Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Red Ale

Viimeisenä Laitilan paketista testiin pääsee Kukko-sarjan uutuus: Kukko Red Ale

Laitilan uutuusolut on brittiläisillä humalilla humaloitu irkkutyylinen red ale, jossa väriä ja suutuntumaa tuomaan on käytetty mm paahdettua ohraa.

Ulkonäöltään olut on kirkasta, kuparinpunertavaa ja erittäin kevyellä vaahdolla viimeistelty.

Tuoksussa on havaittavissa hillittyä sitrusta, kuivattuja hedelmiä kuten taatelia ja luumua sekä makeaa, keskipaahteista mallasta.

Maku itsessään on hedelmäinen mutta ehkä hieman imelä. Jotenkin on fiilis että nykyisin karamellimaltaita käytetään ajatuksella “ehkä sittenkin vähän lisää” koska vastaan tulee jatkuvasti oluita joissa imelyys tunkee voimalla vastaan. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin helposti juotavaa ja kevyen oloista, mutta hörpyn jälkeen suuhun jää vähän karamellinen kerros.

Loppujen lopuksi Kukko Red Ale on kevyt ja helposti juotava janonsammuttaja, mutta ongelmana on että se lupailee mielenkiintoisia makuvivahteita, mutta ei täytä lupauksiaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteensä: 60/100

Kukko Red Ale on mielenkiintoinen lisä Laitilan oluisiin, mutta ei ihan muiden veroinen.


 

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale


 

Pyynikin – Ruby Jazz

Pyynikin käsityöläispanimo lähetti Tovereille uuden 4-packinsa maisteltavaksi. Näin ensimmäisenä päätimme pureutua kunniaa niittäneeseen Ruby Jazziin. Kyseistä olutta on tullut maisteltua aiemminkin useammassakin tilaisuudessa, mutta nyt viimeistään lienee aika kirjoittaa tästä oluesta arvio.

Ruby Jazz valittiin vuonna 2016 World beer awardseissa maailman parhaaksi lajissaan. Kyseessä on tumma red ale, joka on maustettu pihlajanmarjoilla, sekä jenkki- ja brittihumalien liittoumalla.

Ruby Jazz kerää päälleen luonnonvaalean pitkäkestoisen vaahdon, joka jättää lasinreunuksille voimakasta pitsiä. Olut on sameaa, rusehtavaa ja aavistuksen punertavaa: ulkonäkö ei aivan lunasta mielikuvaa rubiinista. Tuoksupuoleltaan olut on oikein aromikas; päälimmäisenä nenään iskee jenkkihumalointi ja hapan marjaisuus.

Makua hallitsee humalien tuoma voimakas katkeruus, jota hieman sivuuttaa pihlajanmarjojen tuoma happamuus. Katkero pysyy suussa erittäin pitkään ja äkkiseltään uskoisi, että EBUja löytyisi jopa enemmän, kuin tölkin kertomat 50.  Olut on sopivan hapokas ja mukavan raikas – tuopillinen uppoaa mieheen yllättävän äkkiä. Suutuntuma on miellyttävä – mäskäyksessä käytetty vehnämallas tuo juomaan keveyttä. Ensimmäisillä huikilla maun loppua kohden saattaa huomata pientä vetisyyttä, mutta maitokauppavahvuiseksi aleksi tämä on loistavasti onnistunut. Pidemmän nautiskelun jälkeen suun totuttua Ruby Jazziin ei vetisyyttä enää edes huomaa.  Pyynikki on luonut mainion oluen, kilpailumenestys ei ihmetytä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 73/100

“Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista” – Ruby Jazz on puolestaan maukas.


 

Kotiolutta: Toveri Red Ale


Punainen hälytys! Oluttoverein propagandaministeriö ylpeänä esittää: Toveri Red Ale!

Loimme tämän oluen Brewdog Helsingin ja Fat Lizard Brewingin Himabisse 2017 -kotiolutkisaa varten. Tänään olut kiikutettiin mestoille ja lyhkäisen baarinpitäjän kanssa käydyn keskustelun jälkeen tiedämme, että tänä vuonna Toveri Red Ale kilpailee yli 140 erilaista kotiolutta vastaan – Huhhuh!

Olut on jatkojalostettu Amber Alestamme – tällä kertaa siitä tuli punaista. Amber alemmekin oli tosin sen verran maukasta kamaa, että nimitimme myös sen ihan varmuuden vuoksi mukaan kisaan. Nyt jännitellään reilu viikon verran kuinka käy…


Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.