Mallaskosken – Winter Warmer Doppelbock

Joulu lähestyy, kelit kylmenevät ja hanki kasvaa. Loistavia syitä siis täyttää lasi hieman tummemmalla ja vahvemmalla oluella! Kehiin siis Mallaskosken Winter Warmer doppelbock.

 

 

Joulurauhais-hiljaisen sihahduksen saattelemana tuopin valtaa tumman ruskea, lähes musta, bocki. Tummuus on todella intensiivinen – olut ei vuoda lävitseen valoa, poislukien olutlasin muodosta juontuvan pienen pilkahduksen aivan lasin pohjalla; siellä Bockin väri liukuu tummasta vaaleanruskean kautta aina aavistuksen punertavaan karamelliin asti. Mukavan jouluinen visuaalinen vivahde, jos onnistuu oikeasta kulmasta lasiaan ihailemaan.

Oluen kaatovaiheessa olen haistavinani aavistuksen pienen piiskaisun alkoholia – eikä ihmekään, kun kyseessä on kuitenkin yli 7 -prosenttinen olut. Winter Warmer haalii päälleen hennon luonnonvaalean vaahdon, joka tuntuu viipyvän oluen pinnalla aina välipäiviin saakka – se ei siis hevillä katoa. Vaahto myös jättää lasinreunalle kevyen pienikuplaisen pitsin, joka kuitenkin vetäytyy hetken kuluttua takaisin lasiin.

Oluen tuoksu on paahteisen mallasvetoinen, mutta sen seasta löytyy myös muitakin vivahteita. Kahvinen, pähkinäinen ja aavistuksen lakritsimainen – olen myös poimivinani vivahduksen tuttua “navettaa”. Taustalta saattaa havaita pienen kuiskauksen humalan katkeroa. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja samettinen – oluen viipyilevän maun jälkeen suuhun jää tyylikkään hillitty humalan kuivuus. Makupuolelta olisi tuoksun perusteella odottanut hieman enemmän potkua. Alkoholi ei ole maussa läsnä lainkaan yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Olut on miellyttävän maltainen ja paahteinen, mutta samalla yllättävän kevyt. Näkisin tämän menevän oikein mainiosti ruokaoluena joulupöydässä laatikoiden ja kinkun painikkeena.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 68/100

Vahvasti joulupöydästä paikkansa ansaitseva doppelbock.


 

Kotiolutta Tampereelta: Tampereen Insinööripanimo

Alkusyksystä 2017 satuin voittamaan Tampereen Insinööripanimon Facebook -arvonnasta tuotepaketin johon kuului 2 olutta, sekä Insinööripanimon logolla varusteltu T-paita. Nyt on vihdoin tullut aika korkata jääkaapissa levänneet oluet ja katella millasta olutta Tampereelta tulee.  Oluiden maistelua ollaan mielenkiinnolla odoteltu, sillä Insinööripanimon blogia seuraillessa on käynyt ilmi, että kavereilla on hyvät puitteet panemiseen.

 

Château de Tammela Brut Excellance:

“Tammelan kotiolut-lordin linnakkeen tuorein mestariteos. Tämä olut on raikas, kirpeän hedelmäinen ja pehmeän viljainen. Nauti kylmänä kuohuviinilasista juhlan kunniaksi.”

 

Juhlistakaamme, sitä että vuosi 2018 on alkanut iloisesti, eivätkä pommit ole vielä pudonneet, vaikka neloskaljaa on saatu kaupasta jo yli kahden viikon ajan. Valitettavasti juhlapaikastamme ei tähän hätään löytynyt skumppalaseja, niin jouduimme turvautumaan pikariin.

Tammelan Brut näyttäytyy lasissa kauniin kirkkaana ja voimakkaasti pirskahtelevana. Oluen pinnalle muodostuu ohut, vaalea vaahto, joka kuitenkin on pitkäkestoinen ja jättää mukavan pitsin lasin reunoille. Tuoksultaan olut on, mitä etikettikin lupaili, hedelmäinen ja kirpsakka – hieman kuohuviinimäinenkin.

 

Olut on suutuntumaltaan hyvinkin pehmeä ja jättää suuhun mukavan kuivakan jälkituntuman. Maussa voimakkaasti läsnä saisonmainen mausteisuus, sivutettuna aavistuksella hedelmäistä vivahdetta. Uniikki ja mielenkiintoinen olut, jonka valmistuksessa on etiketin tietojen mukaan käytetty kahta eri hiivaa.

 

Täystyrmäys DIPA

“Tässä on olut, joka iskee sinutkin kanveesiin. Koita pysyä tolpillasi ja ota toinen hörppy.”

 

Sadalla IBU:lla ja 8,5 %:lla siunattu Täystyrmäys kaatuu lasiin rusehtavan oranssina, väri on sävyltään DIPAmaisen syvä. Olut kerää päälleen paksun, luonnonvalkean ja todella kauniin kermaisen vaahdon.

Tuoksu on miellyttävä ja intensiivinen: vahva jenkkihumalan puraisu, jota tasapainoittaa makea mallas. Myös vahva hedelmäisyys on aromissa mukana ja taustalla leikittelevä karamellimallas tukee koko settiä erinomaisesti.

Maultaan olut on erittäin täyteläinen ja vallaten koko paletin, maku viipyilee ja kehittyy suussa pitkään. Mallaspohjaltaan olut on oikein loistava. Oluen pullotuksesta kirjoitushetkeen on kulunut noin 7kk, joten humaloinnin suurin puraisu on saattanut jo ehtiä hieman laantumaan, mutta Chinook ja Palisade jaksavat kuitenkin katkerollaan ja aromillaan puskea mukavasti tuoden vielä pitkän kypsytyksenkin jälkeen selkeän IPAmaisen aromin. Vahvat alkoholiprosentit eivät paista lainkaan läpi, vaan paketti pysyy tasapainoisesti kasassa alusta loppuun: erittäin hyvä – otamme toisen hörpyn!


Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle maittavista oluista – näemmä manselaisilta kotipanijakollegoilta oluenpano sujuu mallikkaasti!

 

Tanker – Hallucination

Tänään maistovuoron saa yksi etelänaapurimme Viron pienpanimoskenen kärkikastin, Tankerin, olut – Hallucination. Ensimmäisen kerran kyseistä olutta tuli maistettua toissa vuonna Kaapelitehtaalla ja se lunasti samoin tein paikan sydämessäni. Erityisesti tässä Imperial pale lagerissa allekirjoittaneeseen iski oluen särmä humalointi; kokonaiset 25 grammaa humalaa per litra. Valtavasta humalamäärästään huolimatta Hallucination säilyttää kuitenkin suht maltilliset 65 IBUa ja suurin osa humalasta tuntuukin aromin puolella.

Väriltään olut on samean kellertävä ja se loihtii päälleen vahvan valkoisen vaahdon. Tuoksusta irtoaa nenän täydeltä miellyttäviä hedelmäisiä aromeita: greippiä, sitrusta, ehkä jopa hieman mangoa. Humala tuoksuu oluessa erinomaisesti ja erittäin intensiivisesti – tätä imppaillessa menee lähes pää pyörälle… oluen nimi lunastaa lupauksensa.

Hallucination kieltämättä hyppää yhdeksi suosikkioluekseni. Olut tarjoaa intensiivisellä humaloinnillaan herkullisia aromeita, mutta ei sorru monen muun humalapommin tavoin liikaan katkeroon. Olutta tuntuu olevan vielä artikkelin kirjoitushetkellä hyvin hankala saada Suomessa käsiinsä; tällä hetkellä sitä löytynee parhaiten oluttapahtumissa joissa Tanker edustaa. Tosin kyseessä on sen verta mainio olut, että sen perässä sietää jopa tehdä pieni risteily Tallinnaan. Ainakin sataman kupeessa sijaitsevassa Uba ja Humal -kaupassa tuote tuntuisi kuuluvan valikoimiin.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Suutuntuma: 8/10

Maku: 18/20

Kokonaisuus: 37/40

Yhteensä: 90/100

Hallusinoivaa humalan hekumaa!



 

Bryggeri Helsinki – Citra extra pale ale

Lähistön Citymarket on hiljattaisen remonttinsa aikana laajentanut hieman olutvalikoimaansa. Hyllystä bongasin pari Bryggeri Helsingin maitokauppavahvuista, itselleni vierasta oluista ja hetken mielijohteessa päätin adoptoida ne.

Tuoppi täyttyy kirkkaasta, reippaasti vaahtoavasta ja reilun kuplivasta oluesta – nätti. Tuoksua hallitsee jo nimen ehdottelema sitruksinen citra -humala. Makupuoleltaan tämä ei valitettavasti tarjoile kovinkaan paljoa. Olut on kyllä tavattoman helppoa juotavaa ja varmasti toimisi kesäterassilla. Oluen täyttäessä suun en maista juurikaan mitään; vasta oluen loppuliukua kohden alkaa tuntua humalan katkeruutta, mutta sekin on hieman pliisu.

Ihan ok mieto olut, mutta ei kuitenkaan mitään aromikkuuden harmoniaa.

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Saazer

Nyt kun hätäisimpien kausioluiden kyttääjien jättämä tomu on pikkuhiljaa laskeutunut lähialkosta, uskaltauduin minäkin luomaan katsauksen tämän sesongin kotimaisiin käsityöoluisiin. Prykmestareissa on aina ollut se tietty viehätys, että kun tätä nimeä kantavan uutuuden bongaa, tulee sitä maistaa. Nyt hyllyssä komeili ilmeisestikin Saaz -humalan mukaan nimetty Pils – Saazer.

Pullon sihahtaessa auki, täyttyvät sieraimet samoin tein maanläheisen yrttisestä ja hieman sitruksisesta Saazin tuoksusta. Mielenkiintoista – en olisi pilsneriltä ihan näin ärhäkkää humalantuoksua odottanut, mutta en pistä pahakseni – humala on jees, ja nimikin kun lupailee Saazzia.

Mukavasti kuplien lasiin kaatuu kirkkaan keltaista ja hieman sameaa olutta. Nättihän tämä on, väri muistuttaa kesällä nauttimaani Tankerin Animal Instinctia – on tämä sen verran keltainen. Tuoksua vallitsee humala; olutta on selkeästi ruokittu panovaiheessa sillä hyvin. Hentoa kukkaisuutta, mausteista yrttisyyttä ja sitrushedelmää. Humalaisuuden taustalta voi havaita myös maltaisuutta, pientä keksiä ehkä?

Suutuntumaltaan olut on virkistävä: oikein helppoa nautittavaa ja sopivan hiilihappoista. Maultaan tämä on todella raikas, hieman hapan ja kevyen katkera. Humala ja mallas ovat yllättävän kivassa tasapainossa Pilssiksi tämä on mielestäni hyvin voimakkaasti humaloitu. Se ei ole huono juttu, sillä tämä toimii. Vähän erilainen.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 80/100

Saazer lunastaa erilaisuudellaan korkean pallin listaltani pilsnereiden joukosta.


 

Sori Taproom Helsinki – Sori Brewing

Saimme kutsun yksityistyistilaisuuteen tutustumaan  Helsinkiin vastikään avattuun Sori Taproomiin. Kutsu käy, Toverit vastaavat!

Kutsu oli kahdelle, joten demokratisen diktatuurin vallitessa valikoitui näytille lähtijöiksi allekirjoittanut ja Toveri-Mikko. Loput toverit saivat nauttia Sori Taproomin antimista silmänruokaa mediaviestien muodossa. 😉

Taproom oli kodikkaan kokoinen – ei mitenkään valtava. Tupa oli todellakin täynnä – hyvän tovin kerkesimme lymyilemään, ennenkuin saimme ryöstettyä hetkeksi vapautuneen pöydän. Toinen puoli ravintolasta oli varattu täysin kutsuvieraille ja ilmeisen moni kutsuttu oli saapunut paikalle – sen verran tiivis tunnelma oli. Sisään saapuessamme ovella kaksi partaa kohtasivat, kun itse isäntä – Sori Brewingin Pyry – oli ottamassa meitä vastaan. Kultainen kädenpuristus ja juomalitterat vaihtoivat omistaajaa; talo tarjosi 2 vapaavalintaista draftia (otin Red Alert & Havu Ale, Mikko Conca D’oro & Menage á Trois).

Istuskellessamme vilkuilimme josko näkyisi tuttavia; monta naamaa, jotka näyttivät jostain tutuilta, mutta ainoa jonka osasimme nimetä taisi olla olutasiantuntija Anniko Lehtinen. Oltiin kuitenkin ujoja, eikä vielä kahden oluen voimin uskaltauduttu juttusille. Onneksi oli kaljaa. Tuttujen kyttäämisen lomasta väistämättä tuli arvioitua myös paikan sisustusta. Metalliset penkit herättivät Mikossa flashbackeja Berliiniin, jossa moni olutkuppila oli sisustettu samanmoisilla tuoleilla. Yleisilmeeltään ravintola oli sisustettu selkeälinjaisen simppelisti. Ainoa, joka meitä pisti silmään oli mielestämme noinkin rajoitettuun tilaan sijoitettu valtavan kokoinen tiski. Vaikkakin tiskin taakse oli sijoitettu erittäin kunnioitettava rivi oluthanoja, pohdimme että Vuorikadun neliöhinnoilla tuon tilan olisi voinut käyttää ehkä optimaalisemmin. Eipä siinä, hyvin homma näytti toimivan.

Ehdimme myös luoda nopean vilkaisun ravintolan menu-tarjontaan. Lista, vaikkei ollutkaan kovin kookas, oli mukavan monipuolinen. Sori Taproom profiloi itsensä Facebook -sivuillaan uusamerikkalaiseksi ravintolaksi ja se myös heijastuu ruokalistassa. Tuontitavaraa näyttäisi olevan jonkin verran, mutta esimerkiksi taskurapuja nyt vaan on vähän hankala paikallisesti saada. Useissa annoksissa oli optio tilata se isona tai pienenä ja molempien vaihtoehtojen hinnat olivat selkeästi merkitty. Listalla ei oltu tyydytty perus-snägärimättöihin, vaan selkeästi oltiin parikin pykälää korkeammalla. Makukin oli kohdillaan! Hintatasoltaan menu vaikutti sijaintiin nähden kohtuulliselta.

Iloiseksi yllätykseksi meille tarjoiltiin veloituksetta myös ruokamaistiaisia! Miniburgereita ja platta täynnä kaikkea hyvää: jalapenohodareita, wingsejä, ranskalaisia ynnä muuta. Henkilökunta selosti pitkän litannian annoksien sisällöstä, mutta kuvien räpsimiseltä ja kuolaamiselta muistuvat nyt mieleen vain ne mediaseksikkäimmät: nyhtökaura ja -possu!

Päätimme tilata ruoan kaveriksi värisuoran Sorin oluita – parillakympillä irtosi viiden oluen maistelupaketti. Syötyämme ja juotuamme olimme erittäin kylläisiä ja kello rupesi lähentelemään kahdeksaa, joten rehteinä työukkoina totesimme, että alkoi olla aika poistua. Kävimme vielä heittämässä muutaman sanasen Pyryn kanssa ja lyömässä kättä, ennen kuin katosimme pimenevän Helsingin viileään iltaan.


Miinukset:

– Tarpeettoman paljon tilaa vievä tiski

– Naulakkotilanne oli hieman epäselvä: ei ollut ilmeistä mihin takin voisi jättää, eikä Suomalaisina todellakaan kysytä!

Plussat:

+ Erittäin ystävällinen henkilökunta! Pistivät itsensä todella likoon asiakkaan eteen

+  Keittiön toiminta erittäin ripeää – annoksia lensi ulos todella vauhdikkaasti

+ Ruoka oli oikein maukasta ja oluen kaveriksi sopivaa

+ Olut


Iso kiitos Sorille kutsusta! Toverit toivottavat vilpittömästi menestystä uudelle Taproomille!

 

 

Kotiolutta: Toveri Red Ale


Punainen hälytys! Oluttoverein propagandaministeriö ylpeänä esittää: Toveri Red Ale!

Loimme tämän oluen Brewdog Helsingin ja Fat Lizard Brewingin Himabisse 2017 -kotiolutkisaa varten. Tänään olut kiikutettiin mestoille ja lyhkäisen baarinpitäjän kanssa käydyn keskustelun jälkeen tiedämme, että tänä vuonna Toveri Red Ale kilpailee yli 140 erilaista kotiolutta vastaan – Huhhuh!

Olut on jatkojalostettu Amber Alestamme – tällä kertaa siitä tuli punaista. Amber alemmekin oli tosin sen verran maukasta kamaa, että nimitimme myös sen ihan varmuuden vuoksi mukaan kisaan. Nyt jännitellään reilu viikon verran kuinka käy…


Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!

Koskipanimo – Plevnan Siperia Imperial Stout

sib3ria

Plevnan Siperialla on erityinen paikka sydämessäni: ensimmäisen kerran tätä olutta nautin loppukesästä 2011 Tampereella Plevnan terassilla, kun paikallinen ystäväni tätä minule suositteli – ja se iski jo silloin. Tämän pullon puolestaan sain syntymäpäivälahjaksi, ja onhan Siperia sen arvoinen olut että siitä sietää arvion kirjoittaa – niittihän tämä viime vuonna Suomen parhaan oluen tittelinkin!

Tämä kahdeksanvolttinen imperial stout valtaa tuopin mustana kuin Siperian yö, kasaten päällensä runsaankuohkean, vaaleanruskean vaahdon. Oluen tuoksu on erittäin miellyttävä: hedelmäisyyttä, paahteisen mustaa mallasta; sekä katkeraa että kukkaista humalaa; suklaata, sekä aavistus kylmää kahvia. Suutuntuma oluella on jopa kermaisen pehmeä. Makua hallitsevat tuoksun lupaamat paahtunut mallas ja katkera humala, joka kuivaa suun pitkäksi aikaa. Humaloinniltaanhan tämä on stoutiksi aika vahva, ja tästä voi löytää jopa sitruksisiakin aromeita –  voi olla osasyy miksi tämä meikäläiseen niin kovaa iskee.

Onhan tämä iso olut monellakin tapaa: vahvoja makuja ja tuoksuja, tukeva runko ja suht jäykkä alkoholivolyymiltaankin. Minä tykkään.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 18/20

Maku: 18/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Arvosana: 91/100


Loistava imperial stout voimakkaaseen elämykseen.

Nøgne Ø – Rød Jul

rodol1

Nøgne Ø tarjoilee talven sesonkiin suuntäydeltä muutakin kuin Finno-Ugrilaiseen suuhuni taipumatonta oluen nimeään “Nøgne Ø Rød Jul”. Kyseessähän on siis 8-volttinen ilmeisesti aprikoosilla ja viikunalla (tuoteseloste Norjaksi ja allekirjoittanut ymmärtää sitä varauksella ja puhuu lähinnä aamuöisin) maustettu imperial IPA. “Rød, Röd, Red, Punainen” – no niinhän se onkin, vaikkei tämä ehkä kuvien kautta edukseen välity. Kaamos kurjine luonnonvaloineen teki kaikkensa kuvaussessioni sabotoimiseksi. Väri on kyllä sen verta mielenkiintoinen, että olut ansaitsee bonuskuvan boostatussa spottivalossa:

rodol2

Det er rødt

Röödjuul kerää päälleen maltillisen vaalean vaahdon, joka ei kuitenkaan viivy aattoon asti, vaan katoaa piakkoin tuopin ulkokehälle väijymään minimaalisena rinkulana. Tuoksussa puskee läpi voimakas hedelmän aromi – aprikos, kanskje? Tätä hedelmäistä, ehkä myös jopa luumuista tuoksua tukee monivivahteinen humalointi, jonka taustalta saattaa saada kiinni makeasta maltaisuudesta. Makupuolella Norjalainen vetelee oikeista naruista: alkua hallitsee hedelmäinen ja karamellisen maltainen pyörähdys, joka liukuu äkkiä havuisen humaloinnin kautta tiukkaan, pitkäkestoiseen katkeroon. Mielenkiintoinen.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 33/40

Arvosana: 80/100