Kurpitsa Ale

Hyvää halloweenia meiltä tovereilta!

Jo vuosia olemme ajatelleet käyttää kurpitsaa oluenteossa, ja vihdoin tuli aikaa ja tahtoa saada asiaa eteenpäin! Tämä etenkin Amerikassa suosittu sesonkiolut saa ominaisen makunsa siis kurpitsasta, jonka sadonkorjuu ajoittuu sopivasti syksyyn.

Tyylipohjana oluellemme on Amber Ale, jota olemme onnistuneesti aiemmin jo tehneet. Etenkin värinsä ja makeutensa ansiosta se sopii hyvin kurpitsan kanssa yhteen. Mark Pasquinellin artikkeli Beer & Brewing -lehdessä auttoi paljon reseptin viimeisissä silauksissa.

Mallaspohjaan halusimme makeaa keksimäisyyttä, joten hankimme hiukan hintavampaa Maris Otter -mallasta Britteinsaarilta.

Humalana käytimme tällä kertaa australialaista Summeria, jonka tulisi antaa melonisia ja aprikoosisia makuja sekä aromeja. Toiveena olisi, että trooppisempi raikas humaliointi keventäisi kokonaisuutta ja näin parantaisi juotavuutta.

Mausteina käytimme tuoretta inkivääriä, Ceylon -kanelitankoja sekä myskikurpitsaa. Yleensä kurpitsaoluissa käytetään maustesekoituksia, joihin kuuluu myös neilikkaa, muskottipähkinää, maustepippuria yms., mutta halusimme säilyttää tälkä kertaa oluemme vähemmän coktailimaisena.

Myskikurpitsaa pidetään maukkaampana kuin perinteisiä kynttiläkurpitsoja ja niissä pitäisi olla enemmän käymiskelpoisia sokereita. Paahdoin halkaistuja, sokeroituna ja siemenettöminä kurpitsoita 180 ºC uunissa n. 3 tuntia. Kurpitsojen jäähdyttyä pilkoin ne parin sentin kokoisiksi paloiksi, kaadoin paistoastian pohjalta sokeriliemen mukaan ja annoin olla jääkaapissa panopäivään asti.

Myskikurpitsaa jäähtymässä uunin jälkeen.

Maltaat:

2,6 kg Simpson’s Maris Otter (76%)

0,4 kg Viking Munich Light (12%)

0,1 kg Viking Caramel 50 (3%)

0,1 kg Viking Caramel 100 (3%)

0,2 kg Flaked Barley (6%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1 tl Kipsi

0,9 tl Kalsiumkloridi

0,3 tl Merisuola

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (90 min keittoaika):

1,4 kg myskikurpitsaa sokeriliemen kanssa, 90 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 60 min kohdalla

84 g inkivääriä pilkottuna, 15 min kohdalla

2 murskattua kanelitankoa, 15 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 10 min kohdalla

1,5 tl Irish Mossia kirkastamiseksi, 10 min kohdalla

Hiiva:

Mangrove Jack’s Empire Ale M15, 10 g


Panopäivä sujui suurimmalti osin ongelmitta. Vain pienen eräkoon ja suuren keittoon lisättävän massan sovittaminen Grainfatheriin niin, että kaikki pääsee vierteen pinnan alle porisemaan, tuotti hiukan päänvaivaa. Ongelma ratkesi hop spiderilla, muutamalla humalasukalla ja langanpätkällä. Vierre maistui makeammalle kuin normaalisti ja tuntui ainakin siltä että kurpitsa ja muut tulisivat erottumaan valmiissa tuotteessa. Oluemme lähti kuulemma porisemaan vain tunti pari käymisen virallisesti alettua, joten odotukset ovat korkealla.


Kurpistaoluemme kävi ongelmitta ja ehti kypsyä pullossa juuri sopivasti ennen halloweenjuhliamme, joihin sitä otimme tietenkin tarjolle. Olut oli menestys ja maistajien mielestä hyvää. Inkivääriä oli osan mielestä liian paljon. Tämä sai oluen muistuttamaan enemmän jouluolutta kuin kurpitsaolutta. Kurpitsa ei myöskään maistunut kovin voimakkaasti, mutta emme sitä oikeastaan odottaneetkaan. Mausteiden määrää voisimme vähän katsoa seuraavaan satsiin, mutta muuten omasta mielestänikin oluessa ei ollut moitittavaa.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kekri sadonkorjuuolut

Laitila on valmistanut tälle vuodelle sadonkorjuuta juhlistamaan maitokauppavahvuisen uutuuden: Kekrin.

Kekri on meripihkan värinen ja kirkas olut, joka luo päälleen kauniin vaahdon kuitenkin sen nopeasti kadottaen. Tuoksu tarjoaa lähinnä karamellimallasta ja oikein kevyttä humalaa josta ei ehdi saada juurikaan kiinni.

Maussa voi havaita katkeruutta ja maltaista makeutta, ensi huikalla maku yllättää positiivisesti mutta jo toinen huikka tuo esiin karvaan ja vähän mehumaisenkin tuntuman jossa karamelli dominoi olemuksellaan.

Olut on helposti juotavaa, mutta sadonkorjuuoluille epätyypilliseen tapaan melko kevyttä. Vahvempi runko olisi tehnyt ihmeitä sillä nyt olut ei paljoa tarjoa. Saunaoluena menettelee, mutta sadonkorjuuta juhlistaessani taidan hakea Saksalaisen vastineen.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 8/20

Maku 10/20

Suutuntuma 5/10

Kokonaisuus 22/40

Yhteensä 53/100


Hyvä nähdä että tätäkin sesonkia on Suomessa ruvettu tuomaan esille oluttarjonnassa, mutta vielä on tekemistä.

Toveri Kölnissä: Kölschin lähteillä

Hohenzollernin silta

Düsseldorfin jälkeen keväisellä Saksan reissullani matkustin Kölniin, hiukan suurempaan eteläiseen naapurikaupunkiin. Täällä juodaan kölschiä, alueen ylpeydenaihetta, jota löytyy kuin keskikaljaa Suomen lähikaupoista. Vanhan kaupungin alueella, Kölnin jättimäisen tuomiokirkon varjossa, tutustuin useaan paikalliseen baariin, panimokapakkaan sekä yhteen craft beer -baariin.

Tyyliltään kölsch on kevyt, raikas ja kirkas pintahiivaolut. Käytännössä se on pintahiivaversio lagerista. Nimisuojattuna sitä saa vain valmistaa Kölnin alueella omalla nimellään. Ilmeisesti Vakka-Suomen panimo oppi tämän kantapään kautta…

Pohjoisen naapurin altbieriin verrattuna olut on noin 10 senttiä halvempaa; 1,90€:llä saa kahden desin lasin juotavaksi. Oluttupakäytännöt ovat myös samanlaisia täällä, eli ravintolan lisäksi löytyy baarialue ja tuoppia tuodaan pöytään kunnes lasinalunen päätyy lasin päälle. Lasku lasketaan lasinaluseen merkityisä viivoista.


Herings Im Martinswinkel, Brauhaus Sion, Peters Brauhaus, Früh Am Dom, Craft beer corner coeln, Brauerei Pfaffen, Bierhaus en d’r Salzgass, Brauhaus Zum Prinzen, Biermuseum

Herings Im Martinswinkel (Fischmarkt 9)

Tämä meriteemainen ravintola sijaitsee yllättäen kalamarketin vieressä. Hintatasoltaan paikka on perustasoa, tarjolla ei ole omaa kölschiä, mutta muita löytyy muutama. Keittiön tuoksut miellyttävät salissa asti ja sisustus on hauskan merellinen.

Mühlen Köslch

“Tuoreena mallasmyllystä”

Kyseinen kölsch on aika pehmeä maultaan. Neutraali makeus ja helppo juotavuus esillä hyvin. Jälkimaku on vähän leipäienn ja imelä siirappinen maku tuntuu myös.

Brauhaus Sion (Unter Taschenmacher 5-7)

Valitettavasti laulava räyhäävä joukko vieraili ravintolan baarialueella samaan aikaan kanssamme. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja yrittivät selvitä.

Sion Kölsch

Tuoksultaan tämä kölssi muistuttaa lähiten lageria. Maku tuo pehmeyttä ja hedelmäistä makeutta sekä humalaa. Siirappinen suutuntuma siirtyy katkeraan puraisuun ja happamuuteen jälkimaussa. Kuiva ja katkera.

Peters Brauhaus (Mühlengasse 1)

Hienommasta päästä keskustan olutravintoloita, mutta se ei näy ainakaan oluen hinnassa. Tulee vähän mieleen hienon hotellin ala-aulassa juopottelu mieleen täällä juodessal.

Peters Kölsch

Väriltään heinänkeltainen ja kirkas. Pinnalle muodostuu kermainen runsas vaahtokerros. Teknisesti hyvin laadukas. Pehmeä keveä katkero tulee esille ensimmäisenä. Ehkä vähän turhan hillitty. Kaikkea kuin muissa löytyy, mutta jää hiukan vaisuksi. Tuntuu hiukan suolaisemmalta kuin muut.

Früh Am Dom (Am Hof 12-18)

Sokkeloinen suuri olutravintola, muistuttaa Uerigen vastaavaa Düsseldorfissa. Baarialue on uudistettu selvästi, muu ravintola paljon perinteisemmän näköinen.

Früh Kölsch

On yksi myydyimmistä kölsseistä? Join tätä maahantuotuna jo Suomen puolella. Väriltään olut on oljenkeltainen, kirkas ja runsaan valkoisen vaahdon omaava. Kokonaisuus kuin vähemmän metallinen ja makea Gaffel kölsch. Kevyt juotava ja helppo. Kuiva loppupuraisu ja öljyinen makea kerros suussa jää jälkeen.


Sion Kölsch, Peters Kölsch, Mühlen Köslch, Diebels Alt, Veedels – Wiess & Freigeist – Ikaros, Gaffel Kölsch, Pfaffen Kölsch, Päffgen Kölsch

Craft Beer Corner Coeln (Martinstraße 32)

Ainoa craft beer -baari, jossa kävin Kölnissä. Urbaani rento sisutus oli mukavaa vaihtelua tavernakierrokselle. Maistelulaudat, tap takeoverit ja useat tyylit tekevät täällä paluun.

Veedels – Wiess

Talon oma olut, ilmeisesti nuorta kölschiä. Runsaan vaahdon alla kuplii kevyen pihkaisen sävyinen, kirkas olut. Makea jalohumala tuoksuu eniten. Maultaan Veedels Wiess on neutraali ja pehmeä, pienellä katkeron alkupuraisulla. Makea, miellyttävä eikä hinnallakaan pilattu, kun omaa tarjoavat!

Freigeist – Ikaros

Kyseinen panimo on baarin tuttuja ja tämä olut tulikin suositeltuna. Kyseessä on vaahtoava weizenbock, jossa on samea tumman pihkainen sävy. Tuoksu on yllättävän neutraali, vähän sitrusta. Tyylille ominaista imelää makeutta on vähemmän ja happamuuttakin on, etenkin jälkimaussa. Edellämainituista syistä olut oli minulle ainakin helpompi ja keveämpi juotava kuin useat muut tyylin edustajat.

Brauerei Pfaffen (Heumarkt 62)

Hieno sijainti vanhakaupunkilaisen torin reunalla. Perinteinen sisustus on yksityiskohtainen ja hyvin lasinen.

Pfaffen Kölsch

Tämä kölssi muistuttaa eniten vehnäolutta maistamistani. Kultainen kirkas sävy on hyvin miellyttävän näköinen. Tuoksultaan olut on sitruksinen, hedelmäinen ja vähän katkera. Katkeruus iskee maussa ja pistävä, hapan sekä kuiva jälkimaku perässä. Pfaffenin olut on omanlaisensa, mutta vähän raskaampi.. oikein maukas silti!

Bierhaus en d’r Salzgass (Salzgasse 5-7)

Pfaffenin viereisellä sivukadulla sijaitseva perinteinen olutravintola vissiin jakaa historiaa naapurinsa kanssa, ainakin tarjoamansa kölssin suhteen. Ilmeisesti jotain sukukinaa. Ruoka näytti hyvältä, mutten sitä varten ollut tällä kertaa vierailemassa. Vessat eivät vetäneet…

Päffgen Kölsch

Olkinen kullankeltainen sävy peittyy hyvin runsaan valkoisen vaahdon alle. Maamainen jalohumala ja aika neutraali pehmeä aromi hyppäävät esiin. Tämä on hyvin helposti juotavaa olutta juuri sopivalla twistillä, lempparini.

Brauhaus Zum Prinzen (Alter Markt 20)

Monikerroksinen olutravintola vanhan marketin kupeessa. Siisti tunnelma, modernia ja vanhaa sekaisin. Urheilua pystyy seurata useasta tvstä, kuten useimmissa näistä tavernoista. Hyvin tilava paikka, muistuttaa myös hotellin alakerran baaria.

Gaffel Kölsch

Hyvin kirkas kullankeltainen olut jättää pinnalleen ohuen vaahtokerroksen kaataessa. Hiukan prosessoidun makuinen, imelällä taustaviballa. Hiukan katkeroa ja metallia maistuu myös. Helppo juotava toisaalta.

Biermuseum (Buttermarkt 39)

Biermuseum ei ollut samanlainen kölssiravintola kuin muut, enemmänkin tavallinen rokahtava baari. Tila oli kuitenkin omaperäinen ja oluet verrattain huokeita. Jos ei kölchiä tai alttia halua, täältä löytyy vähän muitakin tyylejä.

Diebels Alt

Tummanruskea sävy ja punainen taustahäive ovat miellyttävä väriyhdistelmä. Aromeina löytyy suklaata, karamellia, ruohoa ja tupakkaa. Maussa tuntuu tumma karamelli ja hiukan suklaata. Panimoravintoloiden tuotteisiin verrattuna ei ole samassa liigassa.


Ostin myös kaupasta paria kölssiä:

Gilden Kölsch

Aika yleinen kaikkialla, missä ei omaa kölschiä ole myynnissä. Kullankeltainen sävy, hyvä vaahto. Mainostavat että heidän oluensa on humalaisempi, ja olen kyllä samaa mieltä. Makea, kuiva, rungokas, humalainen katkerahkolla jälkimaulla. Suosittelen kokeilemaan jos pitää valita bulkkituotteista!

Reissdorf Kölsch

Löytyy vähän harvemmista paikoista kuin Gilden, mutta silti aika yleinen. Yleisempi kauppabisse. Reissdorf on katkera, hapan ja ohut. Teollinen halpa maku ei miellytä enkä ostaisi toiste.


Kölscheissä oli aika paljon makueroja, vaikka samanlaisella idealla ovatkin valmistettuja. Suosikikseni muodostui silti ehdottomasti Päffgenin Kölssi, joka sopi erityisesti omaan makuuni. Tietenkin ihmisillä on omat mielipiteensä, joten jos haluat löytää oman suosikkisi, ota kohteeksi Köln ja ala käymään olutravintoloita läpi!