Amager Bryghus – Todd The Axe Man

Arvostelussa tällä kertaa Tanskalaisen Amager Bryghusin Todd The Axe Man.

Tanskalaiset ovat taas vauhdissa, ja siinä ohessa tekevät aika maittavia oluita. Todd The Axe Man on tuplasti kuivahumaloitu, 6,5% india pale ale.

Ulkonäöltään tämä olut on vaalean pihkan värinen, melko samea ja omaa kaatamisen jälkeen kevyen pitsisen vaahdon, joka kuitenkin pian katoaa kokonaan.

Tuoksussa on havaittavissa vahvaa sitruksista humalaa, humalaa ja lisää humalaa. Huhhuh, eipä jää epäselväksi mikä ainesosa on oluen polttoaineena.

Maku tarjoaa tukevaa mallaspohjaa jolle rakentuu todella katkera, ruohoinen, sitruksinen ja lievästi hapan maku joka kokonaisuutena jää suuhun kuitenkin yllättävän lyhyeksi ajaksi.

Suutuntuma on hapokas, kuiva ja silti tukeva.

Kokonaisuutena olut on erinoimainen. Maku tuntuu suussa vahvasti, mutta vain sen aikaa että tekee taas mieli kohta ottaa uusi huikka. Vahvuudestaan ja katkeruudestaan huolimatta olut on raikas ja erinomainen janonsammuttaja. Tätä tarttuu mukaan seuraavallakin kerralla kun tulee etelänaapurissa käytyä. Tätä kun ei Suomesta saa.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 36/40

Yhteensä: 85/100


Tanskalaiset, nuo pohjoismaiden alkoholistit, osaavat näemmä myös panna.

Helsinki Beer Festival 2018

Varmoja kevään merkkejä on aina Helsinki Beer Festivalin järjestäminen ja aurinkoisen Lauantaipäivän saattelemana Toverit suuntasivat kohti Kaapelitehdasta. Helsinki Beer Festival täytti tänä vuonna jo kunnioitettavat 20 vuotta ja juhlavuoden teemamaana oli tällä kertaa Slovenia.

Vaikka satuimmekin paikalle suhteellisen aikaisin, oli kaapelihalliin jo ehtinyt saapua melkoinen määrä väkeä ennen meitä ja lisää näytti tulevan jatkuvalla syötöllä. Tämä näkyi vähän myöhemmin aika pahana ruuhkautumisena poletti- ja lasijonoissa. Onneksi olimme varautuneet jo saapuessamme suurella polettimäärällä, mutta muutamia joukossamme olleita epäonnisia odotti pitkähkö jonotus jotta maistelu voisi jatkua.

Paikalla oli jälleen kiitettävä valikoima suomalaisia pienpanimoita läheltä ja kaukaa ja ongelmaksi muodostui lähinnä valinnan vaikeus. Valitsimme helpon tien ja visiitti Fat Lizard Brewingin kojulle toi taas jotain aivan uutta. Hopinaattoriin oli tällä kertaa ahdettu vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia ja kahta eri chililajiketta (habanero ja jalapeno) ja näiden läpi virtasi Rib Ticler lager. Maku oli mukavan hedelmäinen pienellä chilin kutkuttelulla, mutta muutamat meistä eivät sitä edes huomanneet (tästä on kiittäminen kuivalihakundien naga morich-chilillä maustettua jerkyä).

Muita mieleenpainuvia oluita tapahtumassa tarjoilivat mm. Latvialainen Uzavas Alus-panimo jonka Baltic Dark oli erinomainen esimerkki onnistuneesta dunkelista, Anderson’s craft beerin Applehoff joka oli kuin omenapiirakka olutlasista tarjoiltuna, Panimo Kiisken Vastaranta savulager joka tuo hyvän lisän suomalaisiin savuoluisiin Ja Linden Breweryn erinomainen Three Amigos neipa.

Vaikkakin löysimme tapahtumasta useita hyviä uutuuksia, niin vähän jäi tuntumaan että panimot menivät tällä kertaa vanhoihin tuttuihin luottaen. Useampikin näytteilleasettaja oli raahannut mukaan vain tunnetuimpia oluitaan ja jättäneet erikoisemmat luomuksensa kotiin. Myöskin voimme taas vain todeta tapahtumaan tuotujen teemamaan oluiden hinnakkuuden. Vaikkakin ymmärrämme oluiden maahantuonnin hankaluuden ja kustannukset, ei silti maistelutapahtumassa ole mielekästä ostaa kallista olutta kun viereinen koju myy annoksiaan puoleen hintaan.

Ruokapuoli tapahtumassa oli heikohkoa ja ainoa koju mihin näimme jonoa oli heti sisäänkäynnin vieressä oleva burgerauto joka kyllästi koko salin rasvankäryllä. Oikeastaan ainoa festivaali joka on ruokapuolessa kunnostautunut, on Suuret oluet pienet panimot.

Tapahtuma itsessään on jo ruvennut kasvamaan ulos kaapelitehtaan tiloista. Panimot joutuvat olemaan ihan toistensa kyljissä kiinni, istumapaikkoja ei riitä edes murto-osalle kävijöistä, lasinpesupisteitä oli vain yksi ja vessajonotkin ulottuvat jo pitkälle käytävälle. Ehkäpä on aika ruveta katsomaan uusia tiloja?

Siltikin, Toverit onnittelevat 20 vuotiasta olutfestivaalia ja saivat tälläkin kertaa riittämiin lasintäytettä.

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Vehnä

 

 

Kukko Vehnä 5,5%

Alkoholilakiuudistusten jälkeen useat panimot uudistavat tuotteitaan hiukan voimakkaammilla prosenteilla. Laitilan vehnäolut kuuluu tähän kastiin myös.

Vehnäkukko näyttää lasissa hiukan samealta ja kultaisen/heinänkeltaisen sävyiseltä. Lopputulos muistuttaa perinteistä pale alea aika vahvasti. Hiilihappoja oluessa on ihan kiitettävissä määrin. Aromimaailmaltaan olut on hyvin banaanivetoinen. Tuoksu muistuttaa jopa banaanilikööriä. Maun olettaisi siis olevan aika makean banskumainen.

Vaikkakin banaani maistuu selvästi olutta maistaessa, ei se dominoi yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Lisäksi makeutta ja tuntumaa ei ole kovin runsaasti, osa tovereista jopa toivoi lisää runkoa peliin. Jälkimaultaan olut on aika pehmeä, eikä jää kovin pitkäksi aikaa kielelle. Makea banaaninen alkupuraisu pehmenee lyhyeksi kuivuudeksi.

Joskin Kukko Vehnäolut ei täytä suutamme aivan täysin, voi sitä todennäköisesti löytää toverin tai toisenkin tuopista kesällä.


Ulkonäkö: 6/10
Tuoksu: 12/20
Maku: 12/20
Suutuntuma: 7/10
Kokonaisuus: 25/40
Yhteispisteet: 62/100