Craft Beer Helsinki 2018

Yhdeksi kesän suurimmista oluttapahtumista muodostunut Craft Beer Helsinki houkutteli taas kerran Oluttoverit rautatientorille useaksi päiväksi kokeilemaan uusinta tarjontaa maailmalta ja kotoa. Tapahtuma itsessään oli tähän mennessä ehkä onnistunein ja sulavin missä olen käynyt, mutta tarjonnaltaan vähän huonompi kuin edellisinä vuosina.

Ensinnäkin, tapahtuma-alue oli järjestelty järkevästi ja niin, että kaikelle oli selkeästi ja tarpeeksi tilaa. CBH:hon oli myynnissä ennakkolippuja, mutta normaali jonotus tapahtumaan ei kestänyt kuin noin 20 minuuttia omien kokemustemme mukaan. Kolmen päivän ranneke oli myös hyvä idea. Ruokatarjontaa oli monipuolisesti mutta festarihinnoin. Toisaalta ainakin oma burgerini upposi erittäin nopsaan! Tänä vuonna tapahtumassa oli olutkauppa, josta sai ostettua myös tuotteita joita kojuiltakaan ei löytänyt. Hinnat kaupassa olivat kohtuulliset, halvempaa oli kuin jos Alkosta olisi samoja etsinyt.

Social Burger Jointin Bronx Burger

Panimoita oli mielestäni monipuolisemmin kuin koskaan ja ylimalkaan oluita riitti paremmin kuin aiemmin. Olisin toivonut muutamalta panimolta enemmän uusia kokeiluja, eikä liian suurta tukeutumista vanhoihin suosikkeihin. Pettymyseksi muodostui myös tapahtuman olutlista verrattuna itse tarjontaan. Toivoin, että eri päivinä olisi ollut tarjolla tiettyjä toivomiani oluita, mutta ei niitä sitten näkynyt lainkaan. Maistamistani oluista mieleeni jäi enemmän outoja kuin hyviä. Ohuus/vetisyys oli ehkä suurin yksittäinen ongelma, mutta muutamassa tapauksessa havaitsimme epämiellyttäviä lääkemäisiä ja bajamajamaisia makuja. Cervisiamin Toxic Alevenger, Cool Headin Cashmere Pale Ale, Hiiden ja Goforen Praise sekä Pyynikin collabolut Two Broken Ribs nousivat tapahtuman kohokohdiksi. Näitä yhdisti enemmänkin hyvä pohjatyö eikä liian suurten riskien tai uusien makujen kokeileminen.

Kaiken kaikkiaan CBH 2018 oli hyvä kokemus, mutta edellisvuosiin verrattuna kohokohtia oli reippaasti vähemmän. Onneksi päästään kokeilemaan loppukesän uutuuksia Ullanlinnassa, kun elokuussa järjestetään TOINEN CBH!


 

Toveri Düsseldorfissa: Altbierin lähteillä

Königsallee

Jälleen kerran pääsin olutturistelemaan uudessa kaupungissa: tällä kertaa altbierin kotiseudulla, Düsseldorfissa. Craft beer -mielessä kaupungissa on vain hiukan nähtävää, mutta perinteisten ja modernien altbieriä tarjoavien panimoravintoloiden ansiosta kaupungissa on aika paljon tarjottavana olutintoilijalle.

Tyylistä enemmän kiinnostuneet voivat siitä lukea tästä, mutta lyhyesti sanottuna altbier on verrattain kylmässä käytetty pintahiivaolut, joka verrattuna esim. naapurikaupunki Kölnin kölschiin on tummempi, makeampi ja mausteisempi, mutta silti raikas ja kirkas. Tutustuin vierailullani viiden eri altbier-panimon tuotteeseen sekä yhteen craft beer -kapakkaan.

Panimokapakoissa oli pääasiassa erotettuna ravintolapuoli pöytineen ja pienempi baarialue vaihtelevine nojaus/istumisjärjestelyineen. Hinta pyöri 2 euron luokassa 2dl:n annoksesta. Laskutus tapahtuu vanhaan tyyliin lasinalusiin tehtävien merkintöjen avulla.

Brauerei Schumacher, Brauerei Im Füchschen, Zum Goldenen Kessel, Brauerei Zum Schlüssel, Holy Craft Beer Bar, Brauerei Uerige, Brauerei Kürzer

Brauerei Schumacher & Schumacher Zum Goldenen Kessel ()

Schumacherin panimolla on kaksi kohdetta Düsseldorfissa; perinteisempi kapakka tarjoilee vanhassakaupungissa muiden panimobaarien tapaan ja hiukan modernimpi kuppila löytyy kävelymatkan päässä itään. Vanhankaupungin pubi on vähän kiireisempi ja sivukonttorissa on myös enempi tilaa vain olutta juomaan tulleille, joten suosittelisin enemmänkin Brauerei Schumacheria janoiselle.

Schumacher – Alt

Olut vaikuttaa hyvin juotavalta: pihkaisen kirkas väri, runsas vaahto ja pehmeä, makea, hiukan tuhkainen ja suklainen tuoksu houkuttelevat. Maultaan se on miellyttävä ja suora. Schumacherin versio on hyvin helposti juotava, josta saa useampaa lasia ottaessa varmasti paljon irti.

Brauerei Im Füchschen (Ratinger Str. 28)

Im Füchschenin baaritila tuntuu enemmän perinteiseltä baarilta, jopa kohtaamispaikalta kaupungin väestölle. Tuolit ovat siirtyneet taka-alalle omintakeisten seinälautatukien takia. Palvelu oli hyvin ystävällistä näin turistillekin.

Im Füchschen – Alt

Tällä kertaa olut on tumman punertava, kirkas, kermaisen vahvalla vaahdolla, jonka oppii tuntemaan näitä kapakoita kierrellessä. Karamellinen maku tuo lisäsyvyyttä muuten erinomaiseen altiin. Schumacheriin verrattuna hiukan katkerampi ja kitkerämpi. Ensisiemaus ei lämmittänyt kovin paljoa, mutta silti Im Füchschenin altista muodostui yksi lemppareistani. Raikas ja sopivan kuiva olut.

Brauerei Zum Schlüssel (Bolkerstraße 43)

Schlüsselin eli Avaimen panimo sijaitsee keskellä altstadtia ja oli muiden lailla hyvin kiireinen ja aika meluisa päiväs- ja yöaikaan. Kannattaa vierailla ajoissa, jos haluaa nauttia oluensa rauhassa. Sisustus oli siisti mutta aika vanhanaikainen.

Schlüssel – Alt

Tumman ruskea ja kirkas, hyvällä vaahdolla. Humalointi tuntui maamaiselta, maultaan olut oli makea, lähes siirappinen. Havaitsin myös suklaisuutta, mutten paljoa katkeroa. Maltaisempi ja makeampi/pehmeämpi muihin verrattuna.

Brauerei Uerige (Berger Str. 1)

Illalla saapuessamme Uerigen kadunkulmalle, törmäsimme järkyttävän täyteen terassialueeseen kadun molemmin puolin. Sisällä en uskaltanut käydäkään kuin vasta päivällä. Brauerei Uerige on hyvin sokkeloinen ja perinteisesti sisustettu paikallinen suosikki. Terassikatoksesta kuitenkin sain maistettavakseni Uerigen Altin.

Uerige – Alt

Ulkonäöltään tummanpunainen ja kirkas, vaahdoltaan kuplivan kermainen. Uerigen altti on erikoisen tuoksuinen ja makuinen. Havaitsin sitrusta, hedelmää, vaahtokarkkia, ja jotain mistä en toisellakaan maistamisella oikein selvittänyt. Jälkimaussa oli kivaa katkeruutta ja turhaa hapokkuutta. Helposti uppoavaa joka tapauksessa.

Schumacher Alt, Füchschen Alt, Freitgeist Dölsch, Uerige Alt, Schlüssel Alt, Kürzer Alt

Brauerei Kürzer (Kurze Str. 20)

Kürzerin panimoravintolassa oli tehokas ja toimiva palvelu, vaikka porukkaa seisoi ulkona asti nauttimassa heidän alttiaan. Tämä kapakka on uudempi kuin muut ja tuntuu olevan enemmän nuorten suosiossa.

Kürzer – Alt

Ehkä helpoiten lähestyttävä maistamistani alteista, Kürzerin tuote on ehkä lähinnä puhdasta tummaa lageria porukasta. Kivan pehmeä makeus myös miellytti.

Holy Craft Beer Bar (Liefergasse 11)

Kuten osa vierailemistamme panimokuppiloista, myös Holy Craft Beer Bar oli alkuillasta tupaten täynnä. Hintataso oli ehkä hiukan korkeampi kuin ympäröivissä altbieriä tarjoavissa, mutta laatu vaikutti hyvältä ja valikoima oli aika monipuolista.

Freitgeist – Dölsch 4.8%

Düsseldorfilainen kunnianosoitus kölschille. Tämä wiess- eli nuori kölsch on hyvässä tasapainossa osiensa suhteen ja on raikas sekä yllättävän makea. Dölsch oli myös hintatasoltaan paikallisten luokkaa, very nice!


Maistamillani altbiereillä oli paljon yhteistä, mutta peräkkäin niitä kokeillessa erojakin löytyy. Esimerkiksi Füchschen Alt jäi mieleeni suosikkinani juotavuusmielessä. Schlüssel Alt taasen päätyisi mieluiten lasiini kokonaisuutena. Mihin kuppilaan sitten päädyttekään, laatua on luvassa!

Helsinki Beer Festival 2018

Varmoja kevään merkkejä on aina Helsinki Beer Festivalin järjestäminen ja aurinkoisen Lauantaipäivän saattelemana Toverit suuntasivat kohti Kaapelitehdasta. Helsinki Beer Festival täytti tänä vuonna jo kunnioitettavat 20 vuotta ja juhlavuoden teemamaana oli tällä kertaa Slovenia.

Vaikka satuimmekin paikalle suhteellisen aikaisin, oli kaapelihalliin jo ehtinyt saapua melkoinen määrä väkeä ennen meitä ja lisää näytti tulevan jatkuvalla syötöllä. Tämä näkyi vähän myöhemmin aika pahana ruuhkautumisena poletti- ja lasijonoissa. Onneksi olimme varautuneet jo saapuessamme suurella polettimäärällä, mutta muutamia joukossamme olleita epäonnisia odotti pitkähkö jonotus jotta maistelu voisi jatkua.

Paikalla oli jälleen kiitettävä valikoima suomalaisia pienpanimoita läheltä ja kaukaa ja ongelmaksi muodostui lähinnä valinnan vaikeus. Valitsimme helpon tien ja visiitti Fat Lizard Brewingin kojulle toi taas jotain aivan uutta. Hopinaattoriin oli tällä kertaa ahdettu vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia ja kahta eri chililajiketta (habanero ja jalapeno) ja näiden läpi virtasi Rib Ticler lager. Maku oli mukavan hedelmäinen pienellä chilin kutkuttelulla, mutta muutamat meistä eivät sitä edes huomanneet (tästä on kiittäminen kuivalihakundien naga morich-chilillä maustettua jerkyä).

Muita mieleenpainuvia oluita tapahtumassa tarjoilivat mm. Latvialainen Uzavas Alus-panimo jonka Baltic Dark oli erinomainen esimerkki onnistuneesta dunkelista, Anderson’s craft beerin Applehoff joka oli kuin omenapiirakka olutlasista tarjoiltuna, Panimo Kiisken Vastaranta savulager joka tuo hyvän lisän suomalaisiin savuoluisiin Ja Linden Breweryn erinomainen Three Amigos neipa.

Vaikkakin löysimme tapahtumasta useita hyviä uutuuksia, niin vähän jäi tuntumaan että panimot menivät tällä kertaa vanhoihin tuttuihin luottaen. Useampikin näytteilleasettaja oli raahannut mukaan vain tunnetuimpia oluitaan ja jättäneet erikoisemmat luomuksensa kotiin. Myöskin voimme taas vain todeta tapahtumaan tuotujen teemamaan oluiden hinnakkuuden. Vaikkakin ymmärrämme oluiden maahantuonnin hankaluuden ja kustannukset, ei silti maistelutapahtumassa ole mielekästä ostaa kallista olutta kun viereinen koju myy annoksiaan puoleen hintaan.

Ruokapuoli tapahtumassa oli heikohkoa ja ainoa koju mihin näimme jonoa oli heti sisäänkäynnin vieressä oleva burgerauto joka kyllästi koko salin rasvankäryllä. Oikeastaan ainoa festivaali joka on ruokapuolessa kunnostautunut, on Suuret oluet pienet panimot.

Tapahtuma itsessään on jo ruvennut kasvamaan ulos kaapelitehtaan tiloista. Panimot joutuvat olemaan ihan toistensa kyljissä kiinni, istumapaikkoja ei riitä edes murto-osalle kävijöistä, lasinpesupisteitä oli vain yksi ja vessajonotkin ulottuvat jo pitkälle käytävälle. Ehkäpä on aika ruveta katsomaan uusia tiloja?

Siltikin, Toverit onnittelevat 20 vuotiasta olutfestivaalia ja saivat tälläkin kertaa riittämiin lasintäytettä.

 

Toveri Lontoossa: pubikierros ruuhkassa

Joulukuun alussa pääsin käymään pitkän viikonlopun reissulla Englannin kapitaalissa, Lontoossa. Otin jälleen selvää, mihin pubeihin, baareihin ja pullokauppoihin ehdin vierailulle lyhyen visiittini aikana. Alla listaan mielipiteitäni kyseisistä kohteista.

Big Ben työn alla

Yleisesti sanottuna Lontoo on hintatasoltaan Suomen luokkaa tai hiukan halvempaa. Paikallinen olutkulttuuri on monipuolista, niin pienpanimo-, kuin tynnyrioluiden (real ale) puolella. Useimmissa juottoloissa oli tarjolla hanojen ja pullojen lisäksi jotain tynnyriolutta ja/tai -siideriä. Kaiken kaikkiaan maistamani oluet olivat oikein hyviä ja maukkaita. Palvelu on ystävällistä ja baarimikot sekä myyjät tietävät oluesta paljon. Olut on enemmän seurustelujuoma Englannissa, joten oluiden voltitkin pysyivät hiukan matalempina, joka sopi hyvin omaan vierailuuni. Jos jotain Lontoossa kannattaa ottaa huomioon liikkuessa paikasta toiseen ovat aamun ja iltapäivän ruuhkat, etenkin keskustan alueella. Esimerkiksi metrolinjat olivat muutamana aamuna niin täynnä että puolet ihmisistä jäivät odottamaan seuraavaa laiturille.


Kuulin hiukan liian myöhään, että Bermondseyn alueella Lontoossa sijaitsee tie, jonka varrella on “Beer mile” eli kaljamaili. Kyseisen tien varrelle on pistänyt usea pienpanimo tilansa pystyyn ja siellä olisi myös kauppoja, josta saa aivan tuoretta kamaa ostettua. Esimerkiksi arvostetut Anspach & Hobday ja The Kernel toimivat kyseilellä maililla. Ensi vierailulla vietän varmasti leijonanosan ajastani Bermondseyssa!


Ghost Whale (70 Atlantic Rd, Brixton)

Brixtonilainen pullokauppa sijaitsee usean pienpanimon lähekkä, joten tuotteet tulivat melkein suoraan panimoilta. Palvelu on asiantuntevaa ja ystävällistä. Kauppa on aika trendikäs ja uskottava, yllättävän laajalla valikoimalla.

Ostin: Boxcar – IPA-005, Canopy Brewing Co. – Into The Cold Dark Night ja Into The Highlands

Exmouth Arms (23 Exmouth Market, Clerkenwell)

Exmouth Arms oli ehkä eniten täynnä kaikista vierailemistani paikoista. Pubi on hyvin perinteisen näköinen, niin ulkoa kuin sisältäkin. Valikoima on hyvä ja ruokaakin saa. Harmi ettei ollut melkein tilaa edes asettaa tuoppia alas…

Anspach & Hobday – The Pale Ale

Queen’s Head (66 Acton St)

Kuningattaren pää on kotoisa Blues/Jazz -teemainen olutravintola, jossa on hiukan omalaatuinen sisustus. Baaritiskiä vastapäätä löytyy piano, jota joku baarin asiakkaista alkoi patevästi soittamaan saavuttuamme.

Siren – Oatmeal Stout

Holborn Whippet, London Beer House, The Rake, Utobeer, Exmouth Arms, Bree Louise, Euston Tap, Queen’s Head, Cask Pub & Kitchen

Euston Tap (190 Euston Rd, Kings Cross)

Euston Tap löytyy kahden “pylvään” sisältä Eustonin aseman sisäänkäynnillä. Tilaa on käytetty hyväksi erinomaisesti, jopa yläkerta löytyy! Valikoima oli aika kattava paikallisten suhteen, hanoja on 27 kappaletta. Paikka tuntuu olevan nuorison suosiossa, vanhemman väen ollessa enemmän sisemmissä tiloissa.

Gipsy Hill – Southpaw Real Amber Ale

Bree Louise (69 Cobourg St, Kings Cross)

Perinteinen paikallispubi, joka on nähnyt jo parhaat päivänsä. Asiakkaita silti riitti rutkasti. Alennuksia on tarjolla niin Camran jäsenistä opiskelijoihin ja sotilaihin. Bree Louise on saanut palkintoja tynnyrisiidereistään ja piiraistaan. Valitettavasti tämä instituutio on suljettu, ilmeisesti rautatien rakentamisen vuoksi. Onneksi ehdin vielä vierailla ennen sen sulkemista.

Titanic – Plum Porter

Cask Pub & Kitchen (6 Charlwood St, Lillington and Longmoore Gardens)

Cask on muihin verrattuna paljon modernimpi ja craft -henkisempi. Valikoimakin on hiukan hienostuneempi, ulkomaisiakin löytyi jonkin verran. 33% alennuksella möivät myös ulos tuotteita. Burgermenu näytti kiintoisalta.

The Kernel – Biere De Saison Raspberry

London Beer House, Queen’s Head, Bree Louise, Euston Tap, Cask Pub & Kitchen, The Rake, Exmouth Arms, Holborn Whippet

Utobeer (24 Borough Market)

Boroughin markettialueella sijaitseva pieni kauppa omasi laajan valikoiman oluita, vaikkakin oman maan tuotteita oli harvemmassa. Esim. Anchoria, Evil Twiniä ja Mikkelleriä löytyi jonkin verran. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Kaupan löytämisessä kesti hetken, älkää epäilkö, kyllä se siellä on!

Ostin: The Kernel – Export Stout

The Rake (Borough Market, 14A Winchester Walk)

Utobeerin sisarbaari, joka sijaitsi marketin lastauslaiturin alueen laidalla, jonka terassi vaikutti melkein jonkun takapihalta. Olutvalikoima on enemmänkin ympäriinsä Englannista, ei vain lähialueelta.

Solvay Society – Tritium Abbey Tripel

London Beer House (24 Charles II St, St. James’s)

Suosikkini tämän reissun pubeista. London Beer House niin tarjoilee kuin myy uloskin tuotteitaan. Viikonlopun alkuillasta pubi on kovin hiljainen, ja musiikin sijasta kuuluu vain baarimikon innokas ja hiukan äänekäs puhe. Maistelulauta maksoi noin 7,5€ ja käsittää kolme 2dl annosta. Maisteltavien oluiden valitsemisessa auttoi se, että oluita sai hiukan testata ensin. Tarjoilu ja palvelu oli muutenkin hyvin asiantuntevaa, ystävällistä ja innokasta!

Gipsy Hill – Hep Cat Session IPA, Fourpure – American Pale Ale, Redchurch – Hoxton Stout

Holborn Whippet (25-29 Sicilian Ave)

Valikoima on vähän heikko muihin verrattuna, paikka oli hyvin täynnä saapuessani. Tilaa oli, mutta paikka tuntui silti jotenkin tyhjältä.

Adnams – Flat White Porter


Tässä lista Lontoon pienpanimotarjonnan tuotteista:


 

Toveri Budapestissa 2: Lisää Olutta

Tulipa taas vierailtua Budapestin kaupungissa tutkimassa viimeksi jääneitä kauppoja ja kuppiloita. Tällä kertaa listalleni kertyi vielä suurempi lista kohteita, jotka onneksi yhä sijoittuivat ryppäinä pääasiassa Pestin keskusta-alueelle. Kerron tässä käymistäni paikoista, sekä mitä oluita niissä maistoin. Paikallisista oluista voisin yleisesti sanoa, että Monyon ja Mad Scientistin tuotteet ovat säilyttänet, jopa kasvattaneet tarjontaansa niin baareissa kuin kaupoissa.

Rizmajer, Pepin, Legenda, Belga Sörözö, Krak’n Town, Monyo Cafe, Elezstö, Hops Beer Bar.

 

Belga Söröző/Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

Budan rantabulevardilla sijaitseva belgialaisiin oluisiin erikoistunut kuppila oli varmaan yksi persoonallisimmista vierailun kohteistani Budapestissa. Craft Beer -teemaan hiukan väsyneenä nähtyäni sitä useimmassa paikassa matkallani, Belgian Brasserie Henri oli raikasta vaihtelua vanhanaikaisella sisustuksellaan ja klassikko-oluiden valikoimallaan. Pestin hintoihin verrattuna olut oli hiukan hintavampaa, 3-5e per tuopillinen, mutta valikoima olikin maailman arvostetuimpia Rochefortista Kwakiin.

Hoegaarden – Grand Cru 8,5%

 

Bestia (Szent István tér 9)

Moderni Yökerho/olutravintola Pestin turistialueen keskellä. Valikoima kattoi erilaisia tyylejä sekä useaa paikallista tuotetta. Valitettavasti toivomani “Duke Of Budapest” oli loppu baarissa vieraillessani. Palvelu oli mielestäni vähän hidasta ja vaikkakin olutta oli montaa erilaista, eivät maistamani oluet olleet kovin vakuuttavia. 2dl:n maisteluannos maksoi noin 2 euroa.

Hübris – Halál Dry Stout 4,2%

Guri – Hello Cherry 4,3%

Hekkelberg – Frederick Hekkelberg Pils 4%

 

Hops Beer Bar (Wesselényi u. 13)

Pestin bilekaupunginosan sydämessä sijaitseva enemmänkin skottilaisiin pienpanimoihin (Brewdog, Tempest) keskittynyt pieni ja mukava kuppila. Tunsin oloni tervetulleeksi, vaikka olinkin alkuillan ainoita asiakkaita. Baari oli koristeltu lattiasta kattoon lasinalusilla ja olutkoreilla. Skottipainotuksesta huolimatta löysin myös maukasta paikallista heidän muutamasta hanastaan. Hintaa tuli noin 2,5e 0,33 litran annoksesta.

Brew Your Mind – Yellow Haze APA 5,4%

 

If Jazz Cafe (Ráday u. 19)

Eläväisellä kävelykadulla sijaitseva jazzbaari, jossa on jopa livemusiikkia klo 20 jälkeen. Valitettavasti olin jälleen liian aikaiseen liikkeellä. Hanavalikoima oli surullinen, mutta pullovalikoima korvasi ainakin hiukan. Esiintymisten alkaessa voisin kuvitella voivani viettää enemmänkin aikaa If Jazz Klubilla, jammaillen iltamyöhään. Hinnat eurosta noin kolmeen.

Horizont – Flamand Porter (Bourbon Edition) 7,5%

 

Kandalló Kézműves Pub (Kertész u. 33)

Siisti, hiukan yökerhomainen pienpanimoravintola, jolla oli miellyttävä määrä paikallisia tuotteita suurella liitutaululla. Oluiden maisteluhinnat vaihtelivat 1.5 eurosta 3:een. Söin ravintolan perusburgerin, joka oli kohtuuhintainen ja oikein maittava tilaamani dipan kanssa. Suosittelen käymään lounaalla jos Budapestissa käyt.

Brew Your Mind – Evermind DIPA 8,2%

 

Krak’n Town (József krt. 31a)

Steampunk -tyylinen kahden kerroksen ravintola/yökerho. Alakerta oli suljettuna vierailupäivänäni, joka oli maanantai-ilta. Siellä on kuulemma vielä mielenkiintoisempaa sisustusta. Tarjolla oli niin muiden kuin omaakin olutta ja niitä osattiin kuvailla ja suositella kiitettävästi. Tunnelma Krak’n Townissa oli kohdallaan ja nautin olostani.

Krak’n Town – Krak’n Town IPA 6%

Erjesztők Klubja – Nitro Dark Ness American Porter 6,5%

 

Különleges Sörök Boltja (Hegedűs Gyula u. 32)

Hiukan muista kohteistani erillään, Margit -saaren korkeudella Pestin puolella, sijaitsi pieni ja ystävällisen palvelun omaava pullokauppa. Kauppa sijaitsi hiljaisella kadulla ja tunnelma oli hyvin rauhallista muutenkin. Valikoima koostui niin ulkomaisista tähdistä kuin myös paikallisista. Hinnat vastasivat mielestäni oluiden tasoa, mutta olivat silti etenkin suomalaisstandardilla huokeilta. Ostin mukaani esimerkiksi Omnipollon Noaa sekä Csuporin Kvass Alea.

 

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Lähellä Oktagonia löytyi hiukan hämmentävästi sisustettu pienpanimopubi. En osannut päättää, yrittikö baari olla brittipubi, unkarilainen perheravintola vai meriteemainen kuppila. Valikoima taasen oli hyvinkin vakuuttavaa; tarjolla oli vain omia tuotteita, mutta niitä olikin tarpeeksi täyttämään useampaakin hanaa ja monesta eri tyylistä myös. Palvelu oli myös ystävällistä, vaikkakin englantia baarimmikko osasi erittäin rajoitetusti. Saatiin kuitenkin hyvää olutta tuoppeihin verrattain vähällä vaivalla ja kilpailukykyisin hinnoin.

APA 4,5%

Farkas 12%

Irish Stout 4,5%

If Jazz Cafe, Rizmajer, Legenda, Kandallo, Elezstö, Marionett Craft Beer Bar, Krak’n Town, Bestia, Belga Sörözö.


 

Marionett Craft Beer House (Vigadó tér 1)

Erittäin ruman joenvarsihotellin pienpanimobaari oli yllättävän siisti ja simppelisti sisustettu. Tiskin taakse oli laitettu räsynukkeja roikkumaan, joka kai sitoi baaria kaimaomistajaansa. Tarjolla oli miellyttävä valikoima paikallisia pienpanimotuotteita, noin 2-3e maisteluhinnoin. Ulkona istuessa hotellibaarista parhaat näköalat kaikista kuppiloista.

Reketye – Ravasz Hód 6,5%

 

Monyo Café (Kálvin tér 7)

Monyon olutkahvila sijaitsee hyvällä paikalla Kálvin térin aseman lähellä. Sisustukseltaan paikka ei ole kummoinen, mutta panimon tuotteet ovat olleet aina mielestäni Budapestin parhaita ja täältä niitä saa parhaiten. Baaritiskille asennetut keinut olivat yllättävä ja hauska lisä! Auttavatkohan ne humalaisia asiakkaita pysymään pystyasennossa? Baarissa oli paljon asiakkaita ja hinnat olivat huokeita, n. 1,5€ – 2€ 2-4dl:n tuopista.

Monyo – Kölsch 4,5%

 

One Beer Bar (József krt. 63.)

Yökerho Corvinin aseman läheisyydessä. Tarjolla oli pääasiassa saksalaisia ja tsekkiläisiä lagereita. En ainakaan omalla vierailullani nähnyt lainkaan paikallisia tuotteita. Paikka onkin enemmän bilettämistä varten mielestäni. 0,3 -litrainen tuoppi maksoi n. 1.5€-2€.

Erdinger – Festweisse 5,7%

 

Pepin Craft Brewery (Tompa u. 26b)

Elesztöä lähellä sijaitseva pieni kulmabaari tarjosi muutamaa paikallista hanasta, sekä lisää pulloissa. Palvelu oli mielestäni ystävällistä ja asiantuntevaa. Suurta naapurin biergardenia karsastaville paras lähialueen paikka, jos oluthammasta kolottaa. Hinnat vaihtelivat 2€sta noin 3€n.

Fehér Nyúl – IPA 6,5%

 

Rizmajer (József krt. 14)

Viimeksi ollessani Budapestissä olin pettynyt, koska Rizmajerin pääkuppila sijaitsi niin kaukana keskustasta. Tällä kertaa päädyinkin uuteen siistiin sivukonttoriin, joka sijaitsee lähellä Blaha Lujzan lähellä. Illalla käydessäni baari oli aika täynnä ja 14 oluthanaa kaatoivat oman panimon tuotteita tiuhaan tahtiin.  Kahden desin maisteluannokset olivat verrattain halpoja ja baarimikot osasivat suositella isosta ja vaihtelevasta valikoimasta.

Rizmajer – Popcorn IPA 6,5%

Rizmajer – Gyömbér 5,5%

Rizmajer – Silvaz 4,3%

Rizmajer – Málnás Búza 5,5%

 

Skål (Dohány u. 1)

Etenkin iltaisin suosittu baari tarjoilee vain muutamaa paikallista erikoisolutta, ja valikoima onkin suunniteltu tarjoamaan kaikille jotain, viininjuojista craftbeerin faneihin. Sisustus muistutti Helsingin Sori Tap Roomia, mutta hiukan halvemmalla, paikallisella vivahteella. Ihan boheemi paikka, jossa nauttia olutta matkalla suurempiin paikkoihin.

Monyo – Flying Rabbit American IPA 6,5%

Monyo – WHT IPA 6,1%

 

STart Craft Beer Bar (Kazinczy u. 20)

Helppo ja selkeä kaksikerroksinen olutkapakka, Pestin suosituimman ruin-baarin, Szimpla Kertin, lähellä. Hops Beer Bar sijaitsee nurkan takana, mutta paikkojen valikoimat ovat selkeästi erilaisia, jotta kilpailu kiristyisi liian pahasti. STartissa on monipuolinen paikallisten oluiden tarjonta keskeisenä osana, normaalein hinnoin. Sisältä paikka on hiukan kapakkamaisempi kuin muuta käymäni paikat, mutta tunnelma oli alkuillasta miellyttävää. Suosittelen käymään syömässä naapurin Street Food Karavanin kojuilla syömässä!

Silver Street – Wheat 4,5%


Ohessa myös tuliaisoluiden arvosteluja:



 

Tovereiden jouluolutkalenteri 2017

Muutaman Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistavan oluen jälkeen siirrymme jälleen joulu- ja talvioluiden pariin. Kuten viimekin vuonna, olemme tovereiden kesken maistelleet mielenkiintoisimpia kylmän kauden sesonkioluita niin Alkosta, maitokaupoista sekä ulkomailta. Epäilimme listan jäävän tänä vuonna lyhyeksi, mutta ilmeisesti useimmat panimot panostavat jouluun uusilla erikoisoluilla. Kalenteria lukevan on syytä varautua niin perinteisiin suomalaisiin jouluoluisiin, kuin hiukan erikoisempiin ulkomaisiin. Toivottavasti autamme jälleen janoisia oluen ystäviä löytämään itselleen parhaan talvisen lämmittäjän!


Päivittäin kasvava lista:


 

Toveri Berliinissä: Kesän olutmatkailua

Tänä kesänä matkakohteekseni päätyi Saksan pääkaupunki Berliini, jossa olen useaan otteeseen jo aiemmin vieraillut, mutten olutturistin roolissa. Tovereiden edellisvuoden matka toimi vahvana inspiraationa, vaikkakin päätin välttää heidän jo vierailemiaan paikkoja uuden toivossa. Noin kolmen päivän reissulle kehkeytyi jonkintasoiseksi ongelmaksi kaupungissa olevien pienpanimokapakoiden ja -kauppojen suuri määrä, joista lopulta vierailun kohteeksi päätyivät alla olevat kohteet. Berliini on verrattain helppokulkuinen ja ihan ok hintainen kaupunki, vaikka täytyy varoittaa, että jos liikkuu liian myöhään ulkona, paikallisjunat eivät enää välttämättä kulje. Katselkaa siis aikatauluja tarkkaan!

Alt Berliner Biersalon, Markthalle Neun, Arminiusmarkthalle, Pfefferbräu sisältä ja ulkoa, Drink Drunk Berlin ja Hopfehnreich.


Lemke Am Schloss (Luisenpl. 1)

Lemken haarakuppila Charlottenburgin linnan vieressä on tilava, siisti paikka mukavalla ilmapiirillä ja mukavalla sisustuksella. Taustalla keittokattilat esillä. Panimon pubeille tyypillisenä vain omia oluita tarjolla, joita oli ihan hyvä valikoima. Pöydän juomalistoissa oli laajahkot esittelyt joka oluesta. Muiden tovereiden edellisvuonna kokeilema maistelulauta on varmaan paras vaihtoehto, jos haluaa panimon tuotteita kokeilla.

Lemke – Original Dark Vienna Lager 5,4%

Pehmeä ja toffeisen maltainen olut. Karamellia ja metallisuuttakin hiukan taustalla. Oluessa on kivasti runkoa, mutta on helposti juotavaa. Suun pintaan tulee pieni imelän siirappinen kerros.

Lemke – Hopfenweisse 7%

Weizenbock-IPA. Uuden ja vanhan kohtaamista. Bavarialaisen vehnähiivan ja amerikkalaisen cascadehumalan yhdistelmä tekevät oluesta tavallista weizenbockia raikkaamman ja monipuolisemman.

Brewbaker (Arminiusmarkthalle, Arminiusstraße 2-4)

Moabitin työläiskaupunginosassa, Berliinin keskitietämillä, sijaitseva Arminiusmarkthalle sisältää kaikenlaisten kahviloiden, torimyyjien ja ravintoloiden lisäksi pienen baarin, jossa tarjoillaan Brewbaker -panimon tuotteita, muiden muassa. Itse baari oli hiukan vaikeasti tunnistettavissa; kävelin ohi varmaan kolme kertaa ennen kuin huomasin Brewbakerin mainoksen. Koostaan huolimatta baari on semihyvin varustettu ja huokea, sekä miellyttävällä paikalla. Palvelu oli myös ystävällistä ja asiantuntevaa.

Brewbaker – Berliner Weisse 2,5%

Suosikkejani tässä tyylissä.

Münch-Bräu Eibau- Kreuzberger Nacht 4,2%

Ilmeisesti jazz-klubi Yorckschlösschenille valmistettu tumma olut. Lasissa olut näyttää kuin kokikselta eli kovin hiilihappoiselta. Maltainen runko, pieni suklaan paahteisuus taustalla sekä raikas karbonointi muodostavat janoasammuttavan kokonaisuuden.

Heidenpeters (Markthalle Neun, Eisenbahnstraße 42-43)

Markthalle Neunin kioskien, ravintoloiden ja kuppiloiden ympäröimä pieni panimobaari Heidenpeters on hillitty ja yksinkertainen luonteeltaan; alakerran panimon tuotteita tarjoillaan muutamaa hanasta ja muita pullosta, joita voi sitten nautiskella rajatussa tilassa, jossa ei ole perinteisessä mielessä tuoleja ja pöytiä, vaan ikäänkuin isoja portaita seinustoilla. Toisaalta baarin antimia voi 2€ lasipanttia vastaan nauttia missä vain kauppahallin alueella! Meininki on siis melko rentoa ja miellyttävää. Markthalle Neun oli yksi lempikohteistani matkallani.

Heidenpeters – Pale Ale 5,3%

Heidenpetersin baarin hanasta. Hyvin raikas, hedelmäinen sekä pehmeä. Kevyt katkera sitruksisuus jää kielelle. Eittämättä saanut kaupungin “parhaan pale alen” arvonimen syystä! Suosittelen ehdottomasti.

Heidenpeters – Thirsty Lady 4,8%

Tätä ei hanasta saanut, piti tyytyä pullokamaan. Pale aleen verrattuna neutraalimpi, mutta tarpeeksi täyteläinen, että pääsee omilleen. Kuuman kesäilman avittamana upposi hyvin nopeasti.

Heidenpeters – Kristall IPA 7%

Suodatettu vahvahko IPA. Runko ja alkoholin maku peittävät humalointia liikaa, jonka vuoksi olut muistuttaa enemmän vahvaa pale alea. Jälkimaussa olut hiukan pistelee kieltä.

Hopfehnreich (Sorauer Str. 31)

Hiukan loukkoinen, mutta nätillä paikalla sijaitseva ja craft -henkisellä sisustuksella varustettu Hopfehnreich myy vaihtelevaa valikoimaa paikallisia oluita. Täältä sai pienenä annoksena 2 dln kokoa, mikä on hiukan harvinaisempaa Berliinissä. Baarissa oli hyvin rauhallinen tunnelma ja vierailisin siellä mielelläni uudestaan.

Hops & Barley – Hopfehnreich IPA 5,4%

Hopfehnreichille valmistettu IPA tuoksuu karkkisen humalaiselta ja sitruksiselta. Keveää karvautta ja alkoholia tuntuu myös hiukan. Kelpo IPA vängällä vivahteella, muttei mitään maatamullistavaa.

Spent – Red Oat Ale 5,9%

Syvän makea ja karamellinen, jopa paahteinen tuoksu. Kauran tuoma viskositeetti auttaa suutuntuman muodostumisessa paksummaksi. Olut on muita Red Aleja vähemmän karkkisen makea ja myös monipuolisempi eli kiinnostavampi.

Heidenpeters, Lemke Am Schloss, Pfefferbräu, Alt Berliner Biersalon, Brewbaker, Hopfehnreich.

Pfefferbräu (Schönhauser Allee 176)

Pfefferbräun panimoravintola sijaitsee Pfefferbergin historiallisen entisen panimokompleksin sisäpihalla. Oman terassin lisäksi pihalla sijaitsee muutama muukin ravintola, elävöittäen tilaa kivasti. Itse oluen saaminen oli hiukan turhan vaivalloista, sillä tarjoiluhenkilökunnalla tuntui olevan liian kiire muiden asiakkaiden kanssa. Muutenkin olutravintoloissa ulkomailla välillä turhauttaa, ettei voi vain ostaa tiskiltä olutta ja nauttia sitä, vaan täytyy käydä koko “ravintolassakäytiruljanssi” läpi. Olut oli kuitenkin kohtuuhintaista ja olutravintola toimii yhteistyössä Schoppe Bräun panimon kanssa, jonka olutta päädyinkin maistamaan.

Schoppe Bräu – Prentz’l Pils 5%

Yrttinen ja sitruksinen humalointi (Herkules ja Saphir) sekä hiukan runsaampi mallaspohja (Vienna ja Carared) loivat normaalia mielenkiintoisemman kokonaisuuden. En odottanut tälläistä kun pilsiä pyysin tuoppiini. Hyvää!

Drink Drunk Berlin (Schlesische Str. 1)

Hienolla paikalla sijaitseva melko hyvin varustettu pullokauppa, jonka edessä penkeillä voi rauhassa napata yhden tai muutama olutta. Kommunikaatio myyjän kanssa hiukan takkuili, mutta lähdin kaupasta lopulta tyytyväisenä.

Alt Berliner Biersalon (Kurfürstendamm 225/226)

Sijainniltaan, kooltaan ja osittain sisustukseltaan parempaa olutsalonkia saisi hakea. Harmillista, sillä tarjolla on vain muutamaa Berliinin alueen perusolutta. Nämä ovat ihan laadukkaita, mutta olisin toivonut enemmän vaihtelua, kuin mitä mistä vain lähikaupasta saisi halvemmalla.

Berliner Kindl – Jubiläums Pilsener Premium 5,1%

Hyvin juotava ja keveä olut. Pehmeä humaloinniltaan ja suutuntumaltaan. Yksi parempia pilsejä, joita olen juonut.

Flaschbiershop (Fehrbelliner Straße 3)

Hyvä valikoima klassikoista paikallisiin, erittäin kilpailukykyisin hinnoin.


Berliinissä on oluesta kiinnostuneelle paikkoja vaikka kuinka paljon, joten palaan varmasti takaisin käymään läpi niitä pariakymmentä kohdetta, jotka jäivät tällä kertaa käymättä. Tässä tärkein resurssi, mitä käytin matkani suunnittelussa:

Berlin Craft Beer Map


Osittain teemaksi tutkimusmatkalleni muodostui paikallisen oluttyylin, Berliner Weissen, variaatiot ja klassikot. Tyyli on ollut pitkään pimennossa, lukuunottamatta Berliner Kindl -panimon massatuottamaa versiota ja sen vadelma- tai tuoksumataransiirapilla maustettuja vaihtoehtoja. Viime vuosina oluttyyli on konenut aikamoisen renesanssin, saaden jopa kotimaassamme sijaitsevia panimoita tuottamaan omia Berliner Weissejaan. Tyylin lyhyt kuvaus: maitohappobakteereilla hapatettu vehnäolut, yleensä kevyt rungoltaan ja alkoholitasoltaan.

Alkuperäisen makuisia Berliner Weisseja on vaikea enää nykyään löytää. Internetin syövereistä löysin kaksi mahdollista originaalin kaltaisen valmistajaa: Bogk-Bier sekä Brewbaker. Jälkimmäistä löysinkin verrattain helposti, mutta etummaista en tällä kertaa, mikä oli pettymys. Jäänee siis ensi kertaan!

Brewbakerin, BRLOn sekä Berliner Kindln Berliner Weisseja.

Tässä muutaman kotiin tuodun Berliner Weissen ja muun oluen arvostelut:


 

Kesän Olutfestivaalit 2017

Toverit kävivät kesällä porukalla Craft Beer Helsinki  ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumat läpi, nauttien oluesta, tunnelmasta ja katsellen ympärillä vallinnutta intoa pienpanimo-oluita kohtaan. Nyt onkin tullut aika katsoa kumpaakin festivaalia tarkemmin ja hieman vertailla mitä hyvää, huonoa ja uutta tapahtumat tarjosivat.


Craft Beer Helsinki (6.7.2017-8.7.2017)

Toista kertaa järjestetty Craft Beer Helsinki keräsi Helsingin Rautatientorille runsain mitoin olutharrastajia, bloggareita, uteliaita ja muuten vaan janoisia ihmisiä. Järjestäjät odottivat tapahtumaan jopa 12 000 ihmistä ja näitä varten paikalle oli saapunut peräti 30 pienpanimoa joista valtaosa oli kotimaisia, mutta mukaan mahtui panimoita mm. Puolasta, Espanjasta, Ruotsista ja Virosta.

Viime vuoteen verrattuna Craft Beer Helsinki tarjosi hyviä parannuksia alkaen jo lippujen myynnistä. Käytössä oli ladattava kortti jolla juomansa sai maksettua ja viimevuoden tunnin mittaisista jonoista oli otettu opiksi, sillä tapahtuma tarjosi mm. ennakkolippuja, useita kortinlatauspisteitä ja jo valmiiksi ladattuja kortteja. Tämä näkyikin jonojen vähyytenä ja tapahtuman muutenkin sujuvampana menona.

Muuten tapahtuma tarjosi samaa mukavuutta kuin edellisenä vuotena: kojut oli hyvin järjestetty, ruokatarjontaa löytyi muutenkin kuin pikkusuolaisen muodossa ja yleisellä tasolla homma pelitti erinomaisesti.

Toverit totesivat tapahtuman toimivan mainiosti, mutta muutamia ongelmatapauksiakin löytyi: Kojuilla ei tuntunut olevan mitään yhteistä hinnoittelun esittämiskaaviota, vaan joka kojulla sai arpoa, mitä mikäkin tuote maksaa tai mitä missäkin on tarjolla. Tämä näkyi  välillä jonotuksissa, sillä kojuista sai ostettua tuotteita mitä ei listoilla näkynyt ja osalla tuotteista ei ollut merkittyä hinnoittelua vaan hinta tuli melko yllätyksenä. Tämä hieman vaikeutti ostokortin täyttä hyödyntämistä sillä saldoa sai kytätä jatkuvasti.

Toinen ongelma tuntui olevan panimoiden melkoisen riittämätön kapasiteetti tapahtumaa varten. Torstaina alkanut tapahtuma myi osan tuotteiden kohdalla eioota jo perjantaina iltapäivällä, eikä täydennystä tuntunut suurimmalle osalle kojuista tulevan lainkaan. Liekö tähän syynä odotettua suurempi kävijämäärä, tiettyjen tuotteiden odottamaton kysyntä vai ihan inhimillinen virhe, ei voi sanoa, mutta tästä tuntui riittävän keskustelua ympäri festivaalialuetta. Moitteen sana tulee WC-, pesupiste- ja kortinlatausnurkasta, jossa kortinlatausjono blokkasi täysin reitin WC-tiloihin ja jonka läpi saikin sitten pujotella useiden anteeksipyyntöjen kera.  Ehkä vähän jononohjausta seuraavalla kerralla?

Tovereiden mielestä tapahtuma oli kuitenkin kesän onnistuneimpia ja josta saimme parhaimmat oluet ja kokemukset irti.

Tovereiden tärpit: Radbrew – Greenhouse APA ja Ivy Mike; Bidassoa Brewery – #Amber of the moment, Nexus ja Amuitz Hoppy Lager; Cool Head Brew-  Rasberry sour; Käblikuu – Arrogant IPA; Tanker – Imperial IPA; Browar Deer Bear – Let’s cook Grapefruit IPA; Hiisi – I hop it’s not a problem #3; Olarin panimo – MC Taakibörsta Mango IPA; Omnipollo – Nebucadnezzar; Hopping Brewsters – Thora; La Quince – Vanilla Black Velvet Imperial Stout; United Gypsies – Ventriloquist Saison; Mufloni – Hopfenweisse.


Suuret Oluet Pienet Panimot (26.7.2017-30.7.2017)

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) on järjestetty jo 15 vuotta putkeen ja loppua ei ole näkyvissä. Meidän oluenystävien onneksi. Tänä vuonna tapahtuma on järjestetty jo peräti kuudella paikkakunnalla (Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Helsinki). Toverit kävivät vierailemassa tosin vain Helsingin tapahtumassa, lähinnä aikataulusyistä, sillä muutenhan meitä ei mikään olisi pitänyt näistä poissa.

Tällä kertaa Helsingin tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan ja mallasjuomatarjonnallaan 34 Suomalaista ja yksi Virolainen panimo, sekä Berliiniläisten pienpanimo-oluiden yhteisosasto. Ei siis ollut riskiä janoiseksi jäämisestä.

SOPP on jatkanut Helsingissä samaa toimivaa kaavaansa kuin edellisinä vuosinaan: ennakkolippuineen, mahdollisine pöytävarauksineen ja nopeine lasijonoineen. Tällä kertaa Toverit olivat paikalla perjantaina puoli neljän aikaan ja jonon pää oli jo tapahtuman yhden seinustan mittainen. Siltikin olimme sisällä alta kymmenen minuutin.

Viimevuotisesta tapahtumasta poiketen tällä kertaa käytössä ei ollut huonon journalismin omaavien lehtien kammoksumia “Viinarannekkeita” vaan maksu tapahtui perinteisin menetelmin kortin ja käteisen muodossa. Tämä toimi jopa yllättävän hyvin, sillä jonotus kävi vauhdilla lähes joka kojulla. Harvinaista näin “vaihtoehtoisten maksutapojen” aikakaudella (poletit, kortit yms.). Eipä siinä, maksujärjestelyjen ei tarvitse olla monimutkaisia; käteinen ja korttimaksut olivat simppeli ja suora tapa maksaa kaikesta.

Oluttarjonnasta ei ollut pulaa, eikä kyllä sen puoleen ruoastakaan. Tarjontaa oli jos minkälaisesta burgerista pyttipannuihin ja aito ja alkuperäinen Vety savukinkkuineen ja kananmunineen vei oluen tuoman nälän tyylikkäästi mennessään näemmä useammaltakin kävijältä.

Kävijöitä tapahtumassa oli ajoittain jopa ehkä vähän liikaakin, sillä lähes joka liikkeellä joutui kanssakulkijaa väistelemään enemmän tai vähemmän. Tämä herättääkin mietintää kuinka kauan näin suosittu tapahtuma voi vielä mahtua Rautatientorin kokoiselle alueelle, laajennustilaa saadakseen kun pitäisi kaataa joko päärautatieasema, Ateneum, kansallisteatteri tai Casino Helsingin rakennus.

Noottia Toverit antavat lähinnä tapahtuman ajoittain huonolle pöytien sijoittelulle, sillä välillä sai tosissaan pujotella pienistäkin väleistä kun muualta ei vain yksinkertaisesti päässyt. Etenkin tapahtuman ainoan WC-alueen sisäänkäynti oli sijoitettu kahden isoimman olutteltan ja istuma-alueen keskelle mikä aiheutti melkoista liikennekaaosta.

Tovereiden tärpit: Hops & Barley – CCC IPA; Donut Island – Adria Sour Cherry Berliner Weisse; Cool Head Brew – Salty Ananas Göse; Cool Head/Orava Brewing – Orwellian Nightmare Imperial Stout; Bryggeri/Donut Island – Romanov Imperial Red Ale.


Helsinki Beer Festival 2017

Vuoden 2017 Helsinki Beer Festival sai nähdä Oluttoverein kaartin paikalla täyden viiden miehen voimin. Tovereista pari eksyi Kaapelitehtaan uumeniin jo ennen itse tapahtuman alkua, osallistumaan Olutpostin järjestämään olutbloggaajien tapaamiseen. Paikalla oli aikalailla tusina bloggaria (heidän joukossaan mm. Suomen Olutliiton tuore puheenjohtaja Anikó Lehtinen), Olutpostin väkeä, sekä sidosryhmien edustajia.

 

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Tilaisuus koostui lyhyehköistä puheenvuoroista ja bloggarien esittäytymisestä. Puhujina olivat Suomen Olutseuran tuore puheenjohtaja Antti Kotti, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Olutposti -lehden päätoimittaja Mariaana Nelimarkka. Tilaisuuden kestityksestä vastasi useampi taho: Aimo Lindgren oli kattanut kullekin osallistujalle lajitelman perinteitä vaalien valmistettuja, herkullisia, ja tarjolla olevien oluiden kanssa yhteensopivia  Tanskalaisia voileipiä. Leipien kaveriksi tarjotut oluet olivat Olvin American cream ale, sekä Nokian Panimon uutuus Keisari 25 Ginger ale. American cream alen mielenkiintoinen suutuntuma taittui erityisen hyvin maksapasteija -täytteisen leivän kera; Keisarin Gingerin raikas inkivääri puolestaan oli loistava makupari kylmäsavulohi-variaatiolle.

Tanskalaisista voileivistä löytyi yllättävän toimivia makuja oluen kaveriksi

Bloggarimiitin jälkeen siirryimme itse tapahtuma-alueelle. Kello löi vasta puoltapäivää, joten hirveää yleisöryntäystä ei vielä tuolloin ollut – tosin ihmisiä oli jopa hieman enemmän kuin olisimme odottaneet. Ensimmäinen tapahtumassa nauttimamme olut oli Fat lizard Brewingin tarjoama “aamukahvi” – Mikon Portteria joka oli ajettu kahvipavuilla, vaniljalla ja kookoksella täytetyn lasiputken läpi. Olut oli kaikessa aromikkuudessaan ja maukkaudessaan mitä mainioin avaus tapahtumalle.

Fat Lizardin tuttu Chevy edusti jälleen läsnäolollaan

Aamukahvien aikana loputkin toverit ryhmittäytyivät Kaapelitehtaalle, jonka jälkeen meistä jokainen kierteli oman makunsa ja tahtinsa mukaan eri panimoiden installaatioita. Oluita maisteltiin ristiin rastiin ja jokaista maistettua on mahdoton, ja jopa turha kirjata tähän postaukseen; kuitenkin loppuun listaamme muutamia mieleenpainuvimpia öölejä. Yleisesti voidaan sanoa, että pidättäydyimme suurimmaksi osaksi Suomalaisissa oluissa, vaikka tämän vuoden Helsinki Beer Festivalin teemana olikin Unkari. Unkarilaiseen olutkulttuuriin luotasimme hieman jo ennakkoon. Luotaamiamme oluita löytyikin liuta festivaaleilta, vaikkakin niiden hinnat olivat toverin maahantuomiin verrattuna reippaasti korkeampia.

Ruokatarjonta oli verrattain monipuolista, currywursteista ja ostereista unkarilaisia langoksia (uppopaistettua rieskaa) myyvään ruokarekkaan. Ulkona jopa grillattiin kokonaista porsasta! Toisaalta oli harmi, ettei paikalle oltu saatu jotakuta Helsingin useista panimoravintoloista tekemään festivaalimättöjä. Ostereille pisteet kahdesta toverilta, olivat tänäkin vuonna herkullisia, erityisesti smetanalla ja sammen mädillä maustettuna.

Fasiliteeteiltään tapahtuma oli taas tutusti oikein toimiva; Polettipisteitä oli runsaasti joten jonotusta ei liiemmin näkynyt, lasinpesupisteillekään ei liiemmin joutunut jonottamaan ja vesipistekin paikalta löytyi (ilmeisesti joissain muissa tapahtumissa ison hanallisen muoviastian läsnäolo ja ajoittainen täyttäminen on liian vaikeaa toteuttaa).

Helsinki Beer Festivalin jälkeen onkin jo aika kääntää katsetta kohti kesää, jolloin oluttapahtumia pitäisi löytyä joka viikolle jos vähän jaksaa reissata. Oluttoverit todennäköisesti tulevat Helsingin tapahtumia läsnäolollaan kunnioittamaan joten lisää maisteluita on siis tiedossa!

Toverit kiittävät ja kuittaavat HBF:stä!

Uusia tuttavuuksia!


Tovereiden mieleen vahvimmin painuneet oluet:

Mikke:

Honkavuoren Heili mainosti edustavansa uutta oluttyyliä: North Carelian Wheatia. Olut oli yhdistelmä vehnäolutta ja sahtia, toimien yllättävän hyvin. Yleensä hybridioluet tuovat yhteen tyylien huonoimpia puolia, muttei tällä kertaa!

Ulkomaisista lempparini oli Jopen Koyt gruittiolut. Olutreseptiikassa antiikkisella reseptillä valmistettu hollantilainen yrttiolut oli voimakas, mutta maukas ja vielä nykyaikanakin toimiva kokonaisuus.

Radbrewin Wasteland: Oasis hefeweizen päätyi jälleen kerran tuoppiini. Erittäin maukasta olutta.

Vahvempien oluiden kastissa United Gypsiesin Vintage 2017 Barley Wine ja Iso-Kallan Pimeyden Morsian olivat erittäin maittavia!

Joona:

Takatalo & Tompuri oli täysin uusi tuttavuus. Panimo tuottaa oman pellon viljasta (jota suku onkin viljellyt jo yli 300 vuotta) olutta, joka testien perusteella osoittautui erittäin maittavaksi. Erityisesti mieleen jäivät Panimon Pilsneri (oikein raikas ja miellyttävän katkera) sekä Kylmäsavulager, jonka mallas on ihan oikealla leppäsavulla savustettu (kiva savuaromi, jossa ei ollut lainkaan niin ikävän yleistä keinotekoista makua).

Myös Helsinkiläinen panimotalo Bryggeri oli tuonut jotain uutta maistettavaksi: Colorado blond ale oli Viking Maltin ja Colorado Maltingsin yhteistyötä juhlistava, Bryggerissä pantu belgityylinen ale, josta ei katkeroa puuttunut. Erinomaista yhteistyötä! Tämä oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin Helsinki Beer Festivalissa.

Juha:

Mieleeni jäi erityisesti myös edellä mainittu Bryggerin Colorado blond ale. Toinen olut, joka onnistuneesti koetteli makunystyröitäni oli Radbrewin Argus IPA – kolmesta myyttisestä (Zeus, Hercules, Callista) lajikkeesta koostuva humalpantheon loi suuhun mainiot aromikinkerit.

Mikko:

Parhaiten koko tapahtumasta jäi varmasti mieleen Takatalo & Tompurin hieno mainos. Heidän kylmäsavulagerinsa yllätti positiivisesti, en ole mielestäni maistanut yhtä maukasta maitokauppavahvuista savuolutta koskaan.

Myös Lervigin Hop Drop Sour IPA painui mieleen. Erinomaisia oluita oli valtavasti, ja tarjonnan paljoudesta johtuen yksikään ei noussut kirkkaasti “parhaaksi” olueksi. Kiitos kaikille hienosta tapahtumasta!

Panimovierailu: Cool Head Brew

Saatuamme kutsun, kävimme alkuviikosta tutustumassa Tuusulassa sijaitsevaan Cool Head Brewiin.

Maamerkistä päättelimme löytäneemme oikean paikan

 

Lähdimme neljän toverin voimin liikkeelle jo heti aamupäivästä ja saavuimme panimon tonteille klo 11 jälkeen. Ovella meidät vastaanotti Cool Headin Pietari, joka pidemmittä puheitta lykkäsi suoraan panimon hanoista käsiimme maistelulasilliset Cool Headin Mango Souria. Parille meistä tämä oli ensikosketus panimon oluisiin; erittäin mangoista, raikasta ja helppoa juotavaa. Toverit siemailivat oluet natusiinsa onnellisina ja vuoron perään tenttailimme panimon toimintaan liittyvistä asioista, mitä sylki suuhun vain toi.

Panimo sijaitsee suht tuoreen oloisella teollisuusalueella, sadan neliön hallissa. Tämä tila oli otettu haltuun erittäin tehokkaasti, hyödyntäen kaikkia kolmea ulottuvuutta. Paikanpäällä vierailupäivänämme oli myös Viikki Brewing Societylta porukkaa, jotka parhaillaan jauhoivat maltaita kollaboraatio-olutta varten. Mäskäysvuorossa oli muun muassa kamomillalla maustettu kukkais-saison.

Mäskäys aluillaan

Kompakteista tiloistaan huolimatta Cool Headilta löytyi jopa yllättävän kovan kapasiteetin laitteita; keittokattilakin veti täydet kaksi tuhatta litraa! Keskustelumme pohjalta vaikutti siltä, että panimon seinät tulevat kovan kysynnän kasvaessa vastaan ja laajentamistarve lienee edessä. Suurimpana yllätyksenä meille ehdottomasti tuli Cool Headin tölkityslinjasto. Tuusulalaiset ovat ensimmäisiä pienpanimoita Suomessa jotka alusta asti ovat pakanneet oluensa tölkkeihin. Kukaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että niin tiivis masiina pystyisi täyttämään 500 tölkkiä tunnissa – kone oli siis pinta-alaltaan tuskin normaalia keittiön pöytää kummempi. Cool Headin tuotteiden etiketit puolestaan kiinnitetään todellisessa craft-hengessä: kaikki käsin!

Etikettimasiina

Vierailumme loppupuoliskolla Pietari kertoi meille hieman Cool Headin missiosta, sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Mielenkiintoinen uutinen Suomen olutkansalle on se, että Cool Head aikoo lanseerata liudan sour -oluita! Pyrkimyksenä kuulemma on tuoda soureja helpommin lähestyttäviksi, raikkailla mauilla ja tölkkipakkauksella. Nämä voisivat sopia myös ei-niin-olutihmisille ja toimia näin porttina oluiden maailmaan.

Läksiäislahjaksi saimme vielä valikoiman panimon oluita, joiden maistamista emme malta odottaa.

Kiitokset Cool Headille informatiivisesta vierailusta ja maukkaista oluista!