Kesän Oluttapahtumat 2019

Kesä on jälleen takanapäin, tällä kertaa kerkesin käydä jopa neljässä oluttapahtumassa! Pienemmissä tapahtumissa vierailu auttoi avartamaan kuvaani kesäisestä oluttarjonnasta pääkaupunkiseudulla. Yleisesti ottaen sanoisin, että tänä vuonna kävelin pois tapahtumista tyytyväisempänä kuin aiemmin; valikoima oli verrattain monipuolista, pieniä panimoita oli kivasti esillä ja suurempia logistisia tai maksuongelmia ei ollut. Toisaalta ainainen henkilökohtainen harmini toistui useassa tapahtumassa, sillä olutlistat eivät aina pitäneet paikkaansa.

Craft Beer Helsinki 2019

Craft Beer Helsinki

4.-6.7. | Rautatientori | 36 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-6 €

Kesän olutmaistelut aloitti jälleen CBH, joka ei tänä vuonna toistanut jatkokeikkaansa Ullanlinnalla, joka oli itse asiassa mieleeni jopa enemmän kuin Rautatientorin festivaali. Vanhoja tuttuja löytyi paljon, Omnipollo, Tanker, Mikkeller, Ballast Point, Cool Head, Fat Lizard ja monet muut Suomen craft -aallolla ratsastavat isoimmat nimet olivat paikalla. Mielestäni uusille tuttavuuksille olisi voinut vähän enemmän antaa tilaa. Kaiken kaikkiaan tuttu ja turvallinen festari, jos on edellisinä vuosina käynyt.

Tärpit: Ballast Point – White Wine Barrel Aged Sour Wench, Cool Head/Brekeriet – Smoked Nectarines, Cervisiam – Shoryuken

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2019

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki

24.-27.7. | Kaisaniemen Puisto | 36 panimoa | maksukortti, 2dl 3,5-5 €

Tänä vuonna SOPP Helsinki oli siirtynyt Kaisaniemen puistoon ilmeisesti suuremman läänin perässä, vaikkakin emme tovereiden kesken kokeneet tilan olevan merkittävästi suurempi. Ehkä väkeä oli tällä kertaa enemmän? Kovat kesähelteet loivat meistä janoisen joukon, mutta telttakatokset olivat ajoittain sietämättömän kuumia täyden väkimäärän kanssa. Tapahtuma tuntui CBH:n verrattuna kotoisammalta, enemmän “suomalaiselta” toritapahtumalta, jossa oli kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä oluita tarjolla. Valikoiman suhteen erikoisempia erikoisuuksia olisi voinut olla enemmän. Juoma/lasinpesupisteitä oli myös mielestämme aivan liian harvassa, jonot kasvoivat aika pitkiksi aika ajoin.

Tärpit: Kanavan Panimo – Paljas Saari, Fiskarsin Panimo – Oak Barrel Aged Floridus, Bryggeri – Lentewit, Olutpaja – Keinuhevonen

Craft Beer Garden Festival 2019

Craft Beer Garden Festival

1.-3.8. | Korjaamo | 20 panimoa | lipuke, 1-1,5dl 4 €

Toisen kerran järjestetyssä Cool Headin ja Pienin oluttapahtumassa oli edellisvuoteen verrattuna enemmän tilaa, enemmän panimoita ja parempia oluita. Aikamoisesti oli siis laajennettu, vaikkakaan ei vielä SOPPin tai CBHn luvuissa olla. Henkilökohtaisesti tämä taisi olla suosikkitapahtumani tänä kesänä; harvinaisemmat panimot ja eri miljöö loivat virkistävän kokemuksen. Craft Beer Garden oli myös kaikista tapahtumista hienostuneimman, jopa hipstereimmän oloinen. Tämä näkyi myös juomien hinnoissa, mikä ei kuitenkaan järkyttävän paljon kalliimpaa muihin tapahtumiin verrattuna ollut. Paneelikeskustelu craft -oluen tulevaisuudesta oli myös hyvin mielenkiintoinen!

Tärpit: Cool Head – Cucumber Sour, Whiplash – Blue Ghost, Finback/Northern Monk – Second Wind, Stigbergets – Mandereen,

Ota Olut 2019

Ota Olut

30.-31.8. | Parkkipaikka Ravintola Fat Lizardin takana Otaniemessä | ~15 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-4 €

Tämä oli ensimmäinen kertani Ota Oluessa, harmi sinänsä koska tapahtuma hyvin rento ja hauska. 15 panimoa ei ole isojen tapahtumien tasolla, mutta niihin lukeutui muutama huipputiimi. Ota Olut oli myös ainoa festari, jossa taisimme tovereiden kesken ehtiä käydä kaikki haluamamme oluet kerralla läpi! Siinä mielessä hyvin mitoitettu. Valikoimaa olisi saanut olla vähän enemmän omasta mielestäni, mutta etenkin muita juomia kuin olutta (craftlonkeroa, feikkikuoharia..) oli kiitettävästi tarjolla.

Tärpit: Linden Brewery – Is It Me You’re Looking For?, Salama Brewery – Morphosis, Fat Lizard – Fat Lab 17: Hazelnut Coffee Brown Ale, Masis Brewery – Black As My Currant, Fat Lizard – Rose Saison, Moose On The Loose – Bock Me Amadeus, Paloaseman Panimo – Ryed On Time, Sori Brewing – Raspberry Punch, Olarin Panimo – Loota Kii, Ruosniemen Panimo – Betony, Etko Brewing – Grasshopper

Ensi vuonna haluan ainakin käydä samat paikat läpi jälleen, ehkäpä löytyy pari lisää!

Muutoksia ja lisää olutta vuonna 2019

Vuosi 2019 on alkanut tovereiden panoluolassa hitaanlaisesti; viime vuoden lopulla puristimme viimeisetkin mehumme niin hanojemme täyttämiseen kuin bloginkirjoituksiinkin. Nyt palaamme virkistynein silmin mäskäyskattiloidemme ääreen, uusin ideoin ja projektein!


Pipo ja tuoppi ovat palkintoja perintöprinsessuudesta.

Palautteesta oppiminen

Vuodenvaihteen molemmin puolin saimme paljon ulkopuolista palautetta oluistamme; tyhjensimme varastojamme tuttujen kanssa, kysyen heidän mielipiteitään ja osallistuimme Himabisse 2019 -kotiolutkilpailuun Grand Noelillamme ja kahvilla maustetulla Baltic Portterillamme.

Kaljaiset

Tarvitsimme tilaa uusille oluille, joten päätimme tarjota tutuille ja ystäville olutta palautetta vastaan. Ilta oli menestys niin varaston tyhjennyksen kuin palautteen määränkin suhteen! Osa palautteesta oli tasolla “hyvää oli, tätä lisää”, joten seuraavia kaljaisia varten suunnittelemme vähän johdattelevampia kysymyksiä saadaksemme rakentavampaa kritiikkiä. Toisaalta en ainakaan itse ole vieläkään ihan perillä yhden palautteenantajan kommenteista, joissa puhuttiin syntien sovituksesta ja maailmankaikkeuden tasapainon järkkymisestä…

Muun palautteen perusteella meidän tulee keskittyä enemmän siihen, mitä haluamme tehtävästä oluesta irti ja kuinka saamme sen selkeämmin esille. Kokonaisuudessaan näytämme olevan kuitenkin oikealla tiellä, mitä nyt ilmaista olutta saaviin kavereihin on luottamista.

Himabisse 2019

Tammikuussa osallistuimme kolmatta kertaa Himabisse -kotiolutkilpailuun, josta olemme saaneet arvokasta palautetta panoprosessimme ja reseptiemme kehittämisessä. Odotimme jälleen ideoita kehittääksemme toimintaamme, jota tietenkin tuli, mutta suurimpana yllätyksenä Grand Noel sijoittuikin raikkaiden sarjassa perintöprinsessaksi!

Emme odottaneet saavamme palkintoa, joten kiitospuheemme oli hyvin sekava ja lyhyt. Toivottavasti kiitollisuutemme ja tunnustuksen vuoksi parantunut motivaatio harrastustamme kohtaan paistoi silti läpi. Palautteen perusteella keskitymme Grand Noelin seuraavassa versiossa tiukempaan lämpötilakontrolliin, pienen makeuden ja rungon lisäämiseen sekä hunajan määrän ja roolin miettimiseen.

Baltic Porterimme oli omasta mielestämme todennäköisemmin voittamassa palkintoja, mutta olimme selkeästi liian puolueellisia emmekä huomanneet samoja asioita kuin tuomarit. Kahvin aromi oli kuulemma tullut hyvin läpi, mutta muuten olut vaikutti likaiselta ja ehkä väärinkäyneeltä. Totta puhuen meillä on ollut aina ongelma saada tummista vahvoista oluista oikean makuisia, joten pyrimme kahviporterin kakkosversiossa tekemään samalla reseptillä parempaa jälkeä ja katsoa mitä tapahtuu.


“Raikkaat” -kategorian perintöprinsessa.

Parantaminen vuonna 2019

Tänä vuonna palaamme vihdoin vanhojen suosikkiemme ja parhaiten onnistuneiden testierien pariin, kehittäen niitä yhä eteenpäin. Olemme saaneet myös useita pyyntöjä tuttavilta ja perheenjäseniltä liittyen tuleviin häihin ja saunailtoihin, joihin voisimme tehdä juotavaa. Näissä pyynnöissä pyrimme turvautumaan juuri vanhoihin toimiviin resepteihimme ja menetelmiin, jotta ei mitään katastrofia synny. Jälleen kerran on pakko sanoa, että motivaatiomme harrastusta kohtaan on parantunut ihmisten selkeän mielenkiinnon vuoksi.

Lämpötilakontrollia lähdemme parantamaan esimerkiksi asentamalla thermowellejä käymisastioihimme, jolloin saamme tarkempaa dataa muutoksista lämpötilassa käymisen aikana. Lisäksi käymiskaapin hankinta auttaa pitämään ainakin lagerit sopivassa käymisasteessa (koska muille ei ole aikaa/tilaa). Lisäksi yritämme saada maltaiden rouhinnan ja muutenkin koko prosessin tehokkuuden parantumaan entiseen malliinsa. Itse rouhiminen on ainakin hetkellisesti tuntunut laskevan kokonaistehokkuuttamme. Melkein ongelmaksi on myös muodostumassa vanhentuvat humalat, joten korvaamme uusissa resepteissä mahdollisuuksien mukaan vanhoja humalia tilalle, näin pitäen humalien määrän hallinnassa.

Todennäköisesti panohommat ja olutturismi tulevat olemaan jatkuvimmat julkaisunaiheet, mutta pyrimme aina jakamaan mielipiteitämme uusista mielenkiintoisista oluista joita vastaamme tulee.


Tulevat oluet

Vanhojen suosikkien lisäksi jatkamme uusien kokeilujen tekemistä ja olemmekin jo muutaman hyvän saaneet hanoihin ja pulloihin maisteltavaksi. Pitkään kypsytettävä quadruppel, chilillä ja suklaalla ryyditetty porteri, vadelmalla ja mustikalla maustetut kölssit ja ensimmäinen neipamme ovat jo listalta ruksattu pois, mutta tässä vähän esimakua tulevasta:

  • Lemondrop -humalalla ja sitruunalla ryyditetty LemonAle
  • Popcornilla ja basmatiriisillä pantu Hopcorn IPA
  • Neipamainen mallaspohja ja hapatus maltaalla uudessa Sour Alesssa
  • Klassisesta jäätelökolmikosta inspiroitunut Trio Stout
  • Lähes täysin savustetulla vehnämaltaalla pantu Grätzer
  • Lagerhiivalla käytetty APA, eli APL
  • lisäksi panostamme enemmän lagereiden tuotantoon nyt, kun kylmäsäilytystilamme ovat laajentuneet ja lagerointi helpottuu. SMASH -sarjamme ei myöskään näe loppua, vaan jatkamme uusien humalien ja maltaiden testaamista.

Quadruppelin mäskäys aluillaan.

Tuleva vuosi vaikuttaa meistä lupaavalta, jatkamme panotarinoilla ja olutarvioilla jälleen lähiaikoina. Kippis, kulaus ja hyvää vuoden jatkoa!


 

Kuusijuhla Porter

Rauhallista jouluaattoa kaikille! Tänään esittelemme toisen tämän vuoden jouluoluistamme, Kuusijuhla Porterin. Edellisvuosien tummat jouluoluemme ovat olleet pettymyksiä tai epäonnistumisia, joten panokset olivat normaalia korkeammalla saada jotain hyvää aikaan.

Lähtökohtana oli luoda verrattain kevyt, juotava, mutta maukas portteri, johon lisäsimme hiukan vaniljaa lisäulottuvuudeksi. Mallaspohja on mielestäni yhdistelmä vanhaa ja uutta portterityyliä; ennen vanhaan kaiken värin saattoi saada brown maltin avulla, kun taas nykyään mustat maltaat ovat pääasiallinen värinlähde. Halusimme saada olueeseen vähän tuota vanhaa tuntumaa, joten päädyimme tällä kertaa tällaiseen kokonaisuuteen.

Mustien maltaiden kylmäuuttaminen mäskäyksen sijasta ei mielestäni vaikuta väriin sen kummemmin, mutta se auttaa pehmentämään kyseisistä maltaista irtoavaa kitkeryyttä. Vedensäädössä otimme huomioon tummat maltaat lisäämällä kalkkia ja ruokasoodaa, jotka nostavat pHta.


Grand Noel v2, Kuusijuhla Porter

Maltaat:

2 kg Simpson’s Golden Promise (54%)

1 kg Simpson’s Brown Malt (27%)

0,5 kg Simpson’s Amber Malt (14%)

0,1 kg Simpson’s Chocolate Malt (3%), kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

0,1 kg Simpson’s Roasted Barley, kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

0,5 tl Kipsi

0,5 tl Kalsiumkloridi

0,6 tl Ruokasooda

0,5 tl Kalkki + 0,8 tl keittovaiheessa

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

~1,3 g/l Fuggles pellettejä, 60 min kohdalla

~0,8 g/l Willamette pellettejä, 60 min kohdalla

~0,6 g/l Fuggles pellettejä, 30 min kohdalla

~0,2 g/l Willamette pellettejä, 30 min kohdalla

Kylmäuutetut tummat maltaat, 5 min kohdalla

~17 g/l veteen liuotettua ruokosokeria, 0 minuutin kohdalla

Lisäsimme myös vaniljatangon käymisastiaan, kun pullotukseen oli 5 päivää aikaa. Uutimme vaniljaa rommissa kaksi viikkoa ennen lisäystä.

Hiiva:

White Labs WLP013 London Ale


Panopäivä ja itse asiassa koko oluentekoprosessi sujui ongelmitta. Lopputuloksena saimme pehmeän kahvisen, suklaisen ja paahteisen porterin, johon olisi osan tovereiden mielestä voinut lisätä enemmän vaniljaa ja voltteja. Omasta mielestäni Kuusijuhla on hyvin lähellä sitä, mitä siltä halusimmekin. Tähän jouluporteriin olemme tyytyväisiä, emmekä pettyneitä!


Toivotamme rauhallista ja maukasta joulunaikaa!


 

Grand Noel v2

Aaton aaton ratoksi paljastamme Grand Noelin toisen version reseptin! Ensivedokseen verrattuna käytimme ihan witbierhiivaa, joka valitettavasti puuttui aiemmin. Muut erot Noeleissa ovat pääasiassa mäskäystehokkuuden parantamiseksi. Outoa kyllä, lopputuloksena laskettu tehokkuus on vielä huonompi!

Tavoitteena oli saada tästä witimpi kuin alkuperäisestä, joka mielestäni onnistui. Seuraavaksi perustietoja Grand Noel v2:sen panemisesta.


Maltaat:

Grand Noel v1, Grand Noel v2

1,8 kg Vehnähiutaleita (41%)

1,8 kg Viking Organic Pilsner (41%)

0,4 kg Simpson’s Malted Oats (9%)

0,4 kg Ireks Munich 20 EBC (9%)

0,1 kg Kaurankuoria (0%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,2 tl Kipsi

1,1 tl Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45ºc / 20 min

65 ºc / 70 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

2,7 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 60 min kohdalla

3,5 g/l Tuoreen appelsiinin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Pomeranssin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Korianterinsiementä murskattuna, 15 min kohdalla

1,5 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 10 min kohdalla

17 g/l Appelsiininkukkahunajaa, 0 min kohdalla

3,5 g/l Tuoretta appelsiinia, kun pullotukseen on 5 päivää aikaa

Hiiva:

Mangrove Jack’s Belgian Wit M21, 10 g


Panopäivä sujui ongelmitta, vaikkakin mäskäystehokkuus oli valitettavan alhainen. Vehnäoluet ovat olleet riesanamme tehokkuusmielessä aina; kaurankuorien, mäskäysaikojen ja -lämpötilojen säätelemisen pitäisi auttaa tilannetta. Joku päivä vielä ratkaisemme tämän mysteerin.


Olutta vihdoin maistaessa kävi selkeäksi, että tämä uusi satsi Grand Noelia on paljon lähempänä witbier -oluttyyliä, jota alunperin haimmekin takaa. Versio 2 on sameampi, kermaisempi, paksumpi, mausteisempi ja muutenkin vähemmän pale ale kuin edeltäjänsä. Appelsiini ja hunaja tuntuvat kivasti taustalla ja oluessa on mukava rapsakka puraisu.


Taidamme osallistua Himabisseen taas tällä tänä vuonna, haluamme kuulla lisää palautetta Grand Noelista!


 

Zoller-Hof – Fidelis Hefe Hell

Zoller-Hof – Fidelis 5.1%

Zoller-Hofilta Alkoon saapunut sesonkibisse on Fidelis, jouluteemainen, hiivainen vehnäolut. Samean, heinäisen ja pihkaisen sävyisen oluen pinnalle muodostuu hetkeksi valkoista, kuplivaa vaahtoa. Tämän hetken jälkeen olut näyttää kovin hiilihapottomalta.

Tuoksultaan Zoller-Hofin jouluvehnä on metallinen ja vahvan vehnähiivainen eli banaaninen/neilikkainen. Lisäksi hapan sitrus tuntuu taustalla. Olut tuoksuu verrattain raikkaalta, mutta makea, “teollinen” ja vanha aromi taustalla häiritsee. Fidelis tuntuu myös vähän ohuelta.

Maultaan olut on pistelevä, hapan ja metallinen. Jäljellä olleet hiilihapot ovat maisteluun mennessä karanneet liikaa. Taustalla on karvautta, sitruksista happamuutta ja ohutta, makeaa vehnähiivaisuutta. Suutuntumaltaan olut on aika mauton. Hapan, karvas jälkimaku jää pistelemään kieltä hetkeksi. Oluen paksuus ja runko ovat ihan hyviä, mutta muuten on liikaa puutteita.

Olen tottunut saksalaisten oluiden saralla tietyntasoiseen tasalaatuisuuteen, mutta Fidelis menee mielestäni tämän riman alle. Maultaan se on aika mitäänsanomaton ja hiilihappojen puute häiritsee paljon.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 2/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 49/100

Hapottomuus on harmillista.


 

 

Hailuodon Panimo – Talvivehnä

Hailuodon Panimo – Talvivehnä 4.1%

Hailuodon luomupanimo tuottaa saksalaistyylisiä, tyylipuhtaita oluita. Talvivehnä on kevyehkö vehnäolut, jossa on tummia maltaita antamassa lisäluonnetta. Lasissa runsaan, likaisen, kermaisen ja voimakkaasti kuplivan vaahdon alle muodostuu sävyltään tumman mahonkinen ja punainen olut. Mielestäni talvioluiden joukossa tämä on yksi herkullisisimman näköisistä.

Talvivehnän tuoksu on täyteläinen, makea ja aika syvä näin kevyeksi olueksi. Maltillista vehnäistä banaania, karamellia, ruohoisuutta ja paahdetta löytyy. Aromimaailma on hienostunut, muttei kovin voimakas. Maultaan olut on vähän outo: paahteisuus tulee oudosti läpi, eikä mielestäni sekoitu hyvin muuhun olueeseen. Talvivehnä on pehmeä, hapan, hiukan sitruksinen, mutta tuoksun perusteella odotin vähän syvempää makua.

Suutuntumaltaan oluen maku tuntuu vähän tyssäävän, jättäen jälkeensä vain kitkerää happamuutta. Hailuodon Talvivehnä on aluksi lupaava, mutta tummat maltaat eivät mielestäni tee oluelle palveluksia.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 57/100

Tummat maltaat sekoittavat pakkaa.


 

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe 10%

Begialaisen d’Achouffen panimon talviolut, N’Ice Chouffe, on siirapilla, appelsiininkuorella ja timjamilla maustettu voimakas ale. Lasissa kirkkaan, syvän tummanpunaisen värisen oluen päälle muodostuu runsas luonnonvaalea vaahto, joka jättää jälkeensä kauniin pitsin.

Mausteinen, kristallisen luumuinen tuoksu sisältää myös sitrusta, timjamia ja hentoa alkoholisuutta. Kokonaisuus tuntuu aika raikkaalta, mutta makeus vähän huolettaa. Aika hyvä mielestäni tähän mennessä. Olutta maistaessani pelkoni tulevat hiukan toteen; kristallimallas on maussa voimakkaasti läsnä, antaen oluelle aika makean fiiliksen. Alkoholi on nyt tuntuvammin taustalla läsnä. Mausteiden käyttä keventää ja lisää luonnetta oluelle tervetulleesti.

Humalan käyttö on hillittyä, mutta mausteet luovat lakritsista, lääkemäistä makua, etenkin jälkimaussa. Suussa N’Ice lämmittää kivasti. Jälkimaussa tuntuu myös happamuutta ja makeutta. Runko on mielestäni oikein hyvä, mutta aggressiivinen makeus häiritsee turhan paljon.

Olen tutustunut panimon tunnetumpaan tuotteeseen, La Chouffeen, aiemmin, jonka vuoksi odotin ehkä suhteettoman paljon tältä oluelta. Ymmärrän, että tähän olueeseen on syydetty paljon ammattitaitoa ja intohimoa, mutta kokonaisuus kaipaisi mielestäni vähemmän makeutta. N’Ice voisi sopia hyvin vähän mausteisempien ja tukevampien jouluruokien kanssa.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 64/100

Hyvä, mutta liian makea.


 

Tornion Panimo – Joulu Porter

Tornion Panimo – Joulu Porter 5.2%

Tornion Panimon portteriperinnettä kunnioittaen markkinoille on tänä vuonna saapunut kauralla, pomeranssilla ja vaniljalla maustettu jouluolut. Joulu Porter on hyvin tumma, mutta kivan hapokkaan oloinen olut, jonka pinnalle muodostuu kylläinen, vaaleanruskea vaahto.

Tuoksultaan olut on verrattain neutraali; makea paahteisuus leikkautuu erikoisesti sitruksisen aromin ansiosta. Odottaisin juotavuuden olevan aika kiitettävä. Olut on maultaan mielestäni vähän ristiriitainen: pehmeä portteripohja peittyy kummallisen maustesekoituksen alle. Pomeranssi ja humalointi tuovat katkeruutta ja sitruksista hapokkuutta. Vanilja taas tuo makeutta mukaan pohjaan, jossa sitä on jo tarpeeksi. Kieltämättä juotavuus on mielestäni silti aika hyvässä kuosissa.

Pehmeä suutuntuma ohenee verrattain nopeasti olutta hörppiessä. Jälkimaussa tuntuu vähän lyhyttä paahteista makeutta. Kaiken kaikkiaan Tornion Joulu Porter on ihan hyvä jouluolut, vaikkakin vähän unohdettava. Jälkimaun hapan katkeruus on vähän luotaantyöntävää, mutta muuten olut on aika hyvää juotavaa ja on siinä luonnettakin.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 61/100

Keskitasoinen, mukiinmenevä jouluportteri.


 

Fiskars – Joulun Tähti

Fiskarsin Panimo – Joulun Tähti 5.5%

Fiskarsilta kauppoihin saapui tänä talveksi Joulun Tähti, kevyesti rukiinen maltainen lager. Lyhyen runsaan valkoisen vaahdon alle kätkeytyy sävyltään tumman punertava ja mahonkinen, kirkas ja hyvin hiilihapotettu olut.

Tuoksultaan Joulun Tähti on mausteisen ruohoinen, lagerhiivainen ja tarpeeksi maltainen. Taustalla tuntuu yrttinen, kukkainen ja mentholinen jalohumalan aromi. Olutta maistaessa sen voimakas maltainen tuntuma ja maku yllättivät. Rukiinen mausteisuus ja humalan yrttisyys leikkaavat mallasta hyvin, mutta kokonaisuus on mielestäni vähän turhan paksua. Suutuntumaltaan olut on jopa kermainen ajoittain ja jättää jälkimaussa jälkeensä katkeran, happaman marenkisuuden suuhun.

Fiskarsin Joulun Tähti on mielenkiintoinen joululaakeri, joka ei ole täysin omaan makuuni, mutta ei todellakaan ole huono lisä joulupöytään. Etenkin jos etsii lagerpohjaista, suomalaista joulujuotavaa.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 64/100

Persoonallinen.


 

 

Weltenburger Kloster – Winter-Traum

Weltenburger Kloster – Winter-Traum 5.4%

Baijerista on saapunut meille Suomeen asti Weltenburger Klosterin jouluinen unelma. Runsaan, valkoisen vaahdon alla kuplii voimakkaasti kirkas ja pihkan sävyinen lager. Tuoksultaan Winter-Traum tasapainoilee karhean humalaisuuden ja selkeän, karamellisen ja keksisen mallaspohjan kanssa, aika onnistuneesti.

Suussa olut on raikas ja helppo kokonaisuus; makea karamelli ja monimuotoisuutta tuova lämmin karvaus antavat tarpeeksi luonnetta oluelle, kuitenkaan häiritsemättä juotavuutta. Jälkimaussa on happamuutta ja katkeruutta, mutta myös siirappinen kerros jää kielelle.

Weltenburger Klosterin joululager on suositeltava, raikas ja maukas. Saksalaista selkeää laatua. Toisaalta ehkä vähän liian turvallinen myös.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 60/100

Hyvä saksalainen lager.