Brewcats – “Eka Kerta”

Eka Kerta 4,5%

Brewcatsin tytöt loivat yksissätuumin Sori Brewingin kanssa karviaismarjalla maustetun hapanoluen, joka päätyi laukkuuni mukaan olutkauppa Pienissä käydessäni. Olut oli selkeästi juuri lanseerattu, joten testataampas miten tyttöjen souri sopii kesäjuomaksi.

Oluen pinnalle muodostuu lyhyt, vaalea vaahto, hyvällä pitsillä. Lasissa olut on villin keltainen ja vähän samea. Valitettavasti olueeseen saattoi tulla hiukan hiivaa mukaan pohjalta.

Tuoksultaan olut on happaman makean sitruksinen. Karviaismarja on vahvasti läsnä. Berliner Weisselle ominainen mallaspohja on tervettulleesti hyvin läsnä, mutta oluessa on enemmänkin selkeää karviaismarjaista happamuutta, kuin maitohapoista tulevaa kompleksimpaa happamuutta. Syvempään tuoksutellessa oluessa havaitsi myös tuoreen leipätaikinan aromeja.

Yksi tovereista luonnehti ”Ekaa Kertaa” maultaan karviaismarjamehuksi. Kommentti ei ole totuudesta kaukana, sillä kyseinen marja on selkeässä pääosassa. Taustalla on myös pieni suolainen sivumaku. Leipätaikinan aromi on vähemmän esillä olutta maistellessa. Olutta juodessa suuhun jää happaman marjainen pinta kielelle. Happamuus saa myös ikinet irvelle, hyvällä tavalla. Yksi tovereista luonnehti olutta mummolassa kahvituksella tarjottuun karviaisleivokseen. Vaikka olueeseen saattoi pieni sakka tulla, oli olut silti erittäin nautittavaa ja varma valinta kesäiseksi janojuomaksi!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 69/100

Mallikasta panemista ja mainiota karviaisen käyttöä.


 

Sori Taproom Helsinki – Sori Brewing

Saimme kutsun yksityistyistilaisuuteen tutustumaan  Helsinkiin vastikään avattuun Sori Taproomiin. Kutsu käy, Toverit vastaavat!

Kutsu oli kahdelle, joten demokratisen diktatuurin vallitessa valikoitui näytille lähtijöiksi allekirjoittanut ja Toveri-Mikko. Loput toverit saivat nauttia Sori Taproomin antimista silmänruokaa mediaviestien muodossa. 😉

Taproom oli kodikkaan kokoinen – ei mitenkään valtava. Tupa oli todellakin täynnä – hyvän tovin kerkesimme lymyilemään, ennenkuin saimme ryöstettyä hetkeksi vapautuneen pöydän. Toinen puoli ravintolasta oli varattu täysin kutsuvieraille ja ilmeisen moni kutsuttu oli saapunut paikalle – sen verran tiivis tunnelma oli. Sisään saapuessamme ovella kaksi partaa kohtasivat, kun itse isäntä – Sori Brewingin Pyry – oli ottamassa meitä vastaan. Kultainen kädenpuristus ja juomalitterat vaihtoivat omistaajaa; talo tarjosi 2 vapaavalintaista draftia (otin Red Alert & Havu Ale, Mikko Conca D’oro & Menage á Trois).

Istuskellessamme vilkuilimme josko näkyisi tuttavia; monta naamaa, jotka näyttivät jostain tutuilta, mutta ainoa jonka osasimme nimetä taisi olla olutasiantuntija Anniko Lehtinen. Oltiin kuitenkin ujoja, eikä vielä kahden oluen voimin uskaltauduttu juttusille. Onneksi oli kaljaa. Tuttujen kyttäämisen lomasta väistämättä tuli arvioitua myös paikan sisustusta. Metalliset penkit herättivät Mikossa flashbackeja Berliiniin, jossa moni olutkuppila oli sisustettu samanmoisilla tuoleilla. Yleisilmeeltään ravintola oli sisustettu selkeälinjaisen simppelisti. Ainoa, joka meitä pisti silmään oli mielestämme noinkin rajoitettuun tilaan sijoitettu valtavan kokoinen tiski. Vaikkakin tiskin taakse oli sijoitettu erittäin kunnioitettava rivi oluthanoja, pohdimme että Vuorikadun neliöhinnoilla tuon tilan olisi voinut käyttää ehkä optimaalisemmin. Eipä siinä, hyvin homma näytti toimivan.

Ehdimme myös luoda nopean vilkaisun ravintolan menu-tarjontaan. Lista, vaikkei ollutkaan kovin kookas, oli mukavan monipuolinen. Sori Taproom profiloi itsensä Facebook -sivuillaan uusamerikkalaiseksi ravintolaksi ja se myös heijastuu ruokalistassa. Tuontitavaraa näyttäisi olevan jonkin verran, mutta esimerkiksi taskurapuja nyt vaan on vähän hankala paikallisesti saada. Useissa annoksissa oli optio tilata se isona tai pienenä ja molempien vaihtoehtojen hinnat olivat selkeästi merkitty. Listalla ei oltu tyydytty perus-snägärimättöihin, vaan selkeästi oltiin parikin pykälää korkeammalla. Makukin oli kohdillaan! Hintatasoltaan menu vaikutti sijaintiin nähden kohtuulliselta.

Iloiseksi yllätykseksi meille tarjoiltiin veloituksetta myös ruokamaistiaisia! Miniburgereita ja platta täynnä kaikkea hyvää: jalapenohodareita, wingsejä, ranskalaisia ynnä muuta. Henkilökunta selosti pitkän litannian annoksien sisällöstä, mutta kuvien räpsimiseltä ja kuolaamiselta muistuvat nyt mieleen vain ne mediaseksikkäimmät: nyhtökaura ja -possu!

Päätimme tilata ruoan kaveriksi värisuoran Sorin oluita – parillakympillä irtosi viiden oluen maistelupaketti. Syötyämme ja juotuamme olimme erittäin kylläisiä ja kello rupesi lähentelemään kahdeksaa, joten rehteinä työukkoina totesimme, että alkoi olla aika poistua. Kävimme vielä heittämässä muutaman sanasen Pyryn kanssa ja lyömässä kättä, ennen kuin katosimme pimenevän Helsingin viileään iltaan.


Miinukset:

– Tarpeettoman paljon tilaa vievä tiski

– Naulakkotilanne oli hieman epäselvä: ei ollut ilmeistä mihin takin voisi jättää, eikä Suomalaisina todellakaan kysytä!

Plussat:

+ Erittäin ystävällinen henkilökunta! Pistivät itsensä todella likoon asiakkaan eteen

+  Keittiön toiminta erittäin ripeää – annoksia lensi ulos todella vauhdikkaasti

+ Ruoka oli oikein maukasta ja oluen kaveriksi sopivaa

+ Olut


Iso kiitos Sorille kutsusta! Toverit toivottavat vilpittömästi menestystä uudelle Taproomille!

 

 

Sori Brewing – Vanilla Cake Fever

img-20161119-wa00111

Vanilla Cake Fever 9,9%

Sorin Vanilla Cake Fever on imperial baltic porter, joka myös tarttui mukaan Tallinnan reissullamme. Ulkonäöltään se on tummanruskea ja tuoksultaan vaniljainen, jota komppaa kahvi.

Vanilla Cake Feverin maku on siirappinen, kevyen maltainen, paahteisen katkera ja kahvinen. Jälkimaku jakoi meissä mielipiteitä; toiset rakastivat, toiset taas pitivät jälkimakua hiukan liian alkoholin makuisena. Suutuntumaltaan tämä porter on täyteläinen. Tovereiden kommentteja: “Kuin kakkua joisi!”, “En koskaan kieltäytyisi tästä.”.

Sorin uutuusporterin ensivaikutelma on loistava, mutta siitä uupuu se pieni viimeistely, mikä nostaisi sen parhaiden joukkoon. Keskustelua tovereissa herätti myös taas tämän portterin stouttimaiset puolet, tosin ei yhtä paljon kuin Ruosniemen panimon Olutparonissa. Ruokasuosituksena kaikki jälkiruoat, mitkä sisältävät vaniljaa tai asioita, jotka maistuvat vaniljan kanssa (suklaa, mansikka, kerma,…).


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 19/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Arvosana: 83/100

Hitaasti nautittava herkku. Suhtautukaa kuin kakkuun jonka kehtaa syödä kerralla pois.