Saimaa Brewing Co. – Valkiajärvi Jouluolut

Saimaa Brewing Co. – Valkiajärvi Jouluolut 4.5%

Saimaalta hyllyihin saaapunut Valkiajärvi on kaurahiutaleilla höystetty amber ale. Lasissa kirkas, tumman pihkainen väri saa pinnalle runsaan kermaisen vaahdon. Kokonaisuus vaikuttaa aika laadukkaalta.

Olut on tuoksultaan hyvin hedelmäinen ja sitruksisen raikas. Makeutta löytyy myös, muttei epämielyttävissä määrin kuin osassa ambereista, joita olen maistanut. Valkiajärveä maistaessa mallaspohjan heiveröisyys vähän häiritsee. Muuten olut on hedelmäisen karamellinen ja hiukan hapan. Karhean oloinen humalan katkero tuntuu myös taustalla. Oluen maku suussa kehittyy makeasta karamellista jälkimakuun mennessä happaman imeläksi ja hedelmäiseksi.

Saimaa Brewing Co.:n Valkiajärvi Jouluolut on ihan miellyttävä ja helppo jouluamberi, muttei voimakkasti säväytä. Pientä persoonallisuutta kuitenkin löytyy, joten olut on mielestäni suositeltavan puolella.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 58/100

Miellyttävä ja helppo jouluamber.


 

Ridgeway Brewery – Reindeer Droppings

Ridgeway Brewing – Reindeer Droppings 4.7%

Yhdysvaltojen markkinoita varten pantu, mutta valikoituihin Euroopan maihin myyntiin päätynyt english amber ale. Mallaspohjaan kuuluu ohran lisäksi vehnää, kauraa, ruista ja sokeria. Lyhyen valkoisen alle muodostuu lasissa erittäin kirjas ja pihkaisen välinen olut, jossa on välttävästi hiilihappoja.

Makea karamelli tulee ensimmäisinä sieraimiin olutta tuoksutellessa, mutta poronjätöksestä löytyy myös sitruksista katkeruutta joka leikkaa edellämainittua karkkisuutta hyvin. Taustalla tuoksuu myös jotain syvmpää ja mausteisempaa, kuten ruis- ja ehkä myös kristallimallas? Brittioluille tyypillinen makean keksinen maltaisuus saa veden kielelleni.

Maultaan Reindeer Droppings on odotettua reippaasti vähemmän makea. Paksuhko, vähän liian neutraali pohja pilkottaa esiin ensipuraisun katkeran ja sitruksisen humaloinnin jälkeen. En yleensä toivo paljoa karamellia oluisiini, mutta tässä kyseistä mallasta olisi voinut hyötykäyttää enemmän. Muutenkin on laitettu montaa mallasta, joten pieni muuntelu voisi pelastaa paljon. Suutuntumaltaan olut on hiukan polttava ja humalan katkero säilyy jälkimaussa pitkään. Lisäviljat tuovat lisäpaksuutta runkoon, mutta olut ei silti pääse pakoon liialta vetisyydeltä.

Ridgewayn amber ale menee ymmärrettävästi rapakon taakse markkinoille, se kun muistuttaa mielestäni rapsakoita kivasti humaloituja blondeja. Jouluolueksi vähän liian kevyt ja raikas mielestäni.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 64/100

Hyvä olut, muttei ehkä sesongille sopiva.


 

Kurpitsa Ale

Hyvää halloweenia meiltä tovereilta!

Jo vuosia olemme ajatelleet käyttää kurpitsaa oluenteossa, ja vihdoin tuli aikaa ja tahtoa saada asiaa eteenpäin! Tämä etenkin Amerikassa suosittu sesonkiolut saa ominaisen makunsa siis kurpitsasta, jonka sadonkorjuu ajoittuu sopivasti syksyyn.

Tyylipohjana oluellemme on Amber Ale, jota olemme onnistuneesti aiemmin jo tehneet. Etenkin värinsä ja makeutensa ansiosta se sopii hyvin kurpitsan kanssa yhteen. Mark Pasquinellin artikkeli Beer & Brewing -lehdessä auttoi paljon reseptin viimeisissä silauksissa.

Mallaspohjaan halusimme makeaa keksimäisyyttä, joten hankimme hiukan hintavampaa Maris Otter -mallasta Britteinsaarilta.

Humalana käytimme tällä kertaa australialaista Summeria, jonka tulisi antaa melonisia ja aprikoosisia makuja sekä aromeja. Toiveena olisi, että trooppisempi raikas humaliointi keventäisi kokonaisuutta ja näin parantaisi juotavuutta.

Mausteina käytimme tuoretta inkivääriä, Ceylon -kanelitankoja sekä myskikurpitsaa. Yleensä kurpitsaoluissa käytetään maustesekoituksia, joihin kuuluu myös neilikkaa, muskottipähkinää, maustepippuria yms., mutta halusimme säilyttää tälkä kertaa oluemme vähemmän coktailimaisena.

Myskikurpitsaa pidetään maukkaampana kuin perinteisiä kynttiläkurpitsoja ja niissä pitäisi olla enemmän käymiskelpoisia sokereita. Paahdoin halkaistuja, sokeroituna ja siemenettöminä kurpitsoita 180 ºC uunissa n. 3 tuntia. Kurpitsojen jäähdyttyä pilkoin ne parin sentin kokoisiksi paloiksi, kaadoin paistoastian pohjalta sokeriliemen mukaan ja annoin olla jääkaapissa panopäivään asti.

Myskikurpitsaa jäähtymässä uunin jälkeen.

Maltaat:

2,6 kg Simpson’s Maris Otter (76%)

0,4 kg Viking Munich Light (12%)

0,1 kg Viking Caramel 50 (3%)

0,1 kg Viking Caramel 100 (3%)

0,2 kg Flaked Barley (6%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1 tl Kipsi

0,9 tl Kalsiumkloridi

0,3 tl Merisuola

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (90 min keittoaika):

1,4 kg myskikurpitsaa sokeriliemen kanssa, 90 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 60 min kohdalla

84 g inkivääriä pilkottuna, 15 min kohdalla

2 murskattua kanelitankoa, 15 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 10 min kohdalla

1,5 tl Irish Mossia kirkastamiseksi, 10 min kohdalla

Hiiva:

Mangrove Jack’s Empire Ale M15, 10 g


Panopäivä sujui suurimmalti osin ongelmitta. Vain pienen eräkoon ja suuren keittoon lisättävän massan sovittaminen Grainfatheriin niin, että kaikki pääsee vierteen pinnan alle porisemaan, tuotti hiukan päänvaivaa. Ongelma ratkesi hop spiderilla, muutamalla humalasukalla ja langanpätkällä. Vierre maistui makeammalle kuin normaalisti ja tuntui ainakin siltä että kurpitsa ja muut tulisivat erottumaan valmiissa tuotteessa. Oluemme lähti kuulemma porisemaan vain tunti pari käymisen virallisesti alettua, joten odotukset ovat korkealla.


Kurpistaoluemme kävi ongelmitta ja ehti kypsyä pullossa juuri sopivasti ennen halloweenjuhliamme, joihin sitä otimme tietenkin tarjolle. Olut oli menestys ja maistajien mielestä hyvää. Inkivääriä oli osan mielestä liian paljon. Tämä sai oluen muistuttamaan enemmän jouluolutta kuin kurpitsaolutta. Kurpitsa ei myöskään maistunut kovin voimakkaasti, mutta emme sitä oikeastaan odottaneetkaan. Mausteiden määrää voisimme vähän katsoa seuraavaan satsiin, mutta muuten omasta mielestänikin oluessa ei ollut moitittavaa.


 

Sen piti olla Red Alea…

Syksyn pimetessä lokakuun viimeisinä päivinä päätimme ottaa askeleen kohti värikkäämmän oluen tekoa. Tarkoituksenamme oli tehdä Red Alea. Oikein suurella pensselillä maalattuna ajatuksemme projektista olivat kutakuinkin: “punainen, kirkas, aromikas ja raikas”.  Tähän mennessä olimme tehneet vain erilaisia pale aleja, sekä tummia stoutteja, joten tietotaitoa oluen värin kontrolloimisesta kohti punaista ei juurikaan ollut. Reseptiä suunnitellessamme tutkimme muiden kotiolutharrastajien tuotoksia ja sähläsimme erilaisten oluen värilaskureiden kanssa ja lopulta päädyimme seuraavanlaiseen mallaspohjaan:


  • 4 kg Maris Otter (UK) ~87%
  • 350 g flaked barley ~7,5%
  • 125 g viking crystal L50 ~2,5%
  • 125 g viking crystal L100 ~2,5%

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mäskäsimme Grainfatherillamme omalla reseptillämme, joten päätimme testata laitteen ominaisuuksia ja suoritimme oluelle kolmivaiheisen mäskäyksen:


  • 20min @ 50°c
  • 90min @65°c
  • 10min @75°c

Siirtyessämme mäskäyksen jälkeen kohti maltaiden huuhtelua, olimme täynnä toivoa: vierre oli kuin olikin punaista – hurraa!

Maltaiden huuhtelun jälkeen vierre olikin muuttunut toivotun punertavasta enemmän oranssin meripihkaisen väriseksi. Tätä väriä kantaa myös lopputuote, josta tulikin nyt värinsä puolesta Amber Alea. Noh, ensi kerralla kokeillaan heittää sekaan enemmän punaista. 😉

Humaloinnissa lähdimme hakemaan maltillista katkeroa ja sitruksista aromia – pyrkimyksenä oli kuitenkin pitää humalointi suht mietona:


  • Magnum 0,4 g/l @60min
  • Magnum 0,4 g/l @50min
  • Amarillo 0,3 g/l @10min
  • Mosaic 0,3 g/l @10min
  • Amarillo 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @5min
  • Mosaic 0,3 g/l @0min

Kun keittoaikaa oli jäljellä 10 minuuttia, lisäsimme vierteen sekaan 1½ teelusikallista Irish Mossia kokeillaksemme, josko se auttaisi oluen kirkkaudessa (spoiler: kyllä auttoi!).

Hiivana toimi tällä kertaa Mangrove Jack’s M15 Empire Ale  hiivaus hyvin ilmattuun 25°c vierteeseen

 

Kuvakollaasi Red Amber Alesta – 3/4 toteutui: punainen, kirkas, aromikas, raikas

Toveri-“Amberin” arvostelu tulee myöhemmin, stay tuned!