Craft Beer Helsinki 2018

Yhdeksi kesän suurimmista oluttapahtumista muodostunut Craft Beer Helsinki houkutteli taas kerran Oluttoverit rautatientorille useaksi päiväksi kokeilemaan uusinta tarjontaa maailmalta ja kotoa. Tapahtuma itsessään oli tähän mennessä ehkä onnistunein ja sulavin missä olen käynyt, mutta tarjonnaltaan vähän huonompi kuin edellisinä vuosina.

Ensinnäkin, tapahtuma-alue oli järjestelty järkevästi ja niin, että kaikelle oli selkeästi ja tarpeeksi tilaa. CBH:hon oli myynnissä ennakkolippuja, mutta normaali jonotus tapahtumaan ei kestänyt kuin noin 20 minuuttia omien kokemustemme mukaan. Kolmen päivän ranneke oli myös hyvä idea. Ruokatarjontaa oli monipuolisesti mutta festarihinnoin. Toisaalta ainakin oma burgerini upposi erittäin nopsaan! Tänä vuonna tapahtumassa oli olutkauppa, josta sai ostettua myös tuotteita joita kojuiltakaan ei löytänyt. Hinnat kaupassa olivat kohtuulliset, halvempaa oli kuin jos Alkosta olisi samoja etsinyt.

Social Burger Jointin Bronx Burger

Panimoita oli mielestäni monipuolisemmin kuin koskaan ja ylimalkaan oluita riitti paremmin kuin aiemmin. Olisin toivonut muutamalta panimolta enemmän uusia kokeiluja, eikä liian suurta tukeutumista vanhoihin suosikkeihin. Pettymyseksi muodostui myös tapahtuman olutlista verrattuna itse tarjontaan. Toivoin, että eri päivinä olisi ollut tarjolla tiettyjä toivomiani oluita, mutta ei niitä sitten näkynyt lainkaan. Maistamistani oluista mieleeni jäi enemmän outoja kuin hyviä. Ohuus/vetisyys oli ehkä suurin yksittäinen ongelma, mutta muutamassa tapauksessa havaitsimme epämiellyttäviä lääkemäisiä ja bajamajamaisia makuja. Cervisiamin Toxic Alevenger, Cool Headin Cashmere Pale Ale, Hiiden ja Goforen Praise sekä Pyynikin collabolut Two Broken Ribs nousivat tapahtuman kohokohdiksi. Näitä yhdisti enemmänkin hyvä pohjatyö eikä liian suurten riskien tai uusien makujen kokeileminen.

Kaiken kaikkiaan CBH 2018 oli hyvä kokemus, mutta edellisvuosiin verrattuna kohokohtia oli reippaasti vähemmän. Onneksi päästään kokeilemaan loppukesän uutuuksia Ullanlinnassa, kun elokuussa järjestetään TOINEN CBH!


 

Panimo Hiisi – Raivoava Rakki

Raivoava Rakki on vakiinnuttanut paikkansa  Alkon hyllyistä ja monien IPA:n ystävien kaapeista. Itselläni on pyöreästi vuosi vierähtänyt siitä, kun tätä Panimo Hiisiltä aikanaan ensimmäistä oluttani, on tullut maistettua. Nyt sen voisi pistää syyniin arvioitavaksi.

 

Jääkaappikylmä Rakki haukahtaa auki raivokkaasti sihahtaen, tarjoten mystisesti pullonhuulilla leijailevaa savua. Ehtimättä edes lasiin tämä humalainen hurtta lupailee tuoksullaan katkeria karkeloita jo puolen kyynärän päästä – oikein kiva. Hetken käskytyksen jälkeen Rakki istuu kiltisti näytille tuoppiin, jossa sen voi todeta olevan sameahko, väriltään tumma oranssi, ehkä hieman punaista taittava. Raivoa rakista löytyy ainakin alun hiilihapporynnäkössä, kuplien kisaillessa kiivaasti kohti tuopin pinnalla majailevaa keskivahvaa, luonnonvalkeaa vaahtoa. Hetken aikaa rauhoituttuaan kuplavyöry kesyyntyy, mutta vaahto kestää kurillisesti.

Tuoksu tarjoaa ehdotusta  yllättävän vahvasta mallaspohjasta. Heti maltaan makeuden jälkeen isketään havuisella ja katkeralla humalakylvyllä. Tuoksun taustalla leikittelee myös hedelmäisyys ja kepeä sitruksisuus. Maku on miellyttävän hapan, makea, sitruksinen ja yllättävän maltainen. Tämä hauva ei pure aivan yhtä katkerasti, kun vuodentakaisesta muistelin – silti mukavan makuinen. Sanoisin tämän olevan melko “helppo IPA” joka varmasti uppoaa monelle.

 

Ulkonäkö 6/10

Tuoksu 14/20

Maku 14/20

Suutuntuma 6/10

Kokonaisuus 29/40

Yhteensä 69/100 – Jos koira on ihmisen paras ystävä, niin ei Rakkikaan kauas jää.

 

 

 

Panimo Hiisi – Kyyttö

20161030_1434421

Lähdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan milk stoutia ja alkujärkytyksen jälkeen koin mukavan yllätyksen Hiiden Kyytössä. Tumman ja voimakasvaahtoisen stoutin tuoksu oli mielestäni kovin outo ja tunkkainen. Kenties juuri lakujuuren aromi hämmensi minua.

Maistettuani kyyttöä helpotus iski ja lakujuuren maku miellytti. Olisin odottanut enemmän runkoa eikä jälkimakua jäänyt kielelle, mutta kaiken kaikkiaan kyyttö oli maittavaa! Kyyttö toimisi mainiosti suklaisen jälkiruoan toverina.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 7/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 67/100

IHAN HYVÄÄ

Panimo Hiisi – Ikiiurso @ Olut Expo 2016

Ensipuraisu Olut Expon tarjontaan: jo aiemmin mielenkiintoni herättäneen Iku-Turson isoveli. Huhhuh. Hiisin kokeilla lyhyen juttutuokion jälkeen selvisi, että tämän mäskäyksestä on mallasta käytetty 1:2! Humalaakin löytyy tursoon nähden kuulemma kaksin kerroin.

Tuoksussa potkii vihaisen muulin lailla voimakas humala ja tukeva mallaspohja. Maultaan siirappisen maltainen, ERITTÄIN vahva. Liekö tuju humalointi, gargantuaaninen maku, vai ihan oluen omat semiapostoliset 11 tilavuusprosenttia alkoholia, mutta jo muutaman siemauksen jälkeen pyörii sukat jalassa. Todella vaikuttava imperial stoutti!

Panimo Hiisi – Ruisperkele

ruisperkelee

Hiisi on mielenkiintoinen panimo, jolta on jo monen monta olutta tullut testattua – niistä suurin osa hyviksi todettuja. Nyt alkon hyllyltä suoraan sieluuni tuijotti ite perkele. Ruisperkele. Rukiinen extra IPA.  Kuulostaa kelvolliselta, pakkohan tämä on testata.

Perkele näyttäytyy tuopissa meripihkamaisen oranssihtavana, jokseenkin kuplivana, kevyellä vaalealla vaahdolla varutettuna. Täytyy sanoa, että väri tuli yllätyksenä, odotin jotain tummempaa. Tuoksussa pistää hiilihangon lailla voimakas katkerohumala ja maltaisuus. Sitruunaa ja havuja. Omiin mieltymyksiini tuoksu on aika kohdillaan, toivotaan että maku jatkaa samaa linjaa.

Maultaan DIPAmaisen makeahko, rukiin huomaa mausta hyvin ja se mukavasti taittaa maltaan makeutta. Katkeroa muuten löytyy! Panimon sivut ilmoittavat katkeruudeksi 95 IBUA mitä en epäile hetkeäkään. Oluen maku pyörii suussa pitkään, muistuttaen ajoittain etäisesti tropiikin hedelmää. Kieli jää vihaisen humaloinnin jäljiltä kyllä mukavan kuivaksi huikan jälkeen – toimii meikälle oikein hyvin!

Ruisperkele – ei nimi olutta pahenna! Varmasti tulee nautittua toistekin.