Grand Noel v2

Aaton aaton ratoksi paljastamme Grand Noelin toisen version reseptin! Ensivedokseen verrattuna käytimme ihan witbierhiivaa, joka valitettavasti puuttui aiemmin. Muut erot Noeleissa ovat pääasiassa mäskäystehokkuuden parantamiseksi. Outoa kyllä, lopputuloksena laskettu tehokkuus on vielä huonompi!

Tavoitteena oli saada tästä witimpi kuin alkuperäisestä, joka mielestäni onnistui. Seuraavaksi perustietoja Grand Noel v2:sen panemisesta.


Maltaat:

Grand Noel v1, Grand Noel v2

1,8 kg Vehnähiutaleita (41%)

1,8 kg Viking Organic Pilsner (41%)

0,4 kg Simpson’s Malted Oats (9%)

0,4 kg Ireks Munich 20 EBC (9%)

0,1 kg Kaurankuoria (0%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,2 tl Kipsi

1,1 tl Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45ºc / 20 min

65 ºc / 70 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

2,7 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 60 min kohdalla

3,5 g/l Tuoreen appelsiinin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Pomeranssin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Korianterinsiementä murskattuna, 15 min kohdalla

1,5 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 10 min kohdalla

17 g/l Appelsiininkukkahunajaa, 0 min kohdalla

3,5 g/l Tuoretta appelsiinia, kun pullotukseen on 5 päivää aikaa

Hiiva:

Mangrove Jack’s Belgian Wit M21, 10 g


Panopäivä sujui ongelmitta, vaikkakin mäskäystehokkuus oli valitettavan alhainen. Vehnäoluet ovat olleet riesanamme tehokkuusmielessä aina; kaurankuorien, mäskäysaikojen ja -lämpötilojen säätelemisen pitäisi auttaa tilannetta. Joku päivä vielä ratkaisemme tämän mysteerin.


Olutta vihdoin maistaessa kävi selkeäksi, että tämä uusi satsi Grand Noelia on paljon lähempänä witbier -oluttyyliä, jota alunperin haimmekin takaa. Versio 2 on sameampi, kermaisempi, paksumpi, mausteisempi ja muutenkin vähemmän pale ale kuin edeltäjänsä. Appelsiini ja hunaja tuntuvat kivasti taustalla ja oluessa on mukava rapsakka puraisu.


Taidamme osallistua Himabisseen taas tällä tänä vuonna, haluamme kuulla lisää palautetta Grand Noelista!


 

Grand Noel

Jälleen kerran maistelemme omia tuotoksiamme Olutkalenterin viimeisillä päivillä! Tänään on esittelyssä belgialaistyylinen vehnäolut, joka on tuunattu hiukan lämmittävämmäksi ja mausteisemmaksi, tuomaan tukea ja turvaa kylmään talveen.

Idea Grand Noeliin lähti syksyllä Budapestissa, Brasserie Henrin terassilla, josta tilasin pullon Hoegaardenin Grand Cruta. Olutta hörppiessäni tuli mieleen, voisimmeko tehdä jotain hiukan samanlaista, mutta jouluisemmalla ja pehmeällä teemalla? Olimme jo aiemmin kokeilleet tehdä witbieriä, mutta tällä kertaa päätimme tehdä sen kaikkien tyylin erikoispiirteiden mukaan: mallastamatonta vehnää runsaissa määrin, maustekimara mukana sekä oikea hiiva. Valitettavasti pienen väärinkäsityksen jälkeen käyttämään Safalen US-05 kuivaa alehiivaa, mikä ei kuitenkaan maailmanloppu ollut.

Keittoon heitettävien mausteiden mittailua.

Witbierin perinteisten mausteiden, korianterin siemenen ja pomeranssinkuoren lisäksi päädyimme lisäämään talvitunnelmaa appelsiininkuorella, kamomillateellä, hunajalla sekä appelsiinin lihalla sekundäärissä. Lisäksi alkoholin määrä on vähän normaalia kovempi, jotta voimme olutta pokkana kutsua talviseksi lämmittäjäksi.


Maltaat:

1,6 kg Brewferm Wheat Flakes (42%)

1,6 kg Viking Organic Pilsner (42%)

0,3 kg Simpson’s Malted Oats (8%)

0,3 kg Viking Organic Munich (8%)

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

3 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, keiton alkaessa.

1,5 g/l  Hallertau Saphir pellettejä, 10 min. ennen keiton loppua.

Appelsiininlihan valmistelua sekundääriin.

Extrat:

korianterin siementä, kevyesti murskattuna

pomeranssin kuorta

appelsiinin kuorta

kamomillateetä, valmistettu erikseen ja lisätty keiton lopussa

appelsiininkukkahunajaa, sulautettu kevyesti veteen ja lisätty keiton lopussa.

appelsiinin lihaa, pakkasesta sitruunahapon kautta sekundääriin.

Hiiva:

Fermentis Safale US-05, 10g

 

 

Panopäivä sujui ongelmitta, paitsi että unohdimme ottaa huomioon heikomman tehokkuuden prosessissa mallastamattoman vehnän vuoksi. Ensi satsiin tätä korjaamaan suunnittelemme kaurankuorien lisäämistä, 20 minuutin betaglukaanitaukoa 45 ºC:ssä sekä hitaampaa huuhtelua, jos mahdollista. Myös witbierhiivan lisäys on listalla.

Olut on mielestäni yksi onnistuneempia kokeilujamme, etenkin siinä mielessä millainen lopputulos on verrattuna suunniteltuun olueeseen. Grand Noel on yhtaikaa verrattain raikas, mutta silti aika monisyinen witbier. Pitänee tehdä useamminkin witbierejä, vaiva ei ollut normaalia suurempi, mutta tulokset ovat aika maukkaita!


Kippis!

 

Tuliaisia Liettuasta!

Perheenjäsenillä tuntuu jo olevan aika hyvin tiedossa että aina kun poikkeavat ulkomailla niin odotan kovasti josko tuliaisina olisi joitain paikallisia oluita, ja tällä kertaa Liettuanmatkalta mukaan tarttui paikallisen Raudonų Plytų- panimon tuotteitta joita toverit pääsivät sitten yhdessä maistelemaan.

Vasemmalta oikealle: Kellerbier, Ipa, Witbier ja Belgian dubbel

Pullojen tekstien ollessa pääasiassa liettuaksi, en ihan ollut kartalla että pulloissa on sakka vielä pohjalla ja ensimmäisen oluen kohdalla koin yllätyksen kun olut menikin lopussa aivan sameaksi. Tästä syystä ipan maistelu menikin aika puihin, noh tästä lisää alempana.

Ungurio kojos- Kellerbier (“ankeriaan jalat”)

Tovereiden mielestä kellerbier näytti vähän väljähtäneeltä ja vaahtoa ei syntynyt missään kohtaa kaatoa mikä oikeastaan vain tehosti mielikuvaa “peruslagerista”. Maultaan olut oli tosiaankin perustasoa: ainoa mitä tuli esille oli mallas ja sekin melko pienissä määrin. Suutuntumakin oli pettymys, hapotonta ja lievästi kirpsakkaa. Lieköhän olut kärsinyt matkalla kun näin oli mauton?

Bocmano Usai- Indian pale ale

Bocmano Usai- Indian pale ale (“Bosunin viikset”)

Ipa oli kaatovuorossa ensimmäisenä ja tämän kohdalla pääsi sitten sakka pahasti yllättämään. Oluen olisi tarkoitus olla kirkas ja tasaisen värinen. Tämä ei ollut. Oluen seassa lillui vaaleaa epäilyttävän näköistä sedimenttiä. Ulkonäköä kuvailtiin tovereiden keskuudessa muunmuuassa sanoilla: “hyi hel**tti”, “kuvottava” ja “likakaivo”. Sakan riivaama neste oli siis melko etovan näköistä ja vaati lievää suostuttelua että kaikki tätä maistoivat. Tuoksultaan tämäkin olut oli melko laimea pullossa kuvailluksi “amerikkalaistyyliseksi ipaksi” ja maussa oli havaittavissa mallasta ja suussa todella pitkään viipyvää katkeroa, mutta ei juurikaan mitään muuta.  Ei kyllä vaikuttanut jenkki-ipalta. Harmi, että kaato epäonnistui, sillä tästä olisi voinut saada enemmänkin irti.

Beganti Kopa- Witbier

Beganti Kopa- Witbier (“Juokseva dyyni”)

Witbier oli edeltäneiden maisteluiden jälkeen oikein positiivinen yllätys. Hieman valkoviiniä muistuttanut olut oli oikein juotavan näköinen: vaahtoa löytyi pinnasta ja lasin reunoja pitkin nousi tasaiseen tahtiin kuplia. Tuoksussa tämä olut oli kuitenkin vahvimmillaan, sillä eipä ole ennen tullut yhtä mausteista wittiä vastaan: inkivääriä, kardemummaa, korianteria… onko tämä oikeasti witbier? Suutuntuma oli kuiva ja erittäin raikas. Tätähän joisi mieluusti kesähelteillä terassilla. Ehdottomasti nelikon paras!

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel (“Tuntematon ranta”)

Taannoisella Bruggen reissulla tuli belgidubbeleita maistettua yksi sun toinenkin, mutta enpä ole aiemmin maistanut ei-belgialaista dubbelia. Alku ei vaikuttanut hyvältä: punertavanruskea, vaahdoton ja hieman läpikuultava olut toi lähinnä mieleen kolajuoman. Tuoksu kuitenkin paransi kokemusta: vahvasti lakritsaisia, kahvisia ja siirappisia aromeita kivassa sopusoinnussa. Edellä mainitut tuoksut siirtyivät mukana makuun ja saivat kaverikseen vielä paahteisuuden. Ikävä kyllä vahvoista mauista huolimatta oluen suutuntuma oli laiha ja hapokkuus vain tehosti kolamaisuutta. Ei tämä huonoa ollut, mutta ei kyllä kilpaile samassa kategoriassa flaamiserkkujensa kanssa.

Yleisesti oluet olivat kyllä juotavia, mutta eivät niin hyviä, että niitä jäisi kaipaamaan. Paitsi witbieriä – sitä voisi jopa useamman kerran ottaa maistaakseen.

Tämä pieni pintaraapaisu Liettuan olutskeneen ei vielä säväyttänyt, mutta kuuleman mukaan paikan päällä on pienpanimoita pilvin pimein. Ties vaikka joskus tulisi käytyä tarkistamassa, josko toinen Liettualainen haastaja nokittaisi Raudonų Plytų:n setit.