Monopolista tarttui kouraan Tanskalaista tilausvalikoimaa. Odotuksia oluelta ei juuri ollut, mutta ratebeerissa olevan kivan pisteytyksen vuoksi ratkesin maksamaan pullosta lähes seitsemän euroa. Eläköön.
Olut on saanut etiketin mukaan inspiraatiota jenkkiläisistä mehukkaista Indian Pale Aleista.
7 erilaista humalaa, yhtä mäskäysvaiheessa, kolmea sakkaa poistattaessa (whirlpool) ja kolmea kuivahumaloinnissa.
Vaahtoaa mukavasti, jättää pitsiä, väri pihkainen oranssi hentoa sameutta
Tuoksu yllättää välittömästi, ja ERITTÄIN humalapitoinen, kuin nuuhkisi humalavarastoamme. Ei jätä kylmäksi, tän on pakko olla hyvää.
Maku on maltaisen humalainen, hennon makea ja kuiva. Tahmeahko tekstuuri joka jättää pitkäksi aikaa tiedon itsestään.
Ehdoton valttikortti on jälkimaku. Katkeruus on keskitasoa, mutta olut jättää suun suorastaan kuplimaan.
Jos törmään tähän joskus terassilla, kokeilen ehdottomasti uudelleen.
Huhtikuun alussa mäskäilimme Uuden Maailman tyyliin humaloidun IPA:mme. Todellisuudessa tämä on toinen kerta, kun IPAa yritämme tehdä, mutta ensimmäinen, jossa onnistuimme (Jollain opilla ensimmäinen yrityksemme epäonnistui kurjasti ja siitä tulikin maailman parasta simaa).
Humalapotkua tässä mallaspommissa antaa viisi jenkkiläistä:
Centennial
Citra
Cascade
Columbus
Amarillo
Olut on sameaa, väriltään ruskean oranssia. Vaahto on luonnonvalkoista, tiivistä ja jättää lasinreunoille kermaista pitsiä. Tuoksusta löytyy vahvaa humalaa, kevyttä sitruunaisuutta, sekä kirpeää ananasta. Maultaan tämä on hedelmäistä, havuista, sekä kovin katkeraa. Huikan otettua olut kuivattaa mukavasti kielen ja kitalaen. Kyllä tämä kelvollinen IPA on, vaikka oma kehu haisisikin – hienoa nähdä, että kehitystä edellisestä yrityksestämme on tapahtunut
Esittely: Omalaatuisella huumorilla ja mistään stressaamattomalla asenteella varustettu oluttoveri. Ekat kokemukseni sain erikoisoluista heti 18 vuotta täytettyäni kun sain muutaman alkon oluen maistettavaksi tavallisen suomalaisen lagerin ohella, sitä oppi heti tajuamaan että tämähän jopa maistuu joltain! Oluen tekeminen iski heti harrastuksena ja en pitäisi mahdottomana jopa työskennellä oluen parissa tulevaisuudessa. Oma panimo olisi aika kova juttu.
Lempiolut: Vakka-Suomen panimon Nokkospils!
Lempioluttyylit: Bitterit, Baltic porterit, Saksalaiset Dunkelit ja Tsekkiläiset pilsnerit.
Esittely: Pidän enemmän oluen juomisesta kuin sen tekemisestä. Paremmasta oluesta kiinnostuin käytyäni pari kertaa Helsinki Beer -festivaaleilla ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumassa. Oluesta saikin makuelämyksen. Mukana on myös hienoista kapinahenkisyyttä Suomalaista holhoamista vastaan, ja tahdon panoksellani niin pieni kuin se onkin, vaikuttaa siihen mitä oluesta ajatellaan.
Esittely: Parrakas köriläs, joka on maailmaa kohtaan katkerampi kuin bitter. Haluan kuvitella, että olen hyvällä – sarkasmin täyteisellä – huumorilla varustettu kaveri, joka harvoin jää hiljaiseksi. Tutustuttuani oluen panemiseen, yllätyin kuinka helppoa hommaa se on ja siitä, että se on myös hauskaa hommaa. Myös lopputuloksen laatu yllätti heti ensimmäisellä kerralla. Toivon mukaan homma jatkaa sujumistaan ja jonain päivänä on fasiliteetit tehdä olutta ihan aikuisten oikeasti kunnolla. Kyllä olutkulttuurille, ei holhoamiselle.
Lempioluet: Vaihtelee, päivitellään.
Lempioluttyyli: IPA ja muut voimakkaasti humaloidut alet
Tänään tuoppiin kaatuu Stadin Panimon Gasometer – Greippi-ipa. Etiketti lupaa verigreipin kuorella maustettua, jenkkihumaloitua olutta – kuulostaa hyvältä. Alkoholia tästä löytyy 6,5 pinnaa. Useampia Stadin Panimon oluita nauttineena odotukset Gasometeria kohtaan ovat suht korkealla – onhan IPA kuitenkin eräs suosikki oluttyypeistäni ja humalista sitruksiset lajikkeet iskevät parhaiten.
Pian tuopista löytyy kirkas, kellertävä olut valkoisella vaahdolla. Ihan kivaltahan tuo näyttää, vaikka vaahto onkin niukan puoleinen. Oluen tuoksu on oikein mainio; makeaa maltaisuutta, sitruksista humalaa ja yllärinä – greippiä.
Maku puolestaan on valitettavana yllätyksenä vetinen. Ipalle tyypillistä humalapommia ei oikein löydy. Maun loppua kohden löytyy kuitenkin ihan kiitettävästi katkeroa ja greippikin maistuu. Onneksi maku paranee juotaessa ja oluen lämmettyä olen maistavinani myös vehnämallasta.
Ei tämä missään nimessä huono olut ole, mutta odotukseni olivat ehkä hieman korkealla. Eiköhän tätä tule toistamiseenkin maistettua.+
Tuomio:
Kelvollinen IPA, joka kaipaisi kuitenkin napakampaa humalointia.
Tänään tarttui kaupasta mukaan Foundersin Kentucky Breakfast stout, valintaan vaikutti suuresti tekemämme tutkimus netissä- olihan tämä olut saanut huikean hyviä arviointeja (mm 100/100 ratebeerissä). Pakkohan sitä on maistaa!
Olut kaatuu lasiin pikimustana ja sen pinnalle muodostuu runsas vaalean ruskea vaahto, joka jättää reilusti paksua pitsiä lasin reunoille. Kauniiltahan olut lasissa näyttää, eikä vuoda valoa läpi lainkaan, hiilihappokuplien vieriessä lasinreunaa pitkin pinnalle.
Stoutti tuoksuu oikein kivalta; voimakas tumma suklaa ja kylmä kahvi. Pidemmillä nuuhkaisuilla erottaa tammisen viskinkin tuoksun. Maku jatkaa samoilla linjoilla – erittäin voimakas, mutta pehmeä. Paahteista kahvia, suklaamallasta, sekä jälkimaussa vahva viskitynnyrin puraisu. Maku viipyy suussa pitkään ja olut lämmitää mukavasti matkallaan alas. Vaikka olut onkin 12,4% ei alkoholi maistu lainkaan läpi.
Mikä olisikaan helatorstaina ollut mieltänostattavampaa, kuin haastaa vuosien varrella harjaantuneet makunystyrät oikein kunnon tulikasteeseen juomalla Suomalaisten lempijuomaa – kolmoskaljaa. Totta puhuen on usein käynyt mielessä, että pitäisi ottaa valikoima kotimaisia maitokaupan sankareita ja pistää ne koetukselle rinta rinnan ja nyt se tuli viimein tehtyä.
Valitsimme satunnaisesti itsellemme seitsemän entuudestaan täysin tuntematonta uutuutta
Karhu 4,6%
Koff 4,5%
Pirkka 4,5%
Sandels 4,7%
Lapin kulta 4,5%
Olvi 4,5%
Karjala 4,5%
Pahat pojat
Haastoimme toisemme tunnistamaan kaikki seitsemän hermoja kutkuttelevaa juomaa asiaankuuluvasti suoraan pahvimukista. Oluet kaadettiin numeroituihin mukeihin, ja ylös kirjattiin mitä kukin muki sisältää. Testin uhri on mukien sisällöstä täysin tietämätön ja hänen tuli arvata/tietää/valehdella tietävänsä mukissa oleva olut ja lopuksi valita sokkotestin suosikkinsa.
ROUND 1, Mikko
Rivi 1, Mikko
Olut 1 – Sandels | Arvaus: Olvi
Olut 2 – Olvi | Arvaus: Pirkka
Olut 3 – Pirkka | Arvaus: Sandels
Kommentti: Pieni hedelmäinen tuoksu, yllättävän hyvää. Verrattuna kahteen edelliseen ensimmäinen tästä löytyi maku. Ei jälkikatkeruutta.
Olut 4 – Lapinkulta | Arvaus: Koff
Kommentti: Tuoksultaan hieman pistävämpi kuin aikaisempi. Jännä.
Olut 5 – Karhu | Arvaus: Karhu
Kommentti: Olkien kohautus ”en tiiä, Karhu?”
Olut 6 – Karjala Arvaus: Karjala
Olut 7 – Koff | Arvaus: Lapinkulta
2/7 Oikein, suosikkiolut: 3
ROUND 2, Juha
Rivi 2, Juha
Olut 1 – Koff | Arvaus: Karhu
Kommentti: Ihan salee lager. Hyvin mieto maku, jopa bulkkilaageriksi.
Olut 2 – Karjala | Arvaus: Olvi
Kommentti: Pistävä tuoksu, pehmeä maku. Alustava arvaus oli Sandels.
Olut 3 – Karhu | Arvaus: Sandels
Kommentti: Ei juurikaan tuoksua… Eikä juurikaan makua..
Olut 4 – Lapinkulta | Arvaus: Karjala
Kommentti: Hedelmäistä tuoksua. Pirkka? Eih. Maistuu aivan karjalalle.
Olut 5 – Sandels | Arvaus: Koff
Kommentti: Tuoksahtaa jopa humala vähän. Ei hitto ei näistä tunnista.
Olut 6 – Pirkka | Arvaus: Pirkka
Kommentti: Voimakas tuoksu, kukkainen, hedelmäinen. Oisko Pirkka?
Olut 7 – Olvi | Arvaus: Lapinkulta
Kommentti:Tuoksuu jopa mallas, oisko lapparia?
1/7 Oikein, suosikkiolut: 6
Yllättäen molemmat testiin osallistuneet valitsivat tietämättään suosikikseen Pirkan, vaikka meistä kumpikin vannoo Karhun nimeen saunailtojen virvokkeena.
Jälkihuomiona sanottakoon, että pahvimuki ei tunnu olevan paras vaihtoehto nautinta-astiaksi ja meidän olisi luultavasti viininmaistelu -tyyliin tullut sylkeä olut pois ja siemailla vettä välissä paletin puhdistamiseksi; sillä makuvivahteet, jotka meistä jokainen on kyseisissä oluissa aiemmin tunnistanut, sekoittuivat kaikki keskenään saman makuiseksi massaksi.
Ei ollut helppo tehtävä – ehkä teemme kontrollina toisen kierroksen myöhemmin. 😉
Vappuaaton riennoista selvinneinä, palaavat toverit juurilleen kattilan ääreen. Tänään valmistetaan ensimmäistä kertaa Bitteriä.
Lähdettiin kokeilemaan tällaisella simppelillä reseptillä, joka syntyi hybridinä interwebsien syövereistä inspiraatiota ammentavien bitter-ohjeiden innoittamana.
Maltaat: 3,2kg Viking Organic Pale ale
0,3kg Viking crystal L150
0,4kg Maissihiutaleet
Mäskäys 70min 67c
Mäskäys sujui mukavasti ja lämpötila pysyi spekseissä tunnollisesti. Sivuhuomiona, että tämä on ensimmäinen kerta kun käytämme maissia keveyttämään (toivottavasti) oluen runkoa. Yllätyimme, kuinka voimakas tuoksu ja maku vierteeseen noinkin pienestä määrästä maissia irtosi. Katsellaan muutamien viikkojen päästä sitten miltä maistuu.
Humaliksi valikoitui pari perusbrittiä, jotka ovat tovereilla ensimmäistä kertaa testauksessa – tähän saakka ollaan ajettu lähinnä jenkkihumalilla.
Humalabaarimme
Porinaa, immersiolauhdutin ja ominaispaino!
Hiivana toimii Danstarin Nottingham Ale, hiivaus n. 25 -asteiseen ilmattuun vierteeseen.
Lopulta ominaispaino päätyi 1,070 :een. Tavaraa kertyi parisen litraa vähemmän kuin alunperin suunnittelimme (liekö keitossa haihtunut tai mäskäystehokkuus kussut), ja näin ABV tulee olemaan pykälän korkeampi kuin alunperin ajateltiin, mutta eipä tuo meitä masenna – päinvastoin! 😉
