Oud Beersel – Oude Kriek Vieille

Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.

 

OudeKriekPanimo: Oud Beersel

Pullo: 0,375l

Tyyli: Lambic

ABV: 6,5%

 

Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.

Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?


Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.

Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.

Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.

Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.

 

Top Fuel – Hoplite Pale ale

Hoplite Varustelekan karavaanilta tuli hankituksi myös Top Fuelin panemaa muinaista raskaan jalkaväen sotilasta – hopliittia. Tämä on ensikosketukseni kyseisen panimon tuotteisiin – etiketti lupaa maltaisuutta ja havuista humalaa, nice.

Kellertävän oranssi olut, joka syöksee erittäin runsaan, paksun luonnonvalkean vaahdon, jonka pinnalle jää näyttävä vaahtokukka. Paksu vaahto suojaa oluen aromeita, mutta vihaisella nuuskimisella ja oikealla zenillä pystyy erottamaan mukavan pehmeän humalan tuulahduksen – havuisuutta ja nurmea.

Maussa on hyvin pehmeää maltaisuutta ja katkeroa, joka jättää suun mukavan kuivaksi. Olut pirskahtelee suussa kivasti – suutuntumaltaan tulee hieman mieleen belgialaiset hedelmäoluet, sillä Hopliitissa on hieman samankaltaista happamuutta/hapokkuutta.

Erittäin hyvää. Lohjalainen pyyhältää tällä suorituksella valokeilaan ja tulen todellakin tutkimaan panimon repertuaaria tarkemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.

 

 

Maku Brewing – Double IPA

Pullo houkutteli jo viikkoa aikaisemmin hyllyllä, mutta päädyin loppumetreillä toisiin ajatuksiin. Nyt se oli kuitenkin ostettava, osin muualta kuullun positiivisen palautteen perusteella.

Alkoholipitoisuus on villit 9,2%, ja odotukset ovat korkealla koska  Maku on tuottanut suhteellisen laadukkaita, mieleenpainuvia oluita aikaisemminkin. Maku IPA oli herkkua.

 

MakuDipaVaaleahko, hedelmäinen ja vahvasti katkerohumaoitu Double IPA on maultaan juhlaa humalanystäville. Tukeva mallasrunko pitää oluen kuitenkin tasapainoisena makuelämyksenä.

 

Vaahtoa löytyy maltillisesti, ja se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Reunoilla kuitenkin säilyy pienoinen vaahtorengas.

Tuoksu: Humalainen, havuinen, lämmin, hedelmäinen.

Maku: Öllissä on tuhtia maltaisuutta ja katkeraa humalaa. Harmi että aromipuoli jää ehkä katkeruuden varjoon.

Jälkimaussa kaiken katkeruuden keskeltä, läpi maistuu hento alkoholi.

Noh, onhan tämä hyvää, mutta voisiko se olla vähän enemmän?

 

MakuDipa2Tuomio:

Gaarela: “Hyvä IPA, mutta kaipaisi hieman reilummin aromia.”

Riissanen: “Menee top kolmoseen. Ostan varmasti uudelleen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amager Bryghus – Batch 1000 IPA, batch 1324

Monopolista tarttui kouraan Tanskalaista tilausvalikoimaa. Odotuksia oluelta ei juuri ollut, mutta ratebeerissa olevan kivan pisteytyksen vuoksi ratkesin maksamaan pullosta lähes seitsemän euroa. Eläköön.

Olut on saanut etiketin mukaan inspiraatiota jenkkiläisistä mehukkaista Indian Pale Aleista.

7 erilaista humalaa, yhtä mäskäysvaiheessa, kolmea sakkaa poistattaessa (whirlpool) ja kolmea kuivahumaloinnissa.

Vaahtoaa mukavasti, jättää pitsiä, väri pihkainen oranssi hentoa sameutta

Tuoksu yllättää välittömästi, ja ERITTÄIN humalapitoinen, kuin nuuhkisi humalavarastoamme. Ei jätä kylmäksi, tän on pakko olla hyvää.

Maku on maltaisen humalainen, hennon makea ja kuiva. Tahmeahko tekstuuri joka jättää pitkäksi aikaa tiedon itsestään.

 

Ehdoton valttikortti on jälkimaku. Katkeruus on keskitasoa, mutta olut jättää suun suorastaan kuplimaan.

Jos törmään tähän joskus terassilla, kokeilen ehdottomasti uudelleen.

Humalat: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi, Centennial. Vahvuudeltaan olut on 6,5%.

 

 

Stadin Panimo – Gasometer Grapefruit IPA

stadingasometer

Tänään tuoppiin kaatuu Stadin Panimon Gasometer – Greippi-ipa. Etiketti lupaa verigreipin kuorella maustettua, jenkkihumaloitua olutta – kuulostaa hyvältä. Alkoholia tästä löytyy 6,5 pinnaa. Useampia Stadin Panimon oluita nauttineena odotukset Gasometeria kohtaan ovat suht korkealla – onhan IPA kuitenkin eräs suosikki oluttyypeistäni ja humalista sitruksiset lajikkeet iskevät parhaiten.

Pian tuopista löytyy kirkas, kellertävä olut valkoisella vaahdolla. Ihan kivaltahan tuo näyttää, vaikka vaahto onkin niukan puoleinen. Oluen tuoksu on oikein mainio; makeaa maltaisuutta, sitruksista humalaa ja yllärinä – greippiä.

Maku puolestaan on valitettavana yllätyksenä vetinen. Ipalle tyypillistä humalapommia ei oikein löydy. Maun loppua kohden löytyy kuitenkin ihan kiitettävästi katkeroa ja greippikin maistuu. Onneksi maku paranee juotaessa ja oluen lämmettyä olen maistavinani myös vehnämallasta.

Ei tämä missään nimessä huono olut ole, mutta odotukseni olivat ehkä hieman korkealla. Eiköhän tätä tule toistamiseenkin maistettua.+

 

 

Tuomio:

Kelvollinen IPA, joka kaipaisi kuitenkin napakampaa humalointia.

 

 

Founders – KBS

KBSTänään tarttui kaupasta mukaan Foundersin Kentucky Breakfast stout, valintaan vaikutti suuresti tekemämme tutkimus netissä- olihan tämä olut saanut huikean hyviä arviointeja (mm 100/100 ratebeerissä). Pakkohan sitä on maistaa!

Olut kaatuu lasiin pikimustana ja sen pinnalle muodostuu runsas vaalean ruskea vaahto, joka jättää reilusti paksua pitsiä lasin reunoille. Kauniiltahan olut lasissa näyttää, eikä vuoda valoa läpi lainkaan, hiilihappokuplien vieriessä lasinreunaa pitkin pinnalle.

Stoutti tuoksuu oikein kivalta; voimakas tumma suklaa ja kylmä kahvi. Pidemmillä nuuhkaisuilla erottaa tammisen viskinkin tuoksun. Maku jatkaa samoilla linjoilla – erittäin voimakas, mutta pehmeä. Paahteista kahvia, suklaamallasta, sekä jälkimaussa vahva viskitynnyrin puraisu. Maku viipyy suussa pitkään ja olut lämmitää mukavasti matkallaan alas. Vaikka olut onkin 12,4% ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

 

Tuomio:

Mikko: Tästä juomastahan tulee känniin.

Juha: Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Joona: Tosi lämmittävä.