Himabisse 2017 @Brewdog Helsinki

Toverit  saapuivat poikkeuksellisesti täysilukuisina Brewdogin baariin Punavuoren tietämille Himabisse 2017 -kilpailun palkintojen jakoon. Pelkäsimme, ettemme edes mahtuisi sisään odotetun väenpaljouden vuoksi, mutta onneksi kapakassa oli vielä tovereiden mentävä aukko jäljellä.

Pienen odottelun jälkeen Fat Lizard Brewingin edustajat ja muut tuomarit esittelivät itsensä ja kertoivat tämän vuoden oluista; kevyiden oluiden laatu, klassikoiden tyylipuhdas suorittaminen sekä erikoisten ainesosien onnistunut balanssi oluissa yllätti ja miellytti!

Kippis!

Raikkaiden sarjan voitti Dortmunder lager, joka loisti tyylipuhtaudellaan.

Maukkaat voitti savuporter, jonka 5% alkoholipitoisuus ei vaikuttanut täyteläisyyteen.

Intensiivisten voittaja oli lakritsistout, jonka lakritsisuus oli mahtavasti tasapainotettu.

Arvosteluraadin erityismaininnan ansaitsi saksalaistyyppinen schwartzbier jota kehuttiin erityisen onnistuneeksi tyylin valmistusvaikeudesta huolimatta.

Loppujen lopuksi ultimaattiseksi vuoden olueksi julkistettiin Intensiivisen sarjan lakustout. Palkintojen jaon jälkeen oli tovereiden vuoro käydä kysäisemässä tuomareiden palautetta Toveri-Redistä ja -Amberista. Oluitamme kehuttiin hyviksi tyylilajinsa edustajiksi, jotka vaativat vielä hiukan hienosäätöä. Humalissamme oli myös kuulemma joku virhemaku, jonka alkuperä on vielä hiukan hämärässä.

Pari toveria palautetta vastaanottamassa

Toverit toivottavat onnea ja menestystä voittajille!

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Saazer

Nyt kun hätäisimpien kausioluiden kyttääjien jättämä tomu on pikkuhiljaa laskeutunut lähialkosta, uskaltauduin minäkin luomaan katsauksen tämän sesongin kotimaisiin käsityöoluisiin. Prykmestareissa on aina ollut se tietty viehätys, että kun tätä nimeä kantavan uutuuden bongaa, tulee sitä maistaa. Nyt hyllyssä komeili ilmeisestikin Saaz -humalan mukaan nimetty Pils – Saazer.

Pullon sihahtaessa auki, täyttyvät sieraimet samoin tein maanläheisen yrttisestä ja hieman sitruksisesta Saazin tuoksusta. Mielenkiintoista – en olisi pilsneriltä ihan näin ärhäkkää humalantuoksua odottanut, mutta en pistä pahakseni – humala on jees, ja nimikin kun lupailee Saazzia.

Mukavasti kuplien lasiin kaatuu kirkkaan keltaista ja hieman sameaa olutta. Nättihän tämä on, väri muistuttaa kesällä nauttimaani Tankerin Animal Instinctia – on tämä sen verran keltainen. Tuoksua vallitsee humala; olutta on selkeästi ruokittu panovaiheessa sillä hyvin. Hentoa kukkaisuutta, mausteista yrttisyyttä ja sitrushedelmää. Humalaisuuden taustalta voi havaita myös maltaisuutta, pientä keksiä ehkä?

Suutuntumaltaan olut on virkistävä: oikein helppoa nautittavaa ja sopivan hiilihappoista. Maultaan tämä on todella raikas, hieman hapan ja kevyen katkera. Humala ja mallas ovat yllättävän kivassa tasapainossa Pilssiksi tämä on mielestäni hyvin voimakkaasti humaloitu. Se ei ole huono juttu, sillä tämä toimii. Vähän erilainen.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 80/100

Saazer lunastaa erilaisuudellaan korkean pallin listaltani pilsnereiden joukosta.


 

Mäskisuklaamuffinssi & Lambic sabayon

On taas se aika vuodesta, kun ruokabloggaajien postaukset kilpailevat keskenään romanttisimmasta ja seksikkäimmästä ystävänpäivän jälkiruoasta. Emme oluttovereiden kesken keksi mitään seksikkäämpää kuin ylijäänyt olutmäski, joten olkaapas hyvä!

Mäskisuklaamuffinssi & Lambic sabayon

Reseptissä käytettävien oluiden valinnassa lähdin sillä linjalla, mikä sopii parhaiten kyseiseen komponenttiin ja mitä oli helpoiten saatavilla. Itse resepti taasen rakentui kasaan muistellessani viimevuotista Chef Johnin ystävänpäiväpostausta, jonka simppeliys ja nopea kokoonpano inspiroi.

Muffinssi:


Mäskitahna:

n. 2dl kuivattua mäskiä (käytin viime panokertamme IPAn mäskiä, jossa oli pääasiassa pale ale ja                                     viennamaltaita.)

n. 1dl sokeria

tilkka vettä

n. 1dl ruokaöljyä


2 rl ruokaöljyä

40 g Brunbergin tummaa suklaata

1 dl Sinebrychoffin Porteria

100 g Turkkilaista jogurttia

1 kananmunaa

ripaus suolaa

1/2 dl sokeria

50 g Brunbergin tummaa suklaata, pilkottuna

3-4 dl vehnäjauhoja

Mäskitahna: Lämmitä sokeria ja vettä pienessä kattilassa, kunnes alkaa kiehua. Paahda kuivattua mäskiä paistinpannulla. Kun molemmat ovat hyvin kuumia, kaada mäski pieneen kattilaan sokerin seuraksi ja sekoita voimakkaasti. Siirrä kattila pois lämmöltä ja jatka sekoittamista, kunnes sokeri jähmettyy ja tarttuu mäskiin. Lisää öljy ja prosessoi tahnaksi sauvasekoittimella.

Muffinssi: Sulata suklaa öljyn kanssa vesihauteessa. Kun suklaa on hiukan jäähtynyt, sekoita se kaikkien nestemäisten aineiden kanssa. Lisää kuivat aineet ja siirrä taikina muffinssivuokiin. Paista uunissa 180 °C n. 15 min tai kunnes ovat kypsiä.

Lambic sabayon:

3 kananmunan keltuaista

0,5 dl sokeria

1/2 dl Lindemans Kriek kirsikkalambicia

(Jos haluat kuohkeutta vielä lisää, taittele sekaan vatkattua kuohukermaa kypsennyksen jälkeen, kastikkeen jäähdyttyä.)

Sabayon: Sekoita kaikki aineet pyöreäpohjaisessa kulhossa ja sekoita hyvin. Lämmitä kastiketta vesihauteessa koko ajan vatkaten ja vahtien lämpötilaa, jottei keltuainen kypsy yli ja kokkaroidu. Kastikkeen tulisi ensin vaahtoutua vahvasti ja sitten asettua. Kun kastike on selvästi paksuuntunut ja raaka kananmuna ei maistu, siirrä se pois hauteesta.

Lisukkeeksi murskattua suomalaista mansikkaa, tomusokeria ja sitruunamelissan lehtiä.

Kasatkaa annos kuinka haluatte, lähdin itse vähän hifistelylinjalle.


Oluttoverit toivottavat kaikille erittäin ystävällistä päivää!


 

Sori Taproom Helsinki – Sori Brewing

Saimme kutsun yksityistyistilaisuuteen tutustumaan  Helsinkiin vastikään avattuun Sori Taproomiin. Kutsu käy, Toverit vastaavat!

Kutsu oli kahdelle, joten demokratisen diktatuurin vallitessa valikoitui näytille lähtijöiksi allekirjoittanut ja Toveri-Mikko. Loput toverit saivat nauttia Sori Taproomin antimista silmänruokaa mediaviestien muodossa. 😉

Taproom oli kodikkaan kokoinen – ei mitenkään valtava. Tupa oli todellakin täynnä – hyvän tovin kerkesimme lymyilemään, ennenkuin saimme ryöstettyä hetkeksi vapautuneen pöydän. Toinen puoli ravintolasta oli varattu täysin kutsuvieraille ja ilmeisen moni kutsuttu oli saapunut paikalle – sen verran tiivis tunnelma oli. Sisään saapuessamme ovella kaksi partaa kohtasivat, kun itse isäntä – Sori Brewingin Pyry – oli ottamassa meitä vastaan. Kultainen kädenpuristus ja juomalitterat vaihtoivat omistaajaa; talo tarjosi 2 vapaavalintaista draftia (otin Red Alert & Havu Ale, Mikko Conca D’oro & Menage á Trois).

Istuskellessamme vilkuilimme josko näkyisi tuttavia; monta naamaa, jotka näyttivät jostain tutuilta, mutta ainoa jonka osasimme nimetä taisi olla olutasiantuntija Anniko Lehtinen. Oltiin kuitenkin ujoja, eikä vielä kahden oluen voimin uskaltauduttu juttusille. Onneksi oli kaljaa. Tuttujen kyttäämisen lomasta väistämättä tuli arvioitua myös paikan sisustusta. Metalliset penkit herättivät Mikossa flashbackeja Berliiniin, jossa moni olutkuppila oli sisustettu samanmoisilla tuoleilla. Yleisilmeeltään ravintola oli sisustettu selkeälinjaisen simppelisti. Ainoa, joka meitä pisti silmään oli mielestämme noinkin rajoitettuun tilaan sijoitettu valtavan kokoinen tiski. Vaikkakin tiskin taakse oli sijoitettu erittäin kunnioitettava rivi oluthanoja, pohdimme että Vuorikadun neliöhinnoilla tuon tilan olisi voinut käyttää ehkä optimaalisemmin. Eipä siinä, hyvin homma näytti toimivan.

Ehdimme myös luoda nopean vilkaisun ravintolan menu-tarjontaan. Lista, vaikkei ollutkaan kovin kookas, oli mukavan monipuolinen. Sori Taproom profiloi itsensä Facebook -sivuillaan uusamerikkalaiseksi ravintolaksi ja se myös heijastuu ruokalistassa. Tuontitavaraa näyttäisi olevan jonkin verran, mutta esimerkiksi taskurapuja nyt vaan on vähän hankala paikallisesti saada. Useissa annoksissa oli optio tilata se isona tai pienenä ja molempien vaihtoehtojen hinnat olivat selkeästi merkitty. Listalla ei oltu tyydytty perus-snägärimättöihin, vaan selkeästi oltiin parikin pykälää korkeammalla. Makukin oli kohdillaan! Hintatasoltaan menu vaikutti sijaintiin nähden kohtuulliselta.

Iloiseksi yllätykseksi meille tarjoiltiin veloituksetta myös ruokamaistiaisia! Miniburgereita ja platta täynnä kaikkea hyvää: jalapenohodareita, wingsejä, ranskalaisia ynnä muuta. Henkilökunta selosti pitkän litannian annoksien sisällöstä, mutta kuvien räpsimiseltä ja kuolaamiselta muistuvat nyt mieleen vain ne mediaseksikkäimmät: nyhtökaura ja -possu!

Päätimme tilata ruoan kaveriksi värisuoran Sorin oluita – parillakympillä irtosi viiden oluen maistelupaketti. Syötyämme ja juotuamme olimme erittäin kylläisiä ja kello rupesi lähentelemään kahdeksaa, joten rehteinä työukkoina totesimme, että alkoi olla aika poistua. Kävimme vielä heittämässä muutaman sanasen Pyryn kanssa ja lyömässä kättä, ennen kuin katosimme pimenevän Helsingin viileään iltaan.


Miinukset:

– Tarpeettoman paljon tilaa vievä tiski

– Naulakkotilanne oli hieman epäselvä: ei ollut ilmeistä mihin takin voisi jättää, eikä Suomalaisina todellakaan kysytä!

Plussat:

+ Erittäin ystävällinen henkilökunta! Pistivät itsensä todella likoon asiakkaan eteen

+  Keittiön toiminta erittäin ripeää – annoksia lensi ulos todella vauhdikkaasti

+ Ruoka oli oikein maukasta ja oluen kaveriksi sopivaa

+ Olut


Iso kiitos Sorille kutsusta! Toverit toivottavat vilpittömästi menestystä uudelle Taproomille!

 

 

Kotiolutta: Toveri Red Ale


Punainen hälytys! Oluttoverein propagandaministeriö ylpeänä esittää: Toveri Red Ale!

Loimme tämän oluen Brewdog Helsingin ja Fat Lizard Brewingin Himabisse 2017 -kotiolutkisaa varten. Tänään olut kiikutettiin mestoille ja lyhkäisen baarinpitäjän kanssa käydyn keskustelun jälkeen tiedämme, että tänä vuonna Toveri Red Ale kilpailee yli 140 erilaista kotiolutta vastaan – Huhhuh!

Olut on jatkojalostettu Amber Alestamme – tällä kertaa siitä tuli punaista. Amber alemmekin oli tosin sen verran maukasta kamaa, että nimitimme myös sen ihan varmuuden vuoksi mukaan kisaan. Nyt jännitellään reilu viikon verran kuinka käy…


Omnipollo – Noa Pecan Mud Cake

Toveri Mikon suosituksesta nappasin tämän Ruotsin parhaisiin kuuluvan oluen mukaani Tallinnan Uba & Humalista. Jo pelkästään huokean hinnan puolesta (Alkoon verrattuna n. 4 euroa halvempi) sijoitus oli äärimmäisen kannattava! Sanomista ja kommentteja Noa keräsi tähän mennessä eniten kaikista arvostelluista oluista.

Oluen vahva tuoksu valtasi nenäni saman tien, ennen kuin ehdin edes kaataa olutta lasiin. Pecan Mud Caken tuoksuu täsmälleen mitä sen nimi lupaa; pekaanipähkinä, suklaa ja taikinaisuus vangitsevat nenän anturit, enkä voinut kuin nauraa mielihyvästä. “Herra Jumala mikä tuoksu”, kommentoi yksi tovereista. Houkuttelevan tuoksun taustalla toverit löysivät myös kirsikkaa ja kookosta. Väriltään Noa on läpivalaisematon tumma, vaahdon ollessa myös tumma sekä pitsinen.

Maultaan Noa ei ole ihan yhtä mutakakkuinen kuin tuoksultaan, muttei sen tarvitsekaan olla. Makeus, pehmeys ja jälkimaun katkeruus ovat mahtavassa tasapainossa (Sori Brewingin Vanilla Cake Fever voisi ottaa tästä oppia). Vihdoin ymmärrän, miksi juomien kuvailussa käytetään sanaa pyöreä! Suklaan rinnalla maistuva kahvi tuo miellyttävän lisän. Suutuntumaltaan Omnipollon nestemäinen mutakakku on aivan mahtava, täyteläinen jälkimaku viivyttelee ja lämmittää kurkussa. Alkoholin maku pysyy piilossa, vaikka voltteja onkin runsaat 11,3%. Suosittelemme juomaan lämmenneenä, jotta katkeruus paistuu paremmin läpi ja olut muistuttaa vielä enemmän uunituoretta mutakakkua.

Kun tämä imperial stout saatiin vihdoin juotua loppuun (kaikki halusivat ehdottomasti osansa), jäi maistelulasi olohuoneen pöydälle, jotta saimme vielä muistella Noan mahtavaa tuoksua illan pimetessäkin. Haluaisin tässä kohtaa pyytää toveri Joonalta anteeksi, ettemme juoneet Noaa hänen kanssaan. Uskoisin, että hänelle kuitenkin tilaisuus tulee myöhemmin.

Ruokasuosituksina ehdotettiin kuivalihaa vastapainoksi raskaalle suklaapommille, sekä valkohomejuustoa kaveriksi. Puhuttaessa siitä, kuinka hyvä tyylilajissaan Noa on, sitä parempia stoutteja on olemassa (kuten Koskipanimon Siperia). Kiistatonta kuitenkin on se, että Omnipollon Noa Pecan Mudcake tekee oman työnsä helvetin hyvin. Ostakaa.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 20/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 95/100

Tästä tulee hyvä mieli.