Tovereiden Saunaolut

Juhannuksen lähestyessä halusimme tehdä kesäpäivänseisauksen kunniaksi suomalaista saunakulttuuria kuvastavan oluen. Lähdimme liikkeelle tällä kertaa testaamalla uutta humalaa sekä california common/steam beer -tyyliä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, seuraavaan satsiin lisätään vähän savumallasta sekä esim. Prykmestarin Suvi -oluessa käytettyä koivunlehteä!

Höyryolut -tyyli on kotoisin USAn länsirannikolta, etenkin San Fransiscon alueelta, jossa Anchor Brewing on jopa trademarkannut nimen Steam Beer omalle tuotteellensa. Muut käyttävätkin nimitystä California Common. Periaatteessa tyylin pohjana on hyvin humaloitu lager, joka käytetään alelämmöissä. Näin se saa kivan monipuolisuuden mutta on yhä lagermaisen keveä ja raikas, ainakin teoriassa.

Galena -humala tuli Chinookin ohella tyylille suositellun Northern Brewerin ja Cascaden tilalle, sillä halusimme hiukan havuisuutta Chinookista ja kokeilla myös meille uutta humalaa. Hedelmäinen Galena on hyvin yleinen lagerhumala rapakon takana, mutta meille aika tuntematon. Toverit haukkuivatkin humalia punnitessa Galenan tuoksua vaikka millä rumalla nimellä. Olen kuitenkin optimistinen, että humala toimii lopputuotteessa.

Aloimme myös ensimmäistä kertaa käyttämään vedensäätökemikaaleja sekä tarkkailemaan pH:ta panopuuhissamme. Kemikaalit vaikuttavat panoveden mineraalipitoisuuteen sekä säätää pHta maltaiden entsyymien ideaalitoiminta-alueelle (5.2-5.6). Kemikaalien myös kuuluisi vaikuttaa siihen, tuntuuko olut enemmän maltaiselta vai humalaiselta. Mielenkiinnolla jatkamme kokeiluja tästedes.

Hankimme Panimonurkasta hiukan lisätarvikkeita!

Panopäivä sujui seuraavanlaisesti:

Saunaoluen mäskäystä

Maltaat:

3,7 kg Viking Zero Pale Ale Malt (82,2%)

0,45 kg Viking Caramel 50 (10%)

0,2 kg Viking Vienna (4,4%)

0,15 kg Château Special B (3,3%)

Pitkään kesti huuhdella…

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

2 tsp Kipsi

0,2 tsp Jodioimaton pöytäsuola

0,5 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

68 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

1,2 g/l Chinook pellettejä @ 60 min

0,6 g/l Galena pellettejä @ 10 min

0,3 g/l Chinook pellettejä @ 5 min

0,3 g/l Galena pellettejä @ 5 min

0,9 g/l Galena pellettejä kuivahumalointiin viideksi päiväksi, kun suurin osa primäärikäymisestä oli ohi.

Hiiva:

Mangrove Jack’s M54 California Lager, 10 g

Käyminen:

Pääkäymisen ja pullotuksen jälkeen kellaroimme oluet 3-4 viikoksi, jotta olut kirkastuisi.


Saunaoluemme käy siis ihan huoneenlämmössä, mikä on helpotus: lagerointifasiliteettimme ovat vielä aika puutteelliset. Mäskillä kesti yllättävän kauan huuhtoutua, mutta tuloksena oluen OG olikin aika paljon suurempi kuin arvioitu. Lopulta sitten myös FG ei ollut ihan mitä toivoimme, mutta ei liian suurikaan. Palaamme asiaan kunhan kypsyminen ja kellarointi on ohi!

Vasemmalla Amber Alemme ja oikealla Höyryolut. Lupaavalta näyttävät!


 

Tanker – Hallucination

Tänään maistovuoron saa yksi etelänaapurimme Viron pienpanimoskenen kärkikastin, Tankerin, olut – Hallucination. Ensimmäisen kerran kyseistä olutta tuli maistettua toissa vuonna Kaapelitehtaalla ja se lunasti samoin tein paikan sydämessäni. Erityisesti tässä Imperial pale lagerissa allekirjoittaneeseen iski oluen särmä humalointi; kokonaiset 25 grammaa humalaa per litra. Valtavasta humalamäärästään huolimatta Hallucination säilyttää kuitenkin suht maltilliset 65 IBUa ja suurin osa humalasta tuntuukin aromin puolella.

Väriltään olut on samean kellertävä ja se loihtii päälleen vahvan valkoisen vaahdon. Tuoksusta irtoaa nenän täydeltä miellyttäviä hedelmäisiä aromeita: greippiä, sitrusta, ehkä jopa hieman mangoa. Humala tuoksuu oluessa erinomaisesti ja erittäin intensiivisesti – tätä imppaillessa menee lähes pää pyörälle… oluen nimi lunastaa lupauksensa.

Hallucination kieltämättä hyppää yhdeksi suosikkioluekseni. Olut tarjoaa intensiivisellä humaloinnillaan herkullisia aromeita, mutta ei sorru monen muun humalapommin tavoin liikaan katkeroon. Olutta tuntuu olevan vielä artikkelin kirjoitushetkellä hyvin hankala saada Suomessa käsiinsä; tällä hetkellä sitä löytynee parhaiten oluttapahtumissa joissa Tanker edustaa. Tosin kyseessä on sen verta mainio olut, että sen perässä sietää jopa tehdä pieni risteily Tallinnaan. Ainakin sataman kupeessa sijaitsevassa Uba ja Humal -kaupassa tuote tuntuisi kuuluvan valikoimiin.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Suutuntuma: 8/10

Maku: 18/20

Kokonaisuus: 37/40

Yhteensä: 90/100

Hallusinoivaa humalan hekumaa!



 

Takatalo & Tompuri – Kaski Kylmäsavulager

Aina on pantu, ja sitten pari maanviljelijää Ravijärven kylästä keksivät ruveta valmistamaan olutta!

Ensimmäisen kosketuksen panimoon sain taannoin Helsinki Beer Festivaleilla, kun kaverit pitivät käsittääkseni ensimmäistä kertaa tapahtumassa kojua pystyssä. Yksinkertainen viestintä kahdesta kepillistä heittämässä olleesta viljelijästä, ja maanläheiset oluttyypit purivat meikäläiseen heti. Harva voi sanoa, että tässä on olut joka on valmistettu tavarasta jota oma suku on jo noin 300 vuotta viljellyt.

Maistoin tapahtumassa Pilsneriä, Kauraportteria sekä tietenkin Kylmäsavulageria. En pettynyt yhteenkään, mutta Kaski tuntui jo silloin varsinaiselta  savustuksen taidonnäytteeltä. Ajattelin heti että nyt on kyllä ehtaa tavaraa, vaikka aluksi hieman epäilinkin.

Pullollisen kylmäsavulageria sai festivaalien aikoihin muistaakseni vain muutamasta raflasta ja oluen kotiseudulta. Nyt sitten löysin pullollisen Myyrmäen Citymarketista, ja päätin laittaa sen testiin.

Nimi “Kaski” sarjalle on tekijöiden mukaan syntynyt siitä, että Takatalon ja Tompurin tiloilla on jo miesten esi-isien aikaan kaadettu ja poltettu metsää eli kaskettu. Kylmäsavulagerin valmistuksessa on käytetty miesten omilta tiloilta tulevaa mallasohraa, kauraa sekä vettä mikä on aika törkeän siistiä. Jopa kylmäsavustus onnistui kotikonnuilla. Oikeaa lähiölliä.

Kirkas ja kauniin kullankeltainen olut kaatuu lasiin komealla vaalealla vaahtopäällä. Tuoksussa makeaa savuisuutta, puuta, ruohoisuutta. Maltaisuus ja jenkkihumalointi(?) puskee ehkä hennosti savun läpi. Kepeä runko antaa raikkaan vaikutelman mikä on usein raskaille savuoluille mukavaa vaihtelua. Raikas vaikkakin mieto humalointi tehostaa vaikutelmaa entisestään. Kevyt jälkikatkero pyyhkii maun nopeasti pois. Erinomaisen helppoa juotavaa, vaikkakaan maku ei ole kovinkaan riittoisa. Harvassa ovat rauchit joita voisi väittää juovansa myös terassihelteissä.

Kokonaisuus on ehkä hieman lattea, mutta eipä tämä mitään Aecht Schlenkerlaa olekkaan. Makea savuisuus kevyen rungon ja humaloinnin kanssa luo raikkaan vaikutelman. Yksinkertainen taidolla valmistettu olut ilman vippaskonsteja. Nostan tämän omalla listallani parhaaksi miedoksi rauchbieriksi mitä olen kurkustani kaatanut, savu on erittäin onnistunut. Kiitos!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Suutuntuma: 6/10

Maku: 16/20

Kokonaisuus: 32/40

Yhteensä: 75/100

Pankaa jatkossakin!


 

Pyynikin Big4Sun

Big4Sun

Saimme lähetyksen Pyynikin käsityöläispanimolta, joka sisälsi neljä heidän edustusoluitaan, puolen litran tölkeissä. Paketti on ilmeisesti lähdössä ihan kansainväliseen levitykseen, luottoa siis paketin toimivuuteen löytyy!

Paketti sisälsi pääasiassa maukkaita oluita, kivalla vaihtelevuudella. Viime vuosina tällaisia paketteja on alkanut näkymään hiukan useammin, muttei näin isoissa tölkeissä tai niin, että mukana on jopa palkintoja voittanutta olutta. “Iso nelonen” hälvensi osan tovereista epäluuloja Pyynikin panimoa kohtaan; edellinen heidän myymänsä sixpäkki oli lievä pettymys, etenkin hinta-laatusuhteeltaan. 

Ohessa linkit Big4Sunin oluiden yksilöllisiin arvosteluihin:

Pyynikin – Ruby Jazz Ale

Pyynikin – Cloudberry Saison

Pyynikin – American IPA

Pyynikin – Dammer Pils

Pyynikin – Dammer Pils

Dammer 4,7

Saimme Pyynikin Käsityöläispanimolta Big4Sun -olutpaketin, josta löytyi heidän ensimmäinen yrityksensä pilsin tyyliseen olueen, Dammer.

Valitettavasti Dammer ei noussut muiden Big4Sun -oluiden tasolle, vaan osoittautui tovereille pieneksi pettymykseksi. Lasiin kaadettuna olut näyttää ihan hyvältä, muttei herätä janoa kovemmin. Olut on kellertävän kirkas, vaalealla lyhyellä vaahdolla.

Tuoksua kuvailtiin esim. ”ummehtuneen makeaksi hedelmäksi”, eikä maussa ollut paljon lisättävää. Löysimme kuitenkin kevyttä humalointia ja mallaspohjaa, mutta aivan liian kovan hakemisen jälkeen. Suutuntumaltaan olut on helposti uppoava, mutta hiilihappoja puuttuu ja juomasta ei jää paljon jälkikäteen mieleen. Tovereiden mielestä olut ei ole hyvä pils.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 15/40

Yhteispisteet: 47/100

Ehkä tästä opitaan ja seuraava pils on parempi.


 

Pyynikin – Cloudberry Saison

Cloudberry Saison 4,7%

Pyynikin käsityöläispanimon Big4Sun -paketissa odotti Cloudberry Saison, jossa on käytetty hyvin mediaseksikästä lapin hillaa eli lakkaa. Saisoniin on myös lisätty vähän kompleksisuutta vehnämaltaalla.

Olut kaatuu lasiin samean kullankeltaisena ja mukavalla vaahdolla. Tuoksultaan oluessa päällimmäisenä on hillan tuoma vahva makeus, joka jopa peittää saisonin tyypillistä perustaa eli mausteisuutta ja raikkautta. Taustalta löytyi myös pieni banaanin aromi.

Saisonin ominaismaut löytyvät olutta maistaessa paremmin, mutta hilla on yhä vahvasti läsnä. Olut tuntuu juodessa raikkaalta ja happamalta. Olut on aika selkeästi juuri sitä mitä mainostettiin, mutta allekirjoittanut ei innostunut siitä mahdottoman paljoa. Ehkä en vain ole niin suuri hillan ystävä. Toinen toveri taas tykkäsi enemmän lakan mausta, mutta kuvaili olutta ”yhden tölkin olueksi”.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 62/100

Lakan ystäville.


 

Pyynikin – American IPA

American IPA 4,6%

Postissa saapunut Pyynikin Big4Sun -olutpaketti sisälsi heidän American IPAnsa. Emme tovereiden kesken olleet Pyynikkiä ajatelleet IPAA valmistavana panimona, joten korkkasimme oluen mielenkiinnosta pyöreinä.

Lasissa olut on samean hunajaisen vaalea ja lasin pohjalle tuli hiukan sakkaa. Pinnalle muodostuu lyhyt vaalea vaahto, joka ei jätä paljoa pitsiä jälkeensä. Tovereiden kesken etenkin Pyynikin IPAn mallaspohja keräsi paljon kehuja. On mukava nähdä, että hyvän IPAn saa aikaiseksi muutenkin kuin vahvalla humaloinnilla. Sekin on kyllä tässä oluessa kunnossa: amerikkalaiset humalat toimivat hyvin keskenään, luoden aromikkaan ja katkeran kokonaisuuden.

Pyynikin American IPA on mielestämme yksi parhaita kauppaipoja, joita toverit ovat hetkeen maistaneet. Toivommekin, että panimo tuo lisää tällaisia oluita maitokauppojen hyllyille!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 75/100

Erittäin hyvä, ottaen huomioon, että on kauppaipa.


 

Pyynikin – Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Toverit ottivat maistoon Pyynikin viskitynnyrissä kypsytetyn imperial stoutin, ja hyväähän se oli.

Ulkonäöltään olut on mustaa kuin yö ja pinnalle kertyy kaadon jälkeen kevyt, kermaisen vaalea vaahto. Lasiin kun katsoo niin ei näy muuta kuin oma kuva mustaa pohjaa vasten.

Tuoksu tarjoaa hyvin vahvaa ja aromikasta tummaa suklaata, vähän maitomaisuutta, viskiä, siirappia, lakritsia ja kahvia. Tuoksu on imelää ja tuo vahvasti mieleen liköörikonvehdin. Hyvin intensiivistä!

Maussa on havaittavissa vahvaa karamellista alkoholia ja edellämainittua liköörikonvehtia. Viskin maku on myös läsnä melkoisen vahvana. Olutta myös kuvailtiin hieman mutakakkumaiseksi.

Suutuntuma on mainio. Pehmeä lämpö leviää koko suun mitalta ja katkera jälkimaku viimeistelee kokemuksen. Olut on yllättävän helppo juoda vaikka voltteja löytyy peräti 13%.

Yleisesti Toverit toteavat Stoutin olevan erinomainen lisä Suomen tummien oluiden valikoimaan ja toivovat Pyynikiltä lisää samanlaisia taidonnäytteitä olutkulttuuria rikastamaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 34/40

Yhteensä: 84/100

Intensiivinen!


 

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale


 

Cool Head Brewin olutta

Saimme Cool Headin panimovierailultamme mukaan setin maisteltavia oluita, joissa on mukavasti vaihtelua. Matkaan lähti heidän omia leipäoluitaan eli niitä soureja, kollaboraatio -souria Ice Beaverin kanssa sekä tiloja lainanneen Orava Brewingin Apaa. Yksi toveri vieraili jo aiemmin Pien -pullokaupassa nappaamassa Sour Head Maracujan maistoon.

Cool Headhan pyrkii tutustuttamaan Suomen kansaa lähemmin hapanoluisiin, joita täällä kieltämättä harvemmin näkee. Mielestämme juuri ne ovatkin panimon parhaimmistoa. Selkeät ja välillä eksoottisetkin maut ovat etusijalla ja oluet itsessään ovat laadukkaasti pantuja. Helsinki Beer Festivalilla Cool Head edusti omassa kojussaan, ja menekkiä näytti olevan!


Tässä linkit testattujen oluiden yksilöllisiin arvosteluihin:

Mango Sour

Sour Head Ginger

Sour Head Maracuja

Orava Paleå

Blondes Are My Weakness