Kuusijuhla Porter

Rauhallista jouluaattoa kaikille! Tänään esittelemme toisen tämän vuoden jouluoluistamme, Kuusijuhla Porterin. Edellisvuosien tummat jouluoluemme ovat olleet pettymyksiä tai epäonnistumisia, joten panokset olivat normaalia korkeammalla saada jotain hyvää aikaan.

Lähtökohtana oli luoda verrattain kevyt, juotava, mutta maukas portteri, johon lisäsimme hiukan vaniljaa lisäulottuvuudeksi. Mallaspohja on mielestäni yhdistelmä vanhaa ja uutta portterityyliä; ennen vanhaan kaiken värin saattoi saada brown maltin avulla, kun taas nykyään mustat maltaat ovat pääasiallinen värinlähde. Halusimme saada olueeseen vähän tuota vanhaa tuntumaa, joten päädyimme tällä kertaa tällaiseen kokonaisuuteen.

Mustien maltaiden kylmäuuttaminen mäskäyksen sijasta ei mielestäni vaikuta väriin sen kummemmin, mutta se auttaa pehmentämään kyseisistä maltaista irtoavaa kitkeryyttä. Vedensäädössä otimme huomioon tummat maltaat lisäämällä kalkkia ja ruokasoodaa, jotka nostavat pHta.


Grand Noel v2, Kuusijuhla Porter

Maltaat:

2 kg Simpson’s Golden Promise (54%)

1 kg Simpson’s Brown Malt (27%)

0,5 kg Simpson’s Amber Malt (14%)

0,1 kg Simpson’s Chocolate Malt (3%), kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

0,1 kg Simpson’s Roasted Barley, kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

0,5 tl Kipsi

0,5 tl Kalsiumkloridi

0,6 tl Ruokasooda

0,5 tl Kalkki + 0,8 tl keittovaiheessa

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

~1,3 g/l Fuggles pellettejä, 60 min kohdalla

~0,8 g/l Willamette pellettejä, 60 min kohdalla

~0,6 g/l Fuggles pellettejä, 30 min kohdalla

~0,2 g/l Willamette pellettejä, 30 min kohdalla

Kylmäuutetut tummat maltaat, 5 min kohdalla

~17 g/l veteen liuotettua ruokosokeria, 0 minuutin kohdalla

Lisäsimme myös vaniljatangon käymisastiaan, kun pullotukseen oli 5 päivää aikaa. Uutimme vaniljaa rommissa kaksi viikkoa ennen lisäystä.

Hiiva:

White Labs WLP013 London Ale


Panopäivä ja itse asiassa koko oluentekoprosessi sujui ongelmitta. Lopputuloksena saimme pehmeän kahvisen, suklaisen ja paahteisen porterin, johon olisi osan tovereiden mielestä voinut lisätä enemmän vaniljaa ja voltteja. Omasta mielestäni Kuusijuhla on hyvin lähellä sitä, mitä siltä halusimmekin. Tähän jouluporteriin olemme tyytyväisiä, emmekä pettyneitä!


Toivotamme rauhallista ja maukasta joulunaikaa!


 

Grand Noel v2

Aaton aaton ratoksi paljastamme Grand Noelin toisen version reseptin! Ensivedokseen verrattuna käytimme ihan witbierhiivaa, joka valitettavasti puuttui aiemmin. Muut erot Noeleissa ovat pääasiassa mäskäystehokkuuden parantamiseksi. Outoa kyllä, lopputuloksena laskettu tehokkuus on vielä huonompi!

Tavoitteena oli saada tästä witimpi kuin alkuperäisestä, joka mielestäni onnistui. Seuraavaksi perustietoja Grand Noel v2:sen panemisesta.


Maltaat:

Grand Noel v1, Grand Noel v2

1,8 kg Vehnähiutaleita (41%)

1,8 kg Viking Organic Pilsner (41%)

0,4 kg Simpson’s Malted Oats (9%)

0,4 kg Ireks Munich 20 EBC (9%)

0,1 kg Kaurankuoria (0%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1,2 tl Kipsi

1,1 tl Kalsiumkloridi

Mäskäys:

45ºc / 20 min

65 ºc / 70 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

2,7 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 60 min kohdalla

3,5 g/l Tuoreen appelsiinin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Pomeranssin kuorta, 15 min kohdalla

1 g/l Korianterinsiementä murskattuna, 15 min kohdalla

1,5 g/l Hallertau Saphir pellettejä, 10 min kohdalla

17 g/l Appelsiininkukkahunajaa, 0 min kohdalla

3,5 g/l Tuoretta appelsiinia, kun pullotukseen on 5 päivää aikaa

Hiiva:

Mangrove Jack’s Belgian Wit M21, 10 g


Panopäivä sujui ongelmitta, vaikkakin mäskäystehokkuus oli valitettavan alhainen. Vehnäoluet ovat olleet riesanamme tehokkuusmielessä aina; kaurankuorien, mäskäysaikojen ja -lämpötilojen säätelemisen pitäisi auttaa tilannetta. Joku päivä vielä ratkaisemme tämän mysteerin.


Olutta vihdoin maistaessa kävi selkeäksi, että tämä uusi satsi Grand Noelia on paljon lähempänä witbier -oluttyyliä, jota alunperin haimmekin takaa. Versio 2 on sameampi, kermaisempi, paksumpi, mausteisempi ja muutenkin vähemmän pale ale kuin edeltäjänsä. Appelsiini ja hunaja tuntuvat kivasti taustalla ja oluessa on mukava rapsakka puraisu.


Taidamme osallistua Himabisseen taas tällä tänä vuonna, haluamme kuulla lisää palautetta Grand Noelista!


 

Hailuodon Panimo – Talvivehnä

Hailuodon Panimo – Talvivehnä 4.1%

Hailuodon luomupanimo tuottaa saksalaistyylisiä, tyylipuhtaita oluita. Talvivehnä on kevyehkö vehnäolut, jossa on tummia maltaita antamassa lisäluonnetta. Lasissa runsaan, likaisen, kermaisen ja voimakkaasti kuplivan vaahdon alle muodostuu sävyltään tumman mahonkinen ja punainen olut. Mielestäni talvioluiden joukossa tämä on yksi herkullisisimman näköisistä.

Talvivehnän tuoksu on täyteläinen, makea ja aika syvä näin kevyeksi olueksi. Maltillista vehnäistä banaania, karamellia, ruohoisuutta ja paahdetta löytyy. Aromimaailma on hienostunut, muttei kovin voimakas. Maultaan olut on vähän outo: paahteisuus tulee oudosti läpi, eikä mielestäni sekoitu hyvin muuhun olueeseen. Talvivehnä on pehmeä, hapan, hiukan sitruksinen, mutta tuoksun perusteella odotin vähän syvempää makua.

Suutuntumaltaan oluen maku tuntuu vähän tyssäävän, jättäen jälkeensä vain kitkerää happamuutta. Hailuodon Talvivehnä on aluksi lupaava, mutta tummat maltaat eivät mielestäni tee oluelle palveluksia.


Ulkonäkö: 10/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 57/100

Tummat maltaat sekoittavat pakkaa.


 

Kurpitsa Ale

Hyvää halloweenia meiltä tovereilta!

Jo vuosia olemme ajatelleet käyttää kurpitsaa oluenteossa, ja vihdoin tuli aikaa ja tahtoa saada asiaa eteenpäin! Tämä etenkin Amerikassa suosittu sesonkiolut saa ominaisen makunsa siis kurpitsasta, jonka sadonkorjuu ajoittuu sopivasti syksyyn.

Tyylipohjana oluellemme on Amber Ale, jota olemme onnistuneesti aiemmin jo tehneet. Etenkin värinsä ja makeutensa ansiosta se sopii hyvin kurpitsan kanssa yhteen. Mark Pasquinellin artikkeli Beer & Brewing -lehdessä auttoi paljon reseptin viimeisissä silauksissa.

Mallaspohjaan halusimme makeaa keksimäisyyttä, joten hankimme hiukan hintavampaa Maris Otter -mallasta Britteinsaarilta.

Humalana käytimme tällä kertaa australialaista Summeria, jonka tulisi antaa melonisia ja aprikoosisia makuja sekä aromeja. Toiveena olisi, että trooppisempi raikas humaliointi keventäisi kokonaisuutta ja näin parantaisi juotavuutta.

Mausteina käytimme tuoretta inkivääriä, Ceylon -kanelitankoja sekä myskikurpitsaa. Yleensä kurpitsaoluissa käytetään maustesekoituksia, joihin kuuluu myös neilikkaa, muskottipähkinää, maustepippuria yms., mutta halusimme säilyttää tälkä kertaa oluemme vähemmän coktailimaisena.

Myskikurpitsaa pidetään maukkaampana kuin perinteisiä kynttiläkurpitsoja ja niissä pitäisi olla enemmän käymiskelpoisia sokereita. Paahdoin halkaistuja, sokeroituna ja siemenettöminä kurpitsoita 180 ºC uunissa n. 3 tuntia. Kurpitsojen jäähdyttyä pilkoin ne parin sentin kokoisiksi paloiksi, kaadoin paistoastian pohjalta sokeriliemen mukaan ja annoin olla jääkaapissa panopäivään asti.

Myskikurpitsaa jäähtymässä uunin jälkeen.

Maltaat:

2,6 kg Simpson’s Maris Otter (76%)

0,4 kg Viking Munich Light (12%)

0,1 kg Viking Caramel 50 (3%)

0,1 kg Viking Caramel 100 (3%)

0,2 kg Flaked Barley (6%)

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

1 tl Kipsi

0,9 tl Kalsiumkloridi

0,3 tl Merisuola

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (90 min keittoaika):

1,4 kg myskikurpitsaa sokeriliemen kanssa, 90 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 60 min kohdalla

84 g inkivääriä pilkottuna, 15 min kohdalla

2 murskattua kanelitankoa, 15 min kohdalla

~1 g/l Summer pellettejä, 10 min kohdalla

1,5 tl Irish Mossia kirkastamiseksi, 10 min kohdalla

Hiiva:

Mangrove Jack’s Empire Ale M15, 10 g


Panopäivä sujui suurimmalti osin ongelmitta. Vain pienen eräkoon ja suuren keittoon lisättävän massan sovittaminen Grainfatheriin niin, että kaikki pääsee vierteen pinnan alle porisemaan, tuotti hiukan päänvaivaa. Ongelma ratkesi hop spiderilla, muutamalla humalasukalla ja langanpätkällä. Vierre maistui makeammalle kuin normaalisti ja tuntui ainakin siltä että kurpitsa ja muut tulisivat erottumaan valmiissa tuotteessa. Oluemme lähti kuulemma porisemaan vain tunti pari käymisen virallisesti alettua, joten odotukset ovat korkealla.


Kurpistaoluemme kävi ongelmitta ja ehti kypsyä pullossa juuri sopivasti ennen halloweenjuhliamme, joihin sitä otimme tietenkin tarjolle. Olut oli menestys ja maistajien mielestä hyvää. Inkivääriä oli osan mielestä liian paljon. Tämä sai oluen muistuttamaan enemmän jouluolutta kuin kurpitsaolutta. Kurpitsa ei myöskään maistunut kovin voimakkaasti, mutta emme sitä oikeastaan odottaneetkaan. Mausteiden määrää voisimme vähän katsoa seuraavaan satsiin, mutta muuten omasta mielestänikin oluessa ei ollut moitittavaa.


 

Kuinka suunnitella olut

Tämän päivän julkaisu on 200. kerta kun kirjoitamme oluesta tällä sivustolla! Asian kunniaksi avaamme prosessia, jolla päätämme, mitä olutta teemme ja miten. Yleisestä mielenkiinnosta aiheeseen ja ehkä pienestä pakkomielteisyydestä johtuen olen vuosien mittaan kirjoittanut varmaan kolme tai neljä kertaa enemmän reseptejä kuin mitä olemme edes ehtineet tehdä, joten kokemusta omasta työtavastamme löytyy aika paljon!

Inspiraatio ja välineet

Keksimme idean palasia tuleviin oluisiimme kaiken aikaa; joku saattaa hihkaista huvittavan nimen, toinen löytää ruokakaupan hyllyltä uuden innostavan ainesosan, kolmas lukee artikkelin uudesta oluttyylistä.. Näistä ideoista kehkeytyy pohja resepteillemme, jotka käsittävät kaikkea hyvin perinteisistä oluista erittäin kokeellisiin ja mausteisiin erikoiseriin. Emme ole vielä kovin paljoa palanneet vanhoihin resepteihimme, mutta kakkos- ja kolmosversioiden panemiseen on jo valmistauduttu uudistamalla reseptiikkaa ja miettimällä, kuinka niitä voisi tuoda lähemmäs haluttua makua. Näistä on helppo kasvattaa reseptipankkia, josta sitten myöhemmin on helppo ammentaa. Teemme myös silloin tällöin SMaSH-, eli single malt and single hop -tyylisiä oluita, joissa pääsemme kokeilemaan uusia humalia ja maltaita hallitummassa ympäristössä.

Kun tiedämme, mitä oluesta haluamme, onkin aika aloittaa ajatusten kirjoittaminen itse reseptiksi. Kaikilla meistä on omat tietolähteemme ja tapamme tehdä reseptejä; toinen tekee enemmän intuitiolla ja toinen vaikkapa enemmän numeroita pyörittämällä. Listaan tähän käyttämiäni tietolähteitä sekä softia ja suluissa perään, mitä niillä teen.

byo.com (osittain ilmaiseksi ihan kivasti tietoa klassisista oluttyyleistä)

kegerator.com (kegeraattorimyyjä, mutta silti informatiivinen sivusto, josta löytyy pano-ohjeita kivasti erikoisillekin tyyleille)

beersmith.com (ensimmäinen sivu, jota käytin tiedonhakuun. Kuin byo, mutta löytyy myös jäsenten reseptejä aika paljon.)

Grainfather Calculators (käytän enimmäkseen vesimäärien, mäskäystehokkuuden ja toisinaan alkoholiprosentin laskemiseen)

brew.grainfather.com (kirjauduttava sivusto, jossa voi luoda omia reseptejä nettiin kivasti. Helppokäyttöinen ja sinne pystyy tallentamaan datat panopäivältä jos ei kynä ja paperi miellytä. Käytän aika paljon pohjareseptin tekoon, sillä tyylillisten speksien rajoissa pyöriminen näkyy tässä sovelluksessa helpon visuaalisessa muodossa)

Brewer’s Friend (tämäkin on kirjauduttava sivusto, mutta vähän levottomampi ulkoasultaan kuin edellämainittu. Käytän heidän laskureitaan yksittäisiin juttuihin, kuten vedensäätösuolojen määrien laskemiseen. Niihin ei tarvitse kirjautua.)

– Kirjallisuutta (How To Brew, Brewing Elements -kirjasarja, Radical Brewing…)

Lisäksi, kun tulee outoja ajatuksia ja kysymyksiä mieleen, selailen paljon eri forumeita, joissa viisaammat kotipanijat ovat jo kokeilleet kaikkea mahdollista auringon alla. Etenkin olueeseen laitettavien mausteiden ja hedelmien määrät ja lisäyshetket ovat arvokkaita tiedonjyviä. On ihmeellistä, kuinka paljon yksityiskohtaista infoa oluen panemisesta löytää, kun vain vähän googlailee!

Työtavoista

Meille on kehittynyt tiettyjä työtapoja ja suosikkiraaka-aineita, jotka vaikuttavat tekemäämme olueen ja sitä kautta myös resepteihimme. Kirjoittelen tähän hiukan, millaisia “ohjenuoria” käytämme reseptiemme rakentamiseen.

Mallas ja mäskäys:

Olemme suurimmalti osin hankkineet maltaat oluisiimme valmiiksi rouhittuina, mutta tähän tuli muutos kun hankimme myllyn ja rupesimme itse rouhimaan maltaamme. Vähän on vielä tekemistä kun lopputulos tuppaa ikävästi heittelemään mutta pikkuhiljaa rupeaa löytymään oikea karkeus eri maltaille.

Yleensä leijonanosa reseptin maltaasta on pohjamallasta, kuten pale ale- tai pilsnermallasta. Munich ja vienna ovat myös tilanteen mukaan toimivia, kuten myös brittiläiset. Näitä voi myös sekoitella, esimerkiksi pale ale-maltaan sekaan lisätty pilsneri antaa hiukan rapsakasta, jyväistä fiilistä.

Eri viljalajit ja karamellimaltaat antavat kiinnostavia makuja ja voivat vaikuttaa suutuntumaan. Paahdettujen maltaiden (ja myös karamellien) kanssa kannattaa olla varovainen, ettei niiden antama maku tule liian voimakkaasti esille ja pilaa koko olutta. Olemme kylmäuuttaneet mustia maltaita mäskäämisen sijasta osassa oluita, jotta niiden antama kitkerä maku hilliintyisi ja käytämme ohrahiutaleita useassa oluessamme parantamaan oluen muodostamaa vaahtoa. Pieniä asioita, mutta lopputuloksen kannalta merkittäviä.

Yleisesti ottaen hillitty ote eri maltaiden lisäämisessä auttaa luomaan tasapainoisempia oluita. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen kerta kun käytimme ruismallasta oluessamme, suutuntuma oli melkoisen “ainutlaatuinen”.

Mäskäämme lähes aina 90 minuutin ajan 65-68 ºC asteen haarukassa. Matalampi lämpötila tuottaa kuivempaa ja vahvempaa vierrettä, kun taas korkeampi antaa enemmän suutuntumaa ja vähemmän käymiskelpoisia sokereita. Nostamme yleensä vierteen lämpötilan 78 asteeseen mäskäyksen lopuksi jotta huuhtelu helpottuisi.

Humala ja keitto:

Nykyään humalien käyttö oluen teossa on aika monipuolista. Humala vaikuttaa oluen makuun, katkeruuteen, suutuntumaan ja paljon käytettynä antaa ruohoisen tuntuman suuhun. Katkeruus ja sen pistävyys perustuu pääasiassa kolmeen asiaan: kuinka paljon ja milloin humalaa lisätään sekä paljonko alfahappoja (katkeruuteen pääasiassa vaikuttava osa) käytettävässä humalassa on.

Yleensä vanhemmissa humalissa (esim. jalohumalat) on matalat alfahapot, joten niitä lisätään olueeseen enemmän ja antavat näin pehmeämmän, paksumman ja ruohoisemman lopputuloksen. Moderneilla humalilla taas saa useimmiten sopivan katkeron olueen vähäisellä määrällä, mutta lopputulos saattaa olla myös pistävämpi.

Maailman ympäri löytyy humalia, joissa on paljon erilaisia aromeja ja makuja; eurooppalaiset perinteiset humalat ovat yrttisiä, pehmeitä ja mausteisia, amerikkalaiset ovat mäntyisiä ja sitruksisia, mutta suosikkejani ovat australialaiset ja uusiseelantilaiset uudet humalat, joissa on hyvin makeita trooppisten hedelmien vivahteita.

Mitä aikaisemmin humalaa lisätään keittovaiheessa, sitä voimakkaammin siitä irtoaa katkeruutta. Keittovaiheen loppupuolella taas humala antaa enemmän makuja kuin katkeroa. Keitämme vierteitämme joko 90 tai 60 minuuttia, riippuen panemastamme oluesta; pidempi keitto vaikuttaa väriin, oluen vahvuuteen sekä auttaa pilsnermaltaalla mäskättyjä oluita välttämään diasetyyliä.  60 min – 0 min välissä lisätään yleensä humalat ja mausteet, mutta väillä annamme niiden myös seistä keiton jälkeen hitaasti jäähtyvässä vierteessä jopa parikymmentä minuuttia. Kuivahumaloimme tarpeen mukaan yleensä 5 päivää ennen oluen kegitystä/pullotusta.

Hiiva, käyminen ja kypsytys:

Hiivakannan valinta vaikuttaa ratkaisevasti lähes kaikkeen oluen lopullisessa maussa. Täyteläisyys, kirkkaus, vahvuus ja itse makukin vaihtelee sen mukaan, miten käymistä kontrolloi ja ylläpitää.

Kuivahiivoja on helpompi säilyttää ja varastoida, eivätkä ne yleensä vaadi startterin tekoa. Olemme alkaneet kuitenkin panostamaan nestehiivojen käyttöön, sillä niistä saadaan terveempi hiivakanta olueeseen käymään ja näin virhemakujen määrä laskee.

Oluen käymislämpötila määräytyy ensinnäkin siitä, onko kyseessä lager vai ale. Lagerit käyvät 10 ºC asteen paikkeilla ja alet taas 18 ºC:sta jopa 30 ºC:een, riippuen tyylistä ja hiivakannasta. Emme yleensä käytä oluitamme sekundäärissä, ellei kyseessä ole esim. hedelmäolut. Eri oluet vaativat pidemmän ajan kypsyä: lageroimme oluitamme 3 asteen luokassa viikoista kuukausiin ja kypsytämme vahvempia oluita tarpeen mukaan.

Vesi & pH:

Suomalainen hanavesi on aika kelvollista käyttää sellaisenaan oluen tekoon, mutta välillä säädämme sitä vähän mineraaleilla. Mäskäystä eteenpäin vievät entsyymit maltaissa vaativat tietyn pHn, 5.2-5.6 välillä toimiakseen ideaalisti.

Yleensä pH mäskissä pysyy toivotun pHn yläpuolella. Tummemmat maltaat laskevat pHta joskus jopa ideaalin mäskäyspHn alapuolelle.  Käytämme pieniä määriä kipsiä ja kalsiumkloridia laskemaan hapokkuutta. Kalkki ja ruokasooda taas ovat apunamme jos sitä täytyy nostaa. Vesiarvot olen napannut HSY:n julkaisemista vesitutkimuksista.

Mausteet ja hedelmät:

Hedelmät sekundääriin; tuoreet pilkottuna pakastimesta, pyreet pästoroituina jos mahdollista. Mausteet lisätään yleensä keitossa tai sekundäärissä. Kylmäuutettu kahvi lisättiin pullotuksessa. Vaniljan ja kanelin voi tehdä myös uutteena, yleensä vodkaan. Kannattaa varoen käyttää hedelmiä jotka ovat maultaan hapokkaita (kuten kiiviä ja ananasta), koska hapokkuus voi vaikuttaa negatiivisesti vaahdon muodostukseen.

Sokeri:

Sokeri auttaa nostamaan oluen alkoholiprosenttia ja se myös ohentaa olutta. Toisiin tyyleihin se on tärkeä osa mutta perusoluisiin erikseen lisätyllä sokerilla ei ole yleensä tarvetta. Käytämme useimmiten ruokosokeria, hunajaa tai laktoosia, riippuen paljonko väriä haluamme ja mitä makuja on tarkoitus saada. Lisäämme nämä yleensä keiton lopussa, jota ennen ehdimme mitata itse vierteen arvot talteen.

Omat kaavakkeet

Kun ostimme Grainfatherin pari vuotta sitten, aloimme samalla kirjoittamaan panon aikana mitattuja arvoja ylös. Itse tekemämme lomake tälle tiedolle on päivittynyt jo muutamaan otteeseen ja olemme myös siirtäneet jokaisen oluen reseptin digimuotoon. Lisäksi olemme luoneet exceltaulukoita, joilla voimme helpommin seurata, kuinka oluidemme valmistuminen etenee. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi verrata, onko tehdyssä oluessamme jotain vikaa.

Ohessa olevasta tyhjästä reseptilomakkeesta näkee, mitä otamme ylös. Tämä lomake on kehittynyt ja tarkentunut jo neljänteen versioonsa ja alamme olemaan tyytyväisiä siihen pikkuhiljaa. Muistiinpanojen tekeminen tähän kaavakkeeseen helpottaa panopäivän aikana huimasti.

Olutlomake v4

Tarkka ja huolellinen muistiinpanojen teko auttaa etenkin panojemme tehokkuuksien määrittämisessä, jolloin pystymme tarkemmin panemaan tietyn määräisiä ja oikean vahvuisia satseja olutta. Selvitämme yleensä kaksi tehokkuutta jokaisen oluen panemisesta. Mäskäystehokkuus kertoo, kuinka paljon sokereita irtosi mäskistä vierteeseemme verrattuna parhaaseen mahdolliseen määrään. Panimotehokkuus taas kertoo, kuinka tehokas koko prosessi mäskäyksestä keittoon ja käymisastiaan siirtämiseen on.


Toivottavasti näistä vinkeistä ja linkeistä on sinullekin jotain hyötyä. Loppujen lopuksi perusasioiden oppimisen jälkeen pallo on paljolti omissa käsissä ja vain taivas on rajana, joten ei kun kirjoittamaan uutta reseptiä!

Suunnitelmia tulevista oluista

Lapissa tulee lunta. Kesä puskee siis päälle oikein toden teolla ja lämpötilojen käydessä turhan korkeiksi oluen käyttämiseen, siirtyvät toverit kesän ajaksi lähinnä nauttimaan oluista. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, sillä aikaa käytetään muutenkin kuin kattoon syljeksien ja makuuhaavoja keräillen; nyt alkaa reseptiikan kehittäminen ja tutkimustyö. Tovereilla on to-do-listillä vaikka mitenkä monta olutta, joista suurin osa on meille vielä tutkimattomia vesiä valmistamisen osalta. Tässä postauksessa esittelen joitain piirrospöydällämme lojuvista oluista ja pohdiskelen mitä lähdemme niiltä hakemaan.

DSC_0321
Red Ale
Toveri-Red Ale on todennäköisesti loppukesän/alkusyksyn ensimmäinen projekti. Tällä hetkellä olut on vielä kovin ideatasolla – ainoa mitä siitä tiedämme on, että pyritään tekemään siitä kirkas ja punainen, humalointiin käytetään ainakin Mosaicia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen puna-ale yritelmämme – toivotaan parasta… 😉
Greippi-Ale
Allekirjoittaneelle sitruksisuus on aina iskenyt oluissa. Idea tästä oluesta on ollut takaraivossa jo pidemmän aikaa, mutta viimeistään Stadin Panimon Gasometer Grapefruit IPA vahvisti sen, että tällainen tehdään. Oluelta lähdetään hakemaan keveyttä, raikkautta ja tietenkin kunnon sitruspläjäystä. Humalapuolella mennään varmaan jenkkiläisellä; centennial, citra, ehkä jotain muitakin. Olut tullaan myös maustamaan greipinkuorella, ja jos villiksi alamme niin ehkä jopa itse hedelmällä.

Brown Ale
Tästäkin on olutneuvoksen kanssa keskusteltu jo pitkään, joten eiköhän tämäkin tule pannuksi tämän vuoden puolella. Ideana ei mitään ihmeellisempää; brittityyppinen helppo ale.

Ginger-Ale
Inkiväärillä maustettu olut jakaa keskuudessamme mielipiteitä, mutta tätäkin on kokeiltava – itse pidän ajatuksesta. Suurimpana haasteena tämän projektin kanssa tulee todennäköisesti olemaan inkiväärin määrä, sillä useissa maistamissani ginger-aleissa, ei inkiväärin makua tai aromia ole juuri nimeksikään. On tosin varottava ettei innostu liikaakaan sitä soppaan heittämään tai mausta tulee nopeasti liian voimakkaasti läpipuskeva.

Kurpitsa-ale
Äiti kasvattaa puutarhassaan kurpitsaa, joten miksei? Olisihan sitä metkaa Halloween -pippaloissa lipittää menemään asianmukaista olutta. Mikäli aikataulutus onnistuu hyvin saatamme tämänkin pyöräyttää.

Oatmeal-vanilla stout
Tämä ehkä niin, että se olisi juotavaa lähempänä joulua. Nimi kertonee oluesta kaiken oleellisen: bourbon-vaniljalla maustettu stoutti, jonka runkoa tukevoitetaan kauralla. Laktoosin käyttöäkin tässä oluessa on pohdiskeltu – saa nähdä mihin tulokseen päädytään.

Edellämainittujen oluiden lisäksi uskoisin, että tulemme myös mäskäämään satsin tai pari jo aikaisemmin hyväksi todettuja Reittausblogin APAa, sekä Toveri-IPAa. Mahdollista on myös, että mäskiastiasta löytyy jokin täysin suunnittelematon heräteolut (tykätään olla vähän spontaaneja).

Olemme avoimia myös uusille ideoille, ehdotuksille ja vinkeille!