Kotiolutta: Toveri Amber ale

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

Guinness – Special Export

“Genuine quality from St.James Gate Dublin”

Kirjoitushetkellä St. Patrick day oli eilen, ja sen innoittamana korkkasin pullon Belgian Beerfactorysta tilattua Special Exporttia. Tätä on tullut juotua ennenkin, mutta ilman sen suurempia analyyseja tai muistoja siitä, miltä perinteinen Guinness maistuu. Nyt uusi yritys.

Ulkonäöllisesti lähes samaa tavaraa kuin perinteinen Guinness, mutta vaahto ei yllä millään samalle kermaiselle tasolle. Vaahtoa toki löytyy, mutta se katoaa muutamassa minuutissa lähes täysin. Pieni pyöräyttely palauttaa vaahdon osittain. Olut on mustaa kuten arvata saattaa.

Tuoksu ei Guinnesissa ole mielestäni ollut kaikkein vahvimpia puolia, ja verrattuna tässä on yllättävän voimakas, jopa viskimäinen ja makea tuoksu. Positiivinen yllätys! Ehkä nautinnosta saa irti muutakin kuin pelkän täydellisyyttään hipovan (guinnesin) suutuntuman.

Maku on huomattavasti aromaattisempi kuin perus guinnessissä – suklaa ja kahvi ovat erotettavissa voimakkaasti. Paahdettuja maltaita ja täyteläinen suutuntuma, kiva aamupala. Jos Guinness tuntui hitaalta oluelta, niin Special Export on tosi hidas. Pulloon laitetut maut ovat nappiin juuri ne mitkä iskevät meikäläiseen, mutta kokonaisuudesta tuntuu silti puuttuvan jotain. Loistava olut, ja jännittävin osa nautinnosta oli sen vastakkainasettelu (muistin varassa) perus Guinnesin kanssa. Eivät muistuta maultaan toisiaan juuri lainkaan mutta väri ja ulkonäkö kertovat muuta.

Hörppimistä kesti melkein 40 minuuttia pieninä siemauksina, mutta ei tätä edes tekisi mieli nykäistä nopeasti. Abv 8%.

 


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 34/40

Yhteispisteet: 79/100

Vahva lajissaan. Hakkaa maullaan helposti Guinnesin muut oluet.


 

Tovereiden Sadonkorjuuolut

Kesän lähestyessä sesonkioluet ja tulevat terassikelit ovat tovereilla eniten mielessä. Siksi halusimme kokeilla Bière De Garden tyylistä olutta, mikä ehtisi mukavasti kypsyä ennen kesää ja tervehtisi raskaista töistään palaavia tovereita raikkaudella ja tyjyydellään! Suunnittelin ensimmäistä kertaa oluen itse, tietenkin kokeneempien tovereitteni avustuksella; panokset ovat siis verrattain korkealla. Tyyli on myös aika kiistanalainen, monet eivät tykkää lainkaan.

Bière De Garde on farmhouse ale -tyyli Ranskasta, Belgian rajan tuntumasta ja on ikäänkuin saisonin makeampi, maltaisempi serkku. Kyseessä on vahva pale ale, johon tällä kertaa tavoittelimme hyvää toffeisuutta, erityisesti erikoismaltaiden valinnan ja tumman ruokosokerin kautta. Jalohumalointia (Saaz) on vain nimellisesti antamassa hyvin kevyen kukkaisen/mausteisen aromin, komppaamaan mallasta. Olut ei ihan bulkkikulutuskamaa ole, joten teinme hiukan pienemmän, 13,5 litran satsin nyt alkuun.

Resepti olikin kovin simppeli:

Maltaat:

3,5 kg Thomas Fawcett Pearl Pale Ale (78%)

0,5 kg Simpson’s Munich (11%)

Vierre

Garden lappoamista

0,5 kg Simpson’s Crystal T50 (11%)

Mäskäys:

47 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

2,1 g/l Saaz pellettejä @ 60 min

Hiiva:

Mangrove Jack’s M42 New World Strong Ale, 10 g


Käyminen alelämmöissä, jonka jälkeen pitkähkö kellarointi.

  • Paneminen Grainfatherilla sujui todella hyvin, käymään lähtenyt vierre näytti ja maistui hyvin lupaavalta.

  • Huomasimme valitettavasti, että olut oli lähtenyt turhan korkealla lämpötilalla käymään: toivottavasti ei vaikuta liikaa lopputulokseen.

  • Oltuaan viikon pari pullossa, en malttanut odottaa: olut maistuu aika hyvältä! Kuinkakohan maku kehittyy kesään mennessä…

Tovereiden Garde 1-2vk

Palaamme siis asiaan, kun olut on kypsynyt loppuun!

Malmgård Huvila Pale Ale @ Kaisla

Pitkässä lyhyesti tänään vuorossa Malmgårdin Huvila Pale Ale joka myös Pekko Pale Alena tunnetaan, koska syystä tai toisesta Kaisla pitää myyntinimikkeenä edelleen jo Huvilan brändiuudistuksen aikoihin kuopattua Pekkoa. Ehkä vanha nimi on myyvämpi, tai liitu sekä hanalogot ovat loppuneet kesken?

Pekko aikamiestuoppi

 

Punertava, utuinen ja kevyen vaahdon omaava olut uppoaa työpäivän päätteeksi minuuteissa. Helposti juotavaa janojuomaahan tämä. Jenkkihumalointi erottuu maussa edukseen ehkä jopa makeahkon maltaisuuden seasta, raskas alkuvaikutelma taittuu mukavasti sitruksisuudella. Joku tuntemani vertaisi tätä ehkä hieman vierremäiseksi, koska hapokkuutta voisi olla enemmän ja maltaan maku on voimakkaasti esillä. Kevyen katkera jälkimaku kestää pitkään mutta ei jätä suuta rutikuivaksi, hyvä juttu!

Humalointi jää hieman maltaisen tuoksun varjoon, joka on mukavaa vaihtelua APA-maailmassa. Usein voimakas jenkkihumalointi peittää kaikki maltaisuuden rippeet alleen ja oluet ratsastavat pelkällä citran voimalla suosioon.

Malmgård Huvila Pale Ale on raikas ja kevyt APA joka kelpaa varmasti myös vahvaa mallaspohjaa suosiville nautiskelijoille, koska liian vahvaa humalapommia ei tarvitse pelätä. Täytyy ottaa joskus pulloversio vertailuun.

Hanasta, Abv 4,2%

Helsinki Beer Festival 2017

Vuoden 2017 Helsinki Beer Festival sai nähdä Oluttoverein kaartin paikalla täyden viiden miehen voimin. Tovereista pari eksyi Kaapelitehtaan uumeniin jo ennen itse tapahtuman alkua, osallistumaan Olutpostin järjestämään olutbloggaajien tapaamiseen. Paikalla oli aikalailla tusina bloggaria (heidän joukossaan mm. Suomen Olutliiton tuore puheenjohtaja Anikó Lehtinen), Olutpostin väkeä, sekä sidosryhmien edustajia.

 

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Tilaisuus koostui lyhyehköistä puheenvuoroista ja bloggarien esittäytymisestä. Puhujina olivat Suomen Olutseuran tuore puheenjohtaja Antti Kotti, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Olutposti -lehden päätoimittaja Mariaana Nelimarkka. Tilaisuuden kestityksestä vastasi useampi taho: Aimo Lindgren oli kattanut kullekin osallistujalle lajitelman perinteitä vaalien valmistettuja, herkullisia, ja tarjolla olevien oluiden kanssa yhteensopivia  Tanskalaisia voileipiä. Leipien kaveriksi tarjotut oluet olivat Olvin American cream ale, sekä Nokian Panimon uutuus Keisari 25 Ginger ale. American cream alen mielenkiintoinen suutuntuma taittui erityisen hyvin maksapasteija -täytteisen leivän kera; Keisarin Gingerin raikas inkivääri puolestaan oli loistava makupari kylmäsavulohi-variaatiolle.

Tanskalaisista voileivistä löytyi yllättävän toimivia makuja oluen kaveriksi

Bloggarimiitin jälkeen siirryimme itse tapahtuma-alueelle. Kello löi vasta puoltapäivää, joten hirveää yleisöryntäystä ei vielä tuolloin ollut – tosin ihmisiä oli jopa hieman enemmän kuin olisimme odottaneet. Ensimmäinen tapahtumassa nauttimamme olut oli Fat lizard Brewingin tarjoama “aamukahvi” – Mikon Portteria joka oli ajettu kahvipavuilla, vaniljalla ja kookoksella täytetyn lasiputken läpi. Olut oli kaikessa aromikkuudessaan ja maukkaudessaan mitä mainioin avaus tapahtumalle.

Fat Lizardin tuttu Chevy edusti jälleen läsnäolollaan

Aamukahvien aikana loputkin toverit ryhmittäytyivät Kaapelitehtaalle, jonka jälkeen meistä jokainen kierteli oman makunsa ja tahtinsa mukaan eri panimoiden installaatioita. Oluita maisteltiin ristiin rastiin ja jokaista maistettua on mahdoton, ja jopa turha kirjata tähän postaukseen; kuitenkin loppuun listaamme muutamia mieleenpainuvimpia öölejä. Yleisesti voidaan sanoa, että pidättäydyimme suurimmaksi osaksi Suomalaisissa oluissa, vaikka tämän vuoden Helsinki Beer Festivalin teemana olikin Unkari. Unkarilaiseen olutkulttuuriin luotasimme hieman jo ennakkoon. Luotaamiamme oluita löytyikin liuta festivaaleilta, vaikkakin niiden hinnat olivat toverin maahantuomiin verrattuna reippaasti korkeampia.

Ruokatarjonta oli verrattain monipuolista, currywursteista ja ostereista unkarilaisia langoksia (uppopaistettua rieskaa) myyvään ruokarekkaan. Ulkona jopa grillattiin kokonaista porsasta! Toisaalta oli harmi, ettei paikalle oltu saatu jotakuta Helsingin useista panimoravintoloista tekemään festivaalimättöjä. Ostereille pisteet kahdesta toverilta, olivat tänäkin vuonna herkullisia, erityisesti smetanalla ja sammen mädillä maustettuna.

Fasiliteeteiltään tapahtuma oli taas tutusti oikein toimiva; Polettipisteitä oli runsaasti joten jonotusta ei liiemmin näkynyt, lasinpesupisteillekään ei liiemmin joutunut jonottamaan ja vesipistekin paikalta löytyi (ilmeisesti joissain muissa tapahtumissa ison hanallisen muoviastian läsnäolo ja ajoittainen täyttäminen on liian vaikeaa toteuttaa).

Helsinki Beer Festivalin jälkeen onkin jo aika kääntää katsetta kohti kesää, jolloin oluttapahtumia pitäisi löytyä joka viikolle jos vähän jaksaa reissata. Oluttoverit todennäköisesti tulevat Helsingin tapahtumia läsnäolollaan kunnioittamaan joten lisää maisteluita on siis tiedossa!

Toverit kiittävät ja kuittaavat HBF:stä!

Uusia tuttavuuksia!


Tovereiden mieleen vahvimmin painuneet oluet:

Mikke:

Honkavuoren Heili mainosti edustavansa uutta oluttyyliä: North Carelian Wheatia. Olut oli yhdistelmä vehnäolutta ja sahtia, toimien yllättävän hyvin. Yleensä hybridioluet tuovat yhteen tyylien huonoimpia puolia, muttei tällä kertaa!

Ulkomaisista lempparini oli Jopen Koyt gruittiolut. Olutreseptiikassa antiikkisella reseptillä valmistettu hollantilainen yrttiolut oli voimakas, mutta maukas ja vielä nykyaikanakin toimiva kokonaisuus.

Radbrewin Wasteland: Oasis hefeweizen päätyi jälleen kerran tuoppiini. Erittäin maukasta olutta.

Vahvempien oluiden kastissa United Gypsiesin Vintage 2017 Barley Wine ja Iso-Kallan Pimeyden Morsian olivat erittäin maittavia!

Joona:

Takatalo & Tompuri oli täysin uusi tuttavuus. Panimo tuottaa oman pellon viljasta (jota suku onkin viljellyt jo yli 300 vuotta) olutta, joka testien perusteella osoittautui erittäin maittavaksi. Erityisesti mieleen jäivät Panimon Pilsneri (oikein raikas ja miellyttävän katkera) sekä Kylmäsavulager, jonka mallas on ihan oikealla leppäsavulla savustettu (kiva savuaromi, jossa ei ollut lainkaan niin ikävän yleistä keinotekoista makua).

Myös Helsinkiläinen panimotalo Bryggeri oli tuonut jotain uutta maistettavaksi: Colorado blond ale oli Viking Maltin ja Colorado Maltingsin yhteistyötä juhlistava, Bryggerissä pantu belgityylinen ale, josta ei katkeroa puuttunut. Erinomaista yhteistyötä! Tämä oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin Helsinki Beer Festivalissa.

Juha:

Mieleeni jäi erityisesti myös edellä mainittu Bryggerin Colorado blond ale. Toinen olut, joka onnistuneesti koetteli makunystyröitäni oli Radbrewin Argus IPA – kolmesta myyttisestä (Zeus, Hercules, Callista) lajikkeesta koostuva humalpantheon loi suuhun mainiot aromikinkerit.

Mikko:

Parhaiten koko tapahtumasta jäi varmasti mieleen Takatalo & Tompurin hieno mainos. Heidän kylmäsavulagerinsa yllätti positiivisesti, en ole mielestäni maistanut yhtä maukasta maitokauppavahvuista savuolutta koskaan.

Myös Lervigin Hop Drop Sour IPA painui mieleen. Erinomaisia oluita oli valtavasti, ja tarjonnan paljoudesta johtuen yksikään ei noussut kirkkaasti “parhaaksi” olueksi. Kiitos kaikille hienosta tapahtumasta!

Mad Scientist – Saison 17

Saison 17 5,5%

Mad Scientist on paikallinen pienpanimo Budapestissa, Unkarissa. Panimo on vielä kasvamassa, mutta on voittanut jo muutamissa kansainvälisissä kisoissa. Esimerkiksi maistossa olevan nuorempi inkarnaatio, Saison 15 voitti hopeaa Dublin Craft Beer Cupissa vuonna 2016!

Maistoin hullujen tiedemiesten saisonia ensimmäisen kerran Élesztőssä hanasta, jolloin uskoin löytäneeni Unkarin parhaan saisonin. Löytäessäni samaa kamaa pullokaupasta, pitihän se ottaa kotiin mukaan ja tarkemmin tutkittavaksi. Pakko sanoa, että pullon etiketöinti on erittäin mieleeni. Laboratoriokaavio, johon täytetään muistiinpanomaisesti oluen tiedot, on hauska idea. Olut on lasissa ulkonäöltään hunajainen, hiukan muita maistamiani saisoneita sameampi. Pinnalle muodostuu hyvin eläväinen ja samettinen vaahto, eli kokonaisuus on hyvin maittavan näköinen.

Saison 17 tuo kaksi oluttyyliä yhteen; kevyt täyteläisyys, raikkaus sekä hiivan ja hedelmien aromit tuoksussa että maussa tuovat vehnän mieleen. Toisaalta hiivan yrttisyys ja mausteisuus muistuttavat, että olut on syystä nimetty saisoniksi. Pieni vetisyys on läsnä suutuntumassa, sekä happamuus. En ollut ainoa, joka piti tätä erittäin hyvänä saisonina: toinenkin toveri mielsi oluen yhdeksi parhaista tyylilajissaan. Ruokasuositukseksi sopisi esimerkiksi kevyet kalaruuat. Toivottavasti tämän vuoden HBF:ssä, unkarilaisten oluiden osastolla, pääsen maistelemaan panimolta lisää.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 72/100

Parhaita saisoneita mitä olen maistanut.


 

Panimovierailu: Cool Head Brew

Saatuamme kutsun, kävimme alkuviikosta tutustumassa Tuusulassa sijaitsevaan Cool Head Brewiin.

Maamerkistä päättelimme löytäneemme oikean paikan

 

Lähdimme neljän toverin voimin liikkeelle jo heti aamupäivästä ja saavuimme panimon tonteille klo 11 jälkeen. Ovella meidät vastaanotti Cool Headin Pietari, joka pidemmittä puheitta lykkäsi suoraan panimon hanoista käsiimme maistelulasilliset Cool Headin Mango Souria. Parille meistä tämä oli ensikosketus panimon oluisiin; erittäin mangoista, raikasta ja helppoa juotavaa. Toverit siemailivat oluet natusiinsa onnellisina ja vuoron perään tenttailimme panimon toimintaan liittyvistä asioista, mitä sylki suuhun vain toi.

Panimo sijaitsee suht tuoreen oloisella teollisuusalueella, sadan neliön hallissa. Tämä tila oli otettu haltuun erittäin tehokkaasti, hyödyntäen kaikkia kolmea ulottuvuutta. Paikanpäällä vierailupäivänämme oli myös Viikki Brewing Societylta porukkaa, jotka parhaillaan jauhoivat maltaita kollaboraatio-olutta varten. Mäskäysvuorossa oli muun muassa kamomillalla maustettu kukkais-saison.

Mäskäys aluillaan

Kompakteista tiloistaan huolimatta Cool Headilta löytyi jopa yllättävän kovan kapasiteetin laitteita; keittokattilakin veti täydet kaksi tuhatta litraa! Keskustelumme pohjalta vaikutti siltä, että panimon seinät tulevat kovan kysynnän kasvaessa vastaan ja laajentamistarve lienee edessä. Suurimpana yllätyksenä meille ehdottomasti tuli Cool Headin tölkityslinjasto. Tuusulalaiset ovat ensimmäisiä pienpanimoita Suomessa jotka alusta asti ovat pakanneet oluensa tölkkeihin. Kukaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että niin tiivis masiina pystyisi täyttämään 500 tölkkiä tunnissa – kone oli siis pinta-alaltaan tuskin normaalia keittiön pöytää kummempi. Cool Headin tuotteiden etiketit puolestaan kiinnitetään todellisessa craft-hengessä: kaikki käsin!

Etikettimasiina

Vierailumme loppupuoliskolla Pietari kertoi meille hieman Cool Headin missiosta, sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Mielenkiintoinen uutinen Suomen olutkansalle on se, että Cool Head aikoo lanseerata liudan sour -oluita! Pyrkimyksenä kuulemma on tuoda soureja helpommin lähestyttäviksi, raikkailla mauilla ja tölkkipakkauksella. Nämä voisivat sopia myös ei-niin-olutihmisille ja toimia näin porttina oluiden maailmaan.

Läksiäislahjaksi saimme vielä valikoiman panimon oluita, joiden maistamista emme malta odottaa.

Kiitokset Cool Headille informatiivisesta vierailusta ja maukkaista oluista!