ole vieläkään ihan perillä yhden palautteenantajan kommenteista, joissa puhuttiin syntien sovituksesta ja maailmankaikkeuden tasapainon järkkymisestä…

Muun palautteen perusteella meidän tulee keskittyä enemmän siihen, mitä haluamme tehtävästä oluesta irti ja kuinka saamme sen selkeämmin esille. Kokonaisuudessaan näytämme olevan kuitenkin oikealla tiellä, mitä nyt ilmaista olutta saaviin kavereihin on luottamista.

Himabisse 2019

Tammikuussa osallistuimme kolmatta kertaa Himabisse -kotiolutkilpailuun, josta olemme saaneet arvokasta palautetta panoprosessimme ja reseptiemme kehittämisessä. Odotimme jälleen ideoita kehittääksemme toimintaamme, jota tietenkin tuli, mutta suurimpana yllätyksenä Grand Noel sijoittuikin raikkaiden sarjassa perintöprinsessaksi!

Emme odottaneet saavamme palkintoa, joten kiitospuheemme oli hyvin sekava ja lyhyt. Toivottavasti kiitollisuutemme ja tunnustuksen vuoksi parantunut motivaatio harrastustamme kohtaan paistoi silti läpi. Palautteen perusteella keskitymme Grand Noelin seuraavassa versiossa tiukempaan lämpötilakontrolliin, pienen makeuden ja rungon lisäämiseen sekä hunajan määrän ja roolin miettimiseen.

Baltic Porterimme oli omasta mielestämme todennäköisemmin voittamassa palkintoja, mutta olimme selkeästi liian puolueellisia emmekä huomanneet samoja asioita kuin tuomarit. Kahvin aromi oli kuulemma tullut hyvin läpi, mutta muuten olut vaikutti likaiselta ja ehkä väärinkäyneeltä. Totta puhuen meillä on ollut aina ongelma saada tummista vahvoista oluista oikean makuisia, joten pyrimme kahviporterin kakkosversiossa tekemään samalla reseptillä parempaa jälkeä ja katsoa mitä tapahtuu.


“Raikkaat” -kategorian perintöprinsessa.

Parantaminen vuonna 2019

Tänä vuonna palaamme vihdoin vanhojen suosikkiemme ja parhaiten onnistuneiden testierien pariin, kehittäen niitä yhä eteenpäin. Olemme saaneet myös useita pyyntöjä tuttavilta ja perheenjäseniltä liittyen tuleviin häihin ja saunailtoihin, joihin voisimme tehdä juotavaa. Näissä pyynnöissä pyrimme turvautumaan juuri vanhoihin toimiviin resepteihimme ja menetelmiin, jotta ei mitään katastrofia synny. Jälleen kerran on pakko sanoa, että motivaatiomme harrastusta kohtaan on parantunut ihmisten selkeän mielenkiinnon vuoksi.

Lämpötilakontrollia lähdemme parantamaan esimerkiksi asentamalla thermowellejä käymisastioihimme, jolloin saamme tarkempaa dataa muutoksista lämpötilassa käymisen aikana. Lisäksi käymiskaapin hankinta auttaa pitämään ainakin lagerit sopivassa käymisasteessa (koska muille ei ole aikaa/tilaa). Lisäksi yritämme saada maltaiden rouhinnan ja muutenkin koko prosessin tehokkuuden parantumaan entiseen malliinsa. Itse rouhiminen on ainakin hetkellisesti tuntunut laskevan kokonaistehokkuuttamme. Melkein ongelmaksi on myös muodostumassa vanhentuvat humalat, joten korvaamme uusissa resepteissä mahdollisuuksien mukaan vanhoja humalia tilalle, näin pitäen humalien määrän hallinnassa.

Todennäköisesti panohommat ja olutturismi tulevat olemaan jatkuvimmat julkaisunaiheet, mutta pyrimme aina jakamaan mielipiteitämme uusista mielenkiintoisista oluista joita vastaamme tulee.


Tulevat oluet

Vanhojen suosikkien lisäksi jatkamme uusien kokeilujen tekemistä ja olemmekin jo muutaman hyvän saaneet hanoihin ja pulloihin maisteltavaksi. Pitkään kypsytettävä quadruppel, chilillä ja suklaalla ryyditetty porteri, vadelmalla ja mustikalla maustetut kölssit ja ensimmäinen neipamme ovat jo listalta ruksattu pois, mutta tässä vähän esimakua tulevasta:

  • Lemondrop -humalalla ja sitruunalla ryyditetty LemonAle
  • Popcornilla ja basmatiriisillä pantu Hopcorn IPA
  • Neipamainen mallaspohja ja hapatus maltaalla uudessa Sour Alesssa
  • Klassisesta jäätelökolmikosta inspiroitunut Trio Stout
  • Lähes täysin savustetulla vehnämaltaalla pantu Grätzer
  • Lagerhiivalla käytetty APA, eli APL
  • lisäksi panostamme enemmän lagereiden tuotantoon nyt, kun kylmäsäilytystilamme ovat laajentuneet ja lagerointi helpottuu. SMASH -sarjamme ei myöskään näe loppua, vaan jatkamme uusien humalien ja maltaiden testaamista.

Quadruppelin mäskäys aluillaan.

Tuleva vuosi vaikuttaa meistä lupaavalta, jatkamme panotarinoilla ja olutarvioilla jälleen lähiaikoina. Kippis, kulaus ja hyvää vuoden jatkoa!


 

Pyynikin – Winter Lager

Pyynikin Winter Lager 5%

Pyynikin talvinen “hento” savulager on mielestämme pistävämmin kuin hennosti savustettu, jopa muun oluen haitaksi. Saimme oluen maisteltvaksi panimon lähettämästä paketista, kippis vaan heille!

Lasissa olut on hiukan samea, lyhytvaahtoinen ja itse asiassa ulkonäöltään aika hyvin omenasiideriä muistuttava. Tuoksun ja maun osalta edellämainittu savuisuus peittää aika voimakkaasti kaikkea. Savuisuus itsessään ei ole huono asia, mutta silloin kun olemme siitä nauttineet, se on ollut pehmeämmin ja täyteläisemmin oluessa osana; tässä se tuntuu olevan pistävämpi ja jotenkin extrana itse oluen päällä.

Pienellä hapokkuudella ja savun poistamisella Pyynikin Winter Lager voisi olla mielestämme hyvä olut, mutta tällaisena se ei saa meiltä suurempia arvosanoja. Olut sentään uppoaa hyvin!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 13/40

Yhteispisteet: 40/100

Winter Lagerissa on lupaavia elementtejä, mutta ne eivät millään sulaudu yhteen.