Kotiolutta Kivistöstä: Shaved Black Beard

Tämän päivän olutmaistelussa on vuorossa työkaverin kotipanimosta peräisin olevaa ja jo aiemmin kotiolutkisoissa kunniaa niittänyt Black IPA: Shaved Black Beard!

 

Mustaparta valtaa tuopin nimensä mukaisesti mustana, hieman tummanruskeaa valoa läpivuotavana, vaaleanruskeahkolla tiheäkuplaisella vaahdolla varustettuna. Lasissa pyöritellessä vaahto jättää jälkeensä pitsiä. Olut vaikuttaa kovin tyyneltä, mutta heti kun sitä hieman härnää, se syöksee jostain syövereistään vihaisia parvia hiilihappokuplia. Pinnoja tässä pahassa pojassa etiketti tietää kertoa olevan vajaa 8%.

Tuoksultaan olut tekee IPAlle oikeutta: vahvaa hedelmäistä ja havuista humalointia. Taustalla tuoksuu makea ja paahteinen, suht tukevan oloinen mallas. Maultaan Black Beard on raikkaan humalainen ja kevyen paahteinen. IBUja oluesta löytyy 120, mutta oluen katkeruus ei ole kuitenkaan pistävä; vaan rukiinen tukeva runko ja vahvat prosentit leikkaavat humalan purua mukavasti.

Vahva runko, paahteisuus ja humalointi muistuttavat aika paljon portteria – Mikon mielestä jollekkin skaalalle asetettuna olut olisikin lähempänä portteria kuin IPAa.

Erinomainen olut, joka kelpaisi ehdottomasti kaupan hyllyille.

Panimo Hiisi – Kaiku Hefeweizen

Kaiku 4,5%

Kaiku 4,5%

Hiiden Kaiku pisti sattumalta silmääni Kouvolan S-Marketissa, viime vuoden lopulla. Olimme tovereiden kanssa käyneet Varustelekan Sotimassa Ruosniemen panimon maistelutilaisuudessa, missä he esittelivät uutta “Talven Kaiku” -nimistä altbieriään, jonka pullossa paistatteli “Kymijoen beer festivalin” logo. Hiukan taustaa tutkittuani selvisikin, että kyseisellä festivaalilla on aina nimikko-oluensa ja viime kesänä se oli Panimo Hiiden Kaiku Hefeweizen! Enpä siis voinut muuta kuin kokeilla tätä harvinaisuutta.

Kaikussa on ilmava vaahto, samean kultainen ja hunajainen väri sekä reilusti hiilihapokkuutta. Tuoksussa havaitsen ensimmäisenä hiivan ja vehnän. Sitrus ja banaanikin ovat edustettuina. Maussa Hiiden weizen jatkaa samaa linjaa, mutta mukaan liittyy myös kirpeyttä ja katkeruutta. Juha kommentoi Kaikua mausteiseksi verrattuna muihin maistamiinsa hefeihin. Ruoaksi suosittelisin aasialaisia makuja, kuten vaikkapa sweet & sour salaattia.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 65/100


Kelpo Hefe, pitänee ensi vuonna vierailla festivaaleilla!

Brewcats – Tytötkin panee: olutmaistelu @Varusteleka

Varustelekan baari Sotimassa oli jälleen olutmaistelut meneillään, tällä kertaa mustalaispanimo Brewcatsin toimesta. Edellinen Ruosniemen panimon maistelu Sotimassa oli pieni pettymys Oluttovereille, joten olimme pienellä varauksella liikkeellä. Tällä kertaa saimme kuitenkin rahoillemme enemmän vastinetta!

Maisteltavista oluista vain osa oli Brewcatsin omaa tuotantoa, koska heidän oluitaan on loppuunmyyty hyvää tahtia. Brewcatsilta maistossa oli Crimson Indian Red Ale (tyttöjen ensimmäinen olut, vahvan maltainen ja humalainen red ale) sekä Pirate Dog Porter (kylmäuutetulla kahvilla maustettu porter). Lisäksi saimme maistaa koe-erästä riisiolutta, joka oli mielenkiintoinen kesäolut, mutta vaatii mielestämme vielä hienosäätöä. Muiden panimoiden tarjontaan kuului Vallilan panimon amber ale (tumman mahonkinen väriltään, makean sitruksinen ja aromiltaan hedelmäinen), sekä Panimoyhtiö Tujun Saisoni (aloittelevan panimon tyylipuhdas ja raikas saisoni, jossa hieman marsipaania jälkimaussa). Maistelussa olleet oluet olivat mukavan erilaisia ja hyvässä kontrastissa keskenään.

Itse maistelu oli rakenteeltaan hyvin informatiivinen, etenkin olutalottelijoille sopiva. Brewcatsin edustajat, Laura ja Linda, kävivät oluen valmistuksen vaihe vaiheelta läpi ja vielä neuvoivat, miten maistella oluita oikein. Lisäksi heidän omat oluensa oli paritettu sopivien ruoka-aineiden, juuston (indian red ale) ja suklaan (porter) kanssa. Ruosniemen panimon maisteluun verrattuna, joka oli enemmänkin yritysesittely, tämä tuntui paremmin hintansa arvoiselta. Tunnelma oli rento ja yleisöstäkin suurin osa avasi suunsa jossain vaiheessa maistelua, joko kysyäkseen tai kommentoidakseen. Tytöt kävivät läpi taustojaan ja kuinka päätyivät panemaan olutta. Brewcatsit ovat tyttöjen mukaan “suurennuslasin alla”, heidän ollessaan tyttöjä – he tosin kertoivat, että palaute ja kommentit olutkansalta ovat olleet valtaosin positiivisia ja suurimmat haasteet tulevat virkamies- ja viranomaistasolta. Maistelun loppua kohden tytöt puhuivat pitkähkön tovin markkinointistrategiastaan, jota nimittivät sissimarkkinoinniksi ja siitä kuinka onnistuivat käyttämään hyväkseen taannoista Hartwallin lakitoimiston aiheuttamaa Octoberfest -kohua.

Maistelun virallisen osion jälkeen Brewcatsit ottivat yhteiskuvan paikallaolijoiden kanssa ja jäivät paikanpäälle vielä jutustelemaan oluen ystävien kanssa. Tovereiden piti kuitenkin tässä kohtaa luikkia paikalta pois, sillä greippi-alen iltamäskäys odotti tukikohdassa: Toveritkin panee!

Maistelua

Stadin Panimo – Disobey Bignums Ale

Kattilahallissa tapahtuu pimeitä.

Disobey 2016 eikun 2017 starttasi, ja Jaanus Kääpin puhuessa rupesi janottamaan.

Stadin Panimo on valmistanut tapahtumalle alen, josta löytyy 16 eri humalalajiketta. Onko tää nyt ipaa vai ei?

Speksit: 5,6% / 7,5e / 0,4L

Näyttää ihan peruskaljalta, mutta maistuu paremmalta. Humalointi tuntuu, olut on pääasiassa katkera ja tuoksuu kompostille. Mikäs humala tuo nyt taas oli? Vähänkuin parempi Iisalmen IPA, enkä tarkoita sitä loukkauksena kummallekaan.

Yllättävän virkistävä, tai ehkä se on vain perjantai klo 15:28 ja olut.

Paremmasta päästä oleva, sopivasti humaloitu ale. Ei tunnu siltä että humalointiövereitä olisi vedetty, myyvästä 16 lajikkeen tiedosta huolimatta. Tätä taidan ottaa tänään useamman.

Mutulla 75/100

Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi lempikäyttökohteistani mallasmäskille! Etenkin tässä reseptissä toimii panotuore kostea mäski. Saaristolaisleipää leipoessa pitää mennä mututuntuman mukaan, eli lisätä maltaita, siirappia ja kaljaa kunnes taikinalla on oikeanlainen koostumus. Kotikeittiöön sopiva rakenne taikinalle näkyy alhaalla kuvassa.


1 saaristolaisleipä
n. 2dl leipäjuurta (viime leipäpostauksen juuri toimi hyvin, mutta myös ylijäänyt leipätaikina kelpaa. Jätä silloin vain lisäämättä vehnäjauho!)

n. 1dl vehnäjauhoja

n. 1/2dl ruisjauhoja

n. 1dl mämmimallasta

n. 1dl mallasmäskiä

(Kaikenlaisia leseitä ja rouheita voi myös lisätä.)

ripaus suolaa

n. 1/2dl tummaa siirappia

hiukan cayennepippuria

n. 1/2dl tummaa kaljaa (parhaiten toimivat kotikalja tai kotikaljauute, tummat oluet tai alkoholittomille piimä. Seuraavaksi haluaisin kokeilla tehdä tätä milkstoutilla!)

Ylhäällä raaka taikina nousemassa, alla kypsä leipä.

– Sekoita ainekset hyvin kulhossa, kunnes taikina on tummaa, vielä kosteaa ja hieman löysää. Täytä voideltu leipävuoka taikinalla noin puoleenväliin. Anna leivän nousta rauhassa, kunnes taikina on täyttänyt lähes koko leipävuoan (voi viedä tunnin tai enemmänkin!). Esilämmitä uuni 180 °C asteeseen. Paista leipää n. 1,5 tuntia (Tämä aika on vain arvio, paistoaika on uunikohtaista!). Voitele pintaa siirapin ja veden sekoituksella ja anna sen imeytyä. Poista leipä vuoastaan ja paista vielä 30 minuuttia.  Kypsyyden voi tarkistaa tökkäämällä kuivan tikun tai veitsen keskelle leipää. Kypsyys on helppo tarkistaa myös halkaisemalla leivän. Pieni kosteus ei haittaa, leipä jatkaa vielä kypsymistään uunista poistettunakin. Anna levätä huoneenlämmössä muutaman tuntia. Säilö joko jääkaapissa tai pakastimessa.


Toivottavasti maistuu, palataan asiaan seuraavassa mäskipostauksessa!

Õllenaut – Brikett

Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66


Viskin ystävän suosikki.

Veldi ja Tütred – Galo Gaasid

img-20161119-wa00101

Galo Gaasid 8%

Tallinnan reissullamme tarttui mukaan Harjumaalaisen Veldi ja Tütredin (Veldi ja tyttäret) Galo Gaasid porter. Pikaisen taustatutkimuksen perusteella meillä kävi tuuri ja valitsimme oluen, joka oli tyyliltään panimon parhaimmistoa.

Ulkonäöltään olut on musta, vaalealla ja mukavasti pitsittävällä vaahdolla. Tuoksu on humalainen ja katkera. Galo Gaasidia pantaessa on käytetty ohra- sekä ruismaltaita. Rukiin lisäys antaa porterille hiukan viskinomaista aromia, jota yksi tovereista kommentoikin: “Maun perusteella olisin uskonut, jos joku olisi kertonut tämän olleen kypsytetty viskitynnyreissä.” Suutuntuma on silkkinen, kermainen ja suuta hivelevä. Galo on vähemmän katkera ja kuiva kuin odotettiin.

Galo Gaasid on erinomainen porter, mutta siinä ei ole mitään erityisen erottavaa muista lajitovereistaan. Yhdelle tovereista löytyi kuitenkin olut, mitä ostaa uudelleen seuraavalla Tallinnan vierailulla. Ruokasuosituksiksi soveltuvat raskaat ruoat (kuten kinkku) tai suklaiset jälkiruoat.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75

Yllätysvoittaja Etelänaapurista.


Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!