Ota olut! 2016 Espoon Otaniemessä

Viime lauantaina Ota olut! -tapahtuma löi läpi debyyttinsä Espoon Otaniemessä, Urban Millissä. Toverit haistoivat tilaisuuden pienpanimo-oluiden maisteluun ja muutenkin silkasta uteliaisuudesta päätimme lähteä tapahtuman katsastamaan. Mitään suurempia odotuksia tapahtumalta meillä ei ollut, vaan saavuimme paikalle ex-tempore ja avoimin mielin.

cthsehtwyaajisr-jpg-large

Saavuimme mestoille noin klo 14 aikoihin, kun tapahtuma oli ollut käynnissä noin tunnin ajan. Vielä tällöin paikalla oli suht hiljainen meno – arvioisin noin pari sataa ihmistä. Sisään pääsimme jonottamatta. Sisäänpääsymaksun virkaa toimitti 3€:lla ostettava Spiegelaun pikku-ipa -tuoppi, jonka sai joko pitää, tai palauttaa 2€ panttia vastaan myöhemmin. Samalta pisteeltä pystyi myös ostamaan maistelukuponkeja, joita vastaan oluita tarjoiltiin. Yhden maistiaisen hinta oli 3€. Tämä reikäkorttisysteemi oli mielestäni simppeli ja toimiva ratkaisu.

3440a841-05bf-4a03-81d1-ed1928254c28

 

Paikalla olleet panimot olivat sijoittaneet kojunsa tehdashallin reunoille, sekä rakennuksen ulkopuolelle rajatulle alueelle, jossa sijaitsivat myös ruokakojut ja vessatilat.

Kemuissa kestitsivät seuraavat panimot:

Fat Lizard Brewing Company
Olarin Panimo
8-bit brewing
Radbrew
Panimo Hiisi
Donut Island Brewing
Tanker
Maku Brewing
Humalove
Vallilan Panimo
Anderson’s Craft Beer
Lehe pruulikoda
Vaat

Suolaisennälkää helpottamassa oli tapahtuman ruokalistoilla muun muassa makkaralautasia, nuudeleita, sekä paistettuja sirkkoja!

61f7c051-ebce-4119-b5a6-274de48740e3

Lievän flunssan takia päätin itse pidättäytyä jo aiemmin maisamissani oluissa. Tämä sopi oikein hyvin, sillä olin aiemmin tiedustellut netistä, että etelänaapurimme suosikkipanimoihini luketuva Tanker oli varustautunut tapahtumaan menunsa suosikkioluillani Hallucinationilla, sekä Animal instinctillä. Aijjai – noita kannattaa testata jos vain mahdollisuus löytyy.

1259b244-a130-48bb-ac0e-0f1bc24ef2f0

Pari olutta maisteltuamme havahduimme siihen, että tapahtuma-alue oli tupaten täynnä porukkaa ja alueella liikkuminen alkoi käydä haastavaksi. Mukava tosin nähdä, että pienemmänkin kaliiberin oluttapahtumalla riittää kysyntää. Ihmismassan läpi tiemme raivattuamme kerkesimme pienen hetken kuuntelemaan paneelikeskustelua, jossa eduskunnan olutseuran puheenjohtaja Touko Aalto, Fat Lizardin Heikki Ylinen ja Sinebrychoffin olutasiantuntija Anikó Lehtinen sparrasivat olutaiheisista asioista. Paneelin äänentoisto ei kuunteluhetkellämme ollut parasta mahdollista, joten vetäydyimme suht nopeasti takaisin maistelun ääreen.

Yleisesti ottaen tapahtuma oli järjestetty oikein hyvin ja toimivasti. Ei jäänyt hampaankoloon mitään (Joonan hampaankoloon korkeintaan sirkanjalkoja), jos tämä järkätään vielä uudestaan, niin varmasti tullaan taas.

 

 

 

Mikke

Esittely: Olen vaihtelevasti toimintaan osallistuva Oluttoveri; panemispanokseni on ollut tähän mennessä pääasiassa rahallinen. Olen ammatiltani kokki, joten minua kiinnostaa myös oluen, mäskien ja muiden hyötykäyttö ruoanlaitossa ja leipomisessa. Viime aikoina olen osallistunut panopäiviin ja oppinut paljon. Olen myös innostunut tekemään olutreseptejä, etenkin kun Grainfatherin uusi nettireseptiportaali julkaistiin!

Lempioluet: Aecht Schlenkerla Fastenbier, Noa Pecan Mudcake, Rochefort 10, Coolhead Maracuja, Guinness, Franky Four Fingers, Saison 17, Anchor Liberty Ale…

Lempioluttyyli: Olen ollut kauan aikaa vehnämiehiä, mutta viime aikoina olen alkanut laajentamaan tajuntaani. Nykyään vehnäoluiden rinnalla ovat stoutit, porterit, pale alet ja sour alet.

Thornbridge – Wild raven, black IPA

thornbridgewildraven

 

Thornbridgen Jaipur on yksi suosikkioluistani. Huomasin Alkon hyllyllä samalta panimolta toisenkin IPA:n, niin olihan tuo pakko kokeilla. Olut on vahvuudeltaan hyväksyttävät 6,6% ja ratebeeristä vakoiltuna se on saanut jopa korkeammat pointsit, kuin juuri ylistämäni Jaipur. Odotukset ovat hyvin korkealla, vaikka harvemmin Black IPAt yhtä lujaa iskevät kuin klassisemmat kalpeat versionsa.

Piikkisillan Villi Korppi kaatuu lasiin pikimustana, vuotaen valoa läpi hieman punertavana. Erittäin runsas ja paksu beige vaahto, jonka keskelle muodostuu kaunis vaahtokukka. Sekunin murto-osan jo pelotti, että vaahto puskisi tuopista ulos, vaikka vasta 3/4 pullosta oli kaadettuna – onneksi sillmä-käsi-koordinaatio pelaa vielä tässä kohtaa iltaa sen verran hyvin, että vahingoilta vältyttiin. Hetken hengailtuaan vaahto kutistuu, jättäen lasin reunalle kermaisen pitsin.

Tuoksu on alkuun IPA:ksi hyvinkin kesy. Pidemmän aikaa nuuhkittuna sieltä löytyykin yllättävä kirjo erilaisia elementtejä; havuisia ja hieman sitruksisia humalan aromeita, kylmää kahvia, paahteista ja makeaa mallasta – ehkä myös pieni vivahde trooppista hedelmää. Ei valitettavaa – suurena humalan ystävänä olisin toki ilahtunut voimakkaammasta aromista, mutta makuhan sen lopulta ratkaisee.

Maku alkaa voimakkaalla, melkein DIPAmaisella makealla maltaalla, joka liukuu nopeasti hedelmäisen twistin kautta pitkäkestoiseen aromin ja katkeron harmoniaan.  Olipas siinä suun täydeltä… Maultaan tämä on kovin voimakas – uskoisi helposti vahvemmaksikin olueksi. Maku kehittyy koko suussa vierailunsa aikana ja jättää pitkän jälkimaun: erittäin monivivahteinen olut. Teknisesti päihittänee Jaipurin, mutta henkilökohtaisista syistä näin en voi sanoa. 😉 Tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

 

Omenasiideri osa 2

Ensimmäisessä osassa mainittu Campden oli eilen saanut vaikuttaa tarvitsemansa 24h, nirhaten rakkaasta omenamehustamme kaiken ei-toivotun elämän. Nyt hiivaus lienee turvallista ja käymisastiamme sisällön lopputulos tulee toivon mukaan olemaan priimaa tavaraa, ilman sen suurempia yllätyksiä.

troppeja

Lisäsimme siiderin joukkoon myös hieman pektolaasi -entsyymiä. Tämän pitäisi pilkkoa omenamehussa olevaa pektiiniä ja auttaa lopputuotteen kirkkauteen – käsittääkseni entsyymi luo myös hiivallekin kivemmat käymisoltavat. Hiivana käytyimme luovuuden huipulla nimettyä siiderihiivaa nimeltään siiderihiiva… Kauppiaan mukaan kyseessä on hyvä hiiva – uskotaan. Starttasimme hiivan ottamalla desinfioituun mittalasiin muutama desi tuota omenamehuamme ja kylmäverisesti lempattiin hiiva sekaan. Olimme kuitenkin sen verran hyvällä tuulella, että se sai seurakseen muutaman teelusikallisen hiivaravinnetta.

Samoihin aikoihin toinen torvi (lue toveri) mittaili mehun ominaispainon. Tiedemiehiemme mukaan mehussa oli sokereita sen verta, että siitä saattaisi irrota 3,9-volttista janojuomaa. Vaikkei tästä mitään omenakiljua pitänytkään tulla, niin lukema oli mieleemme liian kesy ja lisäsimme mukaan vajaa puoli kiloa panimosokeria, kunnes liuoksen alkoholipotentiaali kohosi niinkin hyväksyttäväksi, kuin 4,7% – tätähän voisi melkein koittaa kaupitella lähikauppaan. 😉

ompunominaispaino

Lopuksi vihainen vierteen ilmaus ja hiivastartteri omppumehun sekaan, kansi kiinni ja vesilukko päälle! Poika pulisee maltillisesti jo kirjoitushetkellä – parin viikon päästähän tuo varmaan jo pullotetaan. Täytyy katsoa, jos ehtisi saamaan tuohon siiderin rinnalle vielä pulputtamaan vaikka olutta… 🙂

 

siiderii

Omenasiideri osa 1

Tämä on omena.

Tämä on omena.

Syksy saapuu ja on aika aloittaa taas juomasetit. Saimme houkuttelevan tarjouksen kaverin äidin miehen vanhemmilta, että omenaa olisi Keravalla tarjolla kunhan vaan tulee noukkimaan. Sattui sopivasti, että siinä ihan holleilla Sipoosta löytyy mehustamo – ei tovereiden aivoissa kauaa tarvinnut raksuttaa, kun se otsikon mukainen idea sitten syntyikin: pistetäänpä pöntöllinen omenasiideriä kokeeksi porisemaan. Ensimmäistä kertaa kokeilussa tällainen sidukan valmistus, joten katellaan kuinka tämä sujuu. Käytännössähän tämän pitäisi olla simppeli homma.

omppupuu

Töiden jälkeen sitä tuli kolmen miehen voimin kaahailtua läpi ruuhkien Keravan periferialle, josta omenain haltijat löytyivät. Reipas kahdeksissakymmenissä oleva pariskunta, joka oli pistänyt meille kuusikymmentä viisi kiloa (kyllä 65kg!) omenoita valmiiksi laatikoihin! Huhhuh. Ja vielä veloituksetta – suuret kiitokset heille! Nämä omput, jotka meidän mukaan tarttuivat olivat ilmeisesti kolmesta eri puusta, kukin eri lajiketta – kaikki tosin erittäin maukkaita ja siistejä.

omppuja

Omenat pienen rupattelutuokion jälkeen autoon lastattua lähdimme matkaamaan kohti mehustusasemaa, jonne oli yllättävän helppo löytää. Hinnat eivät päätä huimanneet, omenakilon mehustus maksoi vain 0,45€ . Pienenä triviana meille selvisi, että kilosta omenaa irtoaa noin 60% painosta mehua, eli 1kg = ~6dl. Mehustamo tarjoaa lisäpalveluina myös muun muassa pastörointia ja c-vitamiinin lisäämistä, mutta siiderihommia silmällä pitäen kumpikaan näistä ei ollut tarpeen.

mehumyllystin

Itse mehustus oli yllättävän helppoa ja vaivatonta. Aikaa meillä kului noin 20minuuttia ja lopputuloksena oli 45 litraa pirun maittavaa omppumehua. Koko prosessi meni kutakuinkin näin; omenat pumppukärrylle, kipataan kaukaloon, josta ne kulkeutuvat mehumyllyyn. Sitten se pumpataan astioihisi. Mukavaa ja simppeliä. Selvittiin alta kolmella kympillä ja mehua on nyt yllinkyllin.

montamehua

Nyt mehu on käymisastioissa ja liuoitimme sinne sekaan Viinimaailmasta hankkimaamme Camden -valmistetta, jonka pitäisi 24h vaikutuksen jälkeen tappaa mahdolliset villihiivat mehusta. Huomisen jälkeen ei puhuta enää mehusta, vaan siideristä! Jatkoa seuraa…