Endless Enigma

Kesän lähestyessä ja säilytyskapasiteettimme täyttyessä päätimme vielä panna saisonin. Alunperin suunnitelmana oli tehdä yksinkertainen SMASH -saison australialaisella Enigma -humalalla, mutta reseptistä kehittyi vähän monimutkaisempi. Lisäsimme mallaspohjaan vähän vehnämallasta monipuolistamaan sekä päätimme kokeilla nk. ”continuous hopping” -tekniikkaa humalien keittämiseen. Kyseinen tekniikka tarkoittaa siis humalan lisäämistä koko keiton ajan pienissä määrissä, jolloin humalan aromien pitäisi olla paremmin esillä.

Maltaat ja muut kuiva-aineet

Endless Enigma on myös ensimmäinen olut, johon käytämme Grainfatherin lisäosaa, Micropipeworksia, jolla saa siis tehtyä pienempiä määriä olutta ilman komplikaatioita laitteiston alkuperäisten putkistojen kanssa..

Saison on oluttyyli lähtöisin Belgian ranskaapuhuvasta eteläosasta. Sen tunnusmerkkejä ovat raikkaus, hedelmäisyys, mausteisuus ja jopa kirpeys. Se on sukua Biere De Garde -oluttyylille, mutta on sitä selkeästi kevyempi sekä humaloidumpi.

Enigma kuuluu aussihumalien kasvavaan ja laadukkaaseen kerhoon. Se on sekä katkero- että aromihumalointiin tarkoitettu ja korkean alfahappoinen. Aromiprofiililtaan se on vahvasti hedelmäiseen painottuva, mutta nimensä mukaisesti hiukan mysteeri. Tovereiden mielestä oikein hyvän tuoksuinen humalapelletti!

Grainfatherin lisäosalla, Micro Pipeworkilla, saamme siis tehtyä pienempiä määriä olutta, joten voimme rohkeammin testata reseptejämme ilman yhtä suurta riskiä siitä, että saamme jotain juomakelvotonta 20 litran verran (näinhän ei tietenkään koskaan ole tapahtunut). 

Tässä speksit:

Humalapelletit valmiina keittoon

Maltaat:

2,3 kg Viking Zero Pale Ale Malt (92%)

0,2 kg Viking Vehnämallas (8%)

Hopspider piti pirkoittaa, jotta humalat porisevat vierteen pinnan alla.

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,5 tsp Kipsi

0,25 tsp Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

~1,9 g/l Enigma pellettejä, jaettu tasaisesti 12 satsiin, joita sitten lisätään 5 min välein koko keiton ajan.

~0,5 g/l Enigma pellettejä kuivahumalointiin.

Hiiva:

Mangrove Jack’s French Saison Ale M29, 10 g

Panopäivä sujui ongelmitta ja micropipeworks toimi moitteettomasti! Humalien lisääminen 5 min välein oli hiukan vaivalloista, mutta toivottavasti näemme sen tuottaneen tulosta! French Saison Ale -hiiva vaatii yllättäen jopa 26 C asteen lämpötilan käydäkseen, joten lämpötilakontrollia ei tarvitse panoluolassa niinkään harjoittaa. Parin viikon päästä sitten maistelua!

28.5.: Tovereiden raporttina Enigma oli ihan hyvää mutta kuivaa. Kuulostaa lupaavalta! Pian päästään maistamaan.

.

Vastavirtajäähdytys

Kotiolutta: Toveri Red ale + Resepti

Kaunis vahva pitsi peittää kauniin  ja voimakkaan punaisen oluen. Aromikas humalointi ja hillityn makea karamellimaisuus dominoivat tuoksua.

Maultaan olut on miellyttävän katkera, ja varustettu makeahkolla mallaspohjalla ja aromikkuudella. Amberiimme verrattuna Toveri-Red on voimakkaampi ja ryhdikkäämpi, mutta silti riittävän kevyt nautittavaksi etenkin lämpimänä kesäpäivänä

Kuten olemme jo aiemmin kertoneet, Toverien red alen ensimmäinen yritelmä muuttui valmistusvaiheessa amberiksi ja vasta toisella kerralla saimme olueeseen haluamaamme punaista väriä. Samalla saimme muutettua reseptiikkaamme vahvempaan mallaspohjaan ja olut eroaakin miellyttävän paljon meripihkanvärisestä veljestään.

Nyt kun valmistuksesta on mennyt jo puolisen vuotta, niin humalan vahvin terä on jo katkennut, mutta mallaspohja on säilynyt entisellään. Olut on kaikesta huolimatta oikein miellyttävää juotavaa ja kun tätä kirjoittaessamme viimeinen pullo on menossa ja seuraavaan reseptiin halutut muutokset tiedossa niin voidaan rauhassa odottaa seuraavan erän kypsymistä ilman pelkoa tulevasta.

Maistatimme oluttamme myös Reittausblogilla ja voit lukea arvostelun täältä.


Toveri Red Ale vol.1 resepti:

Maltaat:

3,5kg Maris otter (UK)

0,35kg Flaked barley

0,15kg Viking Crystal L50

0,15kg Viking Crystal L100

0,1kg Weyerman cara amber

0,05kg Viking black malt (black malt lisätään aivan mäskäyksen loppuvaiheessa syventämään oluen väriä)


Humalat:

Magnum 0,5g/l  @60min

Magnum 0,5g/l @50min

Amarillo 0,4g/l @10min

Mosaic o,4g/l @10min

Amarillo 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @5min

Mosaic 0,4g/l @0min

Keittoa ollessa jäljellä 10min heitettiin sekaan myös 1½ tl Irish mossia.

Kuivahumalointi 5 päivää, 14vrk käymisen jälkeen

Amarillo 0,4g/l

Mosaic 0,5g/l

Hiiva: Mangrove Jack’s Empire Ale


 

Kotiolutta: Toveri Amber ale

Puolisen vuotta sitten yritimme mäskätä ensimmäistä kertaa red alea. Pienen onnellisen vahingon seurauksena siitä kuitenkin syntyi Amber alea, joka maistui meille enemmän kuin hyvin. Yhden pullon säästimme, jotta voimme tarkkailla kuinka hyvin olut ikääntyy. Nyt 6kk mäskäyksestä on aika arvioida olut.

Pullo sihahtaa auki reippaasti ja tuoppi täyttyy kirkkaasta meripihkanvärisestä oluesta, joka kasvattaa pinnalleen kanneksi vahvan ja pitkäkestoisen valkean vaahdon. Amber on säilyttänyt saman kauniin hiilihappoisuutensa ja sävynsä, mihin tykästyimme jo vuoden vaihteessa. Aromihumalointi on kärsinyt aikojen saatossa, mutta maltaan ja katkerohumalien aromit ja maut ovat täyttäneet tyhjiötä kiitettävästi.

Nuori Toveri-Amber vakuutti meidät raikkaalla keveydellään, mutta nykyisellään suutuntuma on vahvemman maltainen ja katkera. Tuoksussa havaittavissa vahvasti varsinkin pihkaista havuisuutta. Etenkin Magnum -humala on kestänyt erittäin hyvin. Uuden Amber -oluemme kypsyessä vielä käymisastiassa, vanha keitoksemme saa kielemme vetisiksi odotuksesta.

 

Tovereiden Sadonkorjuuolut

Kesän lähestyessä sesonkioluet ja tulevat terassikelit ovat tovereilla eniten mielessä. Siksi halusimme kokeilla Bière De Garden tyylistä olutta, mikä ehtisi mukavasti kypsyä ennen kesää ja tervehtisi raskaista töistään palaavia tovereita raikkaudella ja tyjyydellään! Suunnittelin ensimmäistä kertaa oluen itse, tietenkin kokeneempien tovereitteni avustuksella; panokset ovat siis verrattain korkealla. Tyyli on myös aika kiistanalainen, monet eivät tykkää lainkaan.

Bière De Garde on farmhouse ale -tyyli Ranskasta, Belgian rajan tuntumasta ja on ikäänkuin saisonin makeampi, maltaisempi serkku. Kyseessä on vahva pale ale, johon tällä kertaa tavoittelimme hyvää toffeisuutta, erityisesti erikoismaltaiden valinnan ja tumman ruokosokerin kautta. Jalohumalointia (Saaz) on vain nimellisesti antamassa hyvin kevyen kukkaisen/mausteisen aromin, komppaamaan mallasta. Olut ei ihan bulkkikulutuskamaa ole, joten teinme hiukan pienemmän, 13,5 litran satsin nyt alkuun.

Resepti olikin kovin simppeli:

Maltaat:

3,5 kg Thomas Fawcett Pearl Pale Ale (78%)

0,5 kg Simpson’s Munich (11%)

Vierre

Garden lappoamista

0,5 kg Simpson’s Crystal T50 (11%)

Mäskäys:

47 ºc / 20 min

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat (60 min keittoaika):

2,1 g/l Saaz pellettejä @ 60 min

Hiiva:

Mangrove Jack’s M42 New World Strong Ale, 10 g


Käyminen alelämmöissä, jonka jälkeen pitkähkö kellarointi.

  • Paneminen Grainfatherilla sujui todella hyvin, käymään lähtenyt vierre näytti ja maistui hyvin lupaavalta.

  • Huomasimme valitettavasti, että olut oli lähtenyt turhan korkealla lämpötilalla käymään: toivottavasti ei vaikuta liikaa lopputulokseen.

  • Oltuaan viikon pari pullossa, en malttanut odottaa: olut maistuu aika hyvältä! Kuinkakohan maku kehittyy kesään mennessä…

Tovereiden Garde 1-2vk

Palaamme siis asiaan, kun olut on kypsynyt loppuun!

Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!

Grainfather – ekan kerran kokemuksia

Niin kuin monet muutkin kotipanijat, sorruimme mekin lopulta Grainfatherin hommaamaan. Nyt viime viikonloppuna pantiin sitten ekan kerran isin kanssa, kjeh kjeh. Ajattelin nyt, kun tapahtumat vielä tuoreessa muistissa ovat, jakaa ajatuksiani siitä millainen tuo eka kerta kerta nyt sitten oli.

 

Päätimme panomyllymme neitsytmatkalle valita arvoisensa oluen: Reittausblogin APAn – tämän oluen monestakin syystä. Ensiksikin, se on perkuleen hyvää. Se on myös reseptiltään tarpeeksi simppeli – meidän rajoitettu aivokapasiteettimme kului lähinnä uutta laitetta ihmetellessä, niin ei kaivattu mitään yllätyksellistä. Viimeinen – ja ehkä suurin – pointti oli se että olemme jo muutamaan otteeseen kyseistä olutta mäskänneet “vanhalla” tyylillämme emalikattilalla; nyt voimme kätevästi vertailla eroaako Grainfatherilla tehty olut nyansseiltaan merkittävästikin Kochstarilla tehdystä.

Olimme kyseisen laitteen omistavalta tuttavaltamme saaneet joitain kullan arvoisia vinkkejä jo ennakoon. Hankimme muun muassa Grainfatherin alustaksi halvan saunajakkaran, josta poistimme keskimmäisen laudan. Tämä siitä syystä, että suuressa viisaudessaan Grainfatherin suunnittelijat ovat sijoittaneet laitteen vikavirtakytkimen koko roskan pohjaan – kyllä, pohjaan! Kytkinhän toimii ilmeisesti niin, että mikäli laitteen lämmityselementti ylikuumenee niin tämä kytkin poksahtaa ulos ja mikäli lämmitystä haluaa jatkaa, pitää se painaa takaisin sisään. Haluaisin kurkistaa sen kaverin ajatuksenvirtaan, jonka mielestä oli hyvä idea iskeä tällainen kytkin sellaisen kompleksin pohjaan, jonka sisällä pitäisi olla 30 litraa kiehuvaa nestettä… Voi helposti tulla niin sanotusti (drummroll) kuumat paikat. Onneksi nyt patentoidulla saunajakkara-alusta-systeemillämme tulemme pääsemään kytkimeen helposti käsiksi, mikäli se joskus päättää poksahtaa. Jakkara myös nostaa grainfatherin n.40cm korkeammalle, jolloin laitteen operointikin on ergonomisempaa: win-win!

Yhteensä meillä kului mäskäykseen suurin piirtein yhtä paljon aikaa kuin vanhallakin tyylillä, mutta uskon  että muutaman panokerran jälkeen saamme optimoitua tuota prosessia ja pääsemme huomattavasti nopeampiin tuloksiin. Olihan meillä tässä hyvin paljon päänahan rapsuttelua ja ainakin yksi ihan oikea ongelmakin… Käymispyttyyn valmista tavaraa saatiin kyllä monen monta litraa enemmän kuin yleensä, mikä on aina kiva juttu 🙂

Heti vesiä lämmitellessä huomasimme, että kannattihan tuosta jokunen raha maksaa, sillä nopeastihan tuo Grainfatheri lämmitti suuremman määrän vettä, mitä yleensä käytämme, ja vielä nopeamminkin. Vautsi. Maltaat pyttyyn iskettyämme rupesimme vainoharhaistesti hikikarpalot otsalla vahtaamaan, pysyykö lämpötila tasaisena. Kyllä se pysyi – koko ajan. Ensi kerralla laitteen uskaltanee jo jättää enemmän omaan rauhaansa, itse voiden puuhastella jotain muuta siinä samalla.

Lähes kaiken fyysisen työnhän tuo laite tästä mäskäyksestä eliminoi, lukuunottamatta mäskin huuhtelua, milloin laitteen mallaspiippu joudutaan nostamaan yläasentoon. Silloin allekirjoittanut pääsi oikein kunnolla pullistelemaan lihaksiaan, meinaan oli se isollekin miehelle kahden käden homma… sen verta paljon se painoi.

Hyvää hauistreeniä: laitteen sisempi mallaspiippu märkine maltaineen piti nostaa huuhtelun ajaksi lepäämään korkealle.

Huuhtelu sujui mukavasti. Vanha mäyskäysastiamme, Kochstar, löysi uuden elämän huuhteluveden lämmitystankkina. On muuten pikkaisen helpompaa lämmittää kaikki huuhteluvesi kerralla, eikä kikkailla poikamiesboksin kahden ja kolmen litran Ikeakattiloilla…

Keittovaiheessa olimme jälleen pelonsekaisen kunnioituksen vallassa ihastellessamme Grainfatherin mahtia; 25 litraa vierrettä kiehui kuin viimeistä päivää. Vanha motonetin induktiolietemme kalpeni häpeästä nurkassa. Kun tuli viimein vierteen jäähdytyksen vuoro, pahimmat pelkomme kävivät toteen. Jo ennen mäskäyksen alkua katselimme, että mallastoimittajamme oli jauhanut maltaat erittäin hienoiksi – nämä ohranpilkkeen perkeleet sitten olivat ottaneet ja tukkineet uuden lelumme pumpun suodattimen. Onneksi panomies ei hätäänny! Nopeasti viritimme vanhan kunnon kuparisen immersiolauhduttimemme mukaan soppaan ja sen avulla saimme parissakymmenessä minuutissa vierteen hiivauslämpöiseksi. Laitteen pesun jälkeen pumppu onneksi pelitti jälleen kunnolla. Ensi kerralla täytyy erikseen pyytää maltaille hieman karkeampi jauhatus.

Loppujen lopuksi pääsimme hyvin lähelle suunniteltua ominaispainoa, vaikka olimmekin skaalanneet reseptiä ylöspäin (ei olla ennen tehty). Grainfatherilla mäskätessä tuntuisi ainakin tämän ensimmäisen kerran jälkeen olevan hieman tehokkaampi saanto. Ainakin me saimme nyt maltaiden määrään suhteutettuna enemmän sokereita irti kuin “vanhalla” methodillamme. Noh, muutamien viikkojen päästä päästään sitten kippistelemään tämän panon tuotoksilla.