Oma Panimo – Cheers from Suvela Pilsner

Konalan omasta armeijatarvikkeiden ylijäämäliikkeestä tarttui mukaan espoolaisen Oma Panimon Cheers from Suvela Pilsner. Tämä sopikin erinomaisesti sillä jotain raikasta kevään poikkeuksellisen lämpimään säähän jo kaipasikin.

Olut on väriltään kullankeltaista ja kaatovaiheessa saa päällensä kivan valkoisen vaahtokruunun. Tuoksu tarjoaa hyvää mallasta joka lisää sopivasti jo ennestäänkin kovaa janoa ja saa odotukset korkealle. Ensimmäinen huikka uppoaa nopeasti. Kyllä, raikasta on ja oikein hyvän makuistakin. Vähän on vähänlaisesti katkeroa pilsneriksi, mutta ei se lopputulosta erityisesti häiritse.

Maukasta olutta kuumalle päivälle. Kyllä tätä lasiinsa toistekin ottaa.

Kippistä Espoolaisille!

Brewcats – Tytötkin panee: olutmaistelu @Varusteleka

Varustelekan baari Sotimassa oli jälleen olutmaistelut meneillään, tällä kertaa mustalaispanimo Brewcatsin toimesta. Edellinen Ruosniemen panimon maistelu Sotimassa oli pieni pettymys Oluttovereille, joten olimme pienellä varauksella liikkeellä. Tällä kertaa saimme kuitenkin rahoillemme enemmän vastinetta!

Maisteltavista oluista vain osa oli Brewcatsin omaa tuotantoa, koska heidän oluitaan on loppuunmyyty hyvää tahtia. Brewcatsilta maistossa oli Crimson Indian Red Ale (tyttöjen ensimmäinen olut, vahvan maltainen ja humalainen red ale) sekä Pirate Dog Porter (kylmäuutetulla kahvilla maustettu porter). Lisäksi saimme maistaa koe-erästä riisiolutta, joka oli mielenkiintoinen kesäolut, mutta vaatii mielestämme vielä hienosäätöä. Muiden panimoiden tarjontaan kuului Vallilan panimon amber ale (tumman mahonkinen väriltään, makean sitruksinen ja aromiltaan hedelmäinen), sekä Panimoyhtiö Tujun Saisoni (aloittelevan panimon tyylipuhdas ja raikas saisoni, jossa hieman marsipaania jälkimaussa). Maistelussa olleet oluet olivat mukavan erilaisia ja hyvässä kontrastissa keskenään.

Itse maistelu oli rakenteeltaan hyvin informatiivinen, etenkin olutalottelijoille sopiva. Brewcatsin edustajat, Laura ja Linda, kävivät oluen valmistuksen vaihe vaiheelta läpi ja vielä neuvoivat, miten maistella oluita oikein. Lisäksi heidän omat oluensa oli paritettu sopivien ruoka-aineiden, juuston (indian red ale) ja suklaan (porter) kanssa. Ruosniemen panimon maisteluun verrattuna, joka oli enemmänkin yritysesittely, tämä tuntui paremmin hintansa arvoiselta. Tunnelma oli rento ja yleisöstäkin suurin osa avasi suunsa jossain vaiheessa maistelua, joko kysyäkseen tai kommentoidakseen. Tytöt kävivät läpi taustojaan ja kuinka päätyivät panemaan olutta. Brewcatsit ovat tyttöjen mukaan “suurennuslasin alla”, heidän ollessaan tyttöjä – he tosin kertoivat, että palaute ja kommentit olutkansalta ovat olleet valtaosin positiivisia ja suurimmat haasteet tulevat virkamies- ja viranomaistasolta. Maistelun loppua kohden tytöt puhuivat pitkähkön tovin markkinointistrategiastaan, jota nimittivät sissimarkkinoinniksi ja siitä kuinka onnistuivat käyttämään hyväkseen taannoista Hartwallin lakitoimiston aiheuttamaa Octoberfest -kohua.

Maistelun virallisen osion jälkeen Brewcatsit ottivat yhteiskuvan paikallaolijoiden kanssa ja jäivät paikanpäälle vielä jutustelemaan oluen ystävien kanssa. Tovereiden piti kuitenkin tässä kohtaa luikkia paikalta pois, sillä greippi-alen iltamäskäys odotti tukikohdassa: Toveritkin panee!

Maistelua

Ruosniemen panimo – Olutparoni @Varusteleka

img-20161112-wa00051

Olutparoni 6,1%

Viime lauantaina toverit päätyivät Varustelekan Sotimaan Ruosniemen panimon maistelutilaisuuteen. Maistelu oli mielenkiintoinen katsaus panimon menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tapahtuman jälkeen päätimme jatkaa vielä hetken Sotimassa ja silmään pistikin esitelmää pitäneen panimon portteri, Olutparoni. Hintaa pullolla oli huimat 3 euroa, mikä helpotti kummasti ostopäätöstä. Olutparonia ei myöskään löydy muualta kuin Varustelekan baarista!

Vaahto on pitsinen ja paronin väri on musta kuin mieli. Portteriksi erittäin aromikas, tuoksuna yllättävän voimakas havu sekä suklaa ja kahvi. Maku on paahteinen, jälkimaussa hiukan suklaata, katkeruutta ja savua. Paroni oli hiukan laiha, pieni lisäsiirappisuus olisi auttanut. Paljon parempi juoda hiukan lämmenneenä.

Tovereita yllätti tämän portterin stouttimaisuus. Kaikki kuitenkin nauttivat ja joisivat mielellään tätä uudestaan. Ruokasuosituksena raskaat jälkiruoat. Joulupiparit, joita Sotimassa oli joka pöydässä, maistuivat olutparonin kanssa myös erittäin hyvin!

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 29/40

Arvosana: 71/100

SUOSITTELEN

Radbrew & Varusteleka – Der Rote Baron rotes ale

IBU 31
ABV 4,7%
Humalat: Warrior, Nelson sauvin, Wai-iti, Hallertau blanc
Maltaat: Pale ale, melanoid, roasted barley
Hiiva: US-05

Tuli tuossa männä päivänä käytyä Konalan syvimpien viidakoiden kätköissä tutustumassa Varustelekan olutvalikoimiin. Mukaan tarttui muun muassa Radbrewin Lekalle panema Der Rote Baron -red ale. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa reippaanlaisesti; väriltään se on tummaa punertavan ruskeaa ja puskee päälleen reippaan valkoisen vaahdon. Valon vuotaessa läpi väri on lähes kirkkaan punainen. Kovasti vaikuttaisi olevan hiilihappoja, sillä tuopinreunoille tarttuu paljonlaisesti kuplaryppäitä. Olut on etiketin mukaan maustettu myös tyrnimehulla.

rotebaron

 

Tuoksultaan tämä on raikas. Kivasti humalaa, sekä happamahko makean vivahde – vissiin se tyrni? Jokin tuoksussa myös muistuttaa etäisesti stoutista – aika jees. Oluen alkumaku on raikas, mutta hieman vetinen, nopeasti se kuitenkin taittuu kuivaan katkerohumalaan. Hedelmäisiä vivahteitakin oluesta löytyy – vissiin se tyrni? Maitokauppavahvuiseksi tämä on ihan kelpo tavaraa – veikkaan, että olut voisi toimia korkeammilla volteillakin, jolloin runko olisi hieman tukevampi.

Radbrewista en ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä, sillä heidän oluitaan on tämän lisäksi tullut maistettua vain kerran Helsinki Beerfestivalilla. Der Rote Baron tosin lupaa ihan hyvää – ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää.