Kuusijuhla Porter

Rauhallista jouluaattoa kaikille! Tänään esittelemme toisen tämän vuoden jouluoluistamme, Kuusijuhla Porterin. Edellisvuosien tummat jouluoluemme ovat olleet pettymyksiä tai epäonnistumisia, joten panokset olivat normaalia korkeammalla saada jotain hyvää aikaan.

Lähtökohtana oli luoda verrattain kevyt, juotava, mutta maukas portteri, johon lisäsimme hiukan vaniljaa lisäulottuvuudeksi. Mallaspohja on mielestäni yhdistelmä vanhaa ja uutta portterityyliä; ennen vanhaan kaiken värin saattoi saada brown maltin avulla, kun taas nykyään mustat maltaat ovat pääasiallinen värinlähde. Halusimme saada olueeseen vähän tuota vanhaa tuntumaa, joten päädyimme tällä kertaa tällaiseen kokonaisuuteen.

Mustien maltaiden kylmäuuttaminen mäskäyksen sijasta ei mielestäni vaikuta väriin sen kummemmin, mutta se auttaa pehmentämään kyseisistä maltaista irtoavaa kitkeryyttä. Vedensäädössä otimme huomioon tummat maltaat lisäämällä kalkkia ja ruokasoodaa, jotka nostavat pHta.


Grand Noel v2, Kuusijuhla Porter

Maltaat:

2 kg Simpson’s Golden Promise (54%)

1 kg Simpson’s Brown Malt (27%)

0,5 kg Simpson’s Amber Malt (14%)

0,1 kg Simpson’s Chocolate Malt (3%), kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

0,1 kg Simpson’s Roasted Barley, kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

0,5 tl Kipsi

0,5 tl Kalsiumkloridi

0,6 tl Ruokasooda

0,5 tl Kalkki + 0,8 tl keittovaiheessa

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

~1,3 g/l Fuggles pellettejä, 60 min kohdalla

~0,8 g/l Willamette pellettejä, 60 min kohdalla

~0,6 g/l Fuggles pellettejä, 30 min kohdalla

~0,2 g/l Willamette pellettejä, 30 min kohdalla

Kylmäuutetut tummat maltaat, 5 min kohdalla

~17 g/l veteen liuotettua ruokosokeria, 0 minuutin kohdalla

Lisäsimme myös vaniljatangon käymisastiaan, kun pullotukseen oli 5 päivää aikaa. Uutimme vaniljaa rommissa kaksi viikkoa ennen lisäystä.

Hiiva:

White Labs WLP013 London Ale


Panopäivä ja itse asiassa koko oluentekoprosessi sujui ongelmitta. Lopputuloksena saimme pehmeän kahvisen, suklaisen ja paahteisen porterin, johon olisi osan tovereiden mielestä voinut lisätä enemmän vaniljaa ja voltteja. Omasta mielestäni Kuusijuhla on hyvin lähellä sitä, mitä siltä halusimmekin. Tähän jouluporteriin olemme tyytyväisiä, emmekä pettyneitä!


Toivotamme rauhallista ja maukasta joulunaikaa!


 

Grand Noel v2

Aaton aaton ratoksi paljastamme Grand Noelin toisen version reseptin! Ensivedokseen verrattuna käytimme ihan witbierhiivaa, joka valitettavasti puuttui aiemmin. Muut erot Noeleissa ovat pääasiassa mäskäystehokkuuden parantamiseksi. Outoa kyllä, lopputuloksena laskettu tehokkuus on vielä huonompi!

Tavoitteena oli saada tästä witimpi kuin alkuperäisestä, joka mielestäni onnistui. Seuraavaksi perustietoja Grand Noel v2:sen panemisesta.


Maltaat:

Grand Noel v1, Grand Noel v2

1,8 kg Vehnähiutaleita (41%)

1,8 kg Viking Organic Pilsner (41%)

0,4 kg Simpson’s Malted Oats (9%)

0,4 kg Ireks Munich 20 EBC (9%)

0,1 kg Kaurankuoria (0%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,2 tl Kipsi

1,1 tl Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45ºc / 20 min

65 ºc / 70 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

2,7 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 60 min kohdalla

3,5 g/l Tuoreen appelsiinin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Pomeranssin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Korianterinsiementä murskattuna, 15 min kohdalla

1,5 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 10 min kohdalla

17 g/l Appelsiininkukkahunajaa, 0 min kohdalla

3,5 g/l Tuoretta appelsiinia, kun pullotukseen on 5 päivää aikaa

Hiiva:

Mangrove Jack’s Belgian Wit M21, 10 g


Panopäivä sujui ongelmitta, vaikkakin mäskäystehokkuus oli valitettavan alhainen. Vehnäoluet ovat olleet riesanamme tehokkuusmielessä aina; kaurankuorien, mäskäysaikojen ja -lämpötilojen säätelemisen pitäisi auttaa tilannetta. Joku päivä vielä ratkaisemme tämän mysteerin.


Olutta vihdoin maistaessa kävi selkeäksi, että tämä uusi satsi Grand Noelia on paljon lähempänä witbier -oluttyyliä, jota alunperin haimmekin takaa. Versio 2 on sameampi, kermaisempi, paksumpi, mausteisempi ja muutenkin vähemmän pale ale kuin edeltäjänsä. Appelsiini ja hunaja tuntuvat kivasti taustalla ja oluessa on mukava rapsakka puraisu.


Taidamme osallistua Himabisseen taas tällä tänä vuonna, haluamme kuulla lisää palautetta Grand Noelista!


 

St-Feuillien – Cuvée de Noël

Tämänpäiväisestä luukusta paljastuu Belgialaisen Brasserie St-Feuillien jouluinen Cuvée de Noël.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana, erittäin vaahtoisana ja iskee ilmoille hennon mausteisen tuulahduksen. Aromeita voi havaita ainakin neilikasta, aniksesta ja hiivasta.

Itsessään olut on perinteinen belgi. Vahva alkoholipitoisuus (9%) ja mallas dominoivat makua, edellämainittujen mausteiden ja hiivan tukiessa profiilia kivasti. Jostain pukkaa myös pieni lakritsinen fiilis jälkimakuun. Suutuntuma on pehmeä, aika hapokas ja alkoholipitoisuus jättää suun turraksi isomman huikan jälkeen.

Yleisesti olut on ihan kelpo, rauhallisesti nautittava yksilö. Ei ehkä oman lajinsa parhaimmistoa eikä välttämättä edes jouluolut sillä jotain tästä tuntuu puuttuvan. Ehkä mausteita olisi voinut lisätä avokätisemmin? En ehkä näkisi tätä ruokajuomana joulupöydässä ja jälkiruoaksikin ottaisin tämän sijaan ihan tavallisen Chimayn.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Yleisarvosana: 19/40

Yhteensä: 51/100


Aika lailla tavallinen Belgiolut joka on unohtanut jouluisuuden jonnekin matkan varrelle.

Mallaskosken – Winter Warmer Doppelbock

Joulu lähestyy, kelit kylmenevät ja hanki kasvaa. Loistavia syitä siis täyttää lasi hieman tummemmalla ja vahvemmalla oluella! Kehiin siis Mallaskosken Winter Warmer doppelbock.

 

 

Joulurauhais-hiljaisen sihahduksen saattelemana tuopin valtaa tumman ruskea, lähes musta, bocki. Tummuus on todella intensiivinen – olut ei vuoda lävitseen valoa, poislukien olutlasin muodosta juontuvan pienen pilkahduksen aivan lasin pohjalla; siellä Bockin väri liukuu tummasta vaaleanruskean kautta aina aavistuksen punertavaan karamelliin asti. Mukavan jouluinen visuaalinen vivahde, jos onnistuu oikeasta kulmasta lasiaan ihailemaan.

Oluen kaatovaiheessa olen haistavinani aavistuksen pienen piiskaisun alkoholia – eikä ihmekään, kun kyseessä on kuitenkin yli 7 -prosenttinen olut. Winter Warmer haalii päälleen hennon luonnonvaalean vaahdon, joka tuntuu viipyvän oluen pinnalla aina välipäiviin saakka – se ei siis hevillä katoa. Vaahto myös jättää lasinreunalle kevyen pienikuplaisen pitsin, joka kuitenkin vetäytyy hetken kuluttua takaisin lasiin.

Oluen tuoksu on paahteisen mallasvetoinen, mutta sen seasta löytyy myös muitakin vivahteita. Kahvinen, pähkinäinen ja aavistuksen lakritsimainen – olen myös poimivinani vivahduksen tuttua “navettaa”. Taustalta saattaa havaita pienen kuiskauksen humalan katkeroa. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja samettinen – oluen viipyilevän maun jälkeen suuhun jää tyylikkään hillitty humalan kuivuus. Makupuolelta olisi tuoksun perusteella odottanut hieman enemmän potkua. Alkoholi ei ole maussa läsnä lainkaan yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Olut on miellyttävän maltainen ja paahteinen, mutta samalla yllättävän kevyt. Näkisin tämän menevän oikein mainiosti ruokaoluena joulupöydässä laatikoiden ja kinkun painikkeena.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 68/100

Vahvasti joulupöydästä paikkansa ansaitseva doppelbock.


 

Zoller-Hof – Fidelis Hefe Hell

Zoller-Hof – Fidelis 5.1%

Zoller-Hofilta Alkoon saapunut sesonkibisse on Fidelis, jouluteemainen, hiivainen vehnäolut. Samean, heinäisen ja pihkaisen sävyisen oluen pinnalle muodostuu hetkeksi valkoista, kuplivaa vaahtoa. Tämän hetken jälkeen olut näyttää kovin hiilihapottomalta.

Tuoksultaan Zoller-Hofin jouluvehnä on metallinen ja vahvan vehnähiivainen eli banaaninen/neilikkainen. Lisäksi hapan sitrus tuntuu taustalla. Olut tuoksuu verrattain raikkaalta, mutta makea, “teollinen” ja vanha aromi taustalla häiritsee. Fidelis tuntuu myös vähän ohuelta.

Maultaan olut on pistelevä, hapan ja metallinen. Jäljellä olleet hiilihapot ovat maisteluun mennessä karanneet liikaa. Taustalla on karvautta, sitruksista happamuutta ja ohutta, makeaa vehnähiivaisuutta. Suutuntumaltaan olut on aika mauton. Hapan, karvas jälkimaku jää pistelemään kieltä hetkeksi. Oluen paksuus ja runko ovat ihan hyviä, mutta muuten on liikaa puutteita.

Olen tottunut saksalaisten oluiden saralla tietyntasoiseen tasalaatuisuuteen, mutta Fidelis menee mielestäni tämän riman alle. Maultaan se on aika mitäänsanomaton ja hiilihappojen puute häiritsee paljon.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 2/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 49/100

Hapottomuus on harmillista.


 

 

Hailuodon Panimo – Talvivehnä

Hailuodon Panimo – Talvivehnä 4.1%

Hailuodon luomupanimo tuottaa saksalaistyylisiä, tyylipuhtaita oluita. Talvivehnä on kevyehkö vehnäolut, jossa on tummia maltaita antamassa lisäluonnetta. Lasissa runsaan, likaisen, kermaisen ja voimakkaasti kuplivan vaahdon alle muodostuu sävyltään tumman mahonkinen ja punainen olut. Mielestäni talvioluiden joukossa tämä on yksi herkullisisimman näköisistä.

Talvivehnän tuoksu on täyteläinen, makea ja aika syvä näin kevyeksi olueksi. Maltillista vehnäistä banaania, karamellia, ruohoisuutta ja paahdetta löytyy. Aromimaailma on hienostunut, muttei kovin voimakas. Maultaan olut on vähän outo: paahteisuus tulee oudosti läpi, eikä mielestäni sekoitu hyvin muuhun olueeseen. Talvivehnä on pehmeä, hapan, hiukan sitruksinen, mutta tuoksun perusteella odotin vähän syvempää makua.

Suutuntumaltaan oluen maku tuntuu vähän tyssäävän, jättäen jälkeensä vain kitkerää happamuutta. Hailuodon Talvivehnä on aluksi lupaava, mutta tummat maltaat eivät mielestäni tee oluelle palveluksia.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 57/100

Tummat maltaat sekoittavat pakkaa.


 

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe 10%

Begialaisen d’Achouffen panimon talviolut, N’Ice Chouffe, on siirapilla, appelsiininkuorella ja timjamilla maustettu voimakas ale. Lasissa kirkkaan, syvän tummanpunaisen värisen oluen päälle muodostuu runsas luonnonvaalea vaahto, joka jättää jälkeensä kauniin pitsin.

Mausteinen, kristallisen luumuinen tuoksu sisältää myös sitrusta, timjamia ja hentoa alkoholisuutta. Kokonaisuus tuntuu aika raikkaalta, mutta makeus vähän huolettaa. Aika hyvä mielestäni tähän mennessä. Olutta maistaessani pelkoni tulevat hiukan toteen; kristallimallas on maussa voimakkaasti läsnä, antaen oluelle aika makean fiiliksen. Alkoholi on nyt tuntuvammin taustalla läsnä. Mausteiden käyttä keventää ja lisää luonnetta oluelle tervetulleesti.

Humalan käyttö on hillittyä, mutta mausteet luovat lakritsista, lääkemäistä makua, etenkin jälkimaussa. Suussa N’Ice lämmittää kivasti. Jälkimaussa tuntuu myös happamuutta ja makeutta. Runko on mielestäni oikein hyvä, mutta aggressiivinen makeus häiritsee turhan paljon.

Olen tutustunut panimon tunnetumpaan tuotteeseen, La Chouffeen, aiemmin, jonka vuoksi odotin ehkä suhteettoman paljon tältä oluelta. Ymmärrän, että tähän olueeseen on syydetty paljon ammattitaitoa ja intohimoa, mutta kokonaisuus kaipaisi mielestäni vähemmän makeutta. N’Ice voisi sopia hyvin vähän mausteisempien ja tukevampien jouluruokien kanssa.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 64/100

Hyvä, mutta liian makea.


 

Shepherd Neame – Christmas Ale

Joulu lähenee ja sitä odotellessa lasiin kaatuu Brittiläisen Shepherd Neamen Christmas ale.

Favershamista, Kentistä tulee tämänkertainen jouluolut ja nyt voi sanoa ettei etiketistä voi erehtyä. Alkon hyllyltä poimittuna pullo oikein huutaa jouluisuutta ja erottuu kaikista muista jouluoluista hyvinkin selvästi. Olut itsessään on kirkkaan tummanpunertavaa ja kaadettaessa jättää pinnalle kevyen vaahdon. Oikein kivan näköinen.

Tuoksu tarjoaa pääasiassa lähinnä karamellia ja sivussa vähän luumumaista aromia. Ei huono, mutta vähän jää jotain muutakin odottamaan.

Makua hallitsee vahvasti brittiläiseen tapaan karamellimallas. Olut ei kuitenkaan ole ylitsevuotavan makea kuten jotkut brittiläiset lajitoverinsa, vaan jopa yllättävänkin miedon makuinen. Piti oikein tarkastaa pullosta että olihan tämä varmasti se 7% olut joka mukaan tarttui. Olihan se, sillä jälkimaku kuivasi suun ja toi mukanaan vähän konjakkimaisen fiiliksen.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä pienellä alkoholin puraisulla.

Yleisesti voisin sanoa että olut ei hirveästi säväytä. Pelkkä karamellimaltaan maku ei nostata vettä kielelle eikä tuoksu hivele sieraimia. Nyt testattuna en ostaisi tätä jouluksi uudestaan, mutta miedon makuisten brittioluiden ystävät varmasti arvostavat tätä jouluvanukkaan ohella tai takan ääressä nautittuna.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 7/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Kokonaisuus 14/40

Yhteispisteet 44/100

Brittiolut jossa on joulua vain pullon etiketissä.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Tuomas Hopfenweizen

Tällä kertaa arviossa Laitilan jouluinen vehnäolut Tuomas Hopfenweisse.

Uutuusolut on nimetty vuoden 2017 Hyvän Tuomaan Mikko Salmen mukaan joka oli mukana oluen kehittelyssä Laitilan panimopäällikön Ville Vilenin seurana.

Olut laskeutuu lasiin vehnäoluelle ominaiseen tapaan vahvan vaahdon saattelemana. Väritys on samean hunajan ja pihkan välimaastoa ja näyttää oikein hyvältä.

Tuoksusta huomaa sitruksista humalointia jota ryydittää vahvasti hefeweizenille tyypillinen hiivan tuoksu. Kiva kombinaatio joka vain vahvistuu kun hieman lämpiää kädessä pidettäessä.

Ensimmäinen maisto kääntää tuoksuun verrattaen oluen aika päälaelleen. Katkero puskee eturintamaan peittäen suun raikkaan humaisella maulla peittäen hiivan maun lähes kokonaan. Ei ollenkaan huono, mutta hefeweizenissä vähän kyllä toivoisi myös hiivaisuutta maistavansa. Olut kylläkin sitoo nämä kaksi pääaromia toimivasti yhteen ja lasi tyhjenee aika hyvään tahtiin. Suutuntuma on kirpeän pehmeä ja jälkimaussa havaitsee happamuutta.

Kokonaisuutena Tuomas Hopfenweizen on miellyttävä lisä Laitilan olutvalikoimaan. Jokunen oluen ystävä saattaa yllättyä Hopfenweizenista jouluoluena, mutta en usko heidän pettyvän. Sen verran maukas tuote on kyseessä.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 69


Maistuva uutuus kaikille humalasta ja vehnäoluesta pitäville!

Tornion Panimo – Joulu Porter

Tornion Panimo – Joulu Porter 5.2%

Tornion Panimon portteriperinnettä kunnioittaen markkinoille on tänä vuonna saapunut kauralla, pomeranssilla ja vaniljalla maustettu jouluolut. Joulu Porter on hyvin tumma, mutta kivan hapokkaan oloinen olut, jonka pinnalle muodostuu kylläinen, vaaleanruskea vaahto.

Tuoksultaan olut on verrattain neutraali; makea paahteisuus leikkautuu erikoisesti sitruksisen aromin ansiosta. Odottaisin juotavuuden olevan aika kiitettävä. Olut on maultaan mielestäni vähän ristiriitainen: pehmeä portteripohja peittyy kummallisen maustesekoituksen alle. Pomeranssi ja humalointi tuovat katkeruutta ja sitruksista hapokkuutta. Vanilja taas tuo makeutta mukaan pohjaan, jossa sitä on jo tarpeeksi. Kieltämättä juotavuus on mielestäni silti aika hyvässä kuosissa.

Pehmeä suutuntuma ohenee verrattain nopeasti olutta hörppiessä. Jälkimaussa tuntuu vähän lyhyttä paahteista makeutta. Kaiken kaikkiaan Tornion Joulu Porter on ihan hyvä jouluolut, vaikkakin vähän unohdettava. Jälkimaun hapan katkeruus on vähän luotaantyöntävää, mutta muuten olut on aika hyvää juotavaa ja on siinä luonnettakin.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 61/100

Keskitasoinen, mukiinmenevä jouluportteri.