Panimoravintola Koulu – Vehnäolut

No mää ny eksyin Turkuun…

Seurueemme päätyi Panimoravintola Kouluun ja koska hellettä oli vajaat kolmekymmentä astetta, päätin testata panimon vehnän.

Kupliva kellertävä vehnä. Tuoksussa hentoa banaania ja lievää hiivaisuutta. Maultaan mukavan raikas.

Ei mitenkään ihmeellinen, mutta silti erittäin toimiva terdeolut!

Radbrew – Ivy Mike @SOPP2016

Toveri-Mikko maistoi tätä olutta Craftbeer Helsinki -tapahtumassa itseni jo poistuttua. Hänen mukaansa tässä olisi ollut, josta pitäisin. Pakko ottaa.


Todentotta. Kerrankin double-IPA, jossa ei vallitse maltaan makeus. Raikas ja just sopivasti humaloitu. Prosenttejakin on 8,5% joten isompikin mies (miksei myös nainen) tulee iloiseksi. Erittäin hyvä olut.

Rekolan panimo – Kaksi kotia vailla humalaa “Suomi-Lambic” @SOPP 2016

“Täysin ilman humalaa pantu olut. Sisältää vettä, ohramallasta, siankärsämöä, apilaa, pakuria, pujoa, kanervaa ja mesiangervoa. Hapokkuus/katkeruus tulee villiyrteistä, varsinkin pujosta.”

KaksiKotiaVaillaHumalaa.jpg

 

Joonan kommentti oli että “Hitot humalasta, heitetään ämpäriin puutarhajäte!”.

Tuoksu on tosiaankin kivan yrttinen, jos palettini olisi yhtään laajempi, saattaisin jopa erottaa yrtit toisistaan. Nyt tämä on vain tuoksujen kirjoa, eikä se missään nimessä paha.

Kiva janojuoma, oli ensimmäinen maistosta mieleen noussut ajatus. Appiukko-kokelas totesi että ei souria vapaaehtoisesti joisi.

Happamuus on tässä kuitenkin aika mieto, joten jos souri epäilyttää niin tästä voi olla ihan kiva aloittaa. Kylmänä parempi.

Herkkua, jos saisin tätä kamaa kohtuuhintaan niin tulisi varmasti osteltua. Humalaa ei oikeastaan edes kaipaa.

 

Lammin Sahti – Tynnyrikypsytetty Ruisrääkkä @SOPP 2016

Ensimmäinen yritys postata suoraan puhelimesta.

Hanasta, SOPP2016, 7 %

Amatöörin arvioni:

Raikkaampi kuin kuvittelin. Makea ruismaltainen tuoksu on helteessä vähän hämmentävä.

Onko tässä suolaa?

Lämmettyään paljon parempi, tuoksuu tuoreelle leivälle. Maku on makea, ja vähän kotikaljamainen. Tosi pehmeä.

Tykkään! Tosin sellainen olut jota ei juoda kuin kerran illassa. Oispa kokonainen sika kaverina.

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2016 – Odotuksia tapahtumalta

Tällä viikolla Isolla Kirkolla nousevat jälleen kerran pienpanimo-oluet parrasvaloihin – SOPP 2016 on käsillä ja sinnehän mennään!

Tässä postauksessa käydään läpi vähän ennakkofiiliksiä ja odotuksia tapahtumalta – täysimittainen raportti luvassa sitten kun karkeloista on selvitty. 😉

Toverit ovat joukolla paikalla perjantaina!

wp-1469616224057.jpg

Muutamia viikkoja sitten samalla tontilla maisteltiin  oluita maailmalta Craftbeer Helsingin merkeissä ja nyt sen ollessa vielä tuoreessa muistissa on mielenkiintoista päästä vertailemaan kuinka tapahtumat pärjäävät toisilleen näin peräkanaa. Suuret Oluet Pienet Panimot on tovereille tapahtumana jo melkoisen tuttu – tästä naapurikunnasta kun mestoille pääsee reilussa vartissa. Vaikka näitä oluttapahtumia Pääkaupunkiseudulla tunnutaankin järjestävän kiitettävään tahtiin, ei niistä silti tunnu saavan tarpeekseen.

Voi kunpa Suomi, jossa tällainen henki ja tällaisten oluiden helppo saatavuus, ei olisi vain fantasiaa. Noh, onneksi täällä on alettu sentään jo ottamaan vauvanaskelia parempaan suuntaan; ehkä jo ensi vuosikymmenenä voin ostaa suosikkijuomiani useamminkin kuin kerran vuodessa.

Tämän vuoden panimokatanta on kiitettävä ja vaikka olemmekin useampana vuotena tapahtumassa käyneet näytillä, on seassa vielä monia panimoita, jotka ovat meille vielä tutkimattomia vesiä – kyseiset pajat on merkitty listauksessa vihreänä (poislukien virolaiset ja norjalaiset pienpanimovahvistukset).

Beer Hunter’s
Bocks Corner
Bryggeri Helsinki
Coolhead
Hopping Brewster
Iso-Kallan panimo
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Lammin Sahti
Lapin Voima
Maistila
Maku Brewing
Mallaskoski
Mallaskuu
Malmgård
Mathildedalin Panimo
Nokian Panimo
Olarin Panimo
Panimo Hiisi
Plevna
Pyynikin Käsityöläispanimo
Radbrew
Rekolan Panimo
Ruosniemi
Saimaan Juomatehdas
Sonnisaari
Stadin Panimo
Stallhagen
Suomenlinnan Panimo
Teerenpeli
Turun Koulu
Vakka-Suomen Panimo

 

Koska valinnanpaljous yllättää helposti päätin suorittaa pientä scouttailua itseäni kiinnostavista oluista. Mikäli kelit jatkuvat yhtä komeina ja lämpiminä kuin alkuviikosta, uskoisin silloin raikkaiden pale alejen, sekä erilaisten vehnien uppoavan oikein mainiosti.

Bocks Corner – Bock’s Weissbier: tätä olutta kuvaillaan banaaniseksi, hedelmäiseksi ja neilikkamaiseksi virkistävällä hiilihappoisuudella. Kuulostaa juuri siltä mitä tarvitsen lämpimään perjantai-iltaan pitkän työpäivän päätteeksi. Tulisi myös samalla testattua uusi panimo – eiköhän tätä tuopillinen tule kokeiltua. Bock’s IPAkaan ei kuulosta yhtään hullummalta.

Sonnisaarena Panimo – Batch #39 “Pseudovehnä”: jo pelkkä nimi riittäisi tämän testaamiseen. Reilummin aromihumaloitu vehnäolut. Oluen aromeihin on käytetty jenkkihumalia, jotka tunnetusti uppoavat meikäläiseen. Myös “Aprikosmos” aprikoosi-ipa vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta.

Mallaskuun Panimo – Rokkarin luu: American pale ale vaikuttaa pätevältä tuotteelta, jolla tutustua iltapäivän auringossa Mallaskuun Panimoon.

Mathildedalin kyläpanimo – Mathilda: Appelssiininkuorella maustettu vehnäolut, odotan jotain hieman Hoegaardenmaista. Pidän Hoegaardenista, toivottavasti myös tästä.

Maistila – Jälkipeli (kesä 2016 edit.): Saisonia, jota on maustettu appelsiinilla, sitruunalla ja passionhedelmällä. Kuulostaa sangen kesäiseltä ja vähintäänkin mielenkiintoiselta. Back-uppina toiminee panimon witbier “de(t) var de(t)”.

Jännittävä lista tuntemattomia uutuksia – eiköhän noiden lisäksi tule kokeiltua tutummiltakin panimoilta oluisia. Olisipa jo perjantai! =)

 

 

Historiaa: Belgia, Brugge

BruggeKyltti

Paikallinen

Löysin puhelimen syövereistä jokusen kuvan reissulta viimevuoden heinäkuulta, joten ajattelin että matkastahan voi kirjoittaa pienen tarinan. Olimme siis neljän ukkelin voimin kulttuurimatkalla tutustumassa Belgian, ja tarkemmin sanottuna Bruggen olutvalikoimiin. Listaan tässä postauksessa parit paikat joissa suosittelen kääntymään, mikäli oluenystäviä sattuu sinne suunnalle eksymään.

Lentomme saapui Brysseliin, josta saatiin suoraan juna Bruggeen. Olisiko lippu maksanut 10 euroa ja matka kestänyt noin tunnin.

Yövyimme hieman syrjässä keskustan vilinästä, paikassa nimeltä Hotel Jacobs. Pieni perustasoinen hotelli josta löytyi kaikki mitä me tarvitsimme: Sänky ja aamupala. Brugge on itsessään niin pieni kaupunki, että edes sen laidasta laitaan kävely ei ole kummoinen urheilusuoritus, vaikka hellettä oli joka päivä yli 30 astetta. Kaupungissa ei heinäkuussa suurempia ruuhkia näkynyt, ja vilinää oli lähinnä keskusaukiolla ja Church of Our Lady:n ulkopuolella. Hämmentävän montaa kiinnosti nähdä Madonna of Bruges.

 

ModerLambic

Sitten itse asiaan. Aloitetaan ehdottomasta pysähdyspaikasta, De Halve Maanin historiallisesta panimosta.


De Halve Maan

Historia lyhyesti

Panimo on muodossa tai toisessa ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1564 nimellä Die Maene, ja vuonna 1856 Leon Maes siirtyi panimon omistajaksi. Tästä eteenpäin Maeksen perhe on sukupolvesta toiseen pitänyt panimoa yllä, ja se sijaitsee edelleenkin samalla historiallisella paikalla kuin vuonna 1856. De Halve Maanin olutta pystyy ostamaan lähes mistä tahansa Bruggessa, eritoten heidän tavaramerkkiänsä, Brugsen Narria oikealta nimeltään Brugse Zot.

Panimokierros ja ravintola

Halusimme matkalle Belgiaan, mutta emme olleet tarkalleen päättäneet minne sinne. De Halve Maanin panimokierroksesta luettuamme lyötiin lukkoon että kohde olisi Brugge. Panimokierros kestää noin tunnin, ja se vie sinut nykyisen sekä historiallisen panimon lävitse. Kierroksen päätteeksi hintaan kuuluu lasillinen suodattamatonta Brugse Zottia suoraan tankista, jota et voi saada maailmassa mistään muualta. Kierroksella taisi olla hintaa vaivaiset kahdeksan euroa.

Emme varanneet kierrosta itse etukäteen, vaan kävelimme paikanpäälle ja kysyimme milloin olisi seuraava englanninkielinen kierros. Odottelua oli puolisen tuntia mutta sehän sopi, sisäpihan terassilla aika kului liiankin nopeasti.

Jos vatsa kurnii, niin suosittelen myös syömään heidän ravintolassaan. De Halve Maan ei ole kaupungin halvimpia kohteita, mutta koska hintataso ei ole kovin korkea sai alle 20 eurolla pari olutta ja täyttävän aterian jonka valmistamiseen on tietenkin käytetty toista olutta, Straffe Hendrick Quadruppelia.

HalvemaanHihna HalvemaanEsillepano HalvemaanZot HalvemaanSafka


Cafe Rose Red

Olutvalikoima, sijainti ja asiakaspalvelu. Näillä kolmella arvioituna Cafe Rose Red oli lempipaikkani koko Bruggessa. Minuutti aikaisemmin seisottiin keskusaukion hälinässä, ylihintaisten terassien edessä, ja seuraavaksi kävelimme sisään viihtyisään ravintolaan joka toimii hostellin kyljessä. Kävimme täällä kolmena päivänä.

Ravintolalla on viihtyisä sisäpiha joka suojasi mukavasti yli 30 asteen paahteelta, ja juomat tarjoiltiin pöytään. Yksi tilasi 75cl annoksen vadelma lambiccia, ja kysymys kuului: “From the cellar or freezer?” – no kellarista tietenkin. Muutaman minuutin kuluttua oluemme saapuivat, ja pöytään tuli punottu kori jossa suurempi pullo makasi “for the thirsty man :)”. Seuraavat neljä tuntia suhahtivat aika mukavasti.

Tarjolla oli myös 25cl maisteluannoksia johon kuului 4 olutta, hintaluokkaa 10 euroa tai jotain sellaista.

RoseMaistelua

PannepolRose


De Kuppe

De Kuppe, tai Bruggen Hana joksi me sitä kutsuimme oli toinen paikka johon päädyimme koko kaupungissa, ja kävimme siellä vielä jokaisena muunakin päivänä. Baari oli aivan baarin näköinen, hiljaisella paikalla aivan Le Trappisten lähistöllä, ja heillä oli valikoimassaan vaatimattomat 100 erilaista Belgialaista olutta. Trappistit ja erilaiset luostarioluet kaikki omilla laseillaan noin 2,9-3,9 euron hintaan oli varsin houkuttelevaa.
Paikalla oli aina myös jokunen paikallinen nauttimassa Ricardoa.

DeKuppea

KuppeGordon


Staminee De Garre

Ehdottomasti kiehtovin ravintola sijaintinsa ja olomuotonta puolesta. Staminee De Garre on ahdettu niin pienelle kujalle, että kävelimme siitä ohitse kymmenen kertaa. Isomman miehen täytyy kulkea oviaukosta kyljet edellä.

Paikassa oli kaksi kerrosta, joista kumpikaan ei erityisen suuri ja aivan tupaten täyteen ahdettu. Saimme pienen pöydän ja puoli neliötä tilaa, kaveri toi pöytään juustoja ja kysyi mitä saisi olla. Kuulemma ihmiset vaeltavat kaukaakin maistamaan ravintolan omaa kuuluisuutta, Tripel De Garrea. Sitähän me otimme, eikä tarvinut pettyä.

Nappasin google mapsista kuvan sisäänkäynnistä, se näkyy tuossa puodin oikealla puolella.

 

DeGarre

Tripel De Garre

 

Garrekuja

Sisäänkäynti puodin oikealta puolelta


Le Trappiste

Kuljimme sisään kun paikka aukesi ja ensimmäinen ajatus oli että siellä ei varmaankaan ole ilmastointia. Kun painostavan kostea ilma helteessä puskee sisään ilmastoimattomaan kellariin, tulee Suomalaisella ikävä pakkasta. Ravintola oli erittäin kaunis, ja hanasta löytyi erikoisuuksia joita ei muualta kylästä hanasta saa. Tunnelmallisempaa ravintolaa saa hakea, mutta suosittelen tulemaan illemmalla jos helteet ovat samaa luokkaa kuin tällä reissulla.

LeTrappiste


Muita sijainteja joissa kävimme, mutta kuvia tai tarinoitavaa ei juurikaan ole

‘t Brugs Beertje

Pieni paikka, jonka olutvalikoima on erittäin kattava. Suosittelen ehdottomasti käymään, sattui vain että paikka oli aina aivan täysi.

Bierbrasserie Cambrinus

Isompi ravintola josta saa myös maittavaa ruokaa. Syötiin leivät ja otettiin yksi olut. Ravintola sijaitsee niin lähellä keskusaukiota ja näkyvällä paikalla, joten siellä ei koskaan ole paljonkaan tilaa. Kuitenkin suosituimpia kohteita koko Bruggessa.

Ribs’n’Beer

All you can eat ribsejä pöytään tarjoiltuna, sisältäen yhden oluen. Olut noin neljä euroa siitä eteenpäin. Täältä kannattaa varata pöytä, sillä ribsit ovat hävytöntä herkkua ja kaikki tietävät sen. Saimme pöydän jollain tuurilla kun iso porukka jolle saamamme pöytä oli varattu, onnistuikin mahtumaan yhteen pöytärivistöön. Mitä tapahtui seuraavaksia ei dokumentoitu.

The Bottle Shop

Ilmeisesti kylän suosituin pullopuoti, noudimme parit brändilasit täältä matkatuliaisiksi.

 

Pari vinkkiä yhteenvetona:
  • Välttäkää keskusaukiolla ja kuuluisten nähtävyyksien välittömässä läheisyydessä olevia ravintoloita. Laatu voi olla hyvä, mutta hinnat on joskus jopa tuplat verrattuna jos kävelee 100metriä seuraavalle kadulle. Tämän meille kertoi jopa paikallinen De Kuppessa käydessämme.
  • Älkää maistako Ricardoa.
  • Jos lennätte Brysselin kautta ja teillä on kaupungissa aikaa ennen lentoja, käväiskää Moeder Lambic Fontainasissa. Siellä voi törmätä myös suomalaisiin, me tapasimme Tonnin Setelin.

Brysselissä

 

Kotiolutta Hyvinkäältä

Menneiden kuukausien aikana työpaikalla on tullut puheeksi oluen tekeminen ja sattui niinkin sopivasti, että erään työkaverini toinen puoliskokin harrastaa kotiolutta. Huhu Toveri-Ipasta kiiri Hyvinkäälle saakka ja pari pulloa tuotostamme lähetimme sinne maisteltavaksi. Kuuleman mukaan IPA upposi hyvin ja saimme vastapalvelukseksi kotipanimon tuotoksia Hyvinkäältä; Blonden ja Imperial stoutin. On aika ottaa oluet toverien syyniin!

Blonde

HyvinkääBlondeKullankeltainen olut valuu tuoppiin komeasti kuohuen. Lähes kirkasta, hieman hiivan tuomaa sameutta. Vaahto on valkoinen ja pysyvä. Aromissa ehkä eniten banaania, mitä on tullut vastaan – hennolla hiivaisuudella leikattuna. Banaanin alta on hankala poimia humalan aromeja. Maultaan olut on raikas, parhaimmillaan ehdottomasti kylmänä. Helppoa kesäjuotavaa. Vaikka mausta ei alkoholia löydykään, lämmittää juoma vielä pitkään – varmasti jokunen voltti eksynyt joukkoon.

Oikein hyvä kaunis ja raikas kesäjuoma, jonka runsas banaanisuus on sen ehdoton valtti.

BlondeHyvinkää


Imperial Stout

HyvinkääIStout

“Jumankauta on mustaa, ei vuoda yhtään valoa läpi!”

Tämä stoutti on väriltään mustempi kuin allekirjoittaneen vaatekaappi. Oluen pinnalle nousee nätti vaaleanruskea vaahto, joka jättää jopa hieman pitsiä lasinreunoille. Aromissa paahteisuutta, suklaista mallasta, sekä katkeraa humalaa. Suutuntamaltaan kermainen, maussa paljon tummapaahteista kahvia, joka loppua kohden muuttuu konvehtimaiseksi suklaaksi. Myös humalan katkero pilkistää loppumaussa. Tosi jees. Vaikka tämä onkin Imperial Stouttia, ei se kuitenkaan alkoholillaan lämmitä samaan tapaan kuin Blonde.

Maukas stoutti, jossa on maut kohdallaan. Ostaisin varmasti kaupastakin.

IStourHyvinkää


Näiden näytteiden pohjalta voi turvallisesti väittää, että mäskäysmela pysyy hyvin kädessä myös Hyvinkäällä päin. Molemmat oluet maittivat, suosikiksi näistä kahdesta nousi Imperial Stout. Jos Blonden maku olisi riittänyt tuoksun tasolle, olisi se puolestaan varmasti vienyt voiton. Kiitokset oluista, ehkä joskus toistekin! 😉

 


 

Craft Beer Helsinki 2016

Mitä tapahtuu, kun Oluttovereiden kotinurkilla järjestetään uusi pienpanimotapahtuma? Ei varmasti tarvitse kahta kertaa arvata, että sinnehän mennään! Valitsimme Craft Beer Helsinki vierailupäiväksemme torstain 30.6. ja uhmasimme googlen varoituksia “kaatavasta vesisateesta”. Paikalle päästyämme vesisadetta luvattiin edelleen, vaan keli oli mitä mainion; +23-25c lämpöä ja pientä cumulusta lukuunottamatta kirkasta.

crafbeercropattu

Saapuminen

Tapahtuma-alueelle saavuimme ihan hyvissä ajoin, noin klo 15:45 – alue oli vielä tähän aikaan silminnähden tyhjä, eikä jonoakaan vielä ollut kuin muutamien kymmenien ihmisten verran. Tästä järjestäjille seuraavaa kertaa varten kehitysehdoitus; jono virtasi alueelle hyväksymättömän hitaasti, vaikkei ihmisiä ollut vielä paikalla edes ruuhkaksi asti. Somea selaillessa ja jonon toimintaa paikanpäällä seuranneena voidaan todeta, ettei tahti ainakaan merkittävästi kiihtynyt iltaa myöten.

Tuoppiennouto ja oluenostosaldon latauspiste oli ilmeisesti kompaktiuden nimissä isketty saman katoksen alle heti portin eteen – tämä ei tuntunut toimivan käytännössä yhtä hyvin kuin paperilla. Tarjolla oli kahtaa erilaista (ja eri hintaista) tuoppia, joiden ominaisuuksista lähes jokainen jonottaja tahtoi keskutella henkilökunnan kanssa. Innovatiivinen erilliselle kortille ladattava arvo – jolla olutta pystyi kojuilta ostamaan – oli ideana hyvä, muttei kaikille kuitenkaan itsestäänselvyys ja täten hidasti sisäänvalumista.

Panimot

Kun via dolorosa – joka jonona tunnetaan – oli lusittu, avautui tapahtuma kojuineen ja 23 panimon edustuksineen. Tapahtumasta löytyivät edustettuina seuraavat panimot:

  • Atom Beers
  • Beer Hunter’s Panimo
  • Bidassoa Basque Brewery
  • BrewDog
  • Brouwerij de Molen
  • Browar Wąsosz
  • Cerveja LETRA
  • Founders Brewing Co.
  • Panimoyhtiö HIISI
  • Hopping Brewsters Beer Company
  • Humalove Brewing
  • La Quince Brewery
  • Lehe Pruulikoda
  • Maku Brewing
  • Malmgårdin Panimo
  • Olarin Panimo
  • Pyynikin Käsityöläispanimo
  • Radbrew
  • Ruosniemen Panimo
  • Sori Brewing
  • Stone Brewing
  • Tanker Brewery
  • Vallilan Panimo

Alue

Tapahtuma-alueen layout oli onnistunut; ruoka- ja juomakojut olivat loogisesti sijoiteltu ja niiden kapasiteetti tuntui riittävän vallan mainiosti – kertaakaan en joutunut jonottamaan olutta kuin korkeintaan 1-2 henkilön verran. Tuopinpesu- ja vesipisteetkin oli hajautettu pariin paikkaan, eikä niillekään tuntunut suurempaa jonoa syntyvän. Myös saniteettitiloja vaikutti olevan tarpeeksi. Jonoa tuntui syntyvän lähinnä vain pisteelle, jossa tapahtuman kortille pystyi lataamaan lisää arvoa – hyvä olut ilmeisesti ylitti ihmisten odotukset. Alue olisi voinut hyötyä ehkä muutamasta useammasta varjokatoksesta, sillä arska tykitti taivaalta kyllä täydellä teholla.

Yhteenveto

Tässä täytynee verrata hieman SOPP:iin, sillä tapahtumat ovat samalla paikalla ja lähes identtisiä. Ne eroavat toisistaan vain oikeastaan niin, että SOPP :ssa edustaa vain suomalaisia panimoita, kun taas CBH on kaikille avoin. Mukana oli muunmuassa panimoita Portugalista, Englannista, USA:ta, Virosta ja Puolasta. SOPP joutunee parantamaan jatkossa omaa ruokavalikoimaansa, sillä Craft Beer Helsinki oli tässä askeleen edellä. Ruokaa sai useammalta kojulta, ja suuria annoksia. Ei siis maailman kalleinta sipsi- ja nakkilautasta.

Muutamia tuntejahan siinä kansallisteatterin edustalla tuli istuskeltua, mitä mainioimmista oluista nautiskellen. Ristiinmaistelut mukaan laskettuna tuli varmasti lähemmäs kahtaakymmentä uutta juomaa maistettua. Kun katsettaan nosti tuopista ja vilkuili ympärille, huomasi alueella loppujen lopuksi olevan melkoinen määrä porukkaa. Suurimmalle osalle tuntui löytyvän istumapaikkakin ja ihmiset vaikuttivat olevan hyvillä tuulilla. Itse en päässyt todistamaan alkoholin ylilyöntejäkään, vaan porukka käyttäytyi ainakin meidän läheisyydessämme oikein mallikkaasti. Kaunis keli, kivat kaverit, kylmä kalja – ei jättänyt kylmäksi!

Mieleenpainuneita oluita:

Juha: Tanker / Van Moll – Animal Instinct

Joona: Wasosz / Humalove – Polska

Mikko: Radbrew – Ivy Mike

 

WeizenPortugal