Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!

Grainfather – ekan kerran kokemuksia

Niin kuin monet muutkin kotipanijat, sorruimme mekin lopulta Grainfatherin hommaamaan. Nyt viime viikonloppuna pantiin sitten ekan kerran isin kanssa, kjeh kjeh. Ajattelin nyt, kun tapahtumat vielä tuoreessa muistissa ovat, jakaa ajatuksiani siitä millainen tuo eka kerta kerta nyt sitten oli.

 

Päätimme panomyllymme neitsytmatkalle valita arvoisensa oluen: Reittausblogin APAn – tämän oluen monestakin syystä. Ensiksikin, se on perkuleen hyvää. Se on myös reseptiltään tarpeeksi simppeli – meidän rajoitettu aivokapasiteettimme kului lähinnä uutta laitetta ihmetellessä, niin ei kaivattu mitään yllätyksellistä. Viimeinen – ja ehkä suurin – pointti oli se että olemme jo muutamaan otteeseen kyseistä olutta mäskänneet “vanhalla” tyylillämme emalikattilalla; nyt voimme kätevästi vertailla eroaako Grainfatherilla tehty olut nyansseiltaan merkittävästikin Kochstarilla tehdystä.

Olimme kyseisen laitteen omistavalta tuttavaltamme saaneet joitain kullan arvoisia vinkkejä jo ennakoon. Hankimme muun muassa Grainfatherin alustaksi halvan saunajakkaran, josta poistimme keskimmäisen laudan. Tämä siitä syystä, että suuressa viisaudessaan Grainfatherin suunnittelijat ovat sijoittaneet laitteen vikavirtakytkimen koko roskan pohjaan – kyllä, pohjaan! Kytkinhän toimii ilmeisesti niin, että mikäli laitteen lämmityselementti ylikuumenee niin tämä kytkin poksahtaa ulos ja mikäli lämmitystä haluaa jatkaa, pitää se painaa takaisin sisään. Haluaisin kurkistaa sen kaverin ajatuksenvirtaan, jonka mielestä oli hyvä idea iskeä tällainen kytkin sellaisen kompleksin pohjaan, jonka sisällä pitäisi olla 30 litraa kiehuvaa nestettä… Voi helposti tulla niin sanotusti (drummroll) kuumat paikat. Onneksi nyt patentoidulla saunajakkara-alusta-systeemillämme tulemme pääsemään kytkimeen helposti käsiksi, mikäli se joskus päättää poksahtaa. Jakkara myös nostaa grainfatherin n.40cm korkeammalle, jolloin laitteen operointikin on ergonomisempaa: win-win!

Yhteensä meillä kului mäskäykseen suurin piirtein yhtä paljon aikaa kuin vanhallakin tyylillä, mutta uskon  että muutaman panokerran jälkeen saamme optimoitua tuota prosessia ja pääsemme huomattavasti nopeampiin tuloksiin. Olihan meillä tässä hyvin paljon päänahan rapsuttelua ja ainakin yksi ihan oikea ongelmakin… Käymispyttyyn valmista tavaraa saatiin kyllä monen monta litraa enemmän kuin yleensä, mikä on aina kiva juttu 🙂

Heti vesiä lämmitellessä huomasimme, että kannattihan tuosta jokunen raha maksaa, sillä nopeastihan tuo Grainfatheri lämmitti suuremman määrän vettä, mitä yleensä käytämme, ja vielä nopeamminkin. Vautsi. Maltaat pyttyyn iskettyämme rupesimme vainoharhaistesti hikikarpalot otsalla vahtaamaan, pysyykö lämpötila tasaisena. Kyllä se pysyi – koko ajan. Ensi kerralla laitteen uskaltanee jo jättää enemmän omaan rauhaansa, itse voiden puuhastella jotain muuta siinä samalla.

Lähes kaiken fyysisen työnhän tuo laite tästä mäskäyksestä eliminoi, lukuunottamatta mäskin huuhtelua, milloin laitteen mallaspiippu joudutaan nostamaan yläasentoon. Silloin allekirjoittanut pääsi oikein kunnolla pullistelemaan lihaksiaan, meinaan oli se isollekin miehelle kahden käden homma… sen verta paljon se painoi.

Hyvää hauistreeniä: laitteen sisempi mallaspiippu märkine maltaineen piti nostaa huuhtelun ajaksi lepäämään korkealle.

Huuhtelu sujui mukavasti. Vanha mäyskäysastiamme, Kochstar, löysi uuden elämän huuhteluveden lämmitystankkina. On muuten pikkaisen helpompaa lämmittää kaikki huuhteluvesi kerralla, eikä kikkailla poikamiesboksin kahden ja kolmen litran Ikeakattiloilla…

Keittovaiheessa olimme jälleen pelonsekaisen kunnioituksen vallassa ihastellessamme Grainfatherin mahtia; 25 litraa vierrettä kiehui kuin viimeistä päivää. Vanha motonetin induktiolietemme kalpeni häpeästä nurkassa. Kun tuli viimein vierteen jäähdytyksen vuoro, pahimmat pelkomme kävivät toteen. Jo ennen mäskäyksen alkua katselimme, että mallastoimittajamme oli jauhanut maltaat erittäin hienoiksi – nämä ohranpilkkeen perkeleet sitten olivat ottaneet ja tukkineet uuden lelumme pumpun suodattimen. Onneksi panomies ei hätäänny! Nopeasti viritimme vanhan kunnon kuparisen immersiolauhduttimemme mukaan soppaan ja sen avulla saimme parissakymmenessä minuutissa vierteen hiivauslämpöiseksi. Laitteen pesun jälkeen pumppu onneksi pelitti jälleen kunnolla. Ensi kerralla täytyy erikseen pyytää maltaille hieman karkeampi jauhatus.

Loppujen lopuksi pääsimme hyvin lähelle suunniteltua ominaispainoa, vaikka olimmekin skaalanneet reseptiä ylöspäin (ei olla ennen tehty). Grainfatherilla mäskätessä tuntuisi ainakin tämän ensimmäisen kerran jälkeen olevan hieman tehokkaampi saanto. Ainakin me saimme nyt maltaiden määrään suhteutettuna enemmän sokereita irti kuin “vanhalla” methodillamme. Noh, muutamien viikkojen päästä päästään sitten kippistelemään tämän panon tuotoksilla.

 

 

 

Vappua juhlistamme työväen oluella – Bitterillä

Vappuaaton riennoista selvinneinä, palaavat toverit juurilleen kattilan ääreen. Tänään valmistetaan ensimmäistä kertaa Bitteriä.

Lähdettiin kokeilemaan tällaisella simppelillä reseptillä, joka syntyi hybridinä interwebsien syövereistä inspiraatiota ammentavien bitter-ohjeiden innoittamana.

Maltaat:
3,2kg Viking Organic Pale ale
0,3kg Viking crystal L150
0,4kg Maissihiutaleet

DSC_0281DSC_0283

Mäskäys 70min 67c
Bittermaskays

Mäskäys sujui mukavasti ja lämpötila pysyi spekseissä tunnollisesti. Sivuhuomiona, että tämä on ensimmäinen kerta kun käytämme maissia keveyttämään (toivottavasti) oluen runkoa. Yllätyimme, kuinka voimakas tuoksu ja maku vierteeseen noinkin pienestä määrästä maissia irtosi. Katsellaan muutamien viikkojen päästä sitten miltä maistuu.

Humalointi
Fuggles 1,5g/l @60min
Goldings 0,75g/l @60min
Goldings 0,75g/l @15min

Humaliksi valikoitui pari perusbrittiä, jotka ovat tovereilla ensimmäistä kertaa testauksessa – tähän saakka ollaan ajettu lähinnä jenkkihumalilla.

Humalabaarimme
DSC_0296

Porinaa, immersiolauhdutin ja ominaispaino!
DSC_0291DSC_0298DSC_0303

Hiivana toimii Danstarin Nottingham Ale, hiivaus n. 25 -asteiseen ilmattuun vierteeseen.

Lopulta ominaispaino päätyi 1,070 :een. Tavaraa kertyi parisen litraa vähemmän kuin alunperin suunnittelimme (liekö keitossa haihtunut tai mäskäystehokkuus kussut), ja näin ABV tulee olemaan pykälän korkeampi kuin alunperin ajateltiin, mutta eipä tuo meitä masenna – päinvastoin! 😉

Historiaa: American Pale Ale vol. I

Emalikattila, ja motonetin induktioliesi.

Emalikattila, ja motonetin induktioliesi.

Otimme viime syksynä ensiaskeleemme kohti laadukkaamman(?) kotioluen tekemistä ja päätimme suorittaa ensimmäisen kotimäskäyksemme. Aikaisemmin olimme muutamaan otteeseen uutteesta valmistaneet olutsatseja. Inspiraationa ja reseptinä käytimme Reittausblogin APA:a, minimaalisesti muokaten. Apuna prosessissa meillä oli Brewers Friend -softa, josta vakoilimme muun muassa tarvittavia lämpötiloja.

Alkuun lämmitimme hienossa emalikattilassamme 12 litraa vettä 72 asteiseksi. Vesi lämmitetään mäskäyslämpötilaa korkeammaksi, koska itse maltaat ovat huoneenlämpöisiä ja näin ollen viilentävät seosta. Heitettyämme maltaat veteen, seoksen lämpötila olikin toivottu 67c. Mäski sekoitettiin huolellisesti ja annettiin rauhassa hengailla levyllä 90 minuuttia. Meillä oli digitaalinen lämpömittari, jonka avulla monitoroimme, että mäskin lämpötila pysyy hyväksyttävissä spekseissä (olimme iloisia kun lämpötila pysyi välillä 66-68, tuosta jos kuumemmaksi menee, niin on paha).

Kun mäskäys oli noin puolessa välissä aloimme lämmittämään huuhteluvettä. Lämmitimme pienemmällä kattilalla useampaan otteeseen 12 litraa huuhteluvettä ja kikkailimme niin, että huuhteluvesi oli noin 80 -asteista, kun mäski piti huuhdella.

Hiivaus n. 20-asteiseen hyvin ilmattuun vierteeseen. Käyminen 2 vkoa, jonka jälkeen kuivahumalointi 5 vrk. Pullotukseen jälkikäymissokeria 6g/litra.

Koko prosessiin porukallamme upposi, kaikki säätäminen mukaanlukien, noin 7 tuntia. Suuri osa ajasta meni luonnollisesti odotellessa lämpötilojen nousuja ja laskuja. Kun olut oli porissut pari viikkoa lisäsimme humalasukassa sekaan vielä 15g Amarillo- ja 15g Cascade-humalaa. Annoimme Apan marinoitua vielä 5 vuorokautta, jonka jälkeen pullotimme oluen. Muutaman viikon pullossa kypsyttyään olut oli valmista ja oikein, oikein maukasta.

Reseptistä kaikki kunnia Reittausblogille: http://www.reittausblogi.info/2014/05/resepti-reittausblogin-apa.html