Great Divide – Colette

Colette 7,3%

Great Divide Brewing Co on Denverin alueella toimiva, paikallisuuteen ja ympäristöstä huolehtimiseen vahvasti panostava panimo. Olen maistanut heiltä muutamaa erittäin maittavaa olutta, kuten Hibernation Alea, joten kun löysin alkosta Dividen tribuutin saison -oluttyylille, oli se pakko ottaa maistoon. Oluessa on käytetty ohran lisäksi vehnää ja riisiä, sekä NELJÄN eri hiivakannan erikoissekoitusta, ja se on käytetty korkeassa lämpötilassa. Olutta mainostetaan kompleksisena ja hienostuneena (pullon ruokasuosituksina esim. ankanmaksa sekä camembert -juusto), joten aika tutkia miten asia on!

Olut on samean keltainen ja hyvin hiilihapotettu. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto ja kevyt pitsi. Tuoksultaan olut on happamahko ja verrattain raskas. Tyylille perinteinen raikas mausteisuus on korvautunut enemmänkin hefeweizenin tai weizenbockin aromeilla. Taustalta havaitsen silti korianteria ja hentoa mausteisuutta. Colettessa on tyylille tuju mallaspohja, villiä happamuutta sekä pieni alkoholin maku ja jälkilämpö. Olut näytti paljon raikkaammalta mitä oikeasti on, jää vähän tunkkaiseksi. Jälkimaussa on myös läsnä hapanta imelyyttä.

Olut on kuitenkin tribuutti oluttyylille eikä pelkkä sen edustaja. Colette on hienostunut ja kompleksi olut, jota kannattaa nauttia raskaampien vehnäoluiden tyyliin rauhassa tai raskaiden ruokien seurana.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 69/100

This is a tribute.


 

Endless Enigma

Kesän lähestyessä ja säilytyskapasiteettimme täyttyessä päätimme vielä panna saisonin. Alunperin suunnitelmana oli tehdä yksinkertainen SMASH -saison australialaisella Enigma -humalalla, mutta reseptistä kehittyi vähän monimutkaisempi. Lisäsimme mallaspohjaan vähän vehnämallasta monipuolistamaan sekä päätimme kokeilla nk. ”continuous hopping” -tekniikkaa humalien keittämiseen. Kyseinen tekniikka tarkoittaa siis humalan lisäämistä koko keiton ajan pienissä määrissä, jolloin humalan aromien pitäisi olla paremmin esillä.

Maltaat ja muut kuiva-aineet

Endless Enigma on myös ensimmäinen olut, johon käytämme Grainfatherin lisäosaa, Micropipeworksia, jolla saa siis tehtyä pienempiä määriä olutta ilman komplikaatioita laitteiston alkuperäisten putkistojen kanssa..

Saison on oluttyyli lähtöisin Belgian ranskaapuhuvasta eteläosasta. Sen tunnusmerkkejä ovat raikkaus, hedelmäisyys, mausteisuus ja jopa kirpeys. Se on sukua Biere De Garde -oluttyylille, mutta on sitä selkeästi kevyempi sekä humaloidumpi.

Enigma kuuluu aussihumalien kasvavaan ja laadukkaaseen kerhoon. Se on sekä katkero- että aromihumalointiin tarkoitettu ja korkean alfahappoinen. Aromiprofiililtaan se on vahvasti hedelmäiseen painottuva, mutta nimensä mukaisesti hiukan mysteeri. Tovereiden mielestä oikein hyvän tuoksuinen humalapelletti!

Grainfatherin lisäosalla, Micro Pipeworkilla, saamme siis tehtyä pienempiä määriä olutta, joten voimme rohkeammin testata reseptejämme ilman yhtä suurta riskiä siitä, että saamme jotain juomakelvotonta 20 litran verran (näinhän ei tietenkään koskaan ole tapahtunut). 

Tässä speksit:

Humalapelletit valmiina keittoon

Maltaat:

2,3 kg Viking Zero Pale Ale Malt (92%)

0,2 kg Viking Vehnämallas (8%)

Hopspider piti pirkoittaa, jotta humalat porisevat vierteen pinnan alla.

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,5 tsp Kipsi

0,25 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

~1,9 g/l Enigma pellettejä, jaettu tasaisesti 12 satsiin, joita sitten lisätään 5 min välein koko keiton ajan.

~0,5 g/l Enigma pellettejä kuivahumalointiin.

Hiiva:

Mangrove Jack’s French Saison Ale M29, 10 g

Panopäivä sujui ongelmitta ja micropipeworks toimi moitteettomasti! Humalien lisääminen 5 min välein oli hiukan vaivalloista, mutta toivottavasti näemme sen tuottaneen tulosta! French Saison Ale -hiiva vaatii yllättäen jopa 26 C asteen lämpötilan käydäkseen, joten lämpötilakontrollia ei tarvitse panoluolassa niinkään harjoittaa. Parin viikon päästä sitten maistelua!

28.5.: Tovereiden raporttina Enigma oli ihan hyvää mutta kuivaa. Kuulostaa lupaavalta! Pian päästään maistamaan.

.

Vastavirtajäähdytys

Amager Bryghus – Wrath

Jälleen kerran testeihin on päässyt Amager Bryghusin Sinner Series-sarjan olut. Tällä kertaa juodaan Wrathiä.

Vihaa!

Harmittavan surkean valikoiman takia ei Sinner Series -sarjan oluita pahemmin maamme pitkäripaisesta löydy, joten tämäkin olut tuli haettua Virolaisesta Uba&Humalista.

Ulkonäöltään Wrath on punertavanruskea ja kaatuu lasiin kivan vaahdon kera, joka jättää juodessa reunoille vahvan pitsin. Erikoisen näköinen saisoniksi tulee toisilta tovereilta kommentiksi.

Tuoksua dominoi vahva punaviini. Ei epäilystäkään. On jopa vähän liiankin vahva tuoksu, sillä muita aromeita saa oikein työllä etsiä. Kuitenkin havaittavissa on niin marjaisuutta (luultavasti sekin punaviinistä kotoisin) kuin lieviä maltaan ja humalan aromeita.

Maultaan olut on parempi kuin tuoksultaan. Täyteläisen pehmeä ja kuiva on jännä combo, mutta toimii mukavasti. Katkeruutta löytyy reilustikin mutta silti olut on kaikin puolin tasapainoinen. Ei yhtään hassumman makuinen.

Suutuntuma on jo edellämainitusti pehmeä ja siitä löytyy jännästi ei-humalaista katkeruutta.

Yleisarvosanaltaan Wrath ei ikävä kyllä ole sitä korkeinta huippua. Amagerin Viha on vähintäänkin erikoinen olut: punaviinitynnyrissä kypsytetty saison, mutta siitä puuttuu se jokin, jonka takia se voisi lunastaa nimensä. Olut on itsessään mainio, mutta silti takaraivoon jää kolkuttamaan tunne, että tätä en ehkä hetkeen halua juoda uudestaan.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Yleisarvosana: 26/40

Yhteensä: 69/100


Suosittelen olutta punaviinin ystäville!

Beer Hunter’s – Mufloni Saison De Randonneur

MufloniSaisonDeRandonneurPanimo: Beer Hunters

Tyyppi: Saison

ABV: 6%

Maltaat ym:  Pilsner, Munich, Vehnä ja Kaura

Humalat: Tetnanger, Celeia, Chinook

 

Juhannus tuli ja meni, ja sen aikana tuli nautittua useampikin parempi olut. Tämä yksilö jäi kuitenkin kivasti mieleen, sillä yleensä en saisoneista suuremmin piittaa. Ymmärtäisin kuitenkin hyvin jos ravintolassa suositeltaisiin Mufloni Saison De Randonneuria kalan kaveriksi, oli nimittäin aika hyvää siinä grillaillessa, kunhan sen joi pois vielä kun oli kylmää. Helteessä ei lämmin saisoni natsaa vaikka olisi kuinka hyvää.

Mökiltä löytynyt lasi ei ehkä ollut optimi vaahdon suhteen, mutta kyllä sitä puolitoista sormellista alkuun nousi. Ensivaikutelma oli raikas ja hedelmäinen, pientä hiivaisuutta oli havaittavissa mutta se melkeinpä paransi kirpeähköä makukokemusta. Maltaatkin antavat kivasti suutuntumaa, sitrukset ja humalointi tasoittavat mukavasti toisiaan.

 

Itse joisin tätä vaikka janoon, kunhan keli on kuuma ja lasi kylmä. Olisi kiva vielä löytää Kataja Edition jostain, pitää varmaan piipahtaa ravintolassa jos jostain syystä olen ikinä Porissa.