Kesän Oluttapahtumat 2019

Kesä on jälleen takanapäin, tällä kertaa kerkesin käydä jopa neljässä oluttapahtumassa! Pienemmissä tapahtumissa vierailu auttoi avartamaan kuvaani kesäisestä oluttarjonnasta pääkaupunkiseudulla. Yleisesti ottaen sanoisin, että tänä vuonna kävelin pois tapahtumista tyytyväisempänä kuin aiemmin; valikoima oli verrattain monipuolista, pieniä panimoita oli kivasti esillä ja suurempia logistisia tai maksuongelmia ei ollut. Toisaalta ainainen henkilökohtainen harmini toistui useassa tapahtumassa, sillä olutlistat eivät aina pitäneet paikkaansa.

Craft Beer Helsinki 2019

Craft Beer Helsinki

4.-6.7. | Rautatientori | 36 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-6 €

Kesän olutmaistelut aloitti jälleen CBH, joka ei tänä vuonna toistanut jatkokeikkaansa Ullanlinnalla, joka oli itse asiassa mieleeni jopa enemmän kuin Rautatientorin festivaali. Vanhoja tuttuja löytyi paljon, Omnipollo, Tanker, Mikkeller, Ballast Point, Cool Head, Fat Lizard ja monet muut Suomen craft -aallolla ratsastavat isoimmat nimet olivat paikalla. Mielestäni uusille tuttavuuksille olisi voinut vähän enemmän antaa tilaa. Kaiken kaikkiaan tuttu ja turvallinen festari, jos on edellisinä vuosina käynyt.

Tärpit: Ballast Point – White Wine Barrel Aged Sour Wench, Cool Head/Brekeriet – Smoked Nectarines, Cervisiam – Shoryuken

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2019

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki

24.-27.7. | Kaisaniemen Puisto | 36 panimoa | maksukortti, 2dl 3,5-5 €

Tänä vuonna SOPP Helsinki oli siirtynyt Kaisaniemen puistoon ilmeisesti suuremman läänin perässä, vaikkakin emme tovereiden kesken kokeneet tilan olevan merkittävästi suurempi. Ehkä väkeä oli tällä kertaa enemmän? Kovat kesähelteet loivat meistä janoisen joukon, mutta telttakatokset olivat ajoittain sietämättömän kuumia täyden väkimäärän kanssa. Tapahtuma tuntui CBH:n verrattuna kotoisammalta, enemmän “suomalaiselta” toritapahtumalta, jossa oli kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä oluita tarjolla. Valikoiman suhteen erikoisempia erikoisuuksia olisi voinut olla enemmän. Juoma/lasinpesupisteitä oli myös mielestämme aivan liian harvassa, jonot kasvoivat aika pitkiksi aika ajoin.

Tärpit: Kanavan Panimo – Paljas Saari, Fiskarsin Panimo – Oak Barrel Aged Floridus, Bryggeri – Lentewit, Olutpaja – Keinuhevonen

Craft Beer Garden Festival 2019

Craft Beer Garden Festival

1.-3.8. | Korjaamo | 20 panimoa | lipuke, 1-1,5dl 4 €

Toisen kerran järjestetyssä Cool Headin ja Pienin oluttapahtumassa oli edellisvuoteen verrattuna enemmän tilaa, enemmän panimoita ja parempia oluita. Aikamoisesti oli siis laajennettu, vaikkakaan ei vielä SOPPin tai CBHn luvuissa olla. Henkilökohtaisesti tämä taisi olla suosikkitapahtumani tänä kesänä; harvinaisemmat panimot ja eri miljöö loivat virkistävän kokemuksen. Craft Beer Garden oli myös kaikista tapahtumista hienostuneimman, jopa hipstereimmän oloinen. Tämä näkyi myös juomien hinnoissa, mikä ei kuitenkaan järkyttävän paljon kalliimpaa muihin tapahtumiin verrattuna ollut. Paneelikeskustelu craft -oluen tulevaisuudesta oli myös hyvin mielenkiintoinen!

Tärpit: Cool Head – Cucumber Sour, Whiplash – Blue Ghost, Finback/Northern Monk – Second Wind, Stigbergets – Mandereen,

Ota Olut 2019

Ota Olut

30.-31.8. | Parkkipaikka Ravintola Fat Lizardin takana Otaniemessä | ~15 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-4 €

Tämä oli ensimmäinen kertani Ota Oluessa, harmi sinänsä koska tapahtuma hyvin rento ja hauska. 15 panimoa ei ole isojen tapahtumien tasolla, mutta niihin lukeutui muutama huipputiimi. Ota Olut oli myös ainoa festari, jossa taisimme tovereiden kesken ehtiä käydä kaikki haluamamme oluet kerralla läpi! Siinä mielessä hyvin mitoitettu. Valikoimaa olisi saanut olla vähän enemmän omasta mielestäni, mutta etenkin muita juomia kuin olutta (craftlonkeroa, feikkikuoharia..) oli kiitettävästi tarjolla.

Tärpit: Linden Brewery – Is It Me You’re Looking For?, Salama Brewery – Morphosis, Fat Lizard – Fat Lab 17: Hazelnut Coffee Brown Ale, Masis Brewery – Black As My Currant, Fat Lizard – Rose Saison, Moose On The Loose – Bock Me Amadeus, Paloaseman Panimo – Ryed On Time, Sori Brewing – Raspberry Punch, Olarin Panimo – Loota Kii, Ruosniemen Panimo – Betony, Etko Brewing – Grasshopper

Ensi vuonna haluan ainakin käydä samat paikat läpi jälleen, ehkäpä löytyy pari lisää!

Tovereiden jouluolutkalenteri 2018

Kuvittelin jo vuosi sitten, ettemme löytäisi tarpeeksi uusia oluita saadaksemme kalenterin kasaan toista kertaa. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kolmannessa jouluolutkalenterissa, eikä kaikkia uutuuksia edes mahdu listalle! Lisäksi alkoholilain muutos on aiheuttanut hiukan muutoksia osassa jo maistetuista jouluoluista. Tuntuu siltä, että tänä vuonna panimot ovat laittaneet rahansa likoon etenkin kevyempien talviporttereiden sarjassa. Henkilökohtaisesti kevytportterit ovat usein pettymyksiä, mutta ehkäpä joukosta muutama helmikin erottuu! Me oluttoverit toivotamme rauhallista ja maukasta joulunodotusta kaikille!

Edellisvuosien listat: 2016, 2017

Lisäksi tänä vuonna testasin uudelleen kahta olutta, jotka eivät olleet lunastaneet odotuksiani aiempina vuosina. Nyt, kun alkoholilaki on muuttunut ja aikaa on vähän kulunut, huomaan myös oman makuni hiukan kehittyneen. Juonipaljastuksena täytyy kuitenkin sanoa, etteivät oluet nousseet tänä vuonna paljon korkeammalle. Kyseessä ovat siis Malmgårdin Jouluolut sekä Beer Huntersin Mufloni Huurupukki.

Tämän vuoden kalenterinjatkeet:

Toveri Brysselissä: Päiväreissu

Tilataidetta Brysselissä.

En alunperin suunnitellut lainkaan vierailevani täällä kesällä, mutta tähdet asettuivat juuri sopivasti ja sain jokusen tunnin tutkimusmatkailla Brysselin vanhassa kaupungissa. Belgia on ollut aina hyvin kuuluisa oluistaan, joten olin innokkaasti valmis näkemään edes muutaman kuppilan ja juomaan muutaman loistavan oluen! Joonan ja Mikon suosittelut ja matkavinkit osoittautuivat myös kovin hyödyllisiksi, etenkin Moeder Lambicissa käyminen.

Huomattavaa on, että jopa halvemmissa kapakoissa panostetaan paljon oluen laatuun; kaikkialla on trappistioluita ja muita huippuluokan tuotoksia tarjolla. Iloinen pieni yllätys oli myös, kuinka moni paikka tarjosi vähän pikkusuolaista oluen kyytipojaksi. Itselleni tuotti hiukan vaikeuksia vain se, kuinka osassa olutravintoloista tuntui olevan pakko tulla pöytiintarjoilluksi, enkä vain voinut käydä tilaamassa baarista tuopillista. Hintahaarukka ei ollut itse asiassa kovin korkea, ellei tilannut jotain todella erikoista. Hinta-laatu -suhde on siis erittäin hyvä Brysselissä mielestäni. Viimeiseksi vielä varoituksen sana; oluet täällä ovat usein aika voimakkaita, joten kannattaa juoda esimerkiksi vettä kuppiloita kiertäessä.


Delirium Cafe Tap Room ()

Aika tunnettu olubrändi, Delirium, on vallannut umpikujan vanhassa kaupungissa ja vaikutti siltä, että etenkin nuorempi ikäpolvi oli löytänyt täältä kodin, missä ottaa useampaa kuppia. Tap Room oli hyvin baarimainen neonvaloillaan ja rokkimusiikillaan. Täällä varmasti voisi viettää railakkaan illan. Eikä olutkaan ollut millään tavalla huonoa!

Deliriumin valtaama vanhassa kaupungissa.

Hyughe – Delirium Red 8%

Muistan, kuinka inhosin Deliriumia melkein viisi vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa sitä maistoin. Kyseessä oli varmasti myös yksi ensimmäisistä erikoisoluista, joita koskaan olen kokeillut. Ympyrä tuntuu tavallaan sulkeutuvan, kun nyt päädyn innokkaasti arvostelemaan saman panimon olutta heidän omaan baariinsa.

Lasissa olut on hyvin tummanpunainen sävyltään ja pinnan vaahto on runsasta, pinkihtävää ja kaunista. Hyvät hiilihapotkin tuntuvat olevan. Kirsikka dominoi olutta kaikilla osa-alueilla. Taustalla oleva olut on hyvin pehmeä ja juotava, mutta kirsikka tuo mielestäni vähän liikaa makeutta ja happamuutta pinnalle. Olut on silti raikas ja nautittava, mutta en ehkä putkeen kahta ottaisi. Jälkiruokaoluena erinomainen, veikkaan.


Poechenellekelder ()

Kusevan pikkupoikapatsaan (Manneken Pis) kupeessa sijaitsee tämä vanha olutkellari. Poechenellekelder on ehkä ammattimaisin ja hienostunein olutravintola, jossa olen käynyt. Lambicit tuodaan omissa koreissaan, lasit ovat juuri oikeaa olutta varten ja ne kaadetaan hyvin vakaalla kädellä. Asiakaspalvelu oli erinomaista, eikä heidän perusoluensa kuitenkaan tuntuneet kalliimmalta kuin muuallakaan.

St Feuillien – Blonde 7,5%

Kirkkaan kultainen, hyvin hapotettu, lyhytvaahtoinen St Feuillienin Blonde on hyvin laadukas ja perinteinen olut. Oluessa tuoksuu hento lagerointi ja mausteisen belgihiivan esterit. Blondessa on yllättävän tuntuva, mutta pehmeästi laantuva humalointi merkitsevänä tekijänä. Maku on hyvin raikas, mutta silti virkistävän persoonallinen. Korkea alkoholin määrä ei tunnu mitenkään olutta juodessa.

St Feuillien – Blonde 7,5%


Moeder Lambic ()

Olutlistalla oli mielestäni liian vähän omia tuotteita, en nähnyt kuin collabin Cantillonin kanssa. Ehkä sisällä oli laajempi olutlista, mitä en nähnyt? Valikoimaa menussani oli kaikille jotain -mentaliteetilla. Sain olueni kanssa pienen astian mallasjyviä puhdistamaan palettiani. Kaikkea ne täällä ajattelevatkin, mahtavaa! Muistakaa käydä tsekkaamassa tonnin seteli valopylväästä terassilla.

Cantillon – Cuvée Moeder Lambic – Framboise Cantillon *Cask 5%

Moederille erityisesti valmistettu tynnyrisatsi Cantillonin vadelmalambicia. Lasissa olut on kirkkaan tummanpunainen, vaaleanpunaisella, runsaalla vaahdolla. Tuoksu on voimakkaan hapan ja makean vadelmainen. Kuulemma vadelman ja oluen suhteella reseptissä on vähän pelailtu juuri tässä satsissa. Maultaan Framboise Cantillon on vähän suolainen, yllättävän kuiva ja hapan, eikä makea vadelma ole ihan yhtä voimakkaasti läsnä kuin aiemmin. Rakenne on lähes päinvastainen esimerkiksi Deliriumin kirsikkaolueeseen verrattuna, mutta jotenkin suuhun jää ärhäkkä paksuus, mikä saa Framboisen tuntumaan raskaammalta kuin monet oikeasti tujummat oluet. Jälkimaussa on ehkä turhan pitkä karvaan vadelman maku, mutta kaiken kaikkiaan olut on lähes erinomaista mielestäni. Kippis!

Cantillon – Cuvée Moeder Lambic – Framboise Cantillon *Cask 5%


Taverne Manneken Pis ()

Taverna Manneken Pis -patsasta vastapäätä. Sisustus vanhaa memorabiliaa täynnä, tilaa on riittävästi. Olutlista ei ole valtava, mutta kaikki paikalliset hitit pitäisi löytyä. Palvelu oli myös ystävällistä ja asiantuntevaa. Jos Poechenellekelder on täynnä turisteja, suosittelen käymään täällä sen sijasta.

Duvel Moortgat – Craftworks Strong Golden Ale 8,4%

Kuukauden olut! Lasissa hiukan samea, mutta hyvin runsas ja kultaisen sävyinen. Pinnalle muodostuu iso vaalea vaahto, joka säilyy pitkään. Tuoksussa havaitsin eniten sitrusta, belgimäistä mausteisuutta ja tripelmäistä kompleksisuutta, happamuutta ja kuivuutta. Maultaan olut on kuiva ja mielenkiintoinen, yllättävän keveä. Lisäksi maistan mausteisuutta, sitrusta, happamuutta ja pehmeää humalan puraisua. Mielestäni Craftworks Golden Ale on hyvin tasapainoinen ja kiintoisa lisä belgioluiden kastiin.


En tainnut juoda yhtäkään huonoa tai edes keskinkertaista olutta Brysselissä. Ehdottomasti palaan Belgiaan kokemaan lisää!


 

Toveri Pariisissa: Hellejuotavaa

Näkymää Notre Damen huipulta.

Kesäisen reilireissuni puolivälissä päädyin hyvin janoisena helteiseen Pariisiin, joka muun Ranskan tavoin on useimmille tunnetumpi juustoistaan ja etenkin viineistään. Oluttarjonta on kuitenkin aliarvostetun monipuolista tässä suurkaupungissa. Löysin monta hyvää pienpanimo-olutta tarjoavaa baaria, joissa oli hyvinkin laadukkaita juomia tarjolla. Baareissa oli suurimmalti osin ranskalaiseen tapaan tarjolla myös ainakin yhtä viiniä ja paikallisia pikkupurtavia, kuten juustoja, leikkeleitä ja leipää. Muutamaa myös pitäisi varmaan kutsua enemmänkin panimoravintolaksi. Paikallisia pienpanimo-oluita olisi mielestäni voinut olla enemmän kyllä tarjolla. Toinen oluttovereista, Mikko, kävi myös Pariisissa pari vuotta sitten, josta sain omalle vierailulleni muutaman hyviä vinkkejä.

Kannattaa olla muuten tarkkana aukiolojen kanssa, vaikkakaan ne eivät aina edes paikkaansa pidä. Esimerkiksi Beer & Malt, jossa olisin halunnut käydä, olikin muuntautunut pizzeriaksi… Valikoiman ja laadun suhteen täällä on vähemmän riskinottajia, mutta isompia riskejä kuin vaikka Lontoossa. Matkustaminen on teoriassa helppoa metrolinjoilla Pariisissa, mutta käyttämäni liput piti uusia todella monta kertaa, koska ne vain lakkasivat toimimasta. Olut maksoi käymissäni kuppiloissa keskimäärin 6-8€ per tuoppi.


Hoppy Corner ()

Hoppy Corner on käsityöläisolutbaari, jossa on soi hevimetallia ja asiakaskunta vaikuttaa monikansalliselta. Sama pätee myös olutvalikoimaan.

Head Bang – Don’t Break The Oat Oatmeal Pale Ale 4.5%

Runsaan, kermaisen ja valkoisen vaahdon alta löytyy samea, heinänkeltaisen sävyinen, kauralla höystetty olut. Ulkonäöltään olut muistuttaa NEIPAA, varmasti kauran paksuntavan voiman ansiosta. Tuoksultaan Don’t Break The Oat on sitruksinen, vähän hiivainen, makean kaurainen, muttei kovin humalainen. Olut on maultaan raikkaan sitruksinen, kaurahiutaleinen ja jälkimaussa kielelle jää hiukan katkeroa. Kaurahiutaleet eivät näemmä kuitenkaan riitä tekemään oluesta tarpeeksi erottuvaa. Don’t Break The Oat on ihan hyvä janojuoma, muttei paljon muuta.


The Frog & Rosbif ()

The Frog & Rosbif on iso panimoravintola, joka tarjoaa ihan hyvää amerikkalaistyylistä aamiaista, lounasta sekä illallista. Cocktaileja ja fingerfoodiakin löytyy. Ravintolaketju on näemmä levinnyt aika laajalle ympäri Ranskaa, joten pienpanimosta ei varmaan pian ala enää olemaan kyse. Tarjolla on omia oluita ja kerrankin taustatutkimukseni tuotti tulosta sillä sain, mitä olin etukäteen aikonutkin tilata! Oma panimo sijaitsee kellarissa.

Frog & Rosbif

Frog Beer – Tha… Wack! Black I.P.A. 5.5%

Lasissa Tha… Wack! on kirkkaahkon musta, luonnonruskealla vaahdolla. Paahteinen kahvi, huomattava makeus  ja vähän kitkerän happamuus tulevat ensimmäisenä mieleen oluen tuoksussa. Ensimaistolla olut vielä muistutti enemmän dry stoutia kuin black ipaa, mutta alkoi vähän keventyä lisää juodessa. Pehmeää kahvista paahdetta komppaa kevyt katkerohumala, joka ei kuitenkaan jää jälkimakuun hillumaan. Frog Beerin black IPA on mielenkiintoinen ja maukas olut.

Frog Beer – Tha… Wack! Black I.P.A. 5.5%

Frog Beer – Natural Blonde 4.2%

Frog Beerin Natural Blonde on talon suosikki ja ilmeisesti voittanut kilpailujakin. Lasissa olut on kirkas, kullankeltainen ja hyvin hiilihapotettu continental blonde. Lyhyen, runsaan, vaalean vaahdon alla tuoksuu pehmeän yrttinen, raikkaan ripsakka ja hiukan karvaan makea ale. Muistuttaa paksurunkoista kölchiä, sillä todella kevyt ja raikas runko saa rinnalleen hiukan makeaa tahmaisuutta. Utuinen jalohumalointi jää vähän taustalle, mutta leikkaa hyvin muuten vähän paksua kokemusta. Natural Blonde on hienostunut, laadukas ja raikas olut!


Bar Demory Paris ()

Oudon varastotilan näköinen sisäänkäynti hämäsi minua Demoryn baaria etsiessä. Sisään löydettyäni törmäsin craft-baariin, jossa soi 70-luvun kyttäsarjamusiikkia ja valaistus oli liian pimeällä. Kuuman päivän jälkeen liiallinen synkkyys alkoi väsyttämään. Baarissa tarjolla on vain omia tuotteita. Lagereita on tarjolla jonkin verran, mikä ei täälläpäin vaikuta niin yleiseltä. Erilaisia tyylejä on kiitettävästi, mutta joidenkin oluiden tyylit eivät vieläkään ole minulle selvillä.

Demory – Nova Noire Schwarzbier 4,7%

Lasissa Nova on hyvin tumma ja sen pinnalle muodostuu lyhyt luonnonruskea vaahto. Hiilihapot näyttävät olevan kunnossa. Lagerkäyminen ja paahteinen tumma mallas ovat pinnalla eniten oluen tuoksussa. Taustalla myös kahvista jyväisyyttä. Oluen maussa paahteinen makea maltaisuus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Nova Noire ei vain uppoa kuten pitäisi, josta syystä sen juominen tökki. Muihin schwarzeihin verrattuna tämä on liian kitkerää, hapanta ja ohutta, eikä yhtä rikasta.

Demory – Altitude Altbier 5,5%

Tumman pihkaiseen ja kirkkaaseen Altitudeen muodostuu pinnalle lyhyt valkoinen vaahto. Tuoksultaan hiukan makea ja suklainen, oluessa pystyy havaitsemaan myös mausteista ruohoista humalointia. Maultaan Altitude on Nova Noiren tavoin vähän ohut, josta syystä epäilyttää, että käyttääkö heidän hiivansa oluen vähän turhan kuivaksi? Suuhun jää olutta juodessa myös outo kitkerän hapan jälkimaku. Valitettavasti esimerkiksi Düsseldorfin alkuperäisempiin verrattuna Demoryn altbieristä puuttuu se viimeinen silaus, mikä nostaisi sen huippujen tasolle.


La Cave A Bulles ()

Tämä pullokauppa on vähän hankalasti avoinna, mutta mielestäni kyllä vaivan arvoinen. Ranskalaista valikoimaa on todella hyvin tarjolla ja asiantuntevasti. Hinnat ovat vähän korkealla, mutta niin on laatukin. Toveri Mikko vieraili täällä myös ja kehui paikkaa omassa blogipostauksessaan.

Brasserie De l’Etre – Salamandre Saison 6.5%

Halusin testata De l’Etren tuotetta Pariisissa ollessani, joten hiukan turhan lämmin Salamandre Saison sai nyt kelvata. Lasissa olut on hennon samea, hyvin hiilihapotettu ja voimakkaan vaahtoava. Tuoksultaan olut on mausteinen ja pistävän sitruskarkkinen. Maultaan salamanteri on vaahtokarkkinen, kuiva ja lämmittävän alkoholinen. Kielelle jää kitkerä sitrusliköörinen maku. En mennyt väärään tätä ostaessani, kyseessä on tuntuva, aromikas ja verrattain vahva saison.


La Moustache Blanche ()

Bastiljin läheltä löytyvä mukava ja ystävällisellä palvelulla varustettu pullokauppa. Valikoima on etenkin kotimaisten oluiden osalta aika kattava, vaikkei yhtä laajaa kuin Bullesissa. Sisustus on rennon sekavaa, pulloja ja tölkkejä on myynnissä jokaisella mahdollisella tasolla. Belgioluita on myös jonkin verran tarjolla.

Brasserie Du Grand Paris – Beer Drop Presse-Apricot Sour Ale 5.2%

Vahva eteerisöljyisen tuoksuinen aprikoosi tuoksuu voimakkaimmin tässä hapanoluessa. Heti suoralta kädeltä pakko sanoa, että nyt oli maistossa yksi suosikkisoureistani ikinä. Harvoin maitohappobakteerinen happamuus ja hiilihapot ovat yhtä kovassa tasapainossa. Olut on raikkaan hapan, mutta aprikoosi on silti vahvasti läsnä, etenkin jälkimaussa. Iso peukku tälle panimolle, josta en ollut kuullut ennen Pariisiin saapumista.


La Binouze Rochechouart ()

Hienostunut baari/pullokaupa kävelymatkan päässä Gare Du Nordista. Hanassa on muutamaa olutta, mutta jääkaapeissa näytti olevan enemmän tarjolla. Hyllyillä oli myös aika hyvä valikoima väkeviä. Juominen sisätiloissa maksoi euron lisää, muuten ihan mukava paikka ja kotoisissa sisätiloissa sai juoda kunnon lasista.

Le Triangle – Biere De Soif Grisette 4.5%

Le Triangle – Biere De Soif Grisette 4.5%

Pääsin Binouzessa ensimmäistä kertaa maistamaan tätä vanhaa belgialaista, kaivosmiesten suosiossa ollutta oluttyyliä, grisetteä. Kyseessä on kevyt, humalavetoisempi ja vähemmän mausteinen saison. Lasiin Biere De Soif kaatuu samean kultaisena ja sen pinnalle muodostuu runsas, vaalea vaahto. Tuoksultaan tämä grisette on mausteinen, erikoisen omenainen ja hedelmäinen. Tuoksussa esiin tulleet aromit eivät maistu oluessa yhtä voimakkaasti. Päärynäinen kuiva hienostuneisuus ja vähän pistelevä katkero luovat jännän yhdistelmän olutta maistellessa. Oluessa on käytetty Motuekaa, uusiseelantilaista trooppisen makuista humalaa, joka tällä kertaa oli hieno lisä. Olen arastellut vähän NZ -humalia, mutta huomaan nyt, että kyse on ollut vain huonoista oluista eikä itse humalista. La Trianglen grisette on suosikkiolueni koko Pariisin oluista. Se muistuttaa witin ja saisonin sekoitusta, ottaen molemmista parhaita puolia.


BAPBAP ()

BAPBAP -panimon tehtaanmyymälä oli hyvin riisuttu pöytä sotkuisessa huoneessa. Myyjä oli ystävällinen ja selitteli asiantuntevasti panimon lyhyttä olutlistaa minulle. Hintakin oli aika huokea, 0,33l pullo maksoi vain 3€.

BAPBAP – Originale Pale Ale 5.8%

Pullokäynyt, mielestäni belgihiivainen pale ale, jossa on miellyttävää mausteisuutta. Pehmeä katkero ja makea sitruksinen hedelmäisyys antavat tälle vähän omaa luonnettaan. Originale on hyvä intro panimolle ja varmasti testaan jotain vähän monimutkaisempaa ensi kerralla, kun heidän oluisiinsa törmään.


La Fine Mousse ()

Esteettisesti aika miellyttävä, vaikkakin aika kalliin ja hipsterin oloinen baari. Tarjolla oli Euroopan parhaimmistoa oluiden suhteen, mutta mielestäni liian vähän paikallisia oluita. Ilmeisesti omistaja on sama kuin La Cave A Bullesissa.

Brasserie Cambier Mongy Ambrée – Amber Ale 6.5%

Cambierin Amber Ale on samea, punertavan pihkainen olut runsaalla, valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan se on makea, hiukan alkoholinen ja karamellisen hedelmäinen. Tuore luumu tulee jotenkin mieleen. Raikas karamellinen humalan potku muuttuu olutta maistellessa toffeisen makeaksi ja karvaan kuivaksi jälkimauksi. Tälläistä maun evoluutiota en ole usein todistanut ambereita juodessani. Kallis, mutta hyvä olut.


Les Trois 8 ()

Les Trois 8 on vähän kaukana ydinkeskustasta, mutta mielestäni vierailun arvoinen. Kyseessä on punkkirokkia, hämärää ja häiriintynyttä taidetta ja hyvää artisaaniolutta tarjoava pieni kapakka. Tarjolla on asiaankuuluvasti juustolautasia ja pateita. Trois 8 oli simppeli ja vähän ahdas, mutta valikoimaa oli sopivasti ja tunnelma oli katossa.

Piggy – Fruit Basket Session IPA 4.8%

Hunajankeltainen, hyvin hiilihapotettu, samea ja lyhytvaahtoinen session IPA. Tuoksultaan Fruit Basket on voimakkaan sitrushumalainen ja katkera, mutta myös hapan ja mehumainen. Oluessa on kuin kevyen sourin rakenne, mutta happamuus on vaihdettu katkeroon. Sitrusmehu ja katkero luovat hyvin raikkaan kombinaation, johon on hyvä sammuttaa janoaan.


Brasserie La Goutte d’Or ()

Gare Du Nordin pohjoispuolen paahtavilla takakaduilla lymyilee Goutte d’Orin panimo, jälleen kävelymatkan päässä asemalta. Jostain syystä alue vaikutti vähän epäilyttävältä, mutta panimolle päästyäni huomasin, että vieressä oli poliisiasema. Sisätilat ovat hillityn kokoisia, suurella baaritiskillä ja muutamalla pöydällä. Vessaan pääsi kulkemalla panosammioiden läpi, mikä oli hauskaa, sillä näin pystyi näkemään lähempää, millä vehkeillä olutta tehdään. Erilaisia oluita näyttää olevan tekeillä tasaiseen tahtiin, koska mikään etukäteen tutkimani olut ei ollut hanalistalla ainakaan. Vaihteluakin oli saisonista farmhouseen ja stouttiin. Ystävällinen palvelu, kohtalaiset hinnat ja hyvä meininki plussana.

Goutte d’Or – Myrha Golden Ale 5%

Goutte d’Or – Myrha Golden Ale 5%

Myrha on runsas, valkeavaahtoinen, hiukan samea, pihkan ja kullan sävyinen blonde ale. Hiilihapot ovat hyvällä mallilla ja olut näyttää herkulliselta. Sitruksinen ja mäntyinen humalointi toimii hyvin yhteen kuivan, hiukan makean, taustatuoksun kanssa. Alkupuraisun raikas makeus muuntautuu kuivan mäntyiseksi ja hiipiväksi, voimakkaaksi katkeruudeksi. Olut uppoaa hyvin nopeasti, mutta jää silti mieleen hyvänä ja maukkaana muistona. Kiitos!


Brewberry Bar & Beer Cellar (11& )

Brewberryn baari ja olutkellari ovat melkein toisiaan vastapäätä muutaman metropysäkin päässä Notre Damesta kaakkoon. Baarissa on todella monta hanaa, mutta suurin osa on ulkolaisia oluita valitettavasti. Toisaalta kyseessä on yksi yleismaailmallisesti kattavimmista valikoimista Pariisissa. Kellarissa taas on vielä enemmän oluita säilössä, sivustonsa mukaan siellä on 450 eri olutta! Vierailupäivänäni molemmat olivat poikkeuksellisesti kiinni, joten en ehtinyt vierailemaan toisena päivänä kuin olutkellarissa.

Brewberry Beer Cellar

Brewberryn olutkellarissa on monta hyllyä olutta, näytillä ei niin paljon kuin olisin odottanut. Minua palveltiin ystävällisesti ja asiantuntevasti. Oluiden hinnat olivat aika korkeita mutta myös laatu oli taas huippuluokkaa. Hyllyissä oli yllättävän paljon ulkolaisia oluita, etenkin belgialaiset ja tanskalais-norjalaiset oluet olivat hyvin edustettuina. Jos La Cave A Bullesiin kannattaa mennä ranskalaisen oluen perässä, niin tänne kannattaa mennä, jos haluaa muualta maailmasta jotain!

(La Micro-Brasserie du) Vieux-Lille – Célestin Hoppy Yuzu IPA 5.8%

Mikropanimo Vieuz-Lillen Célestin on samea, tiiviin pihkaisen sävyinen IPA, jonka pinnalle muodostuu kellertävä, lyhyt vaahto. Hiilihappoja on hyvissä määrin paksuuteen nähden. Tuoksultaan olut on raikas, sitruksinen, mäntyinen ja kostean makean yuzuinen. Olutta maistaessa tulee heti ensimmäisenä vastaan hyvä katkeron potku, joka säilyy hyvin aina jälkimakuun asti. Makea sitruksinen yuzun maku komppaa humalointia, eikä kumpikaan peitä toista liikaa. Olen aika vaikuttunut Vieux-Lillen taidosta tehdä erilainen, raikas ja silti selkeästi ipamainen olut.


Olutturistille Pariisissa on paljon hyviä puolia. Välillä oluen perässä saa kyllä juosta ja sietää ruuhkia ja outoja aukioloaikoja, mutta vaiva on mielestäni sen väärtiä.


 

Toveri Lontoossa II: Bermondsey Beer Mile & Camden

Sky Gardenin näköalapaikalta otettu kuva, kaukaisuudessa sijaitsee Bermondsey Beer Mile

Palasin jälleen Lontooseen, tällä kertaa käymään läpi Bermondseyn rata-alueen baareja sekä vierailemaan Camden Town Breweryllä. Kävin myös pikavisiitillä Fuller’sin panimon kyljessä olevassa tehtaanmyymälässä ja pubissa. Viime reissuni postauksessa kerron enemmän Lontoosta, mutta sanotaan nyt vielä, että kaupunki on aika suuri, mutta etenkin metrolinjat toimivat mielestäni verrattain hyvin. Baareja ja pubeja löytyy kaikkiin makuihin ja niin myös oluttyylejä. Hintaa oluelle omalla reissullani tuli keskimäärin noin 6 € per tuoppi.


Camden Town Brewery ()

Tunnettu ja suosittu panimo, Camden Town Brewery tekee suoria, selkeitä ja raikkaita oluita. Vuodesta 2015 lähtien Anheuser-Busch InBevin omistuksessa oleva panimo on ainakin vielä toistaiseksi  säilyttänyt kosketuksensa käsityöläisolutmarkkinoille. Camdenin vilkkaassa kaupunginosassa sijaitseva panimopubi on tilava, kunnon craft-tyyliin sisustettu ja mukava paikka juoda kaljaa. Panimo on integroitu hauskalla tavalla baariin, tuntuu kuin joisi tehtaanmyymälässä. Ruokatarjonta on ilmeisesti laajenemassa tulevaisuudessa. Halusin testata India Helles Lageria, mutta olut oli valitettavasti lopussa.

Camden Town – Hells Lager

Tästä se kaikki lähti. Kirkas, kupliva, heinänkeltainen ja juotavan näköinen lager. Perinteinen maltaisen lagerin tuoksu, mutta maultaan olut on yllättävän makea ja maukas. Humala myös puraisee jälkimaussa kivasti ja jättää hivenen tahmeutta jälkeensä. Hells on ehkä yksi parhaista peruslagereista, joita olen maistanut. Suosittelen lämpimästi etenkin kesäterassijuomaksi.

Camden Town – Juniper & Co. Saison

Camdenin botaninen saison on samean hunajankeltainen, verrattain säilyvällä vaahtokruunulla. Saisoniksi Juniper & Co. on huomattavan yrttinen, hedelmäinen ja mausteinen tuoksultaan. Suussa tuntuu mukavan kevyt ja pehmeä pistely olutta juodessa. Suutuntuma on sopivasti kuivan ja paksun rajoilla, johtaen aika mielenkiintoiseen juontikokemukseen. Jälkimaussa on suolaisuutta ja kuivaa katkeroa. Kiintoisa ja maukas saison, mutta kutsuisin melkein enemmän witiksi maun ja rakenteen perusteella.


Bermondsey:

Viime Lontoon vierailullani London Beer Housen myyjä suositteli käymään Bermondsey Beer Milella (etenkin Bottleshop: Bermondseyssa), joka on parin kilometrin pätkä panimobaareja junaradan alla olevissa varastotiloissa. Kyseinen junaradan pätkä on suunnilleen Tower Bridge Roadin kohdalta koilliseen South Bermondseyn juna-asemalle asti ja baarit sijoittuvat molemmille puolille rataa. Aukioloajat ovat osassa tap roomeista aika nihkeitä, joten suosittelisin kiinnostuneita vierailemaan maililla lauantaina, jolloin kaikkien pitäisi olla avoinna. Toisaalta perjantaina auki olevat baarit ovat pidempään avoinna kuin lautantaina. Vuosien saatossa The Kernel Breweryn yksinäisestä baarista on kasvanut yli kymmenen panimokuppilan sekamelska, joten kannattaa etukäteen miettiä, missä panimoissa haluaa vierailla. Ruokaa on tarjolla pikkupurtavan muodossa monessa paikassa, mutta esimerkiksi kierroksen alkupäässä oleva Maltby Street Market tarjoaa jotain vähän runsaampaa. Kaiken kaikkiaan suosittelen lähes kaikkia tap roomeja, laadullisesti todella hyvää kamaa!

Itse päätin kävellä mailin “väärinpäin”, jotta päätyisin lopulta lähemmäs keskustaa.

Fourpure ()

Fourpuren panimo oli ehkä vaikein löydettävä kaikista Beer Milen kohteista. Minulla on aina vaikeuksia löytää teollisuusalueilla sijaitsevia taproomeja ja kauppoja.. Mene vaan rohkeasti Bermondsey Trading Estaten “sisäpihan sisäpihalle”, kyllä se siellä on. Fourpuren panimo on kirjaimellisesti samassa tilassa baarin kanssa; mallassäkit ja panolaitteet ovat baaripöytien vieressä, pienen aidan erottamana. Tilaa on kiitettävästi ja palvelu oli ystävällistä.

Fourpure – Deucebox Citrus Double IPA 8.3%

Deucebox on panimon Citrus IPA, mutta siihen on käytännössä tuplattu kaikki humalasta, maltaista ja appelsiinimehusta lähtien. Lasissa olut on hiukan samea, pihkainen, hyvin hiilihapotettu, runsaalla luonnonvalkealla vaahdolla. Makea mehumaisuus ja sitruksinen humalointi tuntuvat hyvin tuoksussa, mutta alkoholi myös tulee vähän läpi. Deucebox on aika petollinen olut; se on hyvin juotava eikä maussa alkoholi tule vahvasti läpi. Tulee mieleen tripelit, joita olen juonut: niissäkään ei aina arvaa, kuinka vahvasta juomasta on kyse. Appelsiininen siirappinen makeus jää suuhun katkeran ja hennon lämmön kanssa. Valitettavasti olutta oli vain tölkissä tarjolla. Suosittelen lämpimästi, vaikkakin nimen voisi tulkita laatikoksi paskaa.

Partizan Brewing ()

Partizan Brewing on mielestäni hiukan hienompi ja hipsterimpi panimo kuin monet muut tällä baarikierroksella, sillä he tekevät paljon asioita erikoisten ainesosien ja villihiivojen kanssa. Tämä heijastuu myös heidän panimoon/taproomiinsa. Tila on hyvin avoin, lähes kaikki huonekalut ja baaritiskikin on tehty laudasta ja muusta puutavarasta, taustalla soi miellyttävää jazzia. Sisätiloissa seisomapöytien alla oli myös tilaa säilöä polkupyöriä tarvittaessa. Sanoisin, että juomat ovat myös vähän kalliimpia täällä, sillä esimerkiksi tuopillinen maistamaani olutta olisi maksanut yli 8 €. Vierailuhetkelläni Burning Sky -panimo oli ottanut hanat valtaansa, mikä oli vähän harmi, sillä olin juuri Partizania tullut testaamaan. Pullotarjontaa oli kuitenkin hyvin omasta takaa.

Partizan – Strawberry & Basil mixed fermentation Saison 4%

Lyhytvaahtoinen, samean pihkaisen sävyinen saisoni. Vahva mansikan aromi tulee ensin pinnalle tuoksussa, jonka jälkeen makeaa, hentoa yrttisyyttä erottuu taustalta. Saisonin ominainen mausteisuus peittyy aika paljon mansikan alle, etenkin tuoksussa. Olutta maistaessa makeahko marjaisuus sekä saisonin ja basilikan yhdistetty mausteisuus luovat yhdessä yllättäen aika neutraalin ja helposti juotavan kokonaisuuden. Jälkimaussa tuntuu pientä happamuutta ja suolaisuutta. Jotenkin tuntuu, että oluen pääelementit oudosti kumoavat toisiaan vähän liikaa.

 

Affinity Brew Co. ()

Eebria Tap oli seuraava kohteeni, mutta se olikin suljettu. Onneksi kuitenkin kävin etsimässä sitä, sillä matkalla löysin tämän pienemmän taproomin. En ollut tutustunut heidän tarjontaansa lainkaan ennen, mutta yhtä olutta maistettuani olen iloinen, että hekin ovat Beer Milessa osana. Taproom ei ollu kovin suuri eikä valikoimakaan laaja, mutta kasvuvaraa tuntuu olevan.

Affinity Brew Co. – Breeze Sparkling Lime & Coriander Seed Saison 3.8%

Green curryn mieleentuova tuoksu kantautuu nenääni tästä kirkkaan heinänkeltaisesta, ohutvaahtoisesta maustetusta saisonista. Limemehun lisäys tuo olueeseen makunsa ohella lisähappamuutta. Oluessa on hentoa katkeruutta ja vähän saippuaista korianterinsiementä maussa, muttta kokonaisuutena se on mielenkiintoinen ja kevyt janonsammuttaja.

 

Brew By Numbers ()

Tässä vaiheessa iltaani alkoi jo näkymään enemmän vieraita Beer Milella. Asiakkaita kuhisevasta baarista sai silti ystävällistä palvelua ja omia oluita oli aika hyvin tarjolla. Harmitti hiukan, että valikoimaan kuului pääasiassa ipoja ja kevyitä raikkaita oluita, mutta niin oli kaikissa muissakin kohteissani tällä reissulla. Tekemäni taustatutkimus ei vain tullut hyötykäytettyä. Mielestäni taproom olisi voinut olla tilavampi ja seisomatilaa olisi voinut lisätä, mutta ehkä sille oli syynsä eikä tänne haluttu ihmisten jäävän liiaksi aikaa viettämään aikaa.

21/16 Coffee Pale Ale 5.2%

Samea, hunajansävyinen, lyhyellä valkoisella vaahdolla kruunattu olut tuoksuu voimakkaasti, muttei dominoivasti kahville. Humalointi vaikuttaa myös aika voimakkaalta. Taustalla tuoksuu myös pieni suklainen makeus ja sitruksisuus. Olen vähän kahden vaiheilla, onko panossa lisätty olueeseen tarpeeksi kahvia. Se on miellyttävän makuista, muttei mielestäni myöskään täysin sekoitu muuhun olueeseen samalla tavalla kuin olen muissa vastaavissa kokenut. Voiko olla olemassa liian tasapainoinen sekoitus olutta ja kahvia? Jotenkin tuntuu, etteivät kumpikaan erotu tarpeeksi edukseen. Tästä huolimatta olut on ihan nautittava ja hyvän makuinen. Se myös piristi kivasti näin puolimatkassa.

 

Moor Vaults & Taproom ()

Brew By Numbersin vieressä oleva Moorin panimon taproom oli myös yksi kohde, jota en ollut alunperin laskenut mukaan reitilleni. Laaja valikoima ja kohtuulliset hinnat kuitenkin voittivat minut puolellensa. Täältä löysin myös stouttia ja portteria, vaikka en jostain syystä päätynytkään kumpaakaan maistelemaan. Asiakkaita ei ollut vielä liikaa, joten oli vähän tilaa ollakin. Ulkona on myös vähän terassitilaa illan ruuhkia helpottamaan.

Moor – Raw Un-Traditional Best Bitter 4.3%

Luulin, että best bitter olisi vähän voimmakkaampaa kamaa verrattuna tavalliseen bitteriin? Lasissa olut on samean tumma lyhyellä vaahdolla. Tuoksultaan se on makea, sitruksinen ja hiukan paahteisen maltainen. Maultaan se on vähän laimea. Maltaisuutta, katkeraa hiukan trooppista humalaa ja sitrusta maistuu. Loppujen lopuksi Moorin Best Bitter uppoaa hyvin, muttei jää vahvasti mieleen.

 

Bottleshop: Bermondsey ()

London Beer Housen myyjä suositteli erityisesti tätä paikkaa valikoimansa vuoksi viime reissulla. Eikä hän ollut väärässä; valikoimaa on hulvaton määrä! Ensi kertaa harmitti, etten ottanut matkalaukkua mukaan. Hyllystä löytyy Omnipolloa, Mikkelleriä, Amundsenia yms yms.. ja tuotteita joita en ole ennen nähnytkään.

Lost And Grounded – Keller Pils 4.8%

Lost And Groundedin kellariolut oli yksi helpommista ja janosammuttavimmista oluista Bermondsey Beer Milella. Olut tuoksuu maukkaalle lagerille ja myös maistuu sellaiselle. Toisaalta tuntuma on normaalia pehmeämpää ja makoisampaa. Humalointi on hyvin tasapainossa raikkaan, mutta ravitsevan mallaspohjan kanssa.

 

Anspach & Hobday ()

Anspah & Hobday oli yksi eniten odottamiani taproomeja tällä baarikierroksella. Heidän oluensa ovat olleet mielenkiintoisia ja ainakin vaikuttaneet laadukkailta, joten olin innoissani kokeilemassa heidän hanatarjontaansa. Tilat olisi voitu taas järjestää vähän asiakasystävällisemmin, mutta toisaalta baari on auki niin vähän, ettei sen logistiikka välttämättä ole ehdottoman suuri tärkeysjärjestyksessä panimolle. Asiakaspalvelu oli huippuluokkaa ja valinnanvaraa oluiden suhteen oli myös kiitettävästi. Omat vessat on aina mukava lisä, sillä toisissa paikoissa ei niitä ollut joko lainkaan tai sitten oli vain bajamaja ulkopuolella. Tunnelma oli katossaan saapuessani ja tunsin oloni tervetulleeksi.

Anspach & Hobday – The Cream Ale 5.2%

Makea maissi on hyvin esillä tässä cream alessa. Olut on kuiva, mutta sillä on silti tarpeeksi rakennetta antaakseen enemmän raikkaan kuin janottavan tuntuman. Suuhun jää katkeraa makeutta juonnin jälkeen, joka muistuttaa, että verrattain neutraalilla oluellakin voi saada aikaan mieleenpainuvia makuja.

Anspach & Hobday – The Kiwi Sour 3.2%

Kiivi on todella harvinainen hedelmä oluessa, tämä taisi olla ensimmäinen kerta kuin siihen törmään. Olut on lasissa hiukan vihertävä, samean heinänkeltainen, mutta vaahtoa ei muodostu pinnalle. Vaahdon puute ei sinällään yllätä, sillä happamissa oluissa, joissa on jotain näin eksoottista hedelmää, ei sitä odottaisikaan kovin paljoa. Tuoksultaan Kiwi Sour on enemmän kuin hiilihapotettua sitruunaista hedelmämehua. Taustan hapanolut on aika raikas ja sopivan rakenteinen. Makea kiivin maku on mielenkiintoinen ja mielestäni tervetullut lisä kokonaisuuteen. Suosittelen etenkin hapanoluiden ystäville.

 

Hiver ()

Hiverin panimobaari oli ehkä hiljaisin vierailemani kohde Beer Milella. Ja olin kuitenkin lähestymässä keskustaa! Panimo erikoistuu hunajaoluiden tekemiseen, mutta tarjolla oli hyvin vähän mitään. Kokonaisuus tuntui hiukan halvalta; muovituopit ja -istuimet lojuivat tyhjinä odottaen asiakkaita.

Hiver – Blonde 4.5%

Hiverin Blonde on kevyt ihan hyvin humaloitu ale. Olut on tosi kevyen makuinen ja aika mitäänsanomaton. Harmi etten päässyt maistamaan mitään haastavampaa olutta panimolta.

 

Southwark Brewing Company ()

Kellon jo lähestyessä iltakymmentä Southwark Brewing Companyn taproom oli täynnä kaikenikäistä porukkaa, jotka loivat aika meluisan tilan. Panimo on keskustaa lähin kierroksella, joten se varmaan tästäkin syystä saa paljon liikennettä. Muutenkin panimobaari muistuttaa eniten ihan perinteistä pubia, joten craft -baareissa vähemmän käyvät oluenjuojat tuntevat olonsa varmasti täällä kotoisammaksi.

Harvard American Pale Ale 5.5%

Nimestään huolimatta tämä Southwarkin Pale Ale on perinteinen tynnyriolut. Lasissa olut on kirkkaan tumman pihkainen ja hiilihappoja on tyylille ominaisesti hillityssä määrin, johtaen heikkoon vaahtoon. Maultaan Harvard on makurikas, suolainen, katkera, modernilla humaloinnilla. Hento sitruksinen yrttisyys on myös taustalla. Mielestäni olut on oikein hyvä, mutta voisi kaivata vähän enemmän hiilihappoja.


Fullersin panimo/ The Mawson Arms ()

Fuller’sin Chiswickin panimokompleksi on noin 20 minuutin kävelymatkan päässä metrolinjoilta, keskustasta vähän matkaa länteen. Tehtaanmyymälässä on tarjolla kaikkea mahdollista olutta ja krääsää mitä panimolta löytyy. Mawsons Armissa voi taas nauttia monesta panimon tuotteesta hanaoluen muodossa. Pubi on perinteinen ja panimoaan kunnioittava kapakka, jossa on hinta kohillaan ja joka vaikutti hyvältä paikalta viettää iltaa.

Fuller’s – Beach Comber Golden Ale 3.7%

Fuller’sin kesäinen golden ale on kirkkaan kullankeltainen, vaalealla vaahtokerroksella. Tuoksultaan Beach Comber on hennon mausteinen ja makean sitruksinen. Näin kevyeksi olueksi taustalle on saatu hyvä määrä mielenkiintoisia lisämakuja. Humalan katkero ja pehmeä maltaisuus auttavat suutuntumaa paljon. Beach Comber on rento kesäbisse, ei voi valittaa lainkaan.


Nappasin muutaman oluen myös erinäisissä paikoissa ympäri Lontoota, tässä muutama kommentti niistä:

Caledonian Brewing Company – Coast To Coast Pale Ale 4,6% (Eventim Apollossa)

Mäntyinen, yrttinen, humalainen ja karamellinen tuoksu huokuu tästä kirkkaasta, kylmästä ja tumman pihkaisen sävyisestä pale alesta. Yrttinen katkero puskee vähän vastaan, mutta hyvällä tavalla. Olut on hyvä janojuoma etenkin hikiselle keikkaillalle.

Double Barreled – Red Jungle Fowl Raspberry & Beetroot Gose 5.5% (BAR Southbankin Jubileesillan alla)

Lasissa olut on aika samea punainen hässäkkä, hitusen pinnalle muodostuvalla vaahdolla. Tuoksultaan olut on hyvin marjainen ja makea. Vadelma puskee kovasti läpi, jolloin olut mielestäni alkaa muistuttamaan paksuhkoa vadelmalimpparia. Alkumaun ripsakka vadelma muuntautuu suolaisen tahmaiseksi punajuureksi olutta enemmän juodessa. Red Jungle Fowl ei ole niin raikas ja rapsakka kuin odotin. Mielenkiintoinen kokonaisuus, mutta etenkin jälkimaku saisi olla vähän pistävämpi ja maut voisivat sekoittua vähän paremmin.

Goose Island – Midway Session IPA 4.1% (Palmer’s Lodgessa)

Midway on kirkas, hyvin hiilihapotettu, kullankeltainen sessio IPA lyhyellä vaalealla vaahdolla. Tuoksultaan se on pehmeä, makea ja sitruksinen, passionhedelmäisellä vivahteella. Maultaan Midway on vähän vetinen, mutta hillityllä tavalla maukas ja katkeruuttakin löytyy, etenkin jälkimaussa. Hyvin puhtaat maut mielestäni.

Lisäksi suosittelisin käymään Southbank Center Food Marketissa ( pienpanimo-oluita hyvällä valikoimalla myyvä koju.


Jälleen kerran Lontoosta kertyi todella paljon sanottavaa ja tuntuu, että vieläkin on paljon jäänyt näkemättä, kokematta ja etenkin maistamatta. Tulen ehdottomasti palaamaan tänne vielä useampaan otteeseen!


 

Toveri Brightonissa: Englannin Rivieralla

Tervetuloa Brightoniin, suosittuun rannikkokaupunkiin, noin tunnin junamatkan päässä etelään Lontoosta. Saapuessani kaupungin rautatieasemalle huolestuin, sillä aseman alue ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Rantaa kohti käveltäessä kuitenkin huoleni hälvenivät, sillä etenkin Brightonin ranta-alue on vilkasta, mukavaa ja kaunista. Kaupungista löytyy useita pubeja, joissa on tarjolla kaikkea perinteisistä cask aleista craft-uutuuksiin. Tuoppi on noin 5 euron hintainen ja laadultaan jokainen maistamani olut oli huippuluokkaa! Lontoon volyymille ja valinnanvapaudelle ei ehkä täällä voida kilpailla, mutta kyllä Brightonistakin löytyy jokaiselle jotakin ja mahtavia näköaloja kaupan päälle.


Bison Crafthouse ()

Bison Beerin kauppa, jossa myydään verrattain pientä määrää pääasiassa englantilaisia pienpanimo-oluita ja myös kotioluttarvikkeita. Kauppias oli heti valmis auttamaan ja hyvin ystävällinen. Panimolla on baari kauempana Hoven puolella, osoitteessa

Bison Beer – See Side APA 5%

Tämä vaaleankeltainen ja rapsakka APA on käytännössä mainos Brightonin kaupungille. Tölkissä jopa lukee, että se on tehty nautittavaksi kyseisellä rannalla. Tölkkikypsytys ja ruismaltaan lisäys tuovat hiukan lisäluonnetta. See Side on aika pehmeä APAksi, vaikkakin tuntuu välillä humalaiselta kivennäisvedeltä. Sitruksinen humalointi ja rukiin mausteinen viskositeetti saavat kokonaisuuden hyvin raikkaasi ja juotavaksi, mutta silti tarpeeksi tuntuvaksi, pienellä pilkkeellä silmäkulmassa. Jälkimaussa maistuu hiukan männynkäpyä.


Brighton Beer Dispensary ()

Vähän keskustasta länteen, rauhallisella ja vinolla kadulla, sijaitsee Brighton Beer Dispensary. Pubi on perinteisemmän näköinen ja oloinen, vanhoilla ja puisilla sisustuksilla. Tunnelma oli hyvin rauhallista, ystävällistä ja rentoa, asiakkaat ja baarimikko juttelevat kuin ei olisi kiire minnekään, ja mihinkäs muualle sitä muka tarvitsisi lähteä? Sisäterassi oli tervetullut ja ilmastoitu turvapaikka paahtavalta auringolta.

Roosters x oDell – Alternative Facts IPA 6.5%

Lasissa olut on kirkkaan pihkaisen sävyinen, luonnonvaalealla vaahdolla. Olut tuoksuu makean karamelliselle ja trooppista hedelmäisyyttäkin löytyy. Tykästyin tuoksuun kovasti. Brittityyliin hiilihapot ovat hillityllä tasolla ja voimakas humalointi tuntuu sopivan katkeralta. Alternative Facts on pehmeä, tuntuvan katkera britti IPA, jossa makeus ei kuitenkaan tule liian voimakkaasti esille. Maukas ja juotava.


Hand In Hand ()

Kävelymatkan päässä itään kaupungin keskustasta löytyy Hand In Hand, rauhallinen, muttei hiljainen naapurustopubi. Täällä tunnelma oli oikein mukava ja tunsin itseni tervetulleeksi. Muista lukea house rules etenkin äänen, lasten ja koirien suhteen. Pubi sijaitsee keskustan ulkopuolella, joten käytöstavat etenkin ilta-aikaan ovat tarpeen. Hand In Hand tuntuu melkein kuin olohuoneelta; naapureiden puheensorina, paikalliset hyväntekeväisyyskeräykset, suuressa käytössä olevat kirjat ja piikki kantiksilla luovat yhteisöllisen ympäristön. Talon omaa tuotantoa oli vierailuni aikana 4 eri oluen verran.

Hand Brewery – Shaka House Pale 4%

Talon oma perus pale ale. Heinänkeltainen, samea olut saa pinnalleen vaalean, kuplivan ja runsaan vaahdon. Tuoksultaan Shaka on sitruksinen, kevyt ja raikas, mutta maussa esiin tulee myös ruohoinen humala ja pieni voimaisuus. Toimii hyvin minä on, minulle Shaka House Pale oli nautinnollinen janonsammuttaja pitkän päivän päätteeksi.


Brighton Bierhaus ()

Craftein paikka Brightonin vierailuni paikoista, Brighton Bierhausilla on paljon omaa (Brighton Bier) juotavaa tarjolla: 10 omaa olutta ja 8 muuta pelkästään hanatarjonnassa. Lagerit, vehnäoluet ja siiderit on jätetty muiden päänvaivaksi ja itse on keskitytty aleihin. Baarin seinillä on paljon plakaatteja ja palkintoja. Soiva musiikki jostain 80 -luvun kyttäsarjasta, mukava tunnelman muokkaaja myöhäiselle illalle. Maistelijalle Brighton Bierhaus tuntui olevan kaupungin halvin tähän mennessä.

Brighton Bier – Batting Practice (Cask) Table Beer 3.5%

Kirkkaan kullankeltainen, lyhytvaahtoinen pöytäolut, jossa kevytolueksi aika kiinnostava tuoksu. Sitruksinen jalohumalainen aromi ja tynnyristä tuleva pehmeys peittävät lopullista vetisyyttä aika hyvin! Olut on myös verrattain matalahiilihappoinen, mikä auttaa tuntumassa; korkeat hapot aiheuttaisivat kuivan oluen, joka olisi vielä enemmän ohuen tuntuinen. Kieltämättä tähän mennessä yksi maukkaimmista maistamistani pöytäoluista. Jälkimakukin on yllättävän katkera, runsaan humalaisella tavalla.

Brighton Bier – Kemptown Red (Cask) Red Ale 4.5%

Red Alet ovat olleet itselleni aina haastava olut juoda; usein karamellimaltaita käytetään liikaa ja lopputulos on aivan liian karkkimainen omaan makuuni. Kemptown Red on kuitenkin hillityn karamellinen ja kristallimaltaiden luumuisuus antaa lisäulottuvuuksia oluelle. Tynnyrikäyminen on mielestäni tässäkin auttanut oluen makuja pehmentymään ja tasoittumaan kiitettävästi. En ole sitten oman red alemme jälkeen juonut yhtä hyvää tyylin edustajaa, tämä menee jopa sen edelle mielestäni.


The Cuckmere Inn ()

Cuckmere Haven sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Brightonista itään ja on suosittu turistikohde. Päiväreissu siellä oleville Seven Sistersin rantakallioille osoittautui paljon pidemmäksi patikkaretkeksi kuin odotin. Onneksi alueen reunalla, bussipysäkin vieressä, sijaitsee Cuckmere Inn, mukava, muttei täydellinen, tupa. Palvelu oli hidasta ja aurinkoisella ulkoterassilla olevat pöydät olivat aivan linnunpaskassa. Onneksi olutta oli kuitenkin tarjolla, vaikka valikoima olisi voinut vähän laajempi olla.

Sharp’s – Doom Bar Amber Ale 4%

Sharp’sin tumman pihkainen, mutta kirkas Cask ale muodostaa kermaisen, mutta lyhyen vaahdon pinnalleen. Mielestäni oluen tuoksu on ikonisen brittimäinen: pehmeä, makea, ei kovin kuiva, tupakkaisen ja ruohoisen yrttinen kokonaisuus. Vaikka kyseessä onkin Amber Ale, maistoin enemmänkin sitruksista ja kitkerää hapanta kuin makeutta. Doombar on todella helppoa juotavaa, mutta happoja olisi voinut olla vähän enemmän.


Suosittelen kaikkia käymään Brightonissa tuopilla tai parilla, etenkin jos Lontoon hälinä alkaa käydä hermoille ja haluat rentoutua hetken rannalla.

Toveri Frankfurtissa: Kehittyvä olutkaupunki

Kölnin ja Düsseldorfin jälkeen päädyin Frankfurt Am Mainiin ja sen lisäksi vierailin kauniissa Heidelbergissä. Valitettavasti en ehtinyt käydä kovin monessa paikassa oluita maistelemassa. Lisäksi osa kiinnostavista kohteista oli suljettuja syystä jos toisesta.

Ostoskeskus Frankfurtissa

Frankfurt Am Main

Hintataso Frankfurtissa on korkeampi kuin muissa vierailemissani kaupungeissa Saksassa, eikä paikallisia panimoita tuntunut olevan yhtä paljon esillä. Liikkuminen kaupungissa oli verrattain helppoa julkisilla, joita suosittelenkin käyttämään aina tarvittaessa.


Ixi Getränke Gmbh (Am Industriehof 9)

Luoteeseen keskustasta sijaitseva tukkukaupan oloinen Ixi muistuttaa paljon Superalkoa, mutta erioisoluita oli myynnissä muutaman hyllyllisen verran. Täältä saa kohtuuhinnalla rajatun valikoiman pienpanimo-oluita, mutta paikan löytäminen oli hiukan hankalaa. Liike sijaitsee teollisuus/varastoalueen sisällä, mikä aiheutti minulle hämmennystä ja alueen ympärikävelemistä, kunnes tajusin, mitä kautta sisään pääsee.

Ostin: Schönramer Bayrisch Pale Ale 5.5% 1.6e

 

Braustil (Oeder Weg 57)

Lyhyen matkan päässä keskustasta pohjoiseen sijaitsee tämä boheemi pieni panimopubi, jolla on vain omia oluita tarjolla. Baari on sisätiloiltaan pieni, mutta lämpimällä säällä terassitilaa on tarpeeksi. Braustilin tilat vaikuttavat ennen olleen bensa-asema; ulkoinen terassitila on rakennuksen alla, pylväiden varassa, jonka läpi ainakin ennen on pystynyt ajamaan. Neljän desin annoksen maistelulauta maksoi 7,4€. Oluet olivat ihan hyviä, mutta ihan kuin niiden läpi olisi paistanut keskenään samanlainen hento maitohappoisuus. Ehkä tarkoituksella? Pienet infolaput tuoppien alla olivat hauska lisä.

Maistelulauta Braustilissä

Helles

Tästä maistui vähiten ylimääräinen happamuus läpi. Helles oli kirkas, maukas ja helposti juotava. Olut oli leipäinen, jyväinen ja vähän heinäinen maultaan. Runkoakin löytyi jonkin verran. Ei tuntunut yhtä kuivalta kuin useat muut maistamani tyylin edustajat.

Irish Oat

Olut on lasissa hiukan samea, tumman mahonkinen. Tuoksussa vastarevitty ruoho, kevyt paahteisuus ja makea kauran aromi eniten esillä. Maultaan Irish Oat on yltyvän hapan ja makea, jonka kevyt paahteisuus jää paljolti taustalle. Hapan loppupuraisu säilyy jonkun aikaa kielellä. Maistoin myös farmimaista funkkimaisuutta, onko jotain villihiivaa/vikamakua mukana?

Frankfurt Pale Ale

Lasiin FPA kaatuu kirkkaan kultaisen hunajaisen sävyisenä. Olut on kevyt, kuiva, hedelmäisellä, mentholisella humalan katkerolla. Lisäksi maistuu makea mallaspohja sekä hiukka hapanta jälkimaussa. Ihan hyvä mutta voisi olla vähän tasapainoisempi ja mieleenpainuvampi kun kerran kaupungin nimeä käytetään.

Double Shot (kahvi)

Tämä tummanruskea ja punertava tumma olut tuoksuu voimakkaasti kahville. Tuntuma ja maku ovat aika tasapainossa olutta juodessa, kitkerällä ja happamalla jälkipuraisulla. Double Shot ei ole kovin raskas, vaikka kahvi tuokin tiettyä intensiivisyyttä. Pieni runko ja makeus olisi auttanut kokonaisuutta, mutta toisaalta on näin ehkä helpommin lähestyttävä kahvibisse kuin moni muu. Suosikkini panimon tarjonnasta.

 

Naiv (Fahrgasse 4)

Vanhankaupungin itäpuolella, lähellä Mainin jokea, sijaitsee Naiv, vähän hienompi ja kalliimpi olutbaari. Tarjolla on aika laaja valikoima saksalaisia pienpanimo-oluita sekä ulkolaisia kunnioitettava määrä. 4 x 0,1l maistelulautaseni maksoi 8,9€ ja olutlistalta sai valita haluamansa. Otin myös paukullisen Old Jango Bockbieria, “beer liqueuria”, joka oli vähän normaalia makeampaa viskiä. Se ei myöskään polttanut yhtä pahasti ja maistui pehmeämmältä. Suosittelen kokeilemaan jos väkevistä tykkää. Naapurissa (Fahrgasse 6) sijaitsee pullokauppa/tasting room, jossa en valitettavasti ehtinyt käymään. Naiv myös järjestää paljon tastingeja sekä olutkursseja, jos sellainen kiinnostaa.

Maistelulauta Naivissa

Riegele – Kellerbier 5%

Olen juonut aivan liian vähän kellarioluita Saksan vierailuillani, joten oli kiva päästä vähän korjaamaan tilannetta. Riegelen versio kaatuu lasiin sameana, pihkaisen hunajan sävyisenä ja makean toffeen tuoksulla. Maultaan olut on hyvin pehmeä, vain pienellä taustahappamuudella. Taustalla maistuu myös pieni suklaa ja ruohoinen jalohumalan pirskahdus.

Faust – Auswanderer 1849 Imperial IPA 8%

Tämä samean pihkainen double IPA on yllättävän kevyt juotava, vaikka onkin aika korkeaprosenttinen. Auswanderer tuntu jo tuoksussa paksulta, muttei muuten anna paljoa itsestään irti. Maultaan se on sitruksinen ja happaman pistävä. Taustalla oleva paksuus muuttuu mielestäni vähän voimaiseksi. Ihan ok vahvempi IPA.

Innis & Gunn – Raspberry Barrel Saison 6%

Olut tuoksuu miellyttävän happamalle vadelmalle sekä mausteiselle sitrushedelmälle. Harmi, että vadelma ei olutta maistaessa säilytä aivan samaa raikkautta, vaan tynnyrikypsytys antaa sille hienostuneempaa ja mielestäni ummehtuneempaa tuntumaa. Tässäkin tulee vähän voimaisuutta esiin, siirappisen tynnyripuisuuden kanssa.

Hopfenlust – Session Lager 3.8%

Harvemmin on tullut juotua session lageria! Sessionille ominaista hentoa sameutta näkyy muuten heinänkeltaisessa oluessa. Olutta maistellessa esiin tulee sitruksista happamuutta, raikkautta, pientä ruohoisuutta ja jyväistä raakaa viljaa. Jotenkin tuhkaista fiilistä myös jää kielelle.

 

Aseman kiskasta:

Koestritzer – Schwartzbier 4.8% 0.5l 2.6e

“Saksan rakastetuin schwartzbier”, ainakin etiketin perusteella. Tätä tuntui löytyvän useasta kaupasta, joten päätin tehdä vähän taustatutkimusta tulevia omia tummia oluita varten. Oma kohokohtani Koestritzerin oluen kanssa oli sen paahteinen leipäinen tuoksu, aivan mahtavaa. Maultaan olut oli kitkerä ja hapan, mutta mukavalla suklaisella taustamakeudella. Kaiken kaikkiaan tämä schwartzi oli oikein juotava ja ymmärrän sen suosion täysin.

 


Heidelberg

Mielestäni Frankfurtissa ei ole tarpeeksi nähtävää muutamaa päivää pidempään, vaikkakin sieltä löytyy Frittenwerkin ranskalaisravintola, joka on yksi lempilöytöjäni ruuan suhteen matkoillani. Suosittelen tekemisen puutteen vuoksi katsomaan karttaa hieman laajemmin ja etsimään jotain mielenkiintoista kaupungin lähettyviltä. Itse päädyin Heidelbergin kauniiseen vanhaan kaupunkiin viettämään rauhallista viikonloppua. En toisaalta suosittele etenkään sunnuntaita kenenkään olutmatkailijan vierailupäiväksi, sillä osa olutravintoloista olivat silloin suljettuja. Vettel’s Alt Heidelberger Brauhaus (Steingasse 9) oli yksi etukäteen katsomistani ehdottomista kohteista kaupungissa, mutta sepä olikin suljettuna remontin alla vierailuni aikana.. Vanhassa kaupungissa on myös pari vanhaa opiskelijapubia, joissa ilmeisesti on yhä vilinää.

Heidelbergin vanhakaupunki linnasta käsin kuvattuna.

Kulturbrauerei Heidelberg (Leyergasse 6)

Kyseisen panimon “Brauhaus” on auki ympäri vuoden, 24. joulukuuta lukuunottamatta, joten vaikeinakin aikoina täältä löytää olutta. Paikka tuntui kyllä vilkastuvan nopeasti, joten kärsivällisyys kannattaa. Sisällä on iso sali täynnä pitkiä pöytiä ja vain omia oluita tuntui olevan tarjolla. Hinnat olivat isoa naapurikaupunkia huokeammat, 0,3l lasin sai 3,4€:lla. Yleisesti oluista voisin sanoa, että ne olivat hiukan metallisia, kuivia ja raikkaita; muistuttivat Erdingerin tuotteita. Ravintolassa oli hyvä, perinteinen meininki ja senmukaista ruokaakin tarjolla.

Brauhausin tarjontaa Kulturbrauerei Heidelbergissä.

Scheffels – Citra Lager

Lasissa Citra Lager on vaalean heinäinen ja vähän samea. Nimikkohumalan sitruksisuus on hyvin voimakaasti esillä oluessa. Olisin helposti voinut kuvitella oluen lageriksi, niin makean pehmeä se oli. Tunsin myös makeutta, kuivuutta, vähän suolaa ja pientä pistelevää happamuutta. Kyseessä on raikas ja juotava mallasjuoma, ei kovin tuju kuitenkaan.

Scheffels – Wheat Beer

Samean hunajainen vehnäolut tuoksuu vahvan banaaniselle ja vähän neilikkaiselle. Maultaan se on pehmeä ja vähän kuiva, muttei erityisen raikas. Juotavuus on kuitenkin hyvä ja suuhun jää pieni pistelevyys muistuttamaan siitä, mitä on tullut otettua.

Scheffels – Seasonal (Strong Bock)

Hento sameus valtaa jälleen lasin, tällä kertaa tummanpunertavan mahonkisen bockin muodossa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoisin kolmikosta, sillä nyt mentiin janonsammuttajista suutapeittävään runsaaseen olueeseen, jossa on vahvaa luonnetta. Makea toffeinen ja suklainen mallaspohja, hiven alkoholia sekä kevyt humalointi ovat hyvä yhdsistelmä. Lisäksi havaitsin taustalla vähän lakritsia. Lämmetessä suklainen maku kasvaa miellyttävästi.


Frankfurtin vierailuni oli ehkä matkoistani heikoin oluen suhteen, mutta oli silti hauska kokea se. Laadultaan Köln, Düsseldorf ja myös Berliini veivät mennen tullen, mutta jos katsoo aluetta vähän avarammin, uskon että voit löytää täältäkin mitä etsit. Seuraava matkakirjoitukseni tulee olemaan Brightonista!


 

Toveri Kölnissä: Kölschin lähteillä

Hohenzollernin silta

Düsseldorfin jälkeen keväisellä Saksan reissullani matkustin Kölniin, hiukan suurempaan eteläiseen naapurikaupunkiin. Täällä juodaan kölschiä, alueen ylpeydenaihetta, jota löytyy kuin keskikaljaa Suomen lähikaupoista. Vanhan kaupungin alueella, Kölnin jättimäisen tuomiokirkon varjossa, tutustuin useaan paikalliseen baariin, panimokapakkaan sekä yhteen craft beer -baariin.

Tyyliltään kölsch on kevyt, raikas ja kirkas pintahiivaolut. Käytännössä se on pintahiivaversio lagerista. Nimisuojattuna sitä saa vain valmistaa Kölnin alueella omalla nimellään. Ilmeisesti Vakka-Suomen panimo oppi tämän kantapään kautta…

Pohjoisen naapurin altbieriin verrattuna olut on noin 10 senttiä halvempaa; 1,90€:llä saa kahden desin lasin juotavaksi. Oluttupakäytännöt ovat myös samanlaisia täällä, eli ravintolan lisäksi löytyy baarialue ja tuoppia tuodaan pöytään kunnes lasinalunen päätyy lasin päälle. Lasku lasketaan lasinaluseen merkityisä viivoista.


Herings Im Martinswinkel, Brauhaus Sion, Peters Brauhaus, Früh Am Dom, Craft beer corner coeln, Brauerei Pfaffen, Bierhaus en d’r Salzgass, Brauhaus Zum Prinzen, Biermuseum

Herings Im Martinswinkel (Fischmarkt 9)

Tämä meriteemainen ravintola sijaitsee yllättäen kalamarketin vieressä. Hintatasoltaan paikka on perustasoa, tarjolla ei ole omaa kölschiä, mutta muita löytyy muutama. Keittiön tuoksut miellyttävät salissa asti ja sisustus on hauskan merellinen.

Mühlen Köslch

“Tuoreena mallasmyllystä”

Kyseinen kölsch on aika pehmeä maultaan. Neutraali makeus ja helppo juotavuus esillä hyvin. Jälkimaku on vähän leipäienn ja imelä siirappinen maku tuntuu myös.

Brauhaus Sion (Unter Taschenmacher 5-7)

Valitettavasti laulava räyhäävä joukko vieraili ravintolan baarialueella samaan aikaan kanssamme. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja yrittivät selvitä.

Sion Kölsch

Tuoksultaan tämä kölssi muistuttaa lähiten lageria. Maku tuo pehmeyttä ja hedelmäistä makeutta sekä humalaa. Siirappinen suutuntuma siirtyy katkeraan puraisuun ja happamuuteen jälkimaussa. Kuiva ja katkera.

Peters Brauhaus (Mühlengasse 1)

Hienommasta päästä keskustan olutravintoloita, mutta se ei näy ainakaan oluen hinnassa. Tulee vähän mieleen hienon hotellin ala-aulassa juopottelu mieleen täällä juodessal.

Peters Kölsch

Väriltään heinänkeltainen ja kirkas. Pinnalle muodostuu kermainen runsas vaahtokerros. Teknisesti hyvin laadukas. Pehmeä keveä katkero tulee esille ensimmäisenä. Ehkä vähän turhan hillitty. Kaikkea kuin muissa löytyy, mutta jää hiukan vaisuksi. Tuntuu hiukan suolaisemmalta kuin muut.

Früh Am Dom (Am Hof 12-18)

Sokkeloinen suuri olutravintola, muistuttaa Uerigen vastaavaa Düsseldorfissa. Baarialue on uudistettu selvästi, muu ravintola paljon perinteisemmän näköinen.

Früh Kölsch

On yksi myydyimmistä kölsseistä? Join tätä maahantuotuna jo Suomen puolella. Väriltään olut on oljenkeltainen, kirkas ja runsaan valkoisen vaahdon omaava. Kokonaisuus kuin vähemmän metallinen ja makea Gaffel kölsch. Kevyt juotava ja helppo. Kuiva loppupuraisu ja öljyinen makea kerros suussa jää jälkeen.


Sion Kölsch, Peters Kölsch, Mühlen Köslch, Diebels Alt, Veedels – Wiess & Freigeist – Ikaros, Gaffel Kölsch, Pfaffen Kölsch, Päffgen Kölsch

Craft Beer Corner Coeln (Martinstraße 32)

Ainoa craft beer -baari, jossa kävin Kölnissä. Urbaani rento sisutus oli mukavaa vaihtelua tavernakierrokselle. Maistelulaudat, tap takeoverit ja useat tyylit tekevät täällä paluun.

Veedels – Wiess

Talon oma olut, ilmeisesti nuorta kölschiä. Runsaan vaahdon alla kuplii kevyen pihkaisen sävyinen, kirkas olut. Makea jalohumala tuoksuu eniten. Maultaan Veedels Wiess on neutraali ja pehmeä, pienellä katkeron alkupuraisulla. Makea, miellyttävä eikä hinnallakaan pilattu, kun omaa tarjoavat!

Freigeist – Ikaros

Kyseinen panimo on baarin tuttuja ja tämä olut tulikin suositeltuna. Kyseessä on vaahtoava weizenbock, jossa on samea tumman pihkainen sävy. Tuoksu on yllättävän neutraali, vähän sitrusta. Tyylille ominaista imelää makeutta on vähemmän ja happamuuttakin on, etenkin jälkimaussa. Edellämainituista syistä olut oli minulle ainakin helpompi ja keveämpi juotava kuin useat muut tyylin edustajat.

Brauerei Pfaffen (Heumarkt 62)

Hieno sijainti vanhakaupunkilaisen torin reunalla. Perinteinen sisustus on yksityiskohtainen ja hyvin lasinen.

Pfaffen Kölsch

Tämä kölssi muistuttaa eniten vehnäolutta maistamistani. Kultainen kirkas sävy on hyvin miellyttävän näköinen. Tuoksultaan olut on sitruksinen, hedelmäinen ja vähän katkera. Katkeruus iskee maussa ja pistävä, hapan sekä kuiva jälkimaku perässä. Pfaffenin olut on omanlaisensa, mutta vähän raskaampi.. oikein maukas silti!

Bierhaus en d’r Salzgass (Salzgasse 5-7)

Pfaffenin viereisellä sivukadulla sijaitseva perinteinen olutravintola vissiin jakaa historiaa naapurinsa kanssa, ainakin tarjoamansa kölssin suhteen. Ilmeisesti jotain sukukinaa. Ruoka näytti hyvältä, mutten sitä varten ollut tällä kertaa vierailemassa. Vessat eivät vetäneet…

Päffgen Kölsch

Olkinen kullankeltainen sävy peittyy hyvin runsaan valkoisen vaahdon alle. Maamainen jalohumala ja aika neutraali pehmeä aromi hyppäävät esiin. Tämä on hyvin helposti juotavaa olutta juuri sopivalla twistillä, lempparini.

Brauhaus Zum Prinzen (Alter Markt 20)

Monikerroksinen olutravintola vanhan marketin kupeessa. Siisti tunnelma, modernia ja vanhaa sekaisin. Urheilua pystyy seurata useasta tvstä, kuten useimmissa näistä tavernoista. Hyvin tilava paikka, muistuttaa myös hotellin alakerran baaria.

Gaffel Kölsch

Hyvin kirkas kullankeltainen olut jättää pinnalleen ohuen vaahtokerroksen kaataessa. Hiukan prosessoidun makuinen, imelällä taustaviballa. Hiukan katkeroa ja metallia maistuu myös. Helppo juotava toisaalta.

Biermuseum (Buttermarkt 39)

Biermuseum ei ollut samanlainen kölssiravintola kuin muut, enemmänkin tavallinen rokahtava baari. Tila oli kuitenkin omaperäinen ja oluet verrattain huokeita. Jos ei kölchiä tai alttia halua, täältä löytyy vähän muitakin tyylejä.

Diebels Alt

Tummanruskea sävy ja punainen taustahäive ovat miellyttävä väriyhdistelmä. Aromeina löytyy suklaata, karamellia, ruohoa ja tupakkaa. Maussa tuntuu tumma karamelli ja hiukan suklaata. Panimoravintoloiden tuotteisiin verrattuna ei ole samassa liigassa.


Ostin myös kaupasta paria kölssiä:

Gilden Kölsch

Aika yleinen kaikkialla, missä ei omaa kölschiä ole myynnissä. Kullankeltainen sävy, hyvä vaahto. Mainostavat että heidän oluensa on humalaisempi, ja olen kyllä samaa mieltä. Makea, kuiva, rungokas, humalainen katkerahkolla jälkimaulla. Suosittelen kokeilemaan jos pitää valita bulkkituotteista!

Reissdorf Kölsch

Löytyy vähän harvemmista paikoista kuin Gilden, mutta silti aika yleinen. Yleisempi kauppabisse. Reissdorf on katkera, hapan ja ohut. Teollinen halpa maku ei miellytä enkä ostaisi toiste.


Kölscheissä oli aika paljon makueroja, vaikka samanlaisella idealla ovatkin valmistettuja. Suosikikseni muodostui silti ehdottomasti Päffgenin Kölssi, joka sopi erityisesti omaan makuuni. Tietenkin ihmisillä on omat mielipiteensä, joten jos haluat löytää oman suosikkisi, ota kohteeksi Köln ja ala käymään olutravintoloita läpi!


 

CBH Ullanlinna 2018

Hiljainen alku illalle

Rautatientorin tapahtuman lisäksi Craft Beer Helsinki 2018 jatkui Craft Beer Ullanlinnalla (23.-25.8.), keskustan sijaintia huomattavasti suuremmalla tontilla. Lisälääni ei kuitenkaan paljoa vaikuttanut tarjonnan määrään, enemmänkin liikkuma- ja istumatilaan. Saavuin tapahtumaan perjantaina neljän aikaan, ja paikka oli vielä hyvin hiljainen. Tilanne oli täydellinen, sillä toivoinkin pääseväni nopeasti kokeilemaan tiettyjen panimoiden uutuuksia. Valitettavasti jälleen kerran olutlistat eivät olleet ajan tasalla enkä päässyt kokeilemaan kaikkea haluamaani. Löysin kuitenkin hyvän määrän maistettavaa. Hintataso oli 2dl annoksesta 3-4€:n luokkaa. Ruokapuolella oli paljon hampurilaisia ja raneja tarjolla, itse testasin Penalty Burgerin juustohampurilaisen, todella maukasta. Rautatientorilla nähty pullokauppa teki täällä paluun, muttei näyttänyt yhtä hyvältä valikoimaltaan mielestäni.

Cool Head w/Puhaste & Zagovor – DDH Lemon Sherbet 6.5%

Cool Headin kollaboraatio-olut on siis moninaisilla mausteilla (intialaiset korianterin siemenet, limenkuori, laktoosi?) ehostettu imperial berliner weisse. Väriltään samean keltainen, olut on nimensä mukaisesti hyvin sitruksisen raikas. Niin humalointi kuin mausteet toimivat hyvin yhdessä luodakseen raikkaan, hiukan makean sitruunan maun, joka peittää tyylille yleensä liian vahvan alkoholipitoisuuden hyvin alleen. Jotkut ihmiset varmasti alkaisivat väittelemään, että onko tämä enää edes olutta, mutta mielestäni Cool Headilla on erikoinen taito puskea tyypillisten oluttyylien rajoja mielenkiintoisilla ja usein maistuvilla tavoilla!

Mikkeller – Nelson Sauvin BA Chardonnay w/Orange & Passionfruit 9%

Olen halunnut maistaa Nelsonia jo pitkään, mutta hinta on ollut aina suolainen, jopa budapestin pullokaupoissa. Tässä nyt erikoisversio siitä. Lasissa Nelson on lyhyt valkoinen vaahto ja sävyltään se on kirkkaan kiiltävän pihkainen. Olut tuoksuu voimakkaan viinimäisen alkoholiselle, mutta aromi ei kuitenkaan ole yksiulotteinen. Nelson on ehkä lähimpänä valkoviiniä maultaan, mitä olen koskaan oluesta maistanut. Ehkä jopa liian päällekäyvän kuiva ja hapan, maultaan olut on hedelmäviinimäinen, vahva ja hienostunut. Hedelmien osuus olisi voinut olla isompi, mutta kokonaisuutena hyvin hieno juotava.

Mikkeller – La Sirenita 4.7%

Päädyin vielä kolmannen kerran Mikkellerin kojulle ostamani purilaisen kanssa. Päätin ottaa ruokajuomakseni La Sirenitan eli Pientä Merenneit0a, josta kehkeytyi yksi suosikkilagereistani tähän mennessä. Olut on kuin craft -henkinen sol; hyvin juotava, raikas ja napakan jyväinen. Kitkerä hapan jälkimaku antaa vähän makeudelle tilaa. Joisin tätä niin paljon jos litrahinta olisi taloudellisesti järkevää!

Cervesa Guineu – Lolly Sour 6.5%

Guineun pisteellä silmääni pisti tynnyrikypsytetty hapanolut, Lolly Sour. Nimensä mukaisesti olut on karkkinen, makea ja vahvan tuoksuinen. Lasissa se on punaisen samea ja lyhytvaahtoinen. Valitettavasti miellyttävä ensimmäinen hörppy kehkeytyi epämiellyttäväksi, “ummehtuneeksi” ja liian vahvaksi. Olisin kiinnostunut kokeilemaan kevyempää, tynnyritöntä versiota, sillä taustalla tuntuu olevan hyvä olut ja panimo.

Lumi – Stonewater 5.5%

Tuore satsi englantilaista pale alea. Lasissa olut on samea, pihkainen, luonnonvaalealla vaahtokerroksella. Tuore englantilainen humalointi iskevät miellyttävästi olutta tuoksutellessa. Pehmeä, makean humalaisen katkera maku säilyvät suussa kivasti. Stonewater on luonteikas ja kivan raikas bitteri, joka on toinen hyvä olut Lumilta. Jatkakaa samaan malliin.

Atom – Oblivion 9.5 %

Viimeiseksi oluekseni festarilla jäi Atomin vadelmalla ja vaniljalla maustettu imperial stout. Lasissa olut näyttää tyylipuhtaalta stoutilta: luonnonruskea lyhyt vaahto peittää sysimustaa juomaa. Vadelma on pääroolissa Oblivionissa; sen hapan ja makea läsnäolo dominoivat tuoksua ja tekevät siitä hiukan liian makean makuisen. Paahteinen maltaisuus ja makea vanilja komppaavat vadelmaa ja ottavat enemmän roolia olutta maistaessa. Jälkimaussa on mukavan vaihtelun tuovaa kitkerää paahdetta. Vähän turhan makea siis minulle, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen olut.


 

Craft Beer Helsinki 2018

Yhdeksi kesän suurimmista oluttapahtumista muodostunut Craft Beer Helsinki houkutteli taas kerran Oluttoverit rautatientorille useaksi päiväksi kokeilemaan uusinta tarjontaa maailmalta ja kotoa. Tapahtuma itsessään oli tähän mennessä ehkä onnistunein ja sulavin missä olen käynyt, mutta tarjonnaltaan vähän huonompi kuin edellisinä vuosina.

Ensinnäkin, tapahtuma-alue oli järjestelty järkevästi ja niin, että kaikelle oli selkeästi ja tarpeeksi tilaa. CBH:hon oli myynnissä ennakkolippuja, mutta normaali jonotus tapahtumaan ei kestänyt kuin noin 20 minuuttia omien kokemustemme mukaan. Kolmen päivän ranneke oli myös hyvä idea. Ruokatarjontaa oli monipuolisesti mutta festarihinnoin. Toisaalta ainakin oma burgerini upposi erittäin nopsaan! Tänä vuonna tapahtumassa oli olutkauppa, josta sai ostettua myös tuotteita joita kojuiltakaan ei löytänyt. Hinnat kaupassa olivat kohtuulliset, halvempaa oli kuin jos Alkosta olisi samoja etsinyt.

Social Burger Jointin Bronx Burger

Panimoita oli mielestäni monipuolisemmin kuin koskaan ja ylimalkaan oluita riitti paremmin kuin aiemmin. Olisin toivonut muutamalta panimolta enemmän uusia kokeiluja, eikä liian suurta tukeutumista vanhoihin suosikkeihin. Pettymyseksi muodostui myös tapahtuman olutlista verrattuna itse tarjontaan. Toivoin, että eri päivinä olisi ollut tarjolla tiettyjä toivomiani oluita, mutta ei niitä sitten näkynyt lainkaan. Maistamistani oluista mieleeni jäi enemmän outoja kuin hyviä. Ohuus/vetisyys oli ehkä suurin yksittäinen ongelma, mutta muutamassa tapauksessa havaitsimme epämiellyttäviä lääkemäisiä ja bajamajamaisia makuja. Cervisiamin Toxic Alevenger, Cool Headin Cashmere Pale Ale, Hiiden ja Goforen Praise sekä Pyynikin collabolut Two Broken Ribs nousivat tapahtuman kohokohdiksi. Näitä yhdisti enemmänkin hyvä pohjatyö eikä liian suurten riskien tai uusien makujen kokeileminen.

Kaiken kaikkiaan CBH 2018 oli hyvä kokemus, mutta edellisvuosiin verrattuna kohokohtia oli reippaasti vähemmän. Onneksi päästään kokeilemaan loppukesän uutuuksia Ullanlinnassa, kun elokuussa järjestetään TOINEN CBH!