Tuliaisia Liettuasta!

Perheenjäsenillä tuntuu jo olevan aika hyvin tiedossa että aina kun poikkeavat ulkomailla niin odotan kovasti josko tuliaisina olisi joitain paikallisia oluita, ja tällä kertaa Liettuanmatkalta mukaan tarttui paikallisen Raudonų Plytų- panimon tuotteitta joita toverit pääsivät sitten yhdessä maistelemaan.

Vasemmalta oikealle: Kellerbier, Ipa, Witbier ja Belgian dubbel

Pullojen tekstien ollessa pääasiassa liettuaksi, en ihan ollut kartalla että pulloissa on sakka vielä pohjalla ja ensimmäisen oluen kohdalla koin yllätyksen kun olut menikin lopussa aivan sameaksi. Tästä syystä ipan maistelu menikin aika puihin, noh tästä lisää alempana.

Ungurio kojos- Kellerbier (“ankeriaan jalat”)

Tovereiden mielestä kellerbier näytti vähän väljähtäneeltä ja vaahtoa ei syntynyt missään kohtaa kaatoa mikä oikeastaan vain tehosti mielikuvaa “peruslagerista”. Maultaan olut oli tosiaankin perustasoa: ainoa mitä tuli esille oli mallas ja sekin melko pienissä määrin. Suutuntumakin oli pettymys, hapotonta ja lievästi kirpsakkaa. Lieköhän olut kärsinyt matkalla kun näin oli mauton?

Bocmano Usai- Indian pale ale

Bocmano Usai- Indian pale ale (“Bosunin viikset”)

Ipa oli kaatovuorossa ensimmäisenä ja tämän kohdalla pääsi sitten sakka pahasti yllättämään. Oluen olisi tarkoitus olla kirkas ja tasaisen värinen. Tämä ei ollut. Oluen seassa lillui vaaleaa epäilyttävän näköistä sedimenttiä. Ulkonäköä kuvailtiin tovereiden keskuudessa muunmuuassa sanoilla: “hyi hel**tti”, “kuvottava” ja “likakaivo”. Sakan riivaama neste oli siis melko etovan näköistä ja vaati lievää suostuttelua että kaikki tätä maistoivat. Tuoksultaan tämäkin olut oli melko laimea pullossa kuvailluksi “amerikkalaistyyliseksi ipaksi” ja maussa oli havaittavissa mallasta ja suussa todella pitkään viipyvää katkeroa, mutta ei juurikaan mitään muuta.  Ei kyllä vaikuttanut jenkki-ipalta. Harmi, että kaato epäonnistui, sillä tästä olisi voinut saada enemmänkin irti.

Beganti Kopa- Witbier

Beganti Kopa- Witbier (“Juokseva dyyni”)

Witbier oli edeltäneiden maisteluiden jälkeen oikein positiivinen yllätys. Hieman valkoviiniä muistuttanut olut oli oikein juotavan näköinen: vaahtoa löytyi pinnasta ja lasin reunoja pitkin nousi tasaiseen tahtiin kuplia. Tuoksussa tämä olut oli kuitenkin vahvimmillaan, sillä eipä ole ennen tullut yhtä mausteista wittiä vastaan: inkivääriä, kardemummaa, korianteria… onko tämä oikeasti witbier? Suutuntuma oli kuiva ja erittäin raikas. Tätähän joisi mieluusti kesähelteillä terassilla. Ehdottomasti nelikon paras!

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel (“Tuntematon ranta”)

Taannoisella Bruggen reissulla tuli belgidubbeleita maistettua yksi sun toinenkin, mutta enpä ole aiemmin maistanut ei-belgialaista dubbelia. Alku ei vaikuttanut hyvältä: punertavanruskea, vaahdoton ja hieman läpikuultava olut toi lähinnä mieleen kolajuoman. Tuoksu kuitenkin paransi kokemusta: vahvasti lakritsaisia, kahvisia ja siirappisia aromeita kivassa sopusoinnussa. Edellä mainitut tuoksut siirtyivät mukana makuun ja saivat kaverikseen vielä paahteisuuden. Ikävä kyllä vahvoista mauista huolimatta oluen suutuntuma oli laiha ja hapokkuus vain tehosti kolamaisuutta. Ei tämä huonoa ollut, mutta ei kyllä kilpaile samassa kategoriassa flaamiserkkujensa kanssa.

Yleisesti oluet olivat kyllä juotavia, mutta eivät niin hyviä, että niitä jäisi kaipaamaan. Paitsi witbieriä – sitä voisi jopa useamman kerran ottaa maistaakseen.

Tämä pieni pintaraapaisu Liettuan olutskeneen ei vielä säväyttänyt, mutta kuuleman mukaan paikan päällä on pienpanimoita pilvin pimein. Ties vaikka joskus tulisi käytyä tarkistamassa, josko toinen Liettualainen haastaja nokittaisi Raudonų Plytų:n setit.

 

Kotiolutta Hyvinkäältä

Menneiden kuukausien aikana työpaikalla on tullut puheeksi oluen tekeminen ja sattui niinkin sopivasti, että erään työkaverini toinen puoliskokin harrastaa kotiolutta. Huhu Toveri-Ipasta kiiri Hyvinkäälle saakka ja pari pulloa tuotostamme lähetimme sinne maisteltavaksi. Kuuleman mukaan IPA upposi hyvin ja saimme vastapalvelukseksi kotipanimon tuotoksia Hyvinkäältä; Blonden ja Imperial stoutin. On aika ottaa oluet toverien syyniin!

Blonde

HyvinkääBlondeKullankeltainen olut valuu tuoppiin komeasti kuohuen. Lähes kirkasta, hieman hiivan tuomaa sameutta. Vaahto on valkoinen ja pysyvä. Aromissa ehkä eniten banaania, mitä on tullut vastaan – hennolla hiivaisuudella leikattuna. Banaanin alta on hankala poimia humalan aromeja. Maultaan olut on raikas, parhaimmillaan ehdottomasti kylmänä. Helppoa kesäjuotavaa. Vaikka mausta ei alkoholia löydykään, lämmittää juoma vielä pitkään – varmasti jokunen voltti eksynyt joukkoon.

Oikein hyvä kaunis ja raikas kesäjuoma, jonka runsas banaanisuus on sen ehdoton valtti.

BlondeHyvinkää


Imperial Stout

HyvinkääIStout

“Jumankauta on mustaa, ei vuoda yhtään valoa läpi!”

Tämä stoutti on väriltään mustempi kuin allekirjoittaneen vaatekaappi. Oluen pinnalle nousee nätti vaaleanruskea vaahto, joka jättää jopa hieman pitsiä lasinreunoille. Aromissa paahteisuutta, suklaista mallasta, sekä katkeraa humalaa. Suutuntamaltaan kermainen, maussa paljon tummapaahteista kahvia, joka loppua kohden muuttuu konvehtimaiseksi suklaaksi. Myös humalan katkero pilkistää loppumaussa. Tosi jees. Vaikka tämä onkin Imperial Stouttia, ei se kuitenkaan alkoholillaan lämmitä samaan tapaan kuin Blonde.

Maukas stoutti, jossa on maut kohdallaan. Ostaisin varmasti kaupastakin.

IStourHyvinkää


Näiden näytteiden pohjalta voi turvallisesti väittää, että mäskäysmela pysyy hyvin kädessä myös Hyvinkäällä päin. Molemmat oluet maittivat, suosikiksi näistä kahdesta nousi Imperial Stout. Jos Blonden maku olisi riittänyt tuoksun tasolle, olisi se puolestaan varmasti vienyt voiton. Kiitokset oluista, ehkä joskus toistekin! 😉

 


 

Oud Beersel – Oude Kriek Vieille

Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.

 

OudeKriekPanimo: Oud Beersel

Pullo: 0,375l

Tyyli: Lambic

ABV: 6,5%

 

Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.

Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?


Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.

Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.

Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.

Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.

 

Top Fuel – Hoplite Pale ale

Hoplite Varustelekan karavaanilta tuli hankituksi myös Top Fuelin panemaa muinaista raskaan jalkaväen sotilasta – hopliittia. Tämä on ensikosketukseni kyseisen panimon tuotteisiin – etiketti lupaa maltaisuutta ja havuista humalaa, nice.

Kellertävän oranssi olut, joka syöksee erittäin runsaan, paksun luonnonvalkean vaahdon, jonka pinnalle jää näyttävä vaahtokukka. Paksu vaahto suojaa oluen aromeita, mutta vihaisella nuuskimisella ja oikealla zenillä pystyy erottamaan mukavan pehmeän humalan tuulahduksen – havuisuutta ja nurmea.

Maussa on hyvin pehmeää maltaisuutta ja katkeroa, joka jättää suun mukavan kuivaksi. Olut pirskahtelee suussa kivasti – suutuntumaltaan tulee hieman mieleen belgialaiset hedelmäoluet, sillä Hopliitissa on hieman samankaltaista happamuutta/hapokkuutta.

Erittäin hyvää. Lohjalainen pyyhältää tällä suorituksella valokeilaan ja tulen todellakin tutkimaan panimon repertuaaria tarkemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.

 

 

Maku Brewing – Double IPA

Pullo houkutteli jo viikkoa aikaisemmin hyllyllä, mutta päädyin loppumetreillä toisiin ajatuksiin. Nyt se oli kuitenkin ostettava, osin muualta kuullun positiivisen palautteen perusteella.

Alkoholipitoisuus on villit 9,2%, ja odotukset ovat korkealla koska  Maku on tuottanut suhteellisen laadukkaita, mieleenpainuvia oluita aikaisemminkin. Maku IPA oli herkkua.

 

MakuDipaVaaleahko, hedelmäinen ja vahvasti katkerohumaoitu Double IPA on maultaan juhlaa humalanystäville. Tukeva mallasrunko pitää oluen kuitenkin tasapainoisena makuelämyksenä.

 

Vaahtoa löytyy maltillisesti, ja se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Reunoilla kuitenkin säilyy pienoinen vaahtorengas.

Tuoksu: Humalainen, havuinen, lämmin, hedelmäinen.

Maku: Öllissä on tuhtia maltaisuutta ja katkeraa humalaa. Harmi että aromipuoli jää ehkä katkeruuden varjoon.

Jälkimaussa kaiken katkeruuden keskeltä, läpi maistuu hento alkoholi.

Noh, onhan tämä hyvää, mutta voisiko se olla vähän enemmän?

 

MakuDipa2Tuomio:

Gaarela: “Hyvä IPA, mutta kaipaisi hieman reilummin aromia.”

Riissanen: “Menee top kolmoseen. Ostan varmasti uudelleen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amager Bryghus – Batch 1000 IPA, batch 1324

Monopolista tarttui kouraan Tanskalaista tilausvalikoimaa. Odotuksia oluelta ei juuri ollut, mutta ratebeerissa olevan kivan pisteytyksen vuoksi ratkesin maksamaan pullosta lähes seitsemän euroa. Eläköön.

Olut on saanut etiketin mukaan inspiraatiota jenkkiläisistä mehukkaista Indian Pale Aleista.

7 erilaista humalaa, yhtä mäskäysvaiheessa, kolmea sakkaa poistattaessa (whirlpool) ja kolmea kuivahumaloinnissa.

Vaahtoaa mukavasti, jättää pitsiä, väri pihkainen oranssi hentoa sameutta

Tuoksu yllättää välittömästi, ja ERITTÄIN humalapitoinen, kuin nuuhkisi humalavarastoamme. Ei jätä kylmäksi, tän on pakko olla hyvää.

Maku on maltaisen humalainen, hennon makea ja kuiva. Tahmeahko tekstuuri joka jättää pitkäksi aikaa tiedon itsestään.

 

Ehdoton valttikortti on jälkimaku. Katkeruus on keskitasoa, mutta olut jättää suun suorastaan kuplimaan.

Jos törmään tähän joskus terassilla, kokeilen ehdottomasti uudelleen.

Humalat: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi, Centennial. Vahvuudeltaan olut on 6,5%.

 

 

Stadin Panimo – Gasometer Grapefruit IPA

stadingasometer

Tänään tuoppiin kaatuu Stadin Panimon Gasometer – Greippi-ipa. Etiketti lupaa verigreipin kuorella maustettua, jenkkihumaloitua olutta – kuulostaa hyvältä. Alkoholia tästä löytyy 6,5 pinnaa. Useampia Stadin Panimon oluita nauttineena odotukset Gasometeria kohtaan ovat suht korkealla – onhan IPA kuitenkin eräs suosikki oluttyypeistäni ja humalista sitruksiset lajikkeet iskevät parhaiten.

Pian tuopista löytyy kirkas, kellertävä olut valkoisella vaahdolla. Ihan kivaltahan tuo näyttää, vaikka vaahto onkin niukan puoleinen. Oluen tuoksu on oikein mainio; makeaa maltaisuutta, sitruksista humalaa ja yllärinä – greippiä.

Maku puolestaan on valitettavana yllätyksenä vetinen. Ipalle tyypillistä humalapommia ei oikein löydy. Maun loppua kohden löytyy kuitenkin ihan kiitettävästi katkeroa ja greippikin maistuu. Onneksi maku paranee juotaessa ja oluen lämmettyä olen maistavinani myös vehnämallasta.

Ei tämä missään nimessä huono olut ole, mutta odotukseni olivat ehkä hieman korkealla. Eiköhän tätä tule toistamiseenkin maistettua.+

 

 

Tuomio:

Kelvollinen IPA, joka kaipaisi kuitenkin napakampaa humalointia.

 

 

Founders – KBS

KBSTänään tarttui kaupasta mukaan Foundersin Kentucky Breakfast stout, valintaan vaikutti suuresti tekemämme tutkimus netissä- olihan tämä olut saanut huikean hyviä arviointeja (mm 100/100 ratebeerissä). Pakkohan sitä on maistaa!

Olut kaatuu lasiin pikimustana ja sen pinnalle muodostuu runsas vaalean ruskea vaahto, joka jättää reilusti paksua pitsiä lasin reunoille. Kauniiltahan olut lasissa näyttää, eikä vuoda valoa läpi lainkaan, hiilihappokuplien vieriessä lasinreunaa pitkin pinnalle.

Stoutti tuoksuu oikein kivalta; voimakas tumma suklaa ja kylmä kahvi. Pidemmillä nuuhkaisuilla erottaa tammisen viskinkin tuoksun. Maku jatkaa samoilla linjoilla – erittäin voimakas, mutta pehmeä. Paahteista kahvia, suklaamallasta, sekä jälkimaussa vahva viskitynnyrin puraisu. Maku viipyy suussa pitkään ja olut lämmitää mukavasti matkallaan alas. Vaikka olut onkin 12,4% ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

 

Tuomio:

Mikko: Tästä juomastahan tulee känniin.

Juha: Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Joona: Tosi lämmittävä.