Kesän Oluttapahtumat 2019

Kesä on jälleen takanapäin, tällä kertaa kerkesin käydä jopa neljässä oluttapahtumassa! Pienemmissä tapahtumissa vierailu auttoi avartamaan kuvaani kesäisestä oluttarjonnasta pääkaupunkiseudulla. Yleisesti ottaen sanoisin, että tänä vuonna kävelin pois tapahtumista tyytyväisempänä kuin aiemmin; valikoima oli verrattain monipuolista, pieniä panimoita oli kivasti esillä ja suurempia logistisia tai maksuongelmia ei ollut. Toisaalta ainainen henkilökohtainen harmini toistui useassa tapahtumassa, sillä olutlistat eivät aina pitäneet paikkaansa.

Craft Beer Helsinki 2019

Craft Beer Helsinki

4.-6.7. | Rautatientori | 36 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-6 €

Kesän olutmaistelut aloitti jälleen CBH, joka ei tänä vuonna toistanut jatkokeikkaansa Ullanlinnalla, joka oli itse asiassa mieleeni jopa enemmän kuin Rautatientorin festivaali. Vanhoja tuttuja löytyi paljon, Omnipollo, Tanker, Mikkeller, Ballast Point, Cool Head, Fat Lizard ja monet muut Suomen craft -aallolla ratsastavat isoimmat nimet olivat paikalla. Mielestäni uusille tuttavuuksille olisi voinut vähän enemmän antaa tilaa. Kaiken kaikkiaan tuttu ja turvallinen festari, jos on edellisinä vuosina käynyt.

Tärpit: Ballast Point – White Wine Barrel Aged Sour Wench, Cool Head/Brekeriet – Smoked Nectarines, Cervisiam – Shoryuken

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2019

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki

24.-27.7. | Kaisaniemen Puisto | 36 panimoa | maksukortti, 2dl 3,5-5 €

Tänä vuonna SOPP Helsinki oli siirtynyt Kaisaniemen puistoon ilmeisesti suuremman läänin perässä, vaikkakin emme tovereiden kesken kokeneet tilan olevan merkittävästi suurempi. Ehkä väkeä oli tällä kertaa enemmän? Kovat kesähelteet loivat meistä janoisen joukon, mutta telttakatokset olivat ajoittain sietämättömän kuumia täyden väkimäärän kanssa. Tapahtuma tuntui CBH:n verrattuna kotoisammalta, enemmän “suomalaiselta” toritapahtumalta, jossa oli kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä oluita tarjolla. Valikoiman suhteen erikoisempia erikoisuuksia olisi voinut olla enemmän. Juoma/lasinpesupisteitä oli myös mielestämme aivan liian harvassa, jonot kasvoivat aika pitkiksi aika ajoin.

Tärpit: Kanavan Panimo – Paljas Saari, Fiskarsin Panimo – Oak Barrel Aged Floridus, Bryggeri – Lentewit, Olutpaja – Keinuhevonen

Craft Beer Garden Festival 2019

Craft Beer Garden Festival

1.-3.8. | Korjaamo | 20 panimoa | lipuke, 1-1,5dl 4 €

Toisen kerran järjestetyssä Cool Headin ja Pienin oluttapahtumassa oli edellisvuoteen verrattuna enemmän tilaa, enemmän panimoita ja parempia oluita. Aikamoisesti oli siis laajennettu, vaikkakaan ei vielä SOPPin tai CBHn luvuissa olla. Henkilökohtaisesti tämä taisi olla suosikkitapahtumani tänä kesänä; harvinaisemmat panimot ja eri miljöö loivat virkistävän kokemuksen. Craft Beer Garden oli myös kaikista tapahtumista hienostuneimman, jopa hipstereimmän oloinen. Tämä näkyi myös juomien hinnoissa, mikä ei kuitenkaan järkyttävän paljon kalliimpaa muihin tapahtumiin verrattuna ollut. Paneelikeskustelu craft -oluen tulevaisuudesta oli myös hyvin mielenkiintoinen!

Tärpit: Cool Head – Cucumber Sour, Whiplash – Blue Ghost, Finback/Northern Monk – Second Wind, Stigbergets – Mandereen,

Ota Olut 2019

Ota Olut

30.-31.8. | Parkkipaikka Ravintola Fat Lizardin takana Otaniemessä | ~15 panimoa | ladattava kortti, 1,5dl 3-4 €

Tämä oli ensimmäinen kertani Ota Oluessa, harmi sinänsä koska tapahtuma hyvin rento ja hauska. 15 panimoa ei ole isojen tapahtumien tasolla, mutta niihin lukeutui muutama huipputiimi. Ota Olut oli myös ainoa festari, jossa taisimme tovereiden kesken ehtiä käydä kaikki haluamamme oluet kerralla läpi! Siinä mielessä hyvin mitoitettu. Valikoimaa olisi saanut olla vähän enemmän omasta mielestäni, mutta etenkin muita juomia kuin olutta (craftlonkeroa, feikkikuoharia..) oli kiitettävästi tarjolla.

Tärpit: Linden Brewery – Is It Me You’re Looking For?, Salama Brewery – Morphosis, Fat Lizard – Fat Lab 17: Hazelnut Coffee Brown Ale, Masis Brewery – Black As My Currant, Fat Lizard – Rose Saison, Moose On The Loose – Bock Me Amadeus, Paloaseman Panimo – Ryed On Time, Sori Brewing – Raspberry Punch, Olarin Panimo – Loota Kii, Ruosniemen Panimo – Betony, Etko Brewing – Grasshopper

Ensi vuonna haluan ainakin käydä samat paikat läpi jälleen, ehkäpä löytyy pari lisää!

Muutoksia ja lisää olutta vuonna 2019

Vuosi 2019 on alkanut tovereiden panoluolassa hitaanlaisesti; viime vuoden lopulla puristimme viimeisetkin mehumme niin hanojemme täyttämiseen kuin bloginkirjoituksiinkin. Nyt palaamme virkistynein silmin mäskäyskattiloidemme ääreen, uusin ideoin ja projektein!


Pipo ja tuoppi ovat palkintoja perintöprinsessuudesta.

Palautteesta oppiminen

Vuodenvaihteen molemmin puolin saimme paljon ulkopuolista palautetta oluistamme; tyhjensimme varastojamme tuttujen kanssa, kysyen heidän mielipiteitään ja osallistuimme Himabisse 2019 -kotiolutkilpailuun Grand Noelillamme ja kahvilla maustetulla Baltic Portterillamme.

Kaljaiset

Tarvitsimme tilaa uusille oluille, joten päätimme tarjota tutuille ja ystäville olutta palautetta vastaan. Ilta oli menestys niin varaston tyhjennyksen kuin palautteen määränkin suhteen! Osa palautteesta oli tasolla “hyvää oli, tätä lisää”, joten seuraavia kaljaisia varten suunnittelemme vähän johdattelevampia kysymyksiä saadaksemme rakentavampaa kritiikkiä. Toisaalta en ainakaan itse ole vieläkään ihan perillä yhden palautteenantajan kommenteista, joissa puhuttiin syntien sovituksesta ja maailmankaikkeuden tasapainon järkkymisestä…

Muun palautteen perusteella meidän tulee keskittyä enemmän siihen, mitä haluamme tehtävästä oluesta irti ja kuinka saamme sen selkeämmin esille. Kokonaisuudessaan näytämme olevan kuitenkin oikealla tiellä, mitä nyt ilmaista olutta saaviin kavereihin on luottamista.

Himabisse 2019

Tammikuussa osallistuimme kolmatta kertaa Himabisse -kotiolutkilpailuun, josta olemme saaneet arvokasta palautetta panoprosessimme ja reseptiemme kehittämisessä. Odotimme jälleen ideoita kehittääksemme toimintaamme, jota tietenkin tuli, mutta suurimpana yllätyksenä Grand Noel sijoittuikin raikkaiden sarjassa perintöprinsessaksi!

Emme odottaneet saavamme palkintoa, joten kiitospuheemme oli hyvin sekava ja lyhyt. Toivottavasti kiitollisuutemme ja tunnustuksen vuoksi parantunut motivaatio harrastustamme kohtaan paistoi silti läpi. Palautteen perusteella keskitymme Grand Noelin seuraavassa versiossa tiukempaan lämpötilakontrolliin, pienen makeuden ja rungon lisäämiseen sekä hunajan määrän ja roolin miettimiseen.

Baltic Porterimme oli omasta mielestämme todennäköisemmin voittamassa palkintoja, mutta olimme selkeästi liian puolueellisia emmekä huomanneet samoja asioita kuin tuomarit. Kahvin aromi oli kuulemma tullut hyvin läpi, mutta muuten olut vaikutti likaiselta ja ehkä väärinkäyneeltä. Totta puhuen meillä on ollut aina ongelma saada tummista vahvoista oluista oikean makuisia, joten pyrimme kahviporterin kakkosversiossa tekemään samalla reseptillä parempaa jälkeä ja katsoa mitä tapahtuu.


“Raikkaat” -kategorian perintöprinsessa.

Parantaminen vuonna 2019

Tänä vuonna palaamme vihdoin vanhojen suosikkiemme ja parhaiten onnistuneiden testierien pariin, kehittäen niitä yhä eteenpäin. Olemme saaneet myös useita pyyntöjä tuttavilta ja perheenjäseniltä liittyen tuleviin häihin ja saunailtoihin, joihin voisimme tehdä juotavaa. Näissä pyynnöissä pyrimme turvautumaan juuri vanhoihin toimiviin resepteihimme ja menetelmiin, jotta ei mitään katastrofia synny. Jälleen kerran on pakko sanoa, että motivaatiomme harrastusta kohtaan on parantunut ihmisten selkeän mielenkiinnon vuoksi.

Lämpötilakontrollia lähdemme parantamaan esimerkiksi asentamalla thermowellejä käymisastioihimme, jolloin saamme tarkempaa dataa muutoksista lämpötilassa käymisen aikana. Lisäksi käymiskaapin hankinta auttaa pitämään ainakin lagerit sopivassa käymisasteessa (koska muille ei ole aikaa/tilaa). Lisäksi yritämme saada maltaiden rouhinnan ja muutenkin koko prosessin tehokkuuden parantumaan entiseen malliinsa. Itse rouhiminen on ainakin hetkellisesti tuntunut laskevan kokonaistehokkuuttamme. Melkein ongelmaksi on myös muodostumassa vanhentuvat humalat, joten korvaamme uusissa resepteissä mahdollisuuksien mukaan vanhoja humalia tilalle, näin pitäen humalien määrän hallinnassa.

Todennäköisesti panohommat ja olutturismi tulevat olemaan jatkuvimmat julkaisunaiheet, mutta pyrimme aina jakamaan mielipiteitämme uusista mielenkiintoisista oluista joita vastaamme tulee.


Tulevat oluet

Vanhojen suosikkien lisäksi jatkamme uusien kokeilujen tekemistä ja olemmekin jo muutaman hyvän saaneet hanoihin ja pulloihin maisteltavaksi. Pitkään kypsytettävä quadruppel, chilillä ja suklaalla ryyditetty porteri, vadelmalla ja mustikalla maustetut kölssit ja ensimmäinen neipamme ovat jo listalta ruksattu pois, mutta tässä vähän esimakua tulevasta:

  • Lemondrop -humalalla ja sitruunalla ryyditetty LemonAle
  • Popcornilla ja basmatiriisillä pantu Hopcorn IPA
  • Neipamainen mallaspohja ja hapatus maltaalla uudessa Sour Alesssa
  • Klassisesta jäätelökolmikosta inspiroitunut Trio Stout
  • Lähes täysin savustetulla vehnämaltaalla pantu Grätzer
  • Lagerhiivalla käytetty APA, eli APL
  • lisäksi panostamme enemmän lagereiden tuotantoon nyt, kun kylmäsäilytystilamme ovat laajentuneet ja lagerointi helpottuu. SMASH -sarjamme ei myöskään näe loppua, vaan jatkamme uusien humalien ja maltaiden testaamista.

Quadruppelin mäskäys aluillaan.

Tuleva vuosi vaikuttaa meistä lupaavalta, jatkamme panotarinoilla ja olutarvioilla jälleen lähiaikoina. Kippis, kulaus ja hyvää vuoden jatkoa!


 

St-Feuillien – Cuvée de Noël

Tämänpäiväisestä luukusta paljastuu Belgialaisen Brasserie St-Feuillien jouluinen Cuvée de Noël.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana, erittäin vaahtoisana ja iskee ilmoille hennon mausteisen tuulahduksen. Aromeita voi havaita ainakin neilikasta, aniksesta ja hiivasta.

Itsessään olut on perinteinen belgi. Vahva alkoholipitoisuus (9%) ja mallas dominoivat makua, edellämainittujen mausteiden ja hiivan tukiessa profiilia kivasti. Jostain pukkaa myös pieni lakritsinen fiilis jälkimakuun. Suutuntuma on pehmeä, aika hapokas ja alkoholipitoisuus jättää suun turraksi isomman huikan jälkeen.

Yleisesti olut on ihan kelpo, rauhallisesti nautittava yksilö. Ei ehkä oman lajinsa parhaimmistoa eikä välttämättä edes jouluolut sillä jotain tästä tuntuu puuttuvan. Ehkä mausteita olisi voinut lisätä avokätisemmin? En ehkä näkisi tätä ruokajuomana joulupöydässä ja jälkiruoaksikin ottaisin tämän sijaan ihan tavallisen Chimayn.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Yleisarvosana: 19/40

Yhteensä: 51/100


Aika lailla tavallinen Belgiolut joka on unohtanut jouluisuuden jonnekin matkan varrelle.

Mallaskosken – Winter Warmer Doppelbock

Joulu lähestyy, kelit kylmenevät ja hanki kasvaa. Loistavia syitä siis täyttää lasi hieman tummemmalla ja vahvemmalla oluella! Kehiin siis Mallaskosken Winter Warmer doppelbock.

 

 

Joulurauhais-hiljaisen sihahduksen saattelemana tuopin valtaa tumman ruskea, lähes musta, bocki. Tummuus on todella intensiivinen – olut ei vuoda lävitseen valoa, poislukien olutlasin muodosta juontuvan pienen pilkahduksen aivan lasin pohjalla; siellä Bockin väri liukuu tummasta vaaleanruskean kautta aina aavistuksen punertavaan karamelliin asti. Mukavan jouluinen visuaalinen vivahde, jos onnistuu oikeasta kulmasta lasiaan ihailemaan.

Oluen kaatovaiheessa olen haistavinani aavistuksen pienen piiskaisun alkoholia – eikä ihmekään, kun kyseessä on kuitenkin yli 7 -prosenttinen olut. Winter Warmer haalii päälleen hennon luonnonvaalean vaahdon, joka tuntuu viipyvän oluen pinnalla aina välipäiviin saakka – se ei siis hevillä katoa. Vaahto myös jättää lasinreunalle kevyen pienikuplaisen pitsin, joka kuitenkin vetäytyy hetken kuluttua takaisin lasiin.

Oluen tuoksu on paahteisen mallasvetoinen, mutta sen seasta löytyy myös muitakin vivahteita. Kahvinen, pähkinäinen ja aavistuksen lakritsimainen – olen myös poimivinani vivahduksen tuttua “navettaa”. Taustalta saattaa havaita pienen kuiskauksen humalan katkeroa. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja samettinen – oluen viipyilevän maun jälkeen suuhun jää tyylikkään hillitty humalan kuivuus. Makupuolelta olisi tuoksun perusteella odottanut hieman enemmän potkua. Alkoholi ei ole maussa läsnä lainkaan yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Olut on miellyttävän maltainen ja paahteinen, mutta samalla yllättävän kevyt. Näkisin tämän menevän oikein mainiosti ruokaoluena joulupöydässä laatikoiden ja kinkun painikkeena.

 


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 68/100

Vahvasti joulupöydästä paikkansa ansaitseva doppelbock.


 

Zoller-Hof – Fidelis Hefe Hell

Zoller-Hof – Fidelis 5.1%

Zoller-Hofilta Alkoon saapunut sesonkibisse on Fidelis, jouluteemainen, hiivainen vehnäolut. Samean, heinäisen ja pihkaisen sävyisen oluen pinnalle muodostuu hetkeksi valkoista, kuplivaa vaahtoa. Tämän hetken jälkeen olut näyttää kovin hiilihapottomalta.

Tuoksultaan Zoller-Hofin jouluvehnä on metallinen ja vahvan vehnähiivainen eli banaaninen/neilikkainen. Lisäksi hapan sitrus tuntuu taustalla. Olut tuoksuu verrattain raikkaalta, mutta makea, “teollinen” ja vanha aromi taustalla häiritsee. Fidelis tuntuu myös vähän ohuelta.

Maultaan olut on pistelevä, hapan ja metallinen. Jäljellä olleet hiilihapot ovat maisteluun mennessä karanneet liikaa. Taustalla on karvautta, sitruksista happamuutta ja ohutta, makeaa vehnähiivaisuutta. Suutuntumaltaan olut on aika mauton. Hapan, karvas jälkimaku jää pistelemään kieltä hetkeksi. Oluen paksuus ja runko ovat ihan hyviä, mutta muuten on liikaa puutteita.

Olen tottunut saksalaisten oluiden saralla tietyntasoiseen tasalaatuisuuteen, mutta Fidelis menee mielestäni tämän riman alle. Maultaan se on aika mitäänsanomaton ja hiilihappojen puute häiritsee paljon.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 2/10

Kokonaisuus: 20/40

Yhteispisteet: 49/100

Hapottomuus on harmillista.


 

 

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe

Brasserie d’Achouffe – N’Ice Chouffe 10%

Begialaisen d’Achouffen panimon talviolut, N’Ice Chouffe, on siirapilla, appelsiininkuorella ja timjamilla maustettu voimakas ale. Lasissa kirkkaan, syvän tummanpunaisen värisen oluen päälle muodostuu runsas luonnonvaalea vaahto, joka jättää jälkeensä kauniin pitsin.

Mausteinen, kristallisen luumuinen tuoksu sisältää myös sitrusta, timjamia ja hentoa alkoholisuutta. Kokonaisuus tuntuu aika raikkaalta, mutta makeus vähän huolettaa. Aika hyvä mielestäni tähän mennessä. Olutta maistaessani pelkoni tulevat hiukan toteen; kristallimallas on maussa voimakkaasti läsnä, antaen oluelle aika makean fiiliksen. Alkoholi on nyt tuntuvammin taustalla läsnä. Mausteiden käyttä keventää ja lisää luonnetta oluelle tervetulleesti.

Humalan käyttö on hillittyä, mutta mausteet luovat lakritsista, lääkemäistä makua, etenkin jälkimaussa. Suussa N’Ice lämmittää kivasti. Jälkimaussa tuntuu myös happamuutta ja makeutta. Runko on mielestäni oikein hyvä, mutta aggressiivinen makeus häiritsee turhan paljon.

Olen tutustunut panimon tunnetumpaan tuotteeseen, La Chouffeen, aiemmin, jonka vuoksi odotin ehkä suhteettoman paljon tältä oluelta. Ymmärrän, että tähän olueeseen on syydetty paljon ammattitaitoa ja intohimoa, mutta kokonaisuus kaipaisi mielestäni vähemmän makeutta. N’Ice voisi sopia hyvin vähän mausteisempien ja tukevampien jouluruokien kanssa.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 64/100

Hyvä, mutta liian makea.


 

Shepherd Neame – Christmas Ale

Joulu lähenee ja sitä odotellessa lasiin kaatuu Brittiläisen Shepherd Neamen Christmas ale.

Favershamista, Kentistä tulee tämänkertainen jouluolut ja nyt voi sanoa ettei etiketistä voi erehtyä. Alkon hyllyltä poimittuna pullo oikein huutaa jouluisuutta ja erottuu kaikista muista jouluoluista hyvinkin selvästi. Olut itsessään on kirkkaan tummanpunertavaa ja kaadettaessa jättää pinnalle kevyen vaahdon. Oikein kivan näköinen.

Tuoksu tarjoaa pääasiassa lähinnä karamellia ja sivussa vähän luumumaista aromia. Ei huono, mutta vähän jää jotain muutakin odottamaan.

Makua hallitsee vahvasti brittiläiseen tapaan karamellimallas. Olut ei kuitenkaan ole ylitsevuotavan makea kuten jotkut brittiläiset lajitoverinsa, vaan jopa yllättävänkin miedon makuinen. Piti oikein tarkastaa pullosta että olihan tämä varmasti se 7% olut joka mukaan tarttui. Olihan se, sillä jälkimaku kuivasi suun ja toi mukanaan vähän konjakkimaisen fiiliksen.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä pienellä alkoholin puraisulla.

Yleisesti voisin sanoa että olut ei hirveästi säväytä. Pelkkä karamellimaltaan maku ei nostata vettä kielelle eikä tuoksu hivele sieraimia. Nyt testattuna en ostaisi tätä jouluksi uudestaan, mutta miedon makuisten brittioluiden ystävät varmasti arvostavat tätä jouluvanukkaan ohella tai takan ääressä nautittuna.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 7/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Kokonaisuus 14/40

Yhteispisteet 44/100

Brittiolut jossa on joulua vain pullon etiketissä.


 

Tornion Panimo – Joulu Porter

Tornion Panimo – Joulu Porter 5.2%

Tornion Panimon portteriperinnettä kunnioittaen markkinoille on tänä vuonna saapunut kauralla, pomeranssilla ja vaniljalla maustettu jouluolut. Joulu Porter on hyvin tumma, mutta kivan hapokkaan oloinen olut, jonka pinnalle muodostuu kylläinen, vaaleanruskea vaahto.

Tuoksultaan olut on verrattain neutraali; makea paahteisuus leikkautuu erikoisesti sitruksisen aromin ansiosta. Odottaisin juotavuuden olevan aika kiitettävä. Olut on maultaan mielestäni vähän ristiriitainen: pehmeä portteripohja peittyy kummallisen maustesekoituksen alle. Pomeranssi ja humalointi tuovat katkeruutta ja sitruksista hapokkuutta. Vanilja taas tuo makeutta mukaan pohjaan, jossa sitä on jo tarpeeksi. Kieltämättä juotavuus on mielestäni silti aika hyvässä kuosissa.

Pehmeä suutuntuma ohenee verrattain nopeasti olutta hörppiessä. Jälkimaussa tuntuu vähän lyhyttä paahteista makeutta. Kaiken kaikkiaan Tornion Joulu Porter on ihan hyvä jouluolut, vaikkakin vähän unohdettava. Jälkimaun hapan katkeruus on vähän luotaantyöntävää, mutta muuten olut on aika hyvää juotavaa ja on siinä luonnettakin.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 61/100

Keskitasoinen, mukiinmenevä jouluportteri.


 

Fiskars – Joulun Tähti

Fiskarsin Panimo – Joulun Tähti 5.5%

Fiskarsilta kauppoihin saapui tänä talveksi Joulun Tähti, kevyesti rukiinen maltainen lager. Lyhyen runsaan valkoisen vaahdon alle kätkeytyy sävyltään tumman punertava ja mahonkinen, kirkas ja hyvin hiilihapotettu olut.

Tuoksultaan Joulun Tähti on mausteisen ruohoinen, lagerhiivainen ja tarpeeksi maltainen. Taustalla tuntuu yrttinen, kukkainen ja mentholinen jalohumalan aromi. Olutta maistaessa sen voimakas maltainen tuntuma ja maku yllättivät. Rukiinen mausteisuus ja humalan yrttisyys leikkaavat mallasta hyvin, mutta kokonaisuus on mielestäni vähän turhan paksua. Suutuntumaltaan olut on jopa kermainen ajoittain ja jättää jälkimaussa jälkeensä katkeran, happaman marenkisuuden suuhun.

Fiskarsin Joulun Tähti on mielenkiintoinen joululaakeri, joka ei ole täysin omaan makuuni, mutta ei todellakaan ole huono lisä joulupöytään. Etenkin jos etsii lagerpohjaista, suomalaista joulujuotavaa.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 64/100

Persoonallinen.


 

 

Weltenburger Kloster – Winter-Traum

Weltenburger Kloster – Winter-Traum 5.4%

Baijerista on saapunut meille Suomeen asti Weltenburger Klosterin jouluinen unelma. Runsaan, valkoisen vaahdon alla kuplii voimakkaasti kirkas ja pihkan sävyinen lager. Tuoksultaan Winter-Traum tasapainoilee karhean humalaisuuden ja selkeän, karamellisen ja keksisen mallaspohjan kanssa, aika onnistuneesti.

Suussa olut on raikas ja helppo kokonaisuus; makea karamelli ja monimuotoisuutta tuova lämmin karvaus antavat tarpeeksi luonnetta oluelle, kuitenkaan häiritsemättä juotavuutta. Jälkimaussa on happamuutta ja katkeruutta, mutta myös siirappinen kerros jää kielelle.

Weltenburger Klosterin joululager on suositeltava, raikas ja maukas. Saksalaista selkeää laatua. Toisaalta ehkä vähän liian turvallinen myös.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 29/40

Yhteispisteet: 60/100

Hyvä saksalainen lager.