Mathildedal – Seppä 7%

Lähimmästä Alkosta lähti perjantaina mukaan Mathildedalin tuotantoa. Panimon tuotanto on meikäläiselle hieman tuntematonta, mutta paljon kehuja olin kuullut.

Olut on kypsytetty viskitynnyrin tammilastujen kera, vahvuutta on 7% ja  etiketissä makua kuvaillaan sanoilla “nokinen ja rouhea”.

Suositus tarjoilulämpötilaksi näyttäisi olevan 8-12C mutta itse nautiskelen tämän huoneenlämpöisenä. Parasta ennen 08/08/2018 joten pullo on myös suhteellisen tuore.

 

seppa

Alko kuvailee vaahtoa runsaaksi, mutta ei se nyt niin runsas ole. Kivalta näyttää, vähän kuin maitokahvi.

Tuoksussa on vahvaa paahteista mallasta, suklaata ja hentoa makeutta joka lienee peräisin lastuista. Kahvia? Nojoo eiköhän.

Maku on erittäin paahteinen, hienoista katkeruutta, vähän kuiva.  Voinee kuvata nokiseksikin. Rouheasta en tiedä. Vaniljaa on runsaasti, joka ei ole lempipiirteeni stoutissa mutta toimii tosi hyvin. Lämmittää kivasti.

seppa2

 

Erinomainen stoutti. Henkilökohtainen mieltymykseni on hieman toisenlainen, mutta ei tätä voi kuvailla kuin hyväksi. Suosittelisin kenelle tahansa. Suomesta löytyy paljon hyvää stouttia ja tämä menee omalle top5 listalleni.

Kaipaisi kaikesta huolimatta mielestäni runkoa, olisin odottanut ns. paksumpaa suutuntumaa.

PS. Kuka keksikin iskulauseen “Kylillä pantu” oli mielestäni nero. Nyt yksinkertainen slogani pulpahtaa mieleen aina kun joku mainitseekin Mathildedalin.

 

Thornbridge – Wild raven, black IPA

thornbridgewildraven

 

Thornbridgen Jaipur on yksi suosikkioluistani. Huomasin Alkon hyllyllä samalta panimolta toisenkin IPA:n, niin olihan tuo pakko kokeilla. Olut on vahvuudeltaan hyväksyttävät 6,6% ja ratebeeristä vakoiltuna se on saanut jopa korkeammat pointsit, kuin juuri ylistämäni Jaipur. Odotukset ovat hyvin korkealla, vaikka harvemmin Black IPAt yhtä lujaa iskevät kuin klassisemmat kalpeat versionsa.

Piikkisillan Villi Korppi kaatuu lasiin pikimustana, vuotaen valoa läpi hieman punertavana. Erittäin runsas ja paksu beige vaahto, jonka keskelle muodostuu kaunis vaahtokukka. Sekunin murto-osan jo pelotti, että vaahto puskisi tuopista ulos, vaikka vasta 3/4 pullosta oli kaadettuna – onneksi sillmä-käsi-koordinaatio pelaa vielä tässä kohtaa iltaa sen verran hyvin, että vahingoilta vältyttiin. Hetken hengailtuaan vaahto kutistuu, jättäen lasin reunalle kermaisen pitsin.

Tuoksu on alkuun IPA:ksi hyvinkin kesy. Pidemmän aikaa nuuhkittuna sieltä löytyykin yllättävä kirjo erilaisia elementtejä; havuisia ja hieman sitruksisia humalan aromeita, kylmää kahvia, paahteista ja makeaa mallasta – ehkä myös pieni vivahde trooppista hedelmää. Ei valitettavaa – suurena humalan ystävänä olisin toki ilahtunut voimakkaammasta aromista, mutta makuhan sen lopulta ratkaisee.

Maku alkaa voimakkaalla, melkein DIPAmaisella makealla maltaalla, joka liukuu nopeasti hedelmäisen twistin kautta pitkäkestoiseen aromin ja katkeron harmoniaan.  Olipas siinä suun täydeltä… Maultaan tämä on kovin voimakas – uskoisi helposti vahvemmaksikin olueksi. Maku kehittyy koko suussa vierailunsa aikana ja jättää pitkän jälkimaun: erittäin monivivahteinen olut. Teknisesti päihittänee Jaipurin, mutta henkilökohtaisista syistä näin en voi sanoa. 😉 Tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

 

Maku Brewing – Double IPA

Pullo houkutteli jo viikkoa aikaisemmin hyllyllä, mutta päädyin loppumetreillä toisiin ajatuksiin. Nyt se oli kuitenkin ostettava, osin muualta kuullun positiivisen palautteen perusteella.

Alkoholipitoisuus on villit 9,2%, ja odotukset ovat korkealla koska  Maku on tuottanut suhteellisen laadukkaita, mieleenpainuvia oluita aikaisemminkin. Maku IPA oli herkkua.

 

MakuDipaVaaleahko, hedelmäinen ja vahvasti katkerohumaoitu Double IPA on maultaan juhlaa humalanystäville. Tukeva mallasrunko pitää oluen kuitenkin tasapainoisena makuelämyksenä.

 

Vaahtoa löytyy maltillisesti, ja se katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Reunoilla kuitenkin säilyy pienoinen vaahtorengas.

Tuoksu: Humalainen, havuinen, lämmin, hedelmäinen.

Maku: Öllissä on tuhtia maltaisuutta ja katkeraa humalaa. Harmi että aromipuoli jää ehkä katkeruuden varjoon.

Jälkimaussa kaiken katkeruuden keskeltä, läpi maistuu hento alkoholi.

Noh, onhan tämä hyvää, mutta voisiko se olla vähän enemmän?

 

MakuDipa2Tuomio:

Gaarela: “Hyvä IPA, mutta kaipaisi hieman reilummin aromia.”

Riissanen: “Menee top kolmoseen. Ostan varmasti uudelleen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amager Bryghus – Batch 1000 IPA, batch 1324

Monopolista tarttui kouraan Tanskalaista tilausvalikoimaa. Odotuksia oluelta ei juuri ollut, mutta ratebeerissa olevan kivan pisteytyksen vuoksi ratkesin maksamaan pullosta lähes seitsemän euroa. Eläköön.

Olut on saanut etiketin mukaan inspiraatiota jenkkiläisistä mehukkaista Indian Pale Aleista.

7 erilaista humalaa, yhtä mäskäysvaiheessa, kolmea sakkaa poistattaessa (whirlpool) ja kolmea kuivahumaloinnissa.

Vaahtoaa mukavasti, jättää pitsiä, väri pihkainen oranssi hentoa sameutta

Tuoksu yllättää välittömästi, ja ERITTÄIN humalapitoinen, kuin nuuhkisi humalavarastoamme. Ei jätä kylmäksi, tän on pakko olla hyvää.

Maku on maltaisen humalainen, hennon makea ja kuiva. Tahmeahko tekstuuri joka jättää pitkäksi aikaa tiedon itsestään.

 

Ehdoton valttikortti on jälkimaku. Katkeruus on keskitasoa, mutta olut jättää suun suorastaan kuplimaan.

Jos törmään tähän joskus terassilla, kokeilen ehdottomasti uudelleen.

Humalat: Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi, Centennial. Vahvuudeltaan olut on 6,5%.

 

 

Stadin Panimo – Gasometer Grapefruit IPA

stadingasometer

Tänään tuoppiin kaatuu Stadin Panimon Gasometer – Greippi-ipa. Etiketti lupaa verigreipin kuorella maustettua, jenkkihumaloitua olutta – kuulostaa hyvältä. Alkoholia tästä löytyy 6,5 pinnaa. Useampia Stadin Panimon oluita nauttineena odotukset Gasometeria kohtaan ovat suht korkealla – onhan IPA kuitenkin eräs suosikki oluttyypeistäni ja humalista sitruksiset lajikkeet iskevät parhaiten.

Pian tuopista löytyy kirkas, kellertävä olut valkoisella vaahdolla. Ihan kivaltahan tuo näyttää, vaikka vaahto onkin niukan puoleinen. Oluen tuoksu on oikein mainio; makeaa maltaisuutta, sitruksista humalaa ja yllärinä – greippiä.

Maku puolestaan on valitettavana yllätyksenä vetinen. Ipalle tyypillistä humalapommia ei oikein löydy. Maun loppua kohden löytyy kuitenkin ihan kiitettävästi katkeroa ja greippikin maistuu. Onneksi maku paranee juotaessa ja oluen lämmettyä olen maistavinani myös vehnämallasta.

Ei tämä missään nimessä huono olut ole, mutta odotukseni olivat ehkä hieman korkealla. Eiköhän tätä tule toistamiseenkin maistettua.+

 

 

Tuomio:

Kelvollinen IPA, joka kaipaisi kuitenkin napakampaa humalointia.

 

 

Founders – KBS

KBSTänään tarttui kaupasta mukaan Foundersin Kentucky Breakfast stout, valintaan vaikutti suuresti tekemämme tutkimus netissä- olihan tämä olut saanut huikean hyviä arviointeja (mm 100/100 ratebeerissä). Pakkohan sitä on maistaa!

Olut kaatuu lasiin pikimustana ja sen pinnalle muodostuu runsas vaalean ruskea vaahto, joka jättää reilusti paksua pitsiä lasin reunoille. Kauniiltahan olut lasissa näyttää, eikä vuoda valoa läpi lainkaan, hiilihappokuplien vieriessä lasinreunaa pitkin pinnalle.

Stoutti tuoksuu oikein kivalta; voimakas tumma suklaa ja kylmä kahvi. Pidemmillä nuuhkaisuilla erottaa tammisen viskinkin tuoksun. Maku jatkaa samoilla linjoilla – erittäin voimakas, mutta pehmeä. Paahteista kahvia, suklaamallasta, sekä jälkimaussa vahva viskitynnyrin puraisu. Maku viipyy suussa pitkään ja olut lämmitää mukavasti matkallaan alas. Vaikka olut onkin 12,4% ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

 

Tuomio:

Mikko: Tästä juomastahan tulee känniin.

Juha: Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Joona: Tosi lämmittävä.

 

 

Kotimaiset bulkkilagerit sokkotestissä

Mikä olisikaan helatorstaina ollut mieltänostattavampaa, kuin haastaa vuosien varrella harjaantuneet makunystyrät oikein kunnon tulikasteeseen juomalla Suomalaisten lempijuomaa – kolmoskaljaa. Totta puhuen on usein käynyt mielessä, että pitäisi ottaa valikoima kotimaisia maitokaupan sankareita ja pistää ne koetukselle rinta rinnan ja nyt se tuli viimein tehtyä.

Valitsimme satunnaisesti itsellemme seitsemän entuudestaan täysin tuntematonta uutuutta

  • Karhu 4,6%
  • Koff 4,5%
  • Pirkka 4,5%
  • Sandels 4,7%
  • Lapin kulta 4,5%
  • Olvi 4,5%
  • Karjala 4,5%
Pahat pojat

Pahat pojat

Haastoimme toisemme tunnistamaan kaikki seitsemän hermoja kutkuttelevaa juomaa asiaankuuluvasti suoraan pahvimukista. Oluet kaadettiin numeroituihin mukeihin, ja ylös kirjattiin mitä kukin muki sisältää. Testin uhri on mukien sisällöstä täysin tietämätön ja hänen tuli arvata/tietää/valehdella tietävänsä mukissa oleva olut ja lopuksi valita sokkotestin suosikkinsa.

 

ROUND 1, Mikko

Rivi 1, Riissanen

Rivi 1, Mikko

Olut 1 – Sandels | Arvaus: Olvi

Olut 2 – Olvi | Arvaus: Pirkka

Olut 3 – Pirkka | Arvaus: Sandels

Kommentti: Pieni hedelmäinen tuoksu, yllättävän hyvää. Verrattuna kahteen edelliseen ensimmäinen tästä löytyi maku. Ei jälkikatkeruutta.

Olut 4 – Lapinkulta | Arvaus: Koff

Kommentti: Tuoksultaan hieman pistävämpi kuin aikaisempi. Jännä.

Olut 5 – Karhu | Arvaus: Karhu

Kommentti: Olkien kohautus ”en tiiä,  Karhu?”

Olut 6 – Karjala Arvaus: Karjala

Olut 7 – Koff | Arvaus: Lapinkulta

2/7 Oikein, suosikkiolut: 3

 

ROUND 2, Juha

Rivi 2, Gaarela

Rivi 2, Juha

Olut 1 – Koff | Arvaus: Karhu

Kommentti: Ihan salee lager. Hyvin mieto maku, jopa bulkkilaageriksi.

Olut 2 – Karjala | Arvaus: Olvi

Kommentti: Pistävä tuoksu, pehmeä maku. Alustava arvaus oli Sandels.

Olut 3 – Karhu | Arvaus: Sandels

Kommentti: Ei juurikaan tuoksua… Eikä juurikaan makua..

Olut 4 – Lapinkulta | Arvaus: Karjala

Kommentti: Hedelmäistä tuoksua. Pirkka? Eih. Maistuu aivan karjalalle.

Olut 5 – Sandels | Arvaus: Koff

Kommentti: Tuoksahtaa jopa humala vähän. Ei hitto ei näistä tunnista.

Olut 6 – Pirkka | Arvaus: Pirkka

Kommentti: Voimakas tuoksu, kukkainen, hedelmäinen. Oisko Pirkka?

Olut 7 – Olvi | Arvaus: Lapinkulta

Kommentti:Tuoksuu jopa mallas, oisko lapparia?

1/7 Oikein, suosikkiolut: 6

Yllättäen molemmat testiin osallistuneet valitsivat tietämättään suosikikseen Pirkan, vaikka meistä kumpikin vannoo Karhun nimeen saunailtojen virvokkeena.

Jälkihuomiona sanottakoon, että pahvimuki ei tunnu olevan paras vaihtoehto nautinta-astiaksi ja meidän olisi luultavasti viininmaistelu -tyyliin tullut sylkeä olut pois ja siemailla vettä välissä paletin puhdistamiseksi; sillä makuvivahteet, jotka meistä jokainen on kyseisissä oluissa aiemmin tunnistanut, sekoittuivat kaikki keskenään saman makuiseksi massaksi.

Ei ollut helppo tehtävä – ehkä teemme kontrollina toisen kierroksen myöhemmin. 😉