Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kellererbier

Laitila muisti taas Oluttovereita paketilla josta paljastui mm. nyt arvostelussa oleva Laitilan Kellererbier.

Nimensä olut on saanut Saksalaiselta Hubert Kellereriltä jonka Panimomestari Ville Vilen tapasi matkallaan vuonna 2018 etsiessään sopivaa Perle-humalalajiketta uuteen olueeseen. Herr Kellererin viljelemä humala osoittautui ensiluokkaiseksi ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas päätti nimetä uusimman yhden tuotantoerän oluensa Kellererbieriksi tämän ammattitaitoa kunnioittaekseen.

Ulkonäöltään olut on kullankeltaista ja vähän utuista. Valkoinen vaahto kruunaa tuopillisen ja pieni hapokkuus vain korostaa miellyttävää vaikutelmaa.

Tuoksussa on havaittavissa leipäistä mallasta sekä aromikasta, tuoretta ja runsasta humalaa. Perlen etsintäreissu tuotti siis hyvää tulosta. Oikein tyylille sopivaa.

Ensimmäinen huikka olutta jättää suun kuivaksi ja täyttää sen vahvalla leipäisen maltaan maulla. Jälkimaku on puhdas ja tuo pienen katkeron mukanaan. Jotenkin tuoksusta olisi voinut olettaa huomattavasti vahvempaa katkeroa, mutta hyvin tämäkin ajaa asiansa.

Suutuntuma on vahvan hapokas, ehkä vähän liiankin mutta humala ja mallas ovat sopivasti tätä tasapainottamassa.

Olut itsessään on perinteinen saksalainen Kellerbier. Helppoa ja raikasta juotavaa joka jättää suun sopivan kuivaksi. Kelpo olut kuumille kesäpäiville tai ihmeellisen lämpimälle keväälle. Joka tapauksessa olut olisi ehkä kaivannut hieman moniulotteisempaa humalointia jotta kokonaisuus olisi ollut yhtenäisempi.

Hassuna yhteensattumana Oluttoverit tekivät juuri arvostelunsa ohessa omaa Kellerbieriään jossa myös pääosassa on Perle-humalalajike. Aika näyttää mitä siitä tulee.


Ulkonäkö 9/10

Tuoksu 16/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 28/40

Yhteensä 73/100

Hyvä olut josta yksi huikka saa haluamaan toista.


 

Tuliaisia Liettuasta!

Perheenjäsenillä tuntuu jo olevan aika hyvin tiedossa että aina kun poikkeavat ulkomailla niin odotan kovasti josko tuliaisina olisi joitain paikallisia oluita, ja tällä kertaa Liettuanmatkalta mukaan tarttui paikallisen Raudonų Plytų- panimon tuotteitta joita toverit pääsivät sitten yhdessä maistelemaan.

Vasemmalta oikealle: Kellerbier, Ipa, Witbier ja Belgian dubbel

Pullojen tekstien ollessa pääasiassa liettuaksi, en ihan ollut kartalla että pulloissa on sakka vielä pohjalla ja ensimmäisen oluen kohdalla koin yllätyksen kun olut menikin lopussa aivan sameaksi. Tästä syystä ipan maistelu menikin aika puihin, noh tästä lisää alempana.

Ungurio kojos- Kellerbier (“ankeriaan jalat”)

Tovereiden mielestä kellerbier näytti vähän väljähtäneeltä ja vaahtoa ei syntynyt missään kohtaa kaatoa mikä oikeastaan vain tehosti mielikuvaa “peruslagerista”. Maultaan olut oli tosiaankin perustasoa: ainoa mitä tuli esille oli mallas ja sekin melko pienissä määrin. Suutuntumakin oli pettymys, hapotonta ja lievästi kirpsakkaa. Lieköhän olut kärsinyt matkalla kun näin oli mauton?

Bocmano Usai- Indian pale ale

Bocmano Usai- Indian pale ale (“Bosunin viikset”)

Ipa oli kaatovuorossa ensimmäisenä ja tämän kohdalla pääsi sitten sakka pahasti yllättämään. Oluen olisi tarkoitus olla kirkas ja tasaisen värinen. Tämä ei ollut. Oluen seassa lillui vaaleaa epäilyttävän näköistä sedimenttiä. Ulkonäköä kuvailtiin tovereiden keskuudessa muunmuuassa sanoilla: “hyi hel**tti”, “kuvottava” ja “likakaivo”. Sakan riivaama neste oli siis melko etovan näköistä ja vaati lievää suostuttelua että kaikki tätä maistoivat. Tuoksultaan tämäkin olut oli melko laimea pullossa kuvailluksi “amerikkalaistyyliseksi ipaksi” ja maussa oli havaittavissa mallasta ja suussa todella pitkään viipyvää katkeroa, mutta ei juurikaan mitään muuta.  Ei kyllä vaikuttanut jenkki-ipalta. Harmi, että kaato epäonnistui, sillä tästä olisi voinut saada enemmänkin irti.

Beganti Kopa- Witbier

Beganti Kopa- Witbier (“Juokseva dyyni”)

Witbier oli edeltäneiden maisteluiden jälkeen oikein positiivinen yllätys. Hieman valkoviiniä muistuttanut olut oli oikein juotavan näköinen: vaahtoa löytyi pinnasta ja lasin reunoja pitkin nousi tasaiseen tahtiin kuplia. Tuoksussa tämä olut oli kuitenkin vahvimmillaan, sillä eipä ole ennen tullut yhtä mausteista wittiä vastaan: inkivääriä, kardemummaa, korianteria… onko tämä oikeasti witbier? Suutuntuma oli kuiva ja erittäin raikas. Tätähän joisi mieluusti kesähelteillä terassilla. Ehdottomasti nelikon paras!

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel (“Tuntematon ranta”)

Taannoisella Bruggen reissulla tuli belgidubbeleita maistettua yksi sun toinenkin, mutta enpä ole aiemmin maistanut ei-belgialaista dubbelia. Alku ei vaikuttanut hyvältä: punertavanruskea, vaahdoton ja hieman läpikuultava olut toi lähinnä mieleen kolajuoman. Tuoksu kuitenkin paransi kokemusta: vahvasti lakritsaisia, kahvisia ja siirappisia aromeita kivassa sopusoinnussa. Edellä mainitut tuoksut siirtyivät mukana makuun ja saivat kaverikseen vielä paahteisuuden. Ikävä kyllä vahvoista mauista huolimatta oluen suutuntuma oli laiha ja hapokkuus vain tehosti kolamaisuutta. Ei tämä huonoa ollut, mutta ei kyllä kilpaile samassa kategoriassa flaamiserkkujensa kanssa.

Yleisesti oluet olivat kyllä juotavia, mutta eivät niin hyviä, että niitä jäisi kaipaamaan. Paitsi witbieriä – sitä voisi jopa useamman kerran ottaa maistaakseen.

Tämä pieni pintaraapaisu Liettuan olutskeneen ei vielä säväyttänyt, mutta kuuleman mukaan paikan päällä on pienpanimoita pilvin pimein. Ties vaikka joskus tulisi käytyä tarkistamassa, josko toinen Liettualainen haastaja nokittaisi Raudonų Plytų:n setit.