LimeWehnä

Onnistuneen Greippi Alemme jälkeen korvani taakse jäi muiden hedelmien käyttö oluen panemisessa. Kun sitten oli aika miettiä, millaisen vehnäoluen haluamme panna, päätimme maustaa sen limellä! Taustalla oli myös idea thai -tyyliin maustetusta oluesta, mutta etenemme nyt yksi ainesosa kerrallaan.

Välttääksemme bavarialaisen vehnäoluen banaanin ja neilikan aromeja, päätimme tehdä tällä kertaa amerikkalaisen version vehnäoluesta; käytämme amerikkalaista, neutraalimpaa pintahiivaa sekä vain n. 40% vehnämallasta. Lisäämme reseptiin myös puolisen kiloa pilsnermallasta, jotta oluesta tulisi sopivan rapsakka ja hiukan keksimäinen. Lisäämme keittovaiheessa limen kuorta ja sekundääriin itse limen lihaa.

lisukkeiden ja kemian mittauksia

Olemme miettineet yleisesti käyttämäämme mäskäysaikataulua uudelleen. Koska nykymaltaat ovat aika pitkälle modifioituja, emme tarvitse nk. proteiinilepoa. Tämä helpottaa panopäivänä kivasti! Testaamme myös, miten Grainfather handlaa vehnäisemmän mallaspuuron.

Hallertau Blanc on vanhan jalohumalan uusi, trooppisempi iteraatio, jossa voi havaita kukkaisia, passionhedelmäisiä ja greippimäisiä aromeita. Kyseisen humalan ja limen pitäisi pelata hyvin yhteen.

Resepti näytti kutakuinkin tältä:

Maltaat:

2,1 kg Viking Zero Pale Ale Malt (48%)

1,6 kg Viking Vehnämallas (36%)

0,5 kg Viking Organic Pilsner (11%)

0,2 kg Viking Caramel Wheat (5%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min                                                

78 ºc / 5 min

Voimakas keitto

Humalat (60 min keittoaika):

~1,5 g/l Hallertau Blanc pellettejä, keiton alkaessa.

~0,9 g/l Hallertau Blanc pellettejä, kun 5 min keitosta jäljellä.

Extrat:

40 g limen kuorta, kun keitosta 13 min jäljellä.

(Sekundäärikäymisen aikana lisäämme 250 g limen lihaa viideksi päiväksi.)

Hiiva:

Mangrove Jack’s US West Coast M44, 10 g

Limewehnä on ollut tähän mennessä yksi nopeimmista panoistamme. Vehnäinen mäski huuhtoutui kamalan nopeasti ja vierre keittyi voimakkaasti kuplien. Vierre maistui hyvälle ja lime antoi kivan lisävivahteen. Parin viikon päästä sitten kriittisempää maistoa!

LimeWehnä valmiina primääriin.

Sekundääri & tuore limen liha


Mathildedalin – Kantaja

Kantaja 4,5%

WhyJoinissa kouraani tarttui pullo Mathildedalin Kantajaa, jonka kyljessä on kuva kylän satamasta (viittaamaan entisajan porterin eli kantajan ammattiin) ja johon on lisätty aromikasta uusiseelantilaista humalaa. Matalan prosentin porterit ja stoutit ovat olleet pettymyksiä minulle, mutta kyseinen kyläpanimon oluisiin haluaisin luottaa.

Lasissa olut vaikuttaa kevyeltä, mutta on silti synkän musta. Pinnalle muodostuu luonnonruskea vaahto, joka jättää jälkeensä kivan pitsin. Hiilihappoisuus näyttää myös olevan kohdallaan.

Tuoksussa havaitsen lakritsia ja paahteista kahvia. Olut tuntuu kuivalta ja hiukan katkeralta. Taustalla on myös suklainen aromi. Olut on maultaan paahteinen, kahvinen ja kevyt, muttei ihan vetiseksi asti kuitenkaan. Trooppinen humalointi tasapainottaa paahteista ja maltaista runkoa mukavasti. Jälkimaussa katkeroa ja kevyttä täyteläisyyttä. Kantaja on oikein hyvä kevyen kaliiberin porteri, joka pelastaa minut vetisten laittiportterien kiroukselta!


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 65/100


 

Great Divide – Colette

Colette 7,3%

Great Divide Brewing Co on Denverin alueella toimiva, paikallisuuteen ja ympäristöstä huolehtimiseen vahvasti panostava panimo. Olen maistanut heiltä muutamaa erittäin maittavaa olutta, kuten Hibernation Alea, joten kun löysin alkosta Dividen tribuutin saison -oluttyylille, oli se pakko ottaa maistoon. Oluessa on käytetty ohran lisäksi vehnää ja riisiä, sekä NELJÄN eri hiivakannan erikoissekoitusta, ja se on käytetty korkeassa lämpötilassa. Olutta mainostetaan kompleksisena ja hienostuneena (pullon ruokasuosituksina esim. ankanmaksa sekä camembert -juusto), joten aika tutkia miten asia on!

Olut on samean keltainen ja hyvin hiilihapotettu. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto ja kevyt pitsi. Tuoksultaan olut on happamahko ja verrattain raskas. Tyylille perinteinen raikas mausteisuus on korvautunut enemmänkin hefeweizenin tai weizenbockin aromeilla. Taustalta havaitsen silti korianteria ja hentoa mausteisuutta. Colettessa on tyylille tuju mallaspohja, villiä happamuutta sekä pieni alkoholin maku ja jälkilämpö. Olut näytti paljon raikkaammalta mitä oikeasti on, jää vähän tunkkaiseksi. Jälkimaussa on myös läsnä hapanta imelyyttä.

Olut on kuitenkin tribuutti oluttyylille eikä pelkkä sen edustaja. Colette on hienostunut ja kompleksi olut, jota kannattaa nauttia raskaampien vehnäoluiden tyyliin rauhassa tai raskaiden ruokien seurana.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 69/100

This is a tribute.


 

Endless Enigma

Kesän lähestyessä ja säilytyskapasiteettimme täyttyessä päätimme vielä panna saisonin. Alunperin suunnitelmana oli tehdä yksinkertainen SMASH -saison australialaisella Enigma -humalalla, mutta reseptistä kehittyi vähän monimutkaisempi. Lisäsimme mallaspohjaan vähän vehnämallasta monipuolistamaan sekä päätimme kokeilla nk. ”continuous hopping” -tekniikkaa humalien keittämiseen. Kyseinen tekniikka tarkoittaa siis humalan lisäämistä koko keiton ajan pienissä määrissä, jolloin humalan aromien pitäisi olla paremmin esillä.

Maltaat ja muut kuiva-aineet

Endless Enigma on myös ensimmäinen olut, johon käytämme Grainfatherin lisäosaa, Micropipeworksia, jolla saa siis tehtyä pienempiä määriä olutta ilman komplikaatioita laitteiston alkuperäisten putkistojen kanssa..

Saison on oluttyyli lähtöisin Belgian ranskaapuhuvasta eteläosasta. Sen tunnusmerkkejä ovat raikkaus, hedelmäisyys, mausteisuus ja jopa kirpeys. Se on sukua Biere De Garde -oluttyylille, mutta on sitä selkeästi kevyempi sekä humaloidumpi.

Enigma kuuluu aussihumalien kasvavaan ja laadukkaaseen kerhoon. Se on sekä katkero- että aromihumalointiin tarkoitettu ja korkean alfahappoinen. Aromiprofiililtaan se on vahvasti hedelmäiseen painottuva, mutta nimensä mukaisesti hiukan mysteeri. Tovereiden mielestä oikein hyvän tuoksuinen humalapelletti!

Grainfatherin lisäosalla, Micro Pipeworkilla, saamme siis tehtyä pienempiä määriä olutta, joten voimme rohkeammin testata reseptejämme ilman yhtä suurta riskiä siitä, että saamme jotain juomakelvotonta 20 litran verran (näinhän ei tietenkään koskaan ole tapahtunut). 

Tässä speksit:

Humalapelletit valmiina keittoon

Maltaat:

2,3 kg Viking Zero Pale Ale Malt (92%)

0,2 kg Viking Vehnämallas (8%)

Hopspider piti pirkoittaa, jotta humalat porisevat vierteen pinnan alla.

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,5 tsp Kipsi

0,25 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

~1,9 g/l Enigma pellettejä, jaettu tasaisesti 12 satsiin, joita sitten lisätään 5 min välein koko keiton ajan.

~0,5 g/l Enigma pellettejä kuivahumalointiin.

Hiiva:

Mangrove Jack’s French Saison Ale M29, 10 g

Panopäivä sujui ongelmitta ja micropipeworks toimi moitteettomasti! Humalien lisääminen 5 min välein oli hiukan vaivalloista, mutta toivottavasti näemme sen tuottaneen tulosta! French Saison Ale -hiiva vaatii yllättäen jopa 26 C asteen lämpötilan käydäkseen, joten lämpötilakontrollia ei tarvitse panoluolassa niinkään harjoittaa. Parin viikon päästä sitten maistelua!

28.5.: Tovereiden raporttina Enigma oli ihan hyvää mutta kuivaa. Kuulostaa lupaavalta! Pian päästään maistamaan.

.

Vastavirtajäähdytys

Amager Bryghus – Wrath

Jälleen kerran testeihin on päässyt Amager Bryghusin Sinner Series-sarjan olut. Tällä kertaa juodaan Wrathiä.

Vihaa!

Harmittavan surkean valikoiman takia ei Sinner Series -sarjan oluita pahemmin maamme pitkäripaisesta löydy, joten tämäkin olut tuli haettua Virolaisesta Uba&Humalista.

Ulkonäöltään Wrath on punertavanruskea ja kaatuu lasiin kivan vaahdon kera, joka jättää juodessa reunoille vahvan pitsin. Erikoisen näköinen saisoniksi tulee toisilta tovereilta kommentiksi.

Tuoksua dominoi vahva punaviini. Ei epäilystäkään. On jopa vähän liiankin vahva tuoksu, sillä muita aromeita saa oikein työllä etsiä. Kuitenkin havaittavissa on niin marjaisuutta (luultavasti sekin punaviinistä kotoisin) kuin lieviä maltaan ja humalan aromeita.

Maultaan olut on parempi kuin tuoksultaan. Täyteläisen pehmeä ja kuiva on jännä combo, mutta toimii mukavasti. Katkeruutta löytyy reilustikin mutta silti olut on kaikin puolin tasapainoinen. Ei yhtään hassumman makuinen.

Suutuntuma on jo edellämainitusti pehmeä ja siitä löytyy jännästi ei-humalaista katkeruutta.

Yleisarvosanaltaan Wrath ei ikävä kyllä ole sitä korkeinta huippua. Amagerin Viha on vähintäänkin erikoinen olut: punaviinitynnyrissä kypsytetty saison, mutta siitä puuttuu se jokin, jonka takia se voisi lunastaa nimensä. Olut on itsessään mainio, mutta silti takaraivoon jää kolkuttamaan tunne, että tätä en ehkä hetkeen halua juoda uudestaan.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Yleisarvosana: 26/40

Yhteensä: 69/100


Suosittelen olutta punaviinin ystäville!

Brewcats – “Eka Kerta”

Eka Kerta 4,5%

Brewcatsin tytöt loivat yksissätuumin Sori Brewingin kanssa karviaismarjalla maustetun hapanoluen, joka päätyi laukkuuni mukaan olutkauppa Pienissä käydessäni. Olut oli selkeästi juuri lanseerattu, joten testataampas miten tyttöjen souri sopii kesäjuomaksi.

Oluen pinnalle muodostuu lyhyt, vaalea vaahto, hyvällä pitsillä. Lasissa olut on villin keltainen ja vähän samea. Valitettavasti olueeseen saattoi tulla hiukan hiivaa mukaan pohjalta.

Tuoksultaan olut on happaman makean sitruksinen. Karviaismarja on vahvasti läsnä. Berliner Weisselle ominainen mallaspohja on tervettulleesti hyvin läsnä, mutta oluessa on enemmänkin selkeää karviaismarjaista happamuutta, kuin maitohapoista tulevaa kompleksimpaa happamuutta. Syvempään tuoksutellessa oluessa havaitsi myös tuoreen leipätaikinan aromeja.

Yksi tovereista luonnehti ”Ekaa Kertaa” maultaan karviaismarjamehuksi. Kommentti ei ole totuudesta kaukana, sillä kyseinen marja on selkeässä pääosassa. Taustalla on myös pieni suolainen sivumaku. Leipätaikinan aromi on vähemmän esillä olutta maistellessa. Olutta juodessa suuhun jää happaman marjainen pinta kielelle. Happamuus saa myös ikinet irvelle, hyvällä tavalla. Yksi tovereista luonnehti olutta mummolassa kahvituksella tarjottuun karviaisleivokseen. Vaikka olueeseen saattoi pieni sakka tulla, oli olut silti erittäin nautittavaa ja varma valinta kesäiseksi janojuomaksi!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 69/100

Mallikasta panemista ja mainiota karviaisen käyttöä.


 

The Flying Dutchman – Nomad More Dry And Sour Than Your Mother In Law Saison

Flying Saison 4,7%

Päädyin testaamaan Flying Dutchmanin saisonia Why Join: baarissa, valitettavien hanaongelmien vuoksi. Dutchman on pannut oluensa belgialaisen De Proefbrouwerijn kautta, joka on tehnyt esim. Mikkellerille olutta, joten ammattitaitoa ainakin löytyy. Etenkin humalien ja mausteiden käyttö on oluessa mielenkiintoista; aromeja tulee niin amerikkalaisista, englantilaisista kuin japanilaisistakin humalista, sekä appelsiininkuoresta että korianterin ja paratiisinsiemenistä.

Lasissa olut on kirkkaan keltainen ja hyvin hiilihapotettu, vaikkakin vaahto jää heikohkoksi eikä pitsiä näy paljoakaan. Yrttinen humalointi ja maustaminen toimivat hyvin tämän tyyliselle oluelle, tuohan saisonhiiva oman mausteisen tatsinsa. Kevyt mallaspohja antaa keveää makeutta tausta-aromina.

Olut on kovin raikas, mutta jä silti hiukan liian vetiseksi mielestäni. Pakko myöntää, että en ole maistanut näin kuivaa olutta vielä. Mother In Law on myös hyvin hapan ja taustalla vaikuttavat suolaisuus, sitrus sekä humalien yrttisyys. Jälkimaussa on hiukan katkeruutta, joka jää leijumaan kitalakeen. Lentävän hollantilaisen saisoni on erittäin miellyttävä lisä tulevan kesän janojuomiin, jota tulen myös suosittelemaan muille tovereilleni.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 66/100

Maukasta kuivuutta