Craft Beer Helsinki 2018

Yhdeksi kesän suurimmista oluttapahtumista muodostunut Craft Beer Helsinki houkutteli taas kerran Oluttoverit rautatientorille useaksi päiväksi kokeilemaan uusinta tarjontaa maailmalta ja kotoa. Tapahtuma itsessään oli tähän mennessä ehkä onnistunein ja sulavin missä olen käynyt, mutta tarjonnaltaan vähän huonompi kuin edellisinä vuosina.

Ensinnäkin, tapahtuma-alue oli järjestelty järkevästi ja niin, että kaikelle oli selkeästi ja tarpeeksi tilaa. CBH:hon oli myynnissä ennakkolippuja, mutta normaali jonotus tapahtumaan ei kestänyt kuin noin 20 minuuttia omien kokemustemme mukaan. Kolmen päivän ranneke oli myös hyvä idea. Ruokatarjontaa oli monipuolisesti mutta festarihinnoin. Toisaalta ainakin oma burgerini upposi erittäin nopsaan! Tänä vuonna tapahtumassa oli olutkauppa, josta sai ostettua myös tuotteita joita kojuiltakaan ei löytänyt. Hinnat kaupassa olivat kohtuulliset, halvempaa oli kuin jos Alkosta olisi samoja etsinyt.

Social Burger Jointin Bronx Burger

Panimoita oli mielestäni monipuolisemmin kuin koskaan ja ylimalkaan oluita riitti paremmin kuin aiemmin. Olisin toivonut muutamalta panimolta enemmän uusia kokeiluja, eikä liian suurta tukeutumista vanhoihin suosikkeihin. Pettymyseksi muodostui myös tapahtuman olutlista verrattuna itse tarjontaan. Toivoin, että eri päivinä olisi ollut tarjolla tiettyjä toivomiani oluita, mutta ei niitä sitten näkynyt lainkaan. Maistamistani oluista mieleeni jäi enemmän outoja kuin hyviä. Ohuus/vetisyys oli ehkä suurin yksittäinen ongelma, mutta muutamassa tapauksessa havaitsimme epämiellyttäviä lääkemäisiä ja bajamajamaisia makuja. Cervisiamin Toxic Alevenger, Cool Headin Cashmere Pale Ale, Hiiden ja Goforen Praise sekä Pyynikin collabolut Two Broken Ribs nousivat tapahtuman kohokohdiksi. Näitä yhdisti enemmänkin hyvä pohjatyö eikä liian suurten riskien tai uusien makujen kokeileminen.

Kaiken kaikkiaan CBH 2018 oli hyvä kokemus, mutta edellisvuosiin verrattuna kohokohtia oli reippaasti vähemmän. Onneksi päästään kokeilemaan loppukesän uutuuksia Ullanlinnassa, kun elokuussa järjestetään TOINEN CBH!


 

Tampere – Pyynikki 5v ja uuden panimon avajaiset!

Saimme kutsun Tampereelle juhlistamaan Pyynikin uuden käsityöläispanimon avajaisia. Pari toveria otti kutsusta vaarin ja lähtivät mansea katsomaan.

Matkamme alkoi panimoravintola Plevnasta johon poikkesimme lounastamaan ja huuhtomaan matkan pölyt kurkuistamme. Plevnahan on jo itsessään syy tulla käymään Tampereella, joten pyynikin kutsu tarjosi erinomaisen tekosyyn käydä ohimennen visiitillä koskipanimossa. Plevnan olut oli luonnollisesti erinomaista, ja kulautettuamme ensimmäisen pilsnerin (Perinteinen pirkanmaalainen Petolintu Pils) ja tumman lagerin (Plevnan tumma) olikin jo lounasaika.

Plevnan klassikot tulivat valituiksi, ja kermainen pyttipannu sekä Tampereen perinneruoka – mustamakkara, katosivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Palvelu oli nopeaa, sillä  ruoka oli pöydässä alle kymmenessä minuutissa.

Ruokailun jälkeen teimme pientä lenkkiä keskustassa ja päädyimme ottamaan nopeat oluet Ukko-Nooassa, ja Pyynikin Brewhousen avauduttua suunnistimme sinne. Matkaa Ukkoa-Nooasta oli varmaankin kolmekymmentä metriä, ja puitteet olivat varsin komeat. August von Trappen tilalle lähipäivinä avatulla panimoravintolalla on rakennuksesta käytössään alakerta kokonaisuudessaan, ja pihalta löytyi myös suurehko alue terassille.

Tilasimme Cloudberry saisonin sekä Papan vaniljastoutin. Molemmat todettiin erinomaisiksi ja kulautettiin vauhdilla, koska alkoi jo olla kiire itse illan tapahtumaan. Myös hinta oli kohdallaan, koska maksoimme enemmän aikaisemmasta tuopillisesta koffia.

Pyynikin uusi panimo sijaitsee vanhan naapurissa, joten muuttomatka tulee olemaan armollisen lyhyt. Alkukättelyiden ja nopean narikan jälkeen meidät ohjattiin suoraan buffettilinjastoon, jossa mm. nyhtöpossu, coleslaw, muusi ja jälleen kerran mustamakkara näkyivät tekevän hyvinkin kauppansa. Tilaisuuden pääsali oli tulevan panimorakennuksen lähettämössä, ja sinne olikin saatu aika mukavasti pakattua paikat n. 300 kutsuvieraalle. Jokaiseen pöytäkuntaan oli tuotu tölkeissä panimon omia tuotteita, ja kun nämä oli saatu tyhjennettyä oli takaseinällä vielä rakennettuna hanat 4 muulle tuotteelle joita sai vapaasti käydä nauttimassa.

Ruokailun ohessa kuultiin hieman panimon kasvun nykytilannetta: Entisen rakennuksen valmistuskapasiteetti oli ollut vuositasolla n. 500 000 litraa ja tämä on ollut laitteiden ehdoton maksimikapasiteetti. Uuden rakennuksen laitteistoilla voidaan tehdä olutta 5000l erissä joten tämä on melkoisen suuri kapasiteetin nosto. Ilta sattui olemaan muuten melkoisen lähellä pyynikin panimon perustamispäivää joten samalla juhlittiin myös panimon viidensiä syntymäpäiviä. Pitkälle on päästy näinkin lyhyessä ajassa.

Olutmestari Tuomas Pere piti tunteikkaan puheen, jossa kertoi panimon nykyisen suosion olevan erityisesti mm. Suomalaisen olutharrastajien, ystävien sekä yhteistyökumppaneiden ansiota. Hyville panimotuotteille on kysyntää ja pyynikki on sitä mielellään tarjoamassa. Pere myös kertoi saaneensa kysymyksiä voiko Pyynikkiä enää pienpanimoksi kutsua, mutta muistutti pienpanimon rajan suomessa olevan n. 14 miljoonaa litraa vuodessa, ja vaikka kapasiteetti reilusti kasvaakin tehdään oluet silti laadukkaana käsityönä. Puheensa jälkeen olutmestari saikin raikuvat aplodit.

Puheen jälkeen alkoi illan muu ohjelma josta alkuun vastasivat Tampereenkielisten uutisten parivaljakko, jotka muistivat vitseissään muutaman kerran Panimomestari Pereä ja paikalle kertyneitä vieraita. Tämän jälkeen esiintyi mm. kuoro joka Sibeliuksen päivän kunniaksi lauloivat Finlandian, ja vähän myöhemmin myös metallibändi jotka myöskin vetäisivät Finlandian. Suosittu kappale ja hauska kuulla se eri sovelluksina.

Ilta huipentui kierrokseen panimon uusissa tiloissa jotka vielä keskeneräisinäkin olivat kunnioitettavan suuret. Kapasiteettiä on siis mahdollista vielä nostaa reilustikin.

Pyynikki tarjosi illan jälkeen kyydin kaikille paikallaolijoille Pyynikin Brewhouseen, jossa ehdimme piipahtaa aikaisemmin päivällä. Ravintola on perustettu vanhaan venäläisaikaiseen rakennukseen – sisätilat ovat puuta ja tiiltä jotka ovat omiaan luomaan tunnelmallisen tilan. Valikoimaa löytyy 20 hanan verran sekä siihen päälle pullot ja tölkit. Ehdimme ennen viimeisen junan lähtöä hädintuskin juoda oluitamme, kun tajusimme illan viimeisen junan Helsingin suuntaan jo kohta lähtevän. Ruokapuolta emme tällä kertaa lähteneet testaamaan, mutta keittiöstä kantautui sen verran hyviä tuoksuja että seuraavalla kerralla Tampereella käydessä lienee velvollisuus käydä lista lävitse.

Kokonaisuudessaan ilta oli tunnelmallinen, ja Pyynikin Panimo erinomainen isäntä. Viihdyimme erinomaisesti! Kiitos kutsusta ja toivotammekin uudelle panimolle onnea ja menestystä pitkälle tulevaisuuteen!

 

 

 

Pyynikin – Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Toverit ottivat maistoon Pyynikin viskitynnyrissä kypsytetyn imperial stoutin, ja hyväähän se oli.

Ulkonäöltään olut on mustaa kuin yö ja pinnalle kertyy kaadon jälkeen kevyt, kermaisen vaalea vaahto. Lasiin kun katsoo niin ei näy muuta kuin oma kuva mustaa pohjaa vasten.

Tuoksu tarjoaa hyvin vahvaa ja aromikasta tummaa suklaata, vähän maitomaisuutta, viskiä, siirappia, lakritsia ja kahvia. Tuoksu on imelää ja tuo vahvasti mieleen liköörikonvehdin. Hyvin intensiivistä!

Maussa on havaittavissa vahvaa karamellista alkoholia ja edellämainittua liköörikonvehtia. Viskin maku on myös läsnä melkoisen vahvana. Olutta myös kuvailtiin hieman mutakakkumaiseksi.

Suutuntuma on mainio. Pehmeä lämpö leviää koko suun mitalta ja katkera jälkimaku viimeistelee kokemuksen. Olut on yllättävän helppo juoda vaikka voltteja löytyy peräti 13%.

Yleisesti Toverit toteavat Stoutin olevan erinomainen lisä Suomen tummien oluiden valikoimaan ja toivovat Pyynikiltä lisää samanlaisia taidonnäytteitä olutkulttuuria rikastamaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 34/40

Yhteensä: 84/100

Intensiivinen!


 

Pyynikin – Ruby Jazz

Pyynikin käsityöläispanimo lähetti Tovereille uuden 4-packinsa maisteltavaksi. Näin ensimmäisenä päätimme pureutua kunniaa niittäneeseen Ruby Jazziin. Kyseistä olutta on tullut maisteltua aiemminkin useammassakin tilaisuudessa, mutta nyt viimeistään lienee aika kirjoittaa tästä oluesta arvio.

Ruby Jazz valittiin vuonna 2016 World beer awardseissa maailman parhaaksi lajissaan. Kyseessä on tumma red ale, joka on maustettu pihlajanmarjoilla, sekä jenkki- ja brittihumalien liittoumalla.

Ruby Jazz kerää päälleen luonnonvaalean pitkäkestoisen vaahdon, joka jättää lasinreunuksille voimakasta pitsiä. Olut on sameaa, rusehtavaa ja aavistuksen punertavaa: ulkonäkö ei aivan lunasta mielikuvaa rubiinista. Tuoksupuoleltaan olut on oikein aromikas; päälimmäisenä nenään iskee jenkkihumalointi ja hapan marjaisuus.

Makua hallitsee humalien tuoma voimakas katkeruus, jota hieman sivuuttaa pihlajanmarjojen tuoma happamuus. Katkero pysyy suussa erittäin pitkään ja äkkiseltään uskoisi, että EBUja löytyisi jopa enemmän, kuin tölkin kertomat 50.  Olut on sopivan hapokas ja mukavan raikas – tuopillinen uppoaa mieheen yllättävän äkkiä. Suutuntuma on miellyttävä – mäskäyksessä käytetty vehnämallas tuo juomaan keveyttä. Ensimmäisillä huikilla maun loppua kohden saattaa huomata pientä vetisyyttä, mutta maitokauppavahvuiseksi aleksi tämä on loistavasti onnistunut. Pidemmän nautiskelun jälkeen suun totuttua Ruby Jazziin ei vetisyyttä enää edes huomaa.  Pyynikki on luonut mainion oluen, kilpailumenestys ei ihmetytä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 73/100

“Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista” – Ruby Jazz on puolestaan maukas.


 

Brewcats – Tytötkin panee: olutmaistelu @Varusteleka

Varustelekan baari Sotimassa oli jälleen olutmaistelut meneillään, tällä kertaa mustalaispanimo Brewcatsin toimesta. Edellinen Ruosniemen panimon maistelu Sotimassa oli pieni pettymys Oluttovereille, joten olimme pienellä varauksella liikkeellä. Tällä kertaa saimme kuitenkin rahoillemme enemmän vastinetta!

Maisteltavista oluista vain osa oli Brewcatsin omaa tuotantoa, koska heidän oluitaan on loppuunmyyty hyvää tahtia. Brewcatsilta maistossa oli Crimson Indian Red Ale (tyttöjen ensimmäinen olut, vahvan maltainen ja humalainen red ale) sekä Pirate Dog Porter (kylmäuutetulla kahvilla maustettu porter). Lisäksi saimme maistaa koe-erästä riisiolutta, joka oli mielenkiintoinen kesäolut, mutta vaatii mielestämme vielä hienosäätöä. Muiden panimoiden tarjontaan kuului Vallilan panimon amber ale (tumman mahonkinen väriltään, makean sitruksinen ja aromiltaan hedelmäinen), sekä Panimoyhtiö Tujun Saisoni (aloittelevan panimon tyylipuhdas ja raikas saisoni, jossa hieman marsipaania jälkimaussa). Maistelussa olleet oluet olivat mukavan erilaisia ja hyvässä kontrastissa keskenään.

Itse maistelu oli rakenteeltaan hyvin informatiivinen, etenkin olutalottelijoille sopiva. Brewcatsin edustajat, Laura ja Linda, kävivät oluen valmistuksen vaihe vaiheelta läpi ja vielä neuvoivat, miten maistella oluita oikein. Lisäksi heidän omat oluensa oli paritettu sopivien ruoka-aineiden, juuston (indian red ale) ja suklaan (porter) kanssa. Ruosniemen panimon maisteluun verrattuna, joka oli enemmänkin yritysesittely, tämä tuntui paremmin hintansa arvoiselta. Tunnelma oli rento ja yleisöstäkin suurin osa avasi suunsa jossain vaiheessa maistelua, joko kysyäkseen tai kommentoidakseen. Tytöt kävivät läpi taustojaan ja kuinka päätyivät panemaan olutta. Brewcatsit ovat tyttöjen mukaan “suurennuslasin alla”, heidän ollessaan tyttöjä – he tosin kertoivat, että palaute ja kommentit olutkansalta ovat olleet valtaosin positiivisia ja suurimmat haasteet tulevat virkamies- ja viranomaistasolta. Maistelun loppua kohden tytöt puhuivat pitkähkön tovin markkinointistrategiastaan, jota nimittivät sissimarkkinoinniksi ja siitä kuinka onnistuivat käyttämään hyväkseen taannoista Hartwallin lakitoimiston aiheuttamaa Octoberfest -kohua.

Maistelun virallisen osion jälkeen Brewcatsit ottivat yhteiskuvan paikallaolijoiden kanssa ja jäivät paikanpäälle vielä jutustelemaan oluen ystävien kanssa. Tovereiden piti kuitenkin tässä kohtaa luikkia paikalta pois, sillä greippi-alen iltamäskäys odotti tukikohdassa: Toveritkin panee!

Maistelua

Pyynikin – White Christmas

White Christmas 4,6%

White Christmas on kirkkaan ja meripihkan sävyinen, kevyen vaahtoinen pale ale. Se on Pyynikin käsityöläispanimon toinen jouluolut maitokauppojen hyllyille.

Tuoksultaan Valkoinen Joulu on vehnäinen, kevyen maanläheinen, ruohoinen ja hedelmäinen. “Pilsnerin ja vehnäoluen lehtolapsi.”, kommentoi eräs toveri. Maultaan olut on vahvasti maltainen, mutta jälkimaussa on kivasti leikkaava katkerohumalointi. Käteen oluesta ei valitettavasti paljon jäänyt, suutuntuma oli kovin vetinen, joka on eräs “Pyynikin helmasyntejä”. Maitokauppavahvuuksissa pysyminen on varmasti myös vaikuttanut asiaan.

Toisin kuin Pyynikin alkuperäinen Jouluolut, tämä ei tuo tovereille joulumieltä laisinkaan. Pale alena se kuitenkin upposi meihin paremmin kuin alkuperäinen. Ruokasuosituksena aprikoosi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Arvosana: 56/100

“Ihan jees Pale Ale”


 

Pyynikin – Jouluolut

Jouluolut 4,3%

Pyynikin jouluolut on tumma pale ale, jonka läpi vuotaa mahonkinen väri valoa vasten. Kaataessa saimme runsaan vaahdon ja miellyttävän pitsin kaupan päälle.

Toverit havaitsivat tuoksussa ruohoista humalointia, paahteista mallasta sekä pientä suklaisuutta ja savuisuutta. Jouluoluen lämmetessä eräs toveri kuvaili sen tuoksun kehitystä tuhka-astiasta kahvin kautta humalaan. Maultaan Pyynikin Jouluolut muistutti laimeaa stouttia. Taustalla havaitsimme Black Malt -mallasta, karamellia ja pientä aromihumalointia. Suutuntumaltaan olut oli pehmeä, muistuttaen muita tummia oluita.

Sekä tuoksu että maku olivat lieviä pettymyksiä, mutta eräs toveri kuitenkin kiteytti asian näin: “Mieluummin tota kuin keskiverto-olutta.”. Ruokajuomaksi suosittelemme kinkun kanssa. Pyynikin Jouluoluesta voisi mahdollisesti myös tehdä hyvän kastikepohjan kinkulle.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Arvosana: 54/100