Kuusijuhla Porter

Rauhallista jouluaattoa kaikille! Tänään esittelemme toisen tämän vuoden jouluoluistamme, Kuusijuhla Porterin. Edellisvuosien tummat jouluoluemme ovat olleet pettymyksiä tai epäonnistumisia, joten panokset olivat normaalia korkeammalla saada jotain hyvää aikaan.

Lähtökohtana oli luoda verrattain kevyt, juotava, mutta maukas portteri, johon lisäsimme hiukan vaniljaa lisäulottuvuudeksi. Mallaspohja on mielestäni yhdistelmä vanhaa ja uutta portterityyliä; ennen vanhaan kaiken värin saattoi saada brown maltin avulla, kun taas nykyään mustat maltaat ovat pääasiallinen värinlähde. Halusimme saada olueeseen vähän tuota vanhaa tuntumaa, joten päädyimme tällä kertaa tällaiseen kokonaisuuteen.

Mustien maltaiden kylmäuuttaminen mäskäyksen sijasta ei mielestäni vaikuta väriin sen kummemmin, mutta se auttaa pehmentämään kyseisistä maltaista irtoavaa kitkeryyttä. Vedensäädössä otimme huomioon tummat maltaat lisäämällä kalkkia ja ruokasoodaa, jotka nostavat pHta.


Grand Noel v2, Kuusijuhla Porter

Maltaat:

2 kg Simpson’s Golden Promise (54%)

1 kg Simpson’s Brown Malt (27%)

0,5 kg Simpson’s Amber Malt (14%)

0,1 kg Simpson’s Chocolate Malt (3%), kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

0,1 kg Simpson’s Roasted Barley, kylmäuutettuna keittovaiheen lopussa

Vedensäätökemikaalit (Lisättiin mäskäyksen alussa):

0,5 tl Kipsi

0,5 tl Kalsiumkloridi

0,6 tl Ruokasooda

0,5 tl Kalkki + 0,8 tl keittovaiheessa

Mäskäys:

65 ºc / 90 min

78 ºc / 5 min

Humalat ja mausteet (60 min keittoaika):

~1,3 g/l Fuggles pellettejä, 60 min kohdalla

~0,8 g/l Willamette pellettejä, 60 min kohdalla

~0,6 g/l Fuggles pellettejä, 30 min kohdalla

~0,2 g/l Willamette pellettejä, 30 min kohdalla

Kylmäuutetut tummat maltaat, 5 min kohdalla

~17 g/l veteen liuotettua ruokosokeria, 0 minuutin kohdalla

Lisäsimme myös vaniljatangon käymisastiaan, kun pullotukseen oli 5 päivää aikaa. Uutimme vaniljaa rommissa kaksi viikkoa ennen lisäystä.

Hiiva:

White Labs WLP013 London Ale


Panopäivä ja itse asiassa koko oluentekoprosessi sujui ongelmitta. Lopputuloksena saimme pehmeän kahvisen, suklaisen ja paahteisen porterin, johon olisi osan tovereiden mielestä voinut lisätä enemmän vaniljaa ja voltteja. Omasta mielestäni Kuusijuhla on hyvin lähellä sitä, mitä siltä halusimmekin. Tähän jouluporteriin olemme tyytyväisiä, emmekä pettyneitä!


Toivotamme rauhallista ja maukasta joulunaikaa!


 

Panimo Honkavuori – Joulun Taiga

Honkavuori – Joulun Taiga Porter 5.2%

Honkavuoren jouluolut on terästetty vehnämaltaalla ja siirapilla, jotka antavat vähän potkua ja makeutta tähän porteriin ehkä jopa liiaksi asti.

Joulun Taiga on kirkas, musta olut, jonka pinnalla on lyhyt, vaaleanruskea vaahto. Tuoksultaan se on aika mitäänsanomaton, mielestäni ainoastaan siirappista makeutta ja ohutta paahdetta tulee läpi. Kuten edellä mainitsin, Honkavuoren jouluportteri on aika makea maultaan. Paahteinen siirappisuus yltyy keveähkön alkumaun jälkeen. Olutta enemmän juodessa kokonaisuus muuttui vähän pehmeämmäksi ja miellyttävämmäksi. Silti Joulun Taigasta puuttuu taikaa.

Jälkimaku on imelä ja pistelevän hapan. Ohut kokonaisuus pelastuu siirappisella suutuntumalla. Kaiken kaikkiaan tämä olut on makuuni liian makea, etenkin turhan kevyen ja ohuen rungon kanssa. Joulupöydässä en ehkä kovin makeiden ruokien kanssa ottaisi, mutta piparit voisivat sopia.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 54/100

Ohut siirappinen kevytportteri.


 

Mustan Virran Panimo – Viima

 

Mustan Virran – Viima Talviolut 5.2%

Viime vuonna Mustan Virran Santa Olaf oli yksi suosikkitalvioluistani maitokaupan hyllyiltä. Tänä vuonna onkin sitten Viima, kevyt sesonkiportteri, maistossa. Jo toisen vuoden putkeen olen positiivisesti yllättynyt.

Lasissa Viima on hyvin tumma ja kirkas, mutta ei mahdottoman paksu. Hiilihappoja vaikuttaa olevan kiitettävästi, vaikkakaan vaahto ei ole kovin suurta tai säilyvää. Tuoksultaan olut on makean paahteinen ja kahvinen, aika perinteisen portterimainen, kaiken kaikkiaan aromit ovat mielestäni kohillaan.

Tietenkään olut ei ole kovin paksu näin kevyenä, mutta tällä kertaa ohuus ei häiritse yhtä paljon kuin monissa maistamissani dry stouteissa ja kevyissä portereissa. Viima on vain helpompi juoda ja keveä. Paahteinen kahvi maistuu hyvin, muttei kovin voimakkaasti. Suuhun myös jää paahteinen ohkainen makeus ja pieni imelyys juonnin jälkeen.

Kokonaisuutena olut on nimensä veroinen; Viima viilettää kurkusta alas ennen kuin edes huomaa. Musta Virta suosittelee porteriaan lihapataruokien ja juustolautasten kylkeen ja mielestäni se myös sopii varmasti joulupöytään kaveriksi!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 66/100

Mustalle Virralle jo toinen joulusuosikkini putkeen.


 

 

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Portteri

Toverit saivat postissa Laitilan lähettämänä muutaman pullon Kukko Portteria. Ja tykkäsivät!

Laitila on kaivanut naftaliinista vanhan Kukko-Portterinsa reseptin ja tuonut sen uudestaan markkinoille. Otimme sen maistoon kunhan saimme tarpeeksi Tovereita saman pöydän ääreen.

Kukko portteri kaatuu lasiin syvän mustana ja jättää pinnalle vaalean, kevyen vaahdon joka ei katoa mihinkään koko sinä aikana kun olut lasissa viipyi.

Ensimmäiset sniffaukset toivat nenän täyteen vahvaa tummaa kahvia, kevyttä lakritsisuutta ja maanläheistä tummaa mallasta. Tässä on sitä tuoksua jota tummassa oluessa arvostaa! Liian usein törmää väriskaalan tummasta päästä oleviin oluisiin joissa tuoksu ei ole muuta kuin mustaa mallasta, mutta onneksi tässä ei.

Samaan miellyttävään palettiin törmää myös olutta maistellessa. Kevyttä makeutta ja paahteisuutta tulee vastaan ja tätä on komppaamassa kivasti kahvin, lakritsin ja kitkerän humalan tasapainoinen maku. Suutuntumaltaan olut on kevyt ja täyteläinen. Miellyttävän hapokas. Harvoin törmää näin sopivaan happoisuuteen. Ikävä kyllä suuhun jää kevyen öljyinen maku joka vähän pilaa kokonaisuutta. Laitila on onnistunut tuomaan Tumman Kukon takaisin kauppoihin erinomaisen maukkaasti. Ei Porttereiden kategoriassa kärkikastia, mutta toisaalta Toverit löytävät oluesta aika vähän pahaa sanottavaa. 6,5% olut ei markettien hyllyjä tule näkemään (mikä on sangen sääli), mutta uskoisin tämän Suomalaiselle olutharrastajalle oikein hyvin maistuvan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 32/40

Yhteensä : 79/100


Toverit toivottavat Kukko Portterille oikein hyvää menekkiä kaupan hyllylle!

Mathildedalin – Kantaja

Kantaja 4,5%

WhyJoinissa kouraani tarttui pullo Mathildedalin Kantajaa, jonka kyljessä on kuva kylän satamasta (viittaamaan entisajan porterin eli kantajan ammattiin) ja johon on lisätty aromikasta uusiseelantilaista humalaa. Matalan prosentin porterit ja stoutit ovat olleet pettymyksiä minulle, mutta kyseinen kyläpanimon oluisiin haluaisin luottaa.

Lasissa olut vaikuttaa kevyeltä, mutta on silti synkän musta. Pinnalle muodostuu luonnonruskea vaahto, joka jättää jälkeensä kivan pitsin. Hiilihappoisuus näyttää myös olevan kohdallaan.

Tuoksussa havaitsen lakritsia ja paahteista kahvia. Olut tuntuu kuivalta ja hiukan katkeralta. Taustalla on myös suklainen aromi. Olut on maultaan paahteinen, kahvinen ja kevyt, muttei ihan vetiseksi asti kuitenkaan. Trooppinen humalointi tasapainottaa paahteista ja maltaista runkoa mukavasti. Jälkimaussa katkeroa ja kevyttä täyteläisyyttä. Kantaja on oikein hyvä kevyen kaliiberin porteri, joka pelastaa minut vetisten laittiportterien kiroukselta!


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 65/100


 

Veldi ja Tütred – Galo Gaasid

img-20161119-wa00101

Galo Gaasid 8%

Tallinnan reissullamme tarttui mukaan Harjumaalaisen Veldi ja Tütredin (Veldi ja tyttäret) Galo Gaasid porter. Pikaisen taustatutkimuksen perusteella meillä kävi tuuri ja valitsimme oluen, joka oli tyyliltään panimon parhaimmistoa.

Ulkonäöltään olut on musta, vaalealla ja mukavasti pitsittävällä vaahdolla. Tuoksu on humalainen ja katkera. Galo Gaasidia pantaessa on käytetty ohra- sekä ruismaltaita. Rukiin lisäys antaa porterille hiukan viskinomaista aromia, jota yksi tovereista kommentoikin: “Maun perusteella olisin uskonut, jos joku olisi kertonut tämän olleen kypsytetty viskitynnyreissä.” Suutuntuma on silkkinen, kermainen ja suuta hivelevä. Galo on vähemmän katkera ja kuiva kuin odotettiin.

Galo Gaasid on erinomainen porter, mutta siinä ei ole mitään erityisen erottavaa muista lajitovereistaan. Yhdelle tovereista löytyi kuitenkin olut, mitä ostaa uudelleen seuraavalla Tallinnan vierailulla. Ruokasuosituksiksi soveltuvat raskaat ruoat (kuten kinkku) tai suklaiset jälkiruoat.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75

Yllätysvoittaja Etelänaapurista.


Beer Hunter’s – Mufloni Talviporter

Talviporter 6%

Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on kyseisen panimon sesonkiolut Alkon hyllyille. Ruokakauppojen vastine on jo arvostelemamme Mufloni Huurupukki. Humalina tällä kertaa nugget, cascade ja centennial.

Talviporter on sysimusta olut, jolla on heikko, mutta vahvan pitsinen vaahto. Tuoksussa havaitsin pääasiassa kahvia, kuivuutta, ruohoisuutta humalista sekä siirappisuutta. Maussa humalien tuoma katkeruus on pääroolissa, taustalla pieni makeus ja maltaisuus. Suutuntuma on täyteläinen, mutta valitettavan vetinen loppua kohden.

Verrattuna Huurupukkiin Talviporter on vain marginaalisesti parempi, hiukan paremmalla maullaan ja täyteläisyydellään. Korkeampi hinta maitokauppaserkkuunsa nähden ei tunnu täysin oikeutetulta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 59

Askel parempaan suuntaan, mutta silti lievä pettymys.


Põhjala – Must Kuld, Cherry Edition

Aika taas maistella Vironmaan tuliaisia. Tällä kertaa Eestin ykköspanimon Põhjalan sysimustaa porteria.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee valtavasti. Jopa ylitsevuotavasti kuten allekirjoittanut sai kokea. Eikä vaahdolla ole aikomusta kadota mihinkään sinä aikana kun olutta lasissa riittää. Mukava nähdä vaihteeksi oluita joista on myös silmänruokaa nautiskelun ajaksi. Ulkonäöltään olut vaikuttaa tavanomaiselta porterilta: Mustaa kuin yö.

Tuoksu tuo tullessaan erittäin vahvasti suklaata, kahvia, mallasta ja kirsikkaa. Laktoosi tuo oman lisänsä keitokseen. Kaikki siistissä tasapainossa toistensa kanssa. Lämmettyään tuoksu on kuin vahvassa ja hyvässä kahvissa.

Ensimmäinen suullinen tuo tullessaan yllätyksiä. Ulkonäöstään huolimatta porter ei ole lainkaan raskas, vaan erittäin helposti juotava ja melkeinpä raikas. Kirsikka tekee itsensä näkyväksi, sillä se on ensimmäinen asia jonka oluessa maistaa. Maku ei kuitenkaan ole turhan ylimalkainen, vaan tukee raikkauden vaikutelmaa. Olueeseen lisätty laktoosi tuo muuassaan miellyttävää makeutta ja  sopii hyvin yhteen kahvin paahteisuuden kanssa. Jälkimaku on reilun kahvinen ja säilyy todella pitkään. Yksi parhaista jouluoluista joita on  tullut maistettua!

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Oikein miellyttävää ja sopii yhteen jo aiemmin mainitun raikkauden kanssa.

Yleisesti voisin sanoa että nyt osui kohdalle erittäin mainio portteri! Kirsikka portterissa on jotain mitä harvemmin tulee maistettua, mutta se sopii tähän mustaan juomaan kuin nenä päähän. Muutenkin olut on juhlaa kaikille aisteille. Mikään ainesosa ei puske liiallisesti lävitse vaan pikemminkin kaikki tukevat toisiaan erinomaisesti.

Jos etsit raskaan joulupäivällisen jälkiruoaksi jotain maultaan täyteläistä ja jouluista, mutta silti helposti juotavaa olutta, “täs siul on sellane”.


Ulkonäkö 8/10

Tuoksu 17/20

Maku 18/20

Suutuntuma 8/10

Yleisesti 37/40

Kokonaisarvosana: 88/100

Kovat ovat oluen pisteet, mutta hyvää sopii kiitellä!


 

Sori Brewing – Vanilla Cake Fever

img-20161119-wa00111

Vanilla Cake Fever 9,9%

Sorin Vanilla Cake Fever on imperial baltic porter, joka myös tarttui mukaan Tallinnan reissullamme. Ulkonäöltään se on tummanruskea ja tuoksultaan vaniljainen, jota komppaa kahvi.

Vanilla Cake Feverin maku on siirappinen, kevyen maltainen, paahteisen katkera ja kahvinen. Jälkimaku jakoi meissä mielipiteitä; toiset rakastivat, toiset taas pitivät jälkimakua hiukan liian alkoholin makuisena. Suutuntumaltaan tämä porter on täyteläinen. Tovereiden kommentteja: “Kuin kakkua joisi!”, “En koskaan kieltäytyisi tästä.”.

Sorin uutuusporterin ensivaikutelma on loistava, mutta siitä uupuu se pieni viimeistely, mikä nostaisi sen parhaiden joukkoon. Keskustelua tovereissa herätti myös taas tämän portterin stouttimaiset puolet, tosin ei yhtä paljon kuin Ruosniemen panimon Olutparonissa. Ruokasuosituksena kaikki jälkiruoat, mitkä sisältävät vaniljaa tai asioita, jotka maistuvat vaniljan kanssa (suklaa, mansikka, kerma,…).


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Arvosana: 83/100

Hitaasti nautittava herkku. Suhtautukaa kuin kakkuun jonka kehtaa syödä kerralla pois.


A. Le Coq – Jouluporter

index

A. Le Coqin olut pääsi testeihin Vironreissun kautta, tartuttuaan mukaan laivan mukavan runsaasta olutvalikoimasta ainoana jouluoluena.

Jo lasiin kaadettaessa olut näyttää tovereiden silmään epämääräiseltä. Yksi rinnastaa porterin kuplimisen kolajuomaan ja toinen sanoo että “kuplii siihen malliin että tulee huono fiilis”. Lasissa olut itsessään on mustanruskea ja aika kupliva. Vaahto pysyy koko maistelun ajan tiiviisti pinnalla vaikka väheneekin loppua kohden.

Tuoksultaan tämä olut tarjoaa ainoastaan kahvin aromeita, mitään muuta ei yksinkertaisesti löydy (vaikkakin yksi tovereista vannoi tuoksusta mieleen tulevan kesämökin hyyskän). Maku ikävä kyllä sitten taas ei tarjoa kahvia lainkaan, vaan lähinnä paahteisuutta. Suuhun jää ikävästi rautainen jälkimaku yhdistettynä kevyeen maltaisuuteen. Aika mitäänsanomaton. Suutuntuma taas tarjoaa pehmeyttä, mutta ikävä kyllä myös vetisyyttä ja lievää hapokkuutta joka korostaa kolajuoman tuntua.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Yleisarvosana: 16/40

Yhteensä: 45/100

Toverit toteavat, että tähänastisista porttereista tämä on kaikista huonoin. Maku ei vastaa maukkaan kahvin tuoksua ja ulkonäkökin on melko luotaantyöntävä. Suosittelenkin välttämään tätä “portteria”  joulupöydässä.