Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Red Ale

Viimeisenä Laitilan paketista testiin pääsee Kukko-sarjan uutuus: Kukko Red Ale

Laitilan uutuusolut on brittiläisillä humalilla humaloitu irkkutyylinen red ale, jossa väriä ja suutuntumaa tuomaan on käytetty mm paahdettua ohraa.

Ulkonäöltään olut on kirkasta, kuparinpunertavaa ja erittäin kevyellä vaahdolla viimeistelty.

Tuoksussa on havaittavissa hillittyä sitrusta, kuivattuja hedelmiä kuten taatelia ja luumua sekä makeaa, keskipaahteista mallasta.

Maku itsessään on hedelmäinen mutta ehkä hieman imelä. Jotenkin on fiilis että nykyisin karamellimaltaita käytetään ajatuksella “ehkä sittenkin vähän lisää” koska vastaan tulee jatkuvasti oluita joissa imelyys tunkee voimalla vastaan. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin helposti juotavaa ja kevyen oloista, mutta hörpyn jälkeen suuhun jää vähän karamellinen kerros.

Loppujen lopuksi Kukko Red Ale on kevyt ja helposti juotava janonsammuttaja, mutta ongelmana on että se lupailee mielenkiintoisia makuvivahteita, mutta ei täytä lupauksiaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteensä: 60/100

Kukko Red Ale on mielenkiintoinen lisä Laitilan oluisiin, mutta ei ihan muiden veroinen.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Helles 5%

Toisena oluena Laitilan maistelupaketista tulee arvosteltavaksi uusi versio Kukko Hellesistä.

Kukon Hellesiähän on saanut kaupoista jo kauan ennen uuden alkoholilain muutosta ja se on maistunut kansalle niinkin hyvin että Laitilan oluille epätyypilliseen tapaan (poislukien Lager ja Pils-oluet) sitä myydään jopa monipakkauksissa. Jopa länsinaapurimme ihastuivat Hellesiin siinä määrin että se sai ansaitusti tittelin Systembolagetin myydyimpänä pienpanimo-oluena. Nyt Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on tuonut tästä markkinoille uudistetun version, joka mukailee enemmän pienpanimo-oluille tyypillisempää nelosoluen tasoa.

Lasiin Kukko kaatuu kirkkaana ja vaalean pihkaisen värisenä. Vaahto on valkeaa ja jättää lasin reunoille pinnan aletessa oikein kivan pitsin.

Tuoksussa on vanhaa tuttua: vahvaa viljaisuutta ja leipäisyyttä. Oluttyylille tyypillinen makeus paistaa myös vähän läpi ja osalle tulee mieleen jopa vierremäinen aromi.

Maku on vahvan maltainen mutta silti miellyttävän pehmeä. Pieni katkeropiikki iskee loppumaussa mutta oluen hieman paksumpi suutuntuma nielaisee tämän nopeasti ja jättää jälkeensä makeaa mallasta.

Vaikka alkoholiprosentti on noussut uudistetussa Hellesissä vain 0,3% (vahvuus siis 5,0%), on uudistus oikein mainio. Vähän paksumpi runko tukee olutta kivasti ja tekee vanhasta hyvästä vieläkin paremman.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu 10/20

Maku 13/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 62/100

Uusi kukko sopii erinomaisesti vaikkapa terassiolueksi.


 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kellererbier

Laitila muisti taas Oluttovereita paketilla josta paljastui mm. nyt arvostelussa oleva Laitilan Kellererbier.

Nimensä olut on saanut Saksalaiselta Hubert Kellereriltä jonka Panimomestari Ville Vilen tapasi matkallaan vuonna 2018 etsiessään sopivaa Perle-humalalajiketta uuteen olueeseen. Herr Kellererin viljelemä humala osoittautui ensiluokkaiseksi ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas päätti nimetä uusimman yhden tuotantoerän oluensa Kellererbieriksi tämän ammattitaitoa kunnioittaekseen.

Ulkonäöltään olut on kullankeltaista ja vähän utuista. Valkoinen vaahto kruunaa tuopillisen ja pieni hapokkuus vain korostaa miellyttävää vaikutelmaa.

Tuoksussa on havaittavissa leipäistä mallasta sekä aromikasta, tuoretta ja runsasta humalaa. Perlen etsintäreissu tuotti siis hyvää tulosta. Oikein tyylille sopivaa.

Ensimmäinen huikka olutta jättää suun kuivaksi ja täyttää sen vahvalla leipäisen maltaan maulla. Jälkimaku on puhdas ja tuo pienen katkeron mukanaan. Jotenkin tuoksusta olisi voinut olettaa huomattavasti vahvempaa katkeroa, mutta hyvin tämäkin ajaa asiansa.

Suutuntuma on vahvan hapokas, ehkä vähän liiankin mutta humala ja mallas ovat sopivasti tätä tasapainottamassa.

Olut itsessään on perinteinen saksalainen Kellerbier. Helppoa ja raikasta juotavaa joka jättää suun sopivan kuivaksi. Kelpo olut kuumille kesäpäiville tai ihmeellisen lämpimälle keväälle. Joka tapauksessa olut olisi ehkä kaivannut hieman moniulotteisempaa humalointia jotta kokonaisuus olisi ollut yhtenäisempi.

Hassuna yhteensattumana Oluttoverit tekivät juuri arvostelunsa ohessa omaa Kellerbieriään jossa myös pääosassa on Perle-humalalajike. Aika näyttää mitä siitä tulee.


Ulkonäkö 9/10

Tuoksu 16/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 28/40

Yhteensä 73/100

Hyvä olut josta yksi huikka saa haluamaan toista.


 

Pyynikin – Citra California Lager

Pyynikin Citra California Lager 5%

Pyynikin Citra California Lager tuli paneelimme maisteltavaksi neljän muun panimon lähettämän oluen seurassa. Olut edustaa vähän harvinaisempaa oluttyyliä, hybridiä alen ja lagerin välillä. Käytännössä siis olut käy lagerhiivalla alehiivoille tutummassa lämpötilassa, jolloin muodostuu mielenkiintoisia makuvivahteita olueeseen.

Lasissa kirkkaan kultaisen oluen pinnalle muodostuu lyhyt valkoinen vaahto. Makea mallas ja tuore, lähes raa’anoloinen Citra -humala luovat oluelle vähän tunkkaisen, mutta ruohoisen ja tuoreen tuoksun. Olutta maistaessa tunkkaisuutta ei tunnu kuitenkaan yhtä paljoa ja siitä muodostuukin aika helposti juotava juoma.

Kokonaisuutena Citra California Lager ei kuitenkaan ole kovin säväyttävä, mutta tämä voi johtua myös oluttyylin valinnasta; tähän mennessä en ole maistanut selkeästi maukasta ja raikasta California Commonia ilman, että taustalla on kosteaa, hiukan tylsää vierremäisyyttä. Harmillisesti yksi suosikkihumalistammekin muuttuu tässä oluessa vähän geneeriseksi. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin juuri sopiva: tarpeeksi hiilihappoja, mallasrunkoa ja vähän puraisuakin löytyy.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 66/100

Pyynikin Citra California Lager on keskivertoa parempi kalja, mutta tuottaa pettymyksen mielikuvitoksettomuudellaan.


 

Pyynikin – Amarillo Pale Ale

Pyynikin Amarillo Pale Ale 5,3%

Pyynikin Amarillo Pale Ale oli panimon lähettämästä paketistamme ehkä kaunein, mutta olut todistaa hyvin sitä, ettei kaikki aina ole miltä näyttää.

Lasissa olut on ihanan tumman punainen, mikä ei välttämättä kuvassamme tule tarpeeksi esille. Vaahto oli valkoista ja säilyi juuri tarpeeksi aikaa. Kevyt ruohoisuus ja paahdettu maapähkinämäisyys tulevat heti esiin olutta haistaessa. Tuoksu on selkeä, mutta liian karamellinen, kokonaisuudessaan ei kovin säväyttävä. Amarilloa emme oikein tuoksussa havainneet.

Maultaan Amarillo Pale Ale on onneksi hiukan paahteinen ja pähkinäinen, sillä makea karamelli on aivan liian voimakkaana läsnä. Taustalla paksuhko maltainen runko muuttuu mielestämme liian vetiseksi, sillä olut on verratain kuiva ja Amarillo yksinään ei ole koskaan antanut tarpeeksi makua ja tuntumaa, jotta haluaisimme sitä enää uudestaan kokea ilman muita humalia mukana.

Olut on hyvä yritys, mutta yltiömakea lopputulos ei vakuuta.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 54/100

Amarillo Pale Ale on kaunis, mutta hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki humalat toimi parrasvaloissa.


 

Pyynikin – Galaxy Saison

Pyynikin Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin Galaxy Saison oli selvä suosikkimme panimolta saamastamme neljän oluen paketista; ollen viimeisenä paneelimme testissä huolestuimme jo paketin kokonaislaadusta.

Galaxy Saison kaatuu lasiin kauniina, kirkkaana heinän ja pihkan sävyjen sekoituksena. Pinnalle muodostuu runsas, kovasti kupliva vaahto. Kokonaisuus on hyvin janoa herättävä. Tuoksussa on edellä makea sitruksisuus ja mausteinen banaanin/neilikan tausta-aromi. Galaxy pääsee myös hyvin esille ja on selkeästi esillä.

Raikas pehmeys jatkui tuoksusta makuun, kun aloimme olutta hörppimään. Ainoa selkeä negatiivinen puoli oluessa on, että humalaa ja katkeroa voisi olla makuumme vähän lisää. Galaxy Saisonissa on voimaisuutta, vaahtoisuutta ja trooppista mehumaisuutta, jotka luovat suussa maukkaan, pehmeän, ja tarpeeksi säilyvän tunnelman.

Olemme aika varmoja, että ainakin yhdellä meistä on Pyynikin Galaxy Saison mökkilaiturilla tulevana kesänä!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 78/100

Galaxy Saison on helppo, maittava ja pehmeä saison, jossa Galaxy pääsee hienosti oikeuksiinsa.


 

Pyynikin – Winter Lager

Pyynikin Winter Lager 5%

Pyynikin talvinen “hento” savulager on mielestämme pistävämmin kuin hennosti savustettu, jopa muun oluen haitaksi. Saimme oluen maisteltvaksi panimon lähettämästä paketista, kippis vaan heille!

Lasissa olut on hiukan samea, lyhytvaahtoinen ja itse asiassa ulkonäöltään aika hyvin omenasiideriä muistuttava. Tuoksun ja maun osalta edellämainittu savuisuus peittää aika voimakkaasti kaikkea. Savuisuus itsessään ei ole huono asia, mutta silloin kun olemme siitä nauttineet, se on ollut pehmeämmin ja täyteläisemmin oluessa osana; tässä se tuntuu olevan pistävämpi ja jotenkin extrana itse oluen päällä.

Pienellä hapokkuudella ja savun poistamisella Pyynikin Winter Lager voisi olla mielestämme hyvä olut, mutta tällaisena se ei saa meiltä suurempia arvosanoja. Olut sentään uppoaa hyvin!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 13/40

Yhteispisteet: 40/100

Winter Lagerissa on lupaavia elementtejä, mutta ne eivät millään sulaudu yhteen.


 

St-Feuillien – Cuvée de Noël

Tämänpäiväisestä luukusta paljastuu Belgialaisen Brasserie St-Feuillien jouluinen Cuvée de Noël.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana, erittäin vaahtoisana ja iskee ilmoille hennon mausteisen tuulahduksen. Aromeita voi havaita ainakin neilikasta, aniksesta ja hiivasta.

Itsessään olut on perinteinen belgi. Vahva alkoholipitoisuus (9%) ja mallas dominoivat makua, edellämainittujen mausteiden ja hiivan tukiessa profiilia kivasti. Jostain pukkaa myös pieni lakritsinen fiilis jälkimakuun. Suutuntuma on pehmeä, aika hapokas ja alkoholipitoisuus jättää suun turraksi isomman huikan jälkeen.

Yleisesti olut on ihan kelpo, rauhallisesti nautittava yksilö. Ei ehkä oman lajinsa parhaimmistoa eikä välttämättä edes jouluolut sillä jotain tästä tuntuu puuttuvan. Ehkä mausteita olisi voinut lisätä avokätisemmin? En ehkä näkisi tätä ruokajuomana joulupöydässä ja jälkiruoaksikin ottaisin tämän sijaan ihan tavallisen Chimayn.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Yleisarvosana: 19/40

Yhteensä: 51/100


Aika lailla tavallinen Belgiolut joka on unohtanut jouluisuuden jonnekin matkan varrelle.

Mallaskosken – Winter Warmer Doppelbock

Joulu lähestyy, kelit kylmenevät ja hanki kasvaa. Loistavia syitä siis täyttää lasi hieman tummemmalla ja vahvemmalla oluella! Kehiin siis Mallaskosken Winter Warmer doppelbock.

 

 

Joulurauhais-hiljaisen sihahduksen saattelemana tuopin valtaa tumman ruskea, lähes musta, bocki. Tummuus on todella intensiivinen – olut ei vuoda lävitseen valoa, poislukien olutlasin muodosta juontuvan pienen pilkahduksen aivan lasin pohjalla; siellä Bockin väri liukuu tummasta vaaleanruskean kautta aina aavistuksen punertavaan karamelliin asti. Mukavan jouluinen visuaalinen vivahde, jos onnistuu oikeasta kulmasta lasiaan ihailemaan.

Oluen kaatovaiheessa olen haistavinani aavistuksen pienen piiskaisun alkoholia – eikä ihmekään, kun kyseessä on kuitenkin yli 7 -prosenttinen olut. Winter Warmer haalii päälleen hennon luonnonvaalean vaahdon, joka tuntuu viipyvän oluen pinnalla aina välipäiviin saakka – se ei siis hevillä katoa. Vaahto myös jättää lasinreunalle kevyen pienikuplaisen pitsin, joka kuitenkin vetäytyy hetken kuluttua takaisin lasiin.

Oluen tuoksu on paahteisen mallasvetoinen, mutta sen seasta löytyy myös muitakin vivahteita. Kahvinen, pähkinäinen ja aavistuksen lakritsimainen – olen myös poimivinani vivahduksen tuttua “navettaa”. Taustalta saattaa havaita pienen kuiskauksen humalan katkeroa. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja samettinen – oluen viipyilevän maun jälkeen suuhun jää tyylikkään hillitty humalan kuivuus. Makupuolelta olisi tuoksun perusteella odottanut hieman enemmän potkua. Alkoholi ei ole maussa läsnä lainkaan yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Olut on miellyttävän maltainen ja paahteinen, mutta samalla yllättävän kevyt. Näkisin tämän menevän oikein mainiosti ruokaoluena joulupöydässä laatikoiden ja kinkun painikkeena.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 68/100

Vahvasti joulupöydästä paikkansa ansaitseva doppelbock.


 

Zoller-Hof – Fidelis Hefe Hell

Zoller-Hof – Fidelis 5.1%

Zoller-Hofilta Alkoon saapunut sesonkibisse on Fidelis, jouluteemainen, hiivainen vehnäolut. Samean, heinäisen ja pihkaisen sävyisen oluen pinnalle muodostuu hetkeksi valkoista, kuplivaa vaahtoa. Tämän hetken jälkeen olut näyttää kovin hiilihapottomalta.

Tuoksultaan Zoller-Hofin jouluvehnä on metallinen ja vahvan vehnähiivainen eli banaaninen/neilikkainen. Lisäksi hapan sitrus tuntuu taustalla. Olut tuoksuu verrattain raikkaalta, mutta makea, “teollinen” ja vanha aromi taustalla häiritsee. Fidelis tuntuu myös vähän ohuelta.

Maultaan olut on pistelevä, hapan ja metallinen. Jäljellä olleet hiilihapot ovat maisteluun mennessä karanneet liikaa. Taustalla on karvautta, sitruksista happamuutta ja ohutta, makeaa vehnähiivaisuutta. Suutuntumaltaan olut on aika mauton. Hapan, karvas jälkimaku jää pistelemään kieltä hetkeksi. Oluen paksuus ja runko ovat ihan hyviä, mutta muuten on liikaa puutteita.

Olen tottunut saksalaisten oluiden saralla tietyntasoiseen tasalaatuisuuteen, mutta Fidelis menee mielestäni tämän riman alle. Maultaan se on aika mitäänsanomaton ja hiilihappojen puute häiritsee paljon.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 2/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 49/100

Hapottomuus on harmillista.