St-Feuillien – Cuvée de Noël

Tämänpäiväisestä luukusta paljastuu Belgialaisen Brasserie St-Feuillien jouluinen Cuvée de Noël.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana, erittäin vaahtoisana ja iskee ilmoille hennon mausteisen tuulahduksen. Aromeita voi havaita ainakin neilikasta, aniksesta ja hiivasta.

Itsessään olut on perinteinen belgi. Vahva alkoholipitoisuus (9%) ja mallas dominoivat makua, edellämainittujen mausteiden ja hiivan tukiessa profiilia kivasti. Jostain pukkaa myös pieni lakritsinen fiilis jälkimakuun. Suutuntuma on pehmeä, aika hapokas ja alkoholipitoisuus jättää suun turraksi isomman huikan jälkeen.

Yleisesti olut on ihan kelpo, rauhallisesti nautittava yksilö. Ei ehkä oman lajinsa parhaimmistoa eikä välttämättä edes jouluolut sillä jotain tästä tuntuu puuttuvan. Ehkä mausteita olisi voinut lisätä avokätisemmin? En ehkä näkisi tätä ruokajuomana joulupöydässä ja jälkiruoaksikin ottaisin tämän sijaan ihan tavallisen Chimayn.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Yleisarvosana: 19/40

Yhteensä: 51/100


Aika lailla tavallinen Belgiolut joka on unohtanut jouluisuuden jonnekin matkan varrelle.

Shepherd Neame – Christmas Ale

Joulu lähenee ja sitä odotellessa lasiin kaatuu Brittiläisen Shepherd Neamen Christmas ale.

Favershamista, Kentistä tulee tämänkertainen jouluolut ja nyt voi sanoa ettei etiketistä voi erehtyä. Alkon hyllyltä poimittuna pullo oikein huutaa jouluisuutta ja erottuu kaikista muista jouluoluista hyvinkin selvästi. Olut itsessään on kirkkaan tummanpunertavaa ja kaadettaessa jättää pinnalle kevyen vaahdon. Oikein kivan näköinen.

Tuoksu tarjoaa pääasiassa lähinnä karamellia ja sivussa vähän luumumaista aromia. Ei huono, mutta vähän jää jotain muutakin odottamaan.

Makua hallitsee vahvasti brittiläiseen tapaan karamellimallas. Olut ei kuitenkaan ole ylitsevuotavan makea kuten jotkut brittiläiset lajitoverinsa, vaan jopa yllättävänkin miedon makuinen. Piti oikein tarkastaa pullosta että olihan tämä varmasti se 7% olut joka mukaan tarttui. Olihan se, sillä jälkimaku kuivasi suun ja toi mukanaan vähän konjakkimaisen fiiliksen.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä pienellä alkoholin puraisulla.

Yleisesti voisin sanoa että olut ei hirveästi säväytä. Pelkkä karamellimaltaan maku ei nostata vettä kielelle eikä tuoksu hivele sieraimia. Nyt testattuna en ostaisi tätä jouluksi uudestaan, mutta miedon makuisten brittioluiden ystävät varmasti arvostavat tätä jouluvanukkaan ohella tai takan ääressä nautittuna.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 7/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Kokonaisuus 14/40

Yhteispisteet 44/100

Brittiolut jossa on joulua vain pullon etiketissä.


 

Oma Panimo – Cheers from Suvela Pilsner

Konalan omasta armeijatarvikkeiden ylijäämäliikkeestä tarttui mukaan espoolaisen Oma Panimon Cheers from Suvela Pilsner. Tämä sopikin erinomaisesti sillä jotain raikasta kevään poikkeuksellisen lämpimään säähän jo kaipasikin.

Olut on väriltään kullankeltaista ja kaatovaiheessa saa päällensä kivan valkoisen vaahtokruunun. Tuoksu tarjoaa hyvää mallasta joka lisää sopivasti jo ennestäänkin kovaa janoa ja saa odotukset korkealle. Ensimmäinen huikka uppoaa nopeasti. Kyllä, raikasta on ja oikein hyvän makuistakin. Vähän on vähänlaisesti katkeroa pilsneriksi, mutta ei se lopputulosta erityisesti häiritse.

Maukasta olutta kuumalle päivälle. Kyllä tätä lasiinsa toistekin ottaa.

Kippistä Espoolaisille!

Amager Bryghus – Todd The Axe Man

Arvostelussa tällä kertaa Tanskalaisen Amager Bryghusin Todd The Axe Man.

Tanskalaiset ovat taas vauhdissa, ja siinä ohessa tekevät aika maittavia oluita. Todd The Axe Man on tuplasti kuivahumaloitu, 6,5% india pale ale.

Ulkonäöltään tämä olut on vaalean pihkan värinen, melko samea ja omaa kaatamisen jälkeen kevyen pitsisen vaahdon, joka kuitenkin pian katoaa kokonaan.

Tuoksussa on havaittavissa vahvaa sitruksista humalaa, humalaa ja lisää humalaa. Huhhuh, eipä jää epäselväksi mikä ainesosa on oluen polttoaineena.

Maku tarjoaa tukevaa mallaspohjaa jolle rakentuu todella katkera, ruohoinen, sitruksinen ja lievästi hapan maku joka kokonaisuutena jää suuhun kuitenkin yllättävän lyhyeksi ajaksi.

Suutuntuma on hapokas, kuiva ja silti tukeva.

Kokonaisuutena olut on erinoimainen. Maku tuntuu suussa vahvasti, mutta vain sen aikaa että tekee taas mieli kohta ottaa uusi huikka. Vahvuudestaan ja katkeruudestaan huolimatta olut on raikas ja erinomainen janonsammuttaja. Tätä tarttuu mukaan seuraavallakin kerralla kun tulee etelänaapurissa käytyä. Tätä kun ei Suomesta saa.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 36/40

Yhteensä: 85/100


Tanskalaiset, nuo pohjoismaiden alkoholistit, osaavat näemmä myös panna.

Fuller’s 170th anniversary celebration ale

Fuller’sin maineikas Brittipanimo täytti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 170 vuotta, ja tätä merkkipäivää juhlistamaan yhtiö pani British Strong Ale-tyylisen Fuller’s 170th anniversary celebration alen joka nyt on päätynyt lasiini arvioitavaksi.

170th anniversary ale on pullokypsytetty olut johon on lisätty keiton loppuvaiheessa sitruunankuorta tehostamaan panimon kuuluisan hiivan aromeita. Hankin pullollisen tätä olutta joskus reilu vuosi takaperin arkadian alkosta ja se onkin kypsynyt hiljalleen kaappini perukoilla koristeellisessa pahvikotelossaan kunnes tuli aika juoda se loman kunniaksi.

Ulkonäkö

Olut kaatuu lasiin tumman kultaisen värisenä ja jättää pinnalle todella vahvan vaahdon joka kuitenkin katoaa suurimmalti osin melko nopeasti, mutta jättäen mennessään reunoille nätin pitsin. Lasin pohjalle jää varovaisesta kaadosta huolimatta hieman sedimenttiä, mutta tämä ei pahemmin haittaa.

Tuoksu

Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat esille todella vahvan, brittioluille tyypillisen toffeen aromin, josta huomaa runsaan erikoismaltaiden käytön. Tuoksu on monivivahteinen ja oikein syvään hengittäessä saattaa jopa haistaa pientä voimaisuutta, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Humalan aromeita ei juurikaan havaitse.

Maku

Erittäin maltainen ja katkera maku valtaa suun. Todella miellyttävästi. Vähän toffeeta, kermaa ja voita. Oikein täyteläinen ja vähän jopa lämmitävä.

Suutuntuma

Pehmeä ja tasainen. Ei tästä voi muuta sanoa. 7% alkoholipitoisuuskaan ei tunnu edes etäisesti läpi.

Yleisarvosana

Hyvä brittiolut jota juo todella mielellään. Hiljakseen juotava olut sopii erinomaisesti vaikka rentoutumiseen raskaan päivän päätteeksi.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 17/20

Suuntuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 33/40

Yhteensä: 82/100

Tällaisten oluiden takia Fuller’s on ollut olemassa 170 vuotta.


 

Amager Bryghus – Wrath

Jälleen kerran testeihin on päässyt Amager Bryghusin Sinner Series-sarjan olut. Tällä kertaa juodaan Wrathiä.

Vihaa!

Harmittavan surkean valikoiman takia ei Sinner Series -sarjan oluita pahemmin maamme pitkäripaisesta löydy, joten tämäkin olut tuli haettua Virolaisesta Uba&Humalista.

Ulkonäöltään Wrath on punertavanruskea ja kaatuu lasiin kivan vaahdon kera, joka jättää juodessa reunoille vahvan pitsin. Erikoisen näköinen saisoniksi tulee toisilta tovereilta kommentiksi.

Tuoksua dominoi vahva punaviini. Ei epäilystäkään. On jopa vähän liiankin vahva tuoksu, sillä muita aromeita saa oikein työllä etsiä. Kuitenkin havaittavissa on niin marjaisuutta (luultavasti sekin punaviinistä kotoisin) kuin lieviä maltaan ja humalan aromeita.

Maultaan olut on parempi kuin tuoksultaan. Täyteläisen pehmeä ja kuiva on jännä combo, mutta toimii mukavasti. Katkeruutta löytyy reilustikin mutta silti olut on kaikin puolin tasapainoinen. Ei yhtään hassumman makuinen.

Suutuntuma on jo edellämainitusti pehmeä ja siitä löytyy jännästi ei-humalaista katkeruutta.

Yleisarvosanaltaan Wrath ei ikävä kyllä ole sitä korkeinta huippua. Amagerin Viha on vähintäänkin erikoinen olut: punaviinitynnyrissä kypsytetty saison, mutta siitä puuttuu se jokin, jonka takia se voisi lunastaa nimensä. Olut on itsessään mainio, mutta silti takaraivoon jää kolkuttamaan tunne, että tätä en ehkä hetkeen halua juoda uudestaan.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 7/10

Yleisarvosana: 26/40

Yhteensä: 69/100


Suosittelen olutta punaviinin ystäville!

Amager Bryghus – Pride

Tällä kertaa testaukseen on päässyt yksi Tanskalaisen Amager Bryghusin sinner series-sarjan oluista: Pride

Pride kaatuu lasiin mustana kuin yö ja jättää pinnalle kevyen rusehtavan vaahdon joka kuitenkin katoaa reunoja lukuunottamatta melko nopeasti.

Tuoksu tarjoaa laktoosia, suklaata ja vahvaa paahteisuutta kivassa tasapainossa. Mikään ei tuoksu yli muiden, mutta ei myöskään jää toisten varjoon.

Maku onkin sitten todella ylpeä: on makeutta, suklaata ja todella vahva, suussa pitkään viihtyvä paahde jälkimakuna. Tulee mieleen kuin joku olisi lisännyt kahviliköörin vahvan maun olueeseen ja onnistuen siinä erinomaisesti. Tätä juo enemmän kuin mielellään, varsinkaan kun vahvasta alkoholipitoisuudesta huolimatta (10%) ei alkoholi maistu lainkaan läpi.

Suuntuntuma on samettisen pehmeä ja täyteläinen.

Tämä olut ei sinänsä tuo mitään uutta imperial stouttien maailmaan sillä samanlaisia oluita on tullut maistettua useita, mutta tämä olut on niin tyylipuhdas etten keksi oikeastaan mitään vikaa mikä pistäisi erityisesti silmään. Erinomaisen makuinen stout, siitä ei pääse mihinkään.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Kokonaisuus 31/40

Yhteispisteet: 82/100

Nomen est omen: Pridestä on syytäkin olla ylpeä


 

Tuliaisia Liettuasta!

Perheenjäsenillä tuntuu jo olevan aika hyvin tiedossa että aina kun poikkeavat ulkomailla niin odotan kovasti josko tuliaisina olisi joitain paikallisia oluita, ja tällä kertaa Liettuanmatkalta mukaan tarttui paikallisen Raudonų Plytų- panimon tuotteitta joita toverit pääsivät sitten yhdessä maistelemaan.

Vasemmalta oikealle: Kellerbier, Ipa, Witbier ja Belgian dubbel

Pullojen tekstien ollessa pääasiassa liettuaksi, en ihan ollut kartalla että pulloissa on sakka vielä pohjalla ja ensimmäisen oluen kohdalla koin yllätyksen kun olut menikin lopussa aivan sameaksi. Tästä syystä ipan maistelu menikin aika puihin, noh tästä lisää alempana.

Ungurio kojos- Kellerbier (“ankeriaan jalat”)

Tovereiden mielestä kellerbier näytti vähän väljähtäneeltä ja vaahtoa ei syntynyt missään kohtaa kaatoa mikä oikeastaan vain tehosti mielikuvaa “peruslagerista”. Maultaan olut oli tosiaankin perustasoa: ainoa mitä tuli esille oli mallas ja sekin melko pienissä määrin. Suutuntumakin oli pettymys, hapotonta ja lievästi kirpsakkaa. Lieköhän olut kärsinyt matkalla kun näin oli mauton?

Bocmano Usai- Indian pale ale

Bocmano Usai- Indian pale ale (“Bosunin viikset”)

Ipa oli kaatovuorossa ensimmäisenä ja tämän kohdalla pääsi sitten sakka pahasti yllättämään. Oluen olisi tarkoitus olla kirkas ja tasaisen värinen. Tämä ei ollut. Oluen seassa lillui vaaleaa epäilyttävän näköistä sedimenttiä. Ulkonäköä kuvailtiin tovereiden keskuudessa muunmuuassa sanoilla: “hyi hel**tti”, “kuvottava” ja “likakaivo”. Sakan riivaama neste oli siis melko etovan näköistä ja vaati lievää suostuttelua että kaikki tätä maistoivat. Tuoksultaan tämäkin olut oli melko laimea pullossa kuvailluksi “amerikkalaistyyliseksi ipaksi” ja maussa oli havaittavissa mallasta ja suussa todella pitkään viipyvää katkeroa, mutta ei juurikaan mitään muuta.  Ei kyllä vaikuttanut jenkki-ipalta. Harmi, että kaato epäonnistui, sillä tästä olisi voinut saada enemmänkin irti.

Beganti Kopa- Witbier

Beganti Kopa- Witbier (“Juokseva dyyni”)

Witbier oli edeltäneiden maisteluiden jälkeen oikein positiivinen yllätys. Hieman valkoviiniä muistuttanut olut oli oikein juotavan näköinen: vaahtoa löytyi pinnasta ja lasin reunoja pitkin nousi tasaiseen tahtiin kuplia. Tuoksussa tämä olut oli kuitenkin vahvimmillaan, sillä eipä ole ennen tullut yhtä mausteista wittiä vastaan: inkivääriä, kardemummaa, korianteria… onko tämä oikeasti witbier? Suutuntuma oli kuiva ja erittäin raikas. Tätähän joisi mieluusti kesähelteillä terassilla. Ehdottomasti nelikon paras!

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel

Nezinomas Krantas- Belgian dubbel (“Tuntematon ranta”)

Taannoisella Bruggen reissulla tuli belgidubbeleita maistettua yksi sun toinenkin, mutta enpä ole aiemmin maistanut ei-belgialaista dubbelia. Alku ei vaikuttanut hyvältä: punertavanruskea, vaahdoton ja hieman läpikuultava olut toi lähinnä mieleen kolajuoman. Tuoksu kuitenkin paransi kokemusta: vahvasti lakritsaisia, kahvisia ja siirappisia aromeita kivassa sopusoinnussa. Edellä mainitut tuoksut siirtyivät mukana makuun ja saivat kaverikseen vielä paahteisuuden. Ikävä kyllä vahvoista mauista huolimatta oluen suutuntuma oli laiha ja hapokkuus vain tehosti kolamaisuutta. Ei tämä huonoa ollut, mutta ei kyllä kilpaile samassa kategoriassa flaamiserkkujensa kanssa.

Yleisesti oluet olivat kyllä juotavia, mutta eivät niin hyviä, että niitä jäisi kaipaamaan. Paitsi witbieriä – sitä voisi jopa useamman kerran ottaa maistaakseen.

Tämä pieni pintaraapaisu Liettuan olutskeneen ei vielä säväyttänyt, mutta kuuleman mukaan paikan päällä on pienpanimoita pilvin pimein. Ties vaikka joskus tulisi käytyä tarkistamassa, josko toinen Liettualainen haastaja nokittaisi Raudonų Plytų:n setit.

 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Talviolut

Vakka-Suomen panimo meille twiitissään suositteli talvioluttaan kinkun kanssa, joten pakkohan tuota oli testata.

Väriltään olut on tummanruskeaa, jopa mahonkista, hieman läpikuultavaa ja jättää mukavan vaahtoreunuksen pintaansa. Tuoksussa voi havaita vahvaa maltaisuutta.

Maultaan talviolut on makeahko ja tumman maltaan maku tulee selvästi esille. Suuhun jää kiva jälkimaku.

Suutuntuma on tasainen ja ehkä omaan makuun hieman liian vetinen. Voisi kaivata hieman lisää runkoa. Silti erittäin virkistävä.

Prykmestarin talviolut on perushyvä lager ja jatkaa samaa hyvää linjaa mihin on muissakin Vakka-suomen panimon oluissa tottunut. Se ei erotu muista samantyylisistä oluista mitenkään erityisesti, mutta maistuu varmasti vaikkapa saunan tai hiihtolenkin jälkeen.

Ja sopii tämä nautittavaksi myös kinkun kera.


Ulkonäkö 5/10

Tuoksu 9/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Yleisesti 19/40

Yhteensä 47/100


 

Põhjala – Must Kuld, Cherry Edition

Aika taas maistella Vironmaan tuliaisia. Tällä kertaa Eestin ykköspanimon Põhjalan sysimustaa porteria.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee valtavasti. Jopa ylitsevuotavasti kuten allekirjoittanut sai kokea. Eikä vaahdolla ole aikomusta kadota mihinkään sinä aikana kun olutta lasissa riittää. Mukava nähdä vaihteeksi oluita joista on myös silmänruokaa nautiskelun ajaksi. Ulkonäöltään olut vaikuttaa tavanomaiselta porterilta: Mustaa kuin yö.

Tuoksu tuo tullessaan erittäin vahvasti suklaata, kahvia, mallasta ja kirsikkaa. Laktoosi tuo oman lisänsä keitokseen. Kaikki siistissä tasapainossa toistensa kanssa. Lämmettyään tuoksu on kuin vahvassa ja hyvässä kahvissa.

Ensimmäinen suullinen tuo tullessaan yllätyksiä. Ulkonäöstään huolimatta porter ei ole lainkaan raskas, vaan erittäin helposti juotava ja melkeinpä raikas. Kirsikka tekee itsensä näkyväksi, sillä se on ensimmäinen asia jonka oluessa maistaa. Maku ei kuitenkaan ole turhan ylimalkainen, vaan tukee raikkauden vaikutelmaa. Olueeseen lisätty laktoosi tuo muuassaan miellyttävää makeutta ja  sopii hyvin yhteen kahvin paahteisuuden kanssa. Jälkimaku on reilun kahvinen ja säilyy todella pitkään. Yksi parhaista jouluoluista joita on  tullut maistettua!

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Oikein miellyttävää ja sopii yhteen jo aiemmin mainitun raikkauden kanssa.

Yleisesti voisin sanoa että nyt osui kohdalle erittäin mainio portteri! Kirsikka portterissa on jotain mitä harvemmin tulee maistettua, mutta se sopii tähän mustaan juomaan kuin nenä päähän. Muutenkin olut on juhlaa kaikille aisteille. Mikään ainesosa ei puske liiallisesti lävitse vaan pikemminkin kaikki tukevat toisiaan erinomaisesti.

Jos etsit raskaan joulupäivällisen jälkiruoaksi jotain maultaan täyteläistä ja jouluista, mutta silti helposti juotavaa olutta, “täs siul on sellane”.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Yleisesti 37/40

Kokonaisarvosana: 88/100

Kovat ovat oluen pisteet, mutta hyvää sopii kiitellä!