BRLO – Berliner Weisse

Berliner Weisse 4%

Handcrafted with Berlin Love”

En valitettavasti päässyt vierailemaan panimon baarissa Berliinin reissullani, mutta mukaani tarttui Flaschbiershopista heidän berliner weissensa. Berliner Kindliä lukuunottamatta kyseisen tyylin edustajia oli paikallisten panimoiden tarjoamina yllättävän harvassa. Tämä olut löytyi myös SOPPin Berliinin tiskiltä menneenä kesänä.

Lasissa BRLOn weisse on heinänkeltainen ja vahvasti hiilihapotettu. Vahva vaahto katoaa nopeasti. Tuoksultaan olut ei ole yhtä raikas kuin Brewbakerin vastaava tuotos, nojaten runsaampaan runkoonsa. Tästä syystä se muistuttaa perinteisiä mallasjuomia enemmän, mikä voi olla hyvä uutinen tyyliin vasta tutustuvalle oluen ystävälle. Pistävä, suora happamuus ja sitruksisuus ovat siis päällimmäisenä aromimaailmassa. Välillä berliner weisseissa hiivan aromit tuntuvat dominoivan, mutta tällä kertaa ei ole asian suhteen ongelmaa. Muut toverit kuvailivat oluen tuoksua valkoviinietikkaiseksi sekä karviaismaiseksi. Ruohoista parsaakin tuntui löytyvän!

Maultaan BRLOn weisse on pehmeämpi ja vähemmän viipyilevä kuin useimmat maistamani weisset. Taustalta löytyy myös vaahtokarkkia. Kaiken kaikkiaan olut on tasapainoinen ja helposti lähestyttävä tyylinsä edustaja, joka ei säväytä itseäni ihan tarpeeksi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 63/100

Berliner Kindl – Waldmeister Weisse

”Waldmeister” Weisse 3%

Tällä kertaa lasissa on berliner weisse, joka on maustettu nimikkokaupunkinsa suosikkimakusiirapilla, tuoksumataralla. Toinen suosikki on vadelmasiirappi. 

Väriltään olut on syvän kirkkaan vihreä sekä hyvin hiilihapotettu. Oluen pinnalle muodostuu vahva hiukan vihertävä vaahto sekä hienoinen pitsi. Happaman ja makean yhteistyä toimii oluen tuoksussa huomattavasti paremmin kuin maussa, mutta on silti liian makea. Taustalta löytyy vähän kukkaisuutta ja yrttisyyttä, mikä on kiva lisä verrattuna esimerkiksi panimon seljankukkaweisseen.

Kuten muissakin Berliner Kindlin siirappiweisseissa, on mielestäni tässäkin menty aivan liian yli sokerin kanssa. Periaatteessa olut sopisi mielestäni kesäterassille limonadin sijasta, jos ei mitään liian vahvaa halua ottaa.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 7/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 18/40

Yhteispisteet: 46/100

Berliner Kindl – Holunderblüte Weisse

”Holunderblüte” Weisse 3%

Berliner Kindlin makusiirappi sarjaan kuuluva Holunderblüte Weisse on seljankukkasiirapilla maustettu hapanolut. Lyhyt vaalea vaahto ja heikohko pitsi muodostuu sameahkon vihreän oluen pinnalle, vaikkakin oluessa ei näytä kovia hiilihappoja olevankaan. Syvä siirapin aromi tasapainottaa weissen happamuutta kivasti, ainakin tuoksussa. Seljankukan aromi on hyvin paljon läsnä.

Kindlin panimon perusweissea maistellessani mielestäni kevyt makusiirapin lisäys voisi parantaa kokonaisuutta. Valitettavasti tässä on menty aivan liian pitkälle siirapin kanssa. Siirappi peittää kaiken ja sai yhden tovereista oikein irvistämään liiasta makeudesta. Kitalakeen jää makeutta joksikin aikaa, ja happamuus tuntuu suussa myös ihan vähän.

Jos Berliner Kindlin seljankukkaweissea ei miellä olueksi, voisi siitä ihan nauttiakin. Olut voi myös olla hyvä lähtökohta ihmiselle, joka tykkää enemmän ylimakeista siidereistä.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 8/20

Maku: 9/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 16/40

Yhteispisteet: 41/100

Berliner Kindl – Berliner Weisse

Berliner Weisse 3%

Tämä tyyliä periaatteessa elossa pitänyt tapuliweisse berliiniläiseltä Berliner Kindl -panimolta löytyy lähes mistä vaan kaupungin kaupasta ja baarista. Kindlin weisseen on yleistä lisätä esim. vadelma- tai tuoksumatarasiirappia, mutta ennen maustettuja testataan perusolut ensin.

Korkea hiilihappoisuus ja lyhyt vaahto luovat tyylille ominaista, jopa limumaista olemusta. Sävyltään olut on sameahkon keltainen. Kindlin weisse tuoksuu hiukan heikolle; humalan tai hiivan tuoma tunkkaisuus torpedoivat raikkautta, jota lactobacilluksen hapan aromi yrittää ylläpitää. Maultaan olut jatkaa samaa, hiukan pettymyksellistä rataa; pistävän sitruksinen happamuus ja pieni suolaisuus ovat suussa päällimmäisinä, ei paljon muuta. Juotuani oluen ei siitä myöskään jäänyt paljon käteen. Ehkä pieni polttavuus. Mielestäni pieni makusiirappi voisi jopa auttaa olutta saamaan hiukan lisäpotkua!

 

Kaiken kaikkiaan olut on ihan kelpo janonsammuttaja, mutta nykyaikana markkinoilta löytyy useita reilusti parempia tyylin edustajia.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteispisteet: 55/100

Toveri Berliinissä: Kesän olutmatkailua

Tänä kesänä matkakohteekseni päätyi Saksan pääkaupunki Berliini, jossa olen useaan otteeseen jo aiemmin vieraillut, mutten olutturistin roolissa. Tovereiden edellisvuoden matka toimi vahvana inspiraationa, vaikkakin päätin välttää heidän jo vierailemiaan paikkoja uuden toivossa. Noin kolmen päivän reissulle kehkeytyi jonkintasoiseksi ongelmaksi kaupungissa olevien pienpanimokapakoiden ja -kauppojen suuri määrä, joista lopulta vierailun kohteeksi päätyivät alla olevat kohteet. Berliini on verrattain helppokulkuinen ja ihan ok hintainen kaupunki, vaikka täytyy varoittaa, että jos liikkuu liian myöhään ulkona, paikallisjunat eivät enää välttämättä kulje. Katselkaa siis aikatauluja tarkkaan!

Alt Berliner Biersalon, Markthalle Neun, Arminiusmarkthalle, Pfefferbräu sisältä ja ulkoa, Drink Drunk Berlin ja Hopfehnreich.


Lemke Am Schloss (Luisenpl. 1)

Lemken haarakuppila Charlottenburgin linnan vieressä on tilava, siisti paikka mukavalla ilmapiirillä ja mukavalla sisustuksella. Taustalla keittokattilat esillä. Panimon pubeille tyypillisenä vain omia oluita tarjolla, joita oli ihan hyvä valikoima. Pöydän juomalistoissa oli laajahkot esittelyt joka oluesta. Muiden tovereiden edellisvuonna kokeilema maistelulauta on varmaan paras vaihtoehto, jos haluaa panimon tuotteita kokeilla.

Lemke – Original Dark Vienna Lager 5,4%

Pehmeä ja toffeisen maltainen olut. Karamellia ja metallisuuttakin hiukan taustalla. Oluessa on kivasti runkoa, mutta on helposti juotavaa. Suun pintaan tulee pieni imelän siirappinen kerros.

Lemke – Hopfenweisse 7%

Weizenbock-IPA. Uuden ja vanhan kohtaamista. Bavarialaisen vehnähiivan ja amerikkalaisen cascadehumalan yhdistelmä tekevät oluesta tavallista weizenbockia raikkaamman ja monipuolisemman.

Brewbaker (Arminiusmarkthalle, Arminiusstraße 2-4)

Moabitin työläiskaupunginosassa, Berliinin keskitietämillä, sijaitseva Arminiusmarkthalle sisältää kaikenlaisten kahviloiden, torimyyjien ja ravintoloiden lisäksi pienen baarin, jossa tarjoillaan Brewbaker -panimon tuotteita, muiden muassa. Itse baari oli hiukan vaikeasti tunnistettavissa; kävelin ohi varmaan kolme kertaa ennen kuin huomasin Brewbakerin mainoksen. Koostaan huolimatta baari on semihyvin varustettu ja huokea, sekä miellyttävällä paikalla. Palvelu oli myös ystävällistä ja asiantuntevaa.

Brewbaker – Berliner Weisse 2,5%

Suosikkejani tässä tyylissä.

Münch-Bräu Eibau- Kreuzberger Nacht 4,2%

Ilmeisesti jazz-klubi Yorckschlösschenille valmistettu tumma olut. Lasissa olut näyttää kuin kokikselta eli kovin hiilihappoiselta. Maltainen runko, pieni suklaan paahteisuus taustalla sekä raikas karbonointi muodostavat janoasammuttavan kokonaisuuden.

Heidenpeters (Markthalle Neun, Eisenbahnstraße 42-43)

Markthalle Neunin kioskien, ravintoloiden ja kuppiloiden ympäröimä pieni panimobaari Heidenpeters on hillitty ja yksinkertainen luonteeltaan; alakerran panimon tuotteita tarjoillaan muutamaa hanasta ja muita pullosta, joita voi sitten nautiskella rajatussa tilassa, jossa ei ole perinteisessä mielessä tuoleja ja pöytiä, vaan ikäänkuin isoja portaita seinustoilla. Toisaalta baarin antimia voi 2€ lasipanttia vastaan nauttia missä vain kauppahallin alueella! Meininki on siis melko rentoa ja miellyttävää. Markthalle Neun oli yksi lempikohteistani matkallani.

Heidenpeters – Pale Ale 5,3%

Heidenpetersin baarin hanasta. Hyvin raikas, hedelmäinen sekä pehmeä. Kevyt katkera sitruksisuus jää kielelle. Eittämättä saanut kaupungin “parhaan pale alen” arvonimen syystä! Suosittelen ehdottomasti.

Heidenpeters – Thirsty Lady 4,8%

Tätä ei hanasta saanut, piti tyytyä pullokamaan. Pale aleen verrattuna neutraalimpi, mutta tarpeeksi täyteläinen, että pääsee omilleen. Kuuman kesäilman avittamana upposi hyvin nopeasti.

Heidenpeters – Kristall IPA 7%

Suodatettu vahvahko IPA. Runko ja alkoholin maku peittävät humalointia liikaa, jonka vuoksi olut muistuttaa enemmän vahvaa pale alea. Jälkimaussa olut hiukan pistelee kieltä.

Hopfehnreich (Sorauer Str. 31)

Hiukan loukkoinen, mutta nätillä paikalla sijaitseva ja craft -henkisellä sisustuksella varustettu Hopfehnreich myy vaihtelevaa valikoimaa paikallisia oluita. Täältä sai pienenä annoksena 2 dln kokoa, mikä on hiukan harvinaisempaa Berliinissä. Baarissa oli hyvin rauhallinen tunnelma ja vierailisin siellä mielelläni uudestaan.

Hops & Barley – Hopfehnreich IPA 5,4%

Hopfehnreichille valmistettu IPA tuoksuu karkkisen humalaiselta ja sitruksiselta. Keveää karvautta ja alkoholia tuntuu myös hiukan. Kelpo IPA vängällä vivahteella, muttei mitään maatamullistavaa.

Spent – Red Oat Ale 5,9%

Syvän makea ja karamellinen, jopa paahteinen tuoksu. Kauran tuoma viskositeetti auttaa suutuntuman muodostumisessa paksummaksi. Olut on muita Red Aleja vähemmän karkkisen makea ja myös monipuolisempi eli kiinnostavampi.

Heidenpeters, Lemke Am Schloss, Pfefferbräu, Alt Berliner Biersalon, Brewbaker, Hopfehnreich.

Pfefferbräu (Schönhauser Allee 176)

Pfefferbräun panimoravintola sijaitsee Pfefferbergin historiallisen entisen panimokompleksin sisäpihalla. Oman terassin lisäksi pihalla sijaitsee muutama muukin ravintola, elävöittäen tilaa kivasti. Itse oluen saaminen oli hiukan turhan vaivalloista, sillä tarjoiluhenkilökunnalla tuntui olevan liian kiire muiden asiakkaiden kanssa. Muutenkin olutravintoloissa ulkomailla välillä turhauttaa, ettei voi vain ostaa tiskiltä olutta ja nauttia sitä, vaan täytyy käydä koko “ravintolassakäytiruljanssi” läpi. Olut oli kuitenkin kohtuuhintaista ja olutravintola toimii yhteistyössä Schoppe Bräun panimon kanssa, jonka olutta päädyinkin maistamaan.

Schoppe Bräu – Prentz’l Pils 5%

Yrttinen ja sitruksinen humalointi (Herkules ja Saphir) sekä hiukan runsaampi mallaspohja (Vienna ja Carared) loivat normaalia mielenkiintoisemman kokonaisuuden. En odottanut tälläistä kun pilsiä pyysin tuoppiini. Hyvää!

Drink Drunk Berlin (Schlesische Str. 1)

Hienolla paikalla sijaitseva melko hyvin varustettu pullokauppa, jonka edessä penkeillä voi rauhassa napata yhden tai muutama olutta. Kommunikaatio myyjän kanssa hiukan takkuili, mutta lähdin kaupasta lopulta tyytyväisenä.

Alt Berliner Biersalon (Kurfürstendamm 225/226)

Sijainniltaan, kooltaan ja osittain sisustukseltaan parempaa olutsalonkia saisi hakea. Harmillista, sillä tarjolla on vain muutamaa Berliinin alueen perusolutta. Nämä ovat ihan laadukkaita, mutta olisin toivonut enemmän vaihtelua, kuin mitä mistä vain lähikaupasta saisi halvemmalla.

Berliner Kindl – Jubiläums Pilsener Premium 5,1%

Hyvin juotava ja keveä olut. Pehmeä humaloinniltaan ja suutuntumaltaan. Yksi parempia pilsejä, joita olen juonut.

Flaschbiershop (Fehrbelliner Straße 3)

Hyvä valikoima klassikoista paikallisiin, erittäin kilpailukykyisin hinnoin.


Berliinissä on oluesta kiinnostuneelle paikkoja vaikka kuinka paljon, joten palaan varmasti takaisin käymään läpi niitä pariakymmentä kohdetta, jotka jäivät tällä kertaa käymättä. Tässä tärkein resurssi, mitä käytin matkani suunnittelussa:

Berlin Craft Beer Map


Osittain teemaksi tutkimusmatkalleni muodostui paikallisen oluttyylin, Berliner Weissen, variaatiot ja klassikot. Tyyli on ollut pitkään pimennossa, lukuunottamatta Berliner Kindl -panimon massatuottamaa versiota ja sen vadelma- tai tuoksumataransiirapilla maustettuja vaihtoehtoja. Viime vuosina oluttyyli on konenut aikamoisen renesanssin, saaden jopa kotimaassamme sijaitsevia panimoita tuottamaan omia Berliner Weissejaan. Tyylin lyhyt kuvaus: maitohappobakteereilla hapatettu vehnäolut, yleensä kevyt rungoltaan ja alkoholitasoltaan.

Alkuperäisen makuisia Berliner Weisseja on vaikea enää nykyään löytää. Internetin syövereistä löysin kaksi mahdollista originaalin kaltaisen valmistajaa: Bogk-Bier sekä Brewbaker. Jälkimmäistä löysinkin verrattain helposti, mutta etummaista en tällä kertaa, mikä oli pettymys. Jäänee siis ensi kertaan!

Brewbakerin, BRLOn sekä Berliner Kindln Berliner Weisseja.

Tässä muutaman kotiin tuodun Berliner Weissen ja muun oluen arvostelut:


 

Brewbaker – Berliner Weisse

Berliner Weisse 2,5% (Pullo kärsinyt matkalla.)

Kesäisellä Berliinin reissulla otin erityisesti selvää, millaisia berliner weisse -tyylin oluita kaupungissa on tarjolla. Yksi internetissä enimmäkseen kehuja saanut olut oli Brewbaker -pienpanimon Berliner Weisse. Kyseistä olutta löytyi lopulta Arminius -nimisen kauppahallin pienestä baarista, josta sitä ostin myös kotiin tuliaisiksi, sillä tämä berliner weisse on yksi parhaita joita olen maistanut.

Lasiin Brewbakerin hapanolut kaatuu samean hunajaisena ja vahvan hiilihappoisena. Olut muistuttaa enemmän  raikasta janonsammuttavaa limpparia, eikä lyhyt ja heikko vaahto auta asiaa. Tuoksussa on voimakkaasti esillä maitohappojen ja hiivan tuomat aromit. Taustalta löytyy sitruksista vehnää, makean suolaista pistävyyttä, aprikoosia sekä hiukan voimaista tunkkaisuutta. Kuvailun perusteella voisi kuvitella oluen tuoksuvan pahalle, mutta itse asiassa pidin siitä aika paljon!

Olut on maultaan hyvin raikas ja sitruksisen hapan. Hampaat ovat melkein irvessä saman tien. Taustalta löytyy myös suolaisuutta. Berliner Weissen tuoksu on monimuotoisempi kuin maku, mutta tämä vain auttaa olutta tuntumaan vielä enemmän raikkaalta ja kevyeltä! Maun kehitys olutta juodessa on mielenkiintoinen; aluksi olut on hapanta, joka kehittyy makean sitruksiseksi ja päätyy jälleen happamaksi jälkimaultaan. Pieni lisärunko ei olisi haitannut, mutta jotenkin olut onnistuu silti tuntumaan tarpeeksi tukevalta, jopa peittäen kitalakea pienellä siirappisuudella.

Suosittelen Brewbakerin Berliner Weissea kaikille kyseisen tyylin faneille sekä ihmisille, jotka eivät ehkä välitä perinteisen oluen mausta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Etsimisen arvoinen ehdottomasti.

Põhjala – Kreuzberg

Kreuzberg Berliner Weisse 3,5%

Jälleen kerran vierailtuani Tallinnan Uba & Humalissa mukaani tarttui muutama jokeriolut, joihin Põhjalan Berliner Weisse kuului. Matkakumppanini rakastaa koiria, joten heti pullon etiketin nähdessään hän suositteli ostamaan. Kieltämättä, oluen etiketöinti on hyvin tyylikäs ja boheemi; Põhjalalla on ilmeisesti oikea tämän oluttyylin tuotesarja, joihin jokaiseen on päätynyt Berliinin kaupunginosa kylkeen!

Lasissa Kreuzberg on heinäisen keltainen ja samea, jonka pinnalle muodostuu heikko pieni vaahto. Olut vaikuttaa raikkaalta ja hiilihappoiselta. Tuoksultaan olut on ehtaa Berlineriä; happamuus ja raikas sitruksinen hedelmäisyys ovat vahvasti esillä, taustalla pieni suolaisuus ja hiivaisuus.

Maultaan olut on pistävän hapan ja raikas. Kauramaltaan käyttäminen antaa Kreuzbergille hiukan lisärunkoa, joka on tervetullut lisä. Pieni vetisyys löytyy kyllä silti taustalta. Maitohappoinen jälkimaku jää leijumaan kielen päälle. Ensi turistimatkallani Tallinnaan etsin varmasti panimon muita Weissejä, niin vakuuttavaa oli tällä kertaa!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 31/40

Arvosana: 72/100

Taas laatukamaa yhdeltä Viron parhaalta panimolta.


 

Brewcats – “Eka Kerta”

Eka Kerta 4,5%

Brewcatsin tytöt loivat yksissätuumin Sori Brewingin kanssa karviaismarjalla maustetun hapanoluen, joka päätyi laukkuuni mukaan olutkauppa Pienissä käydessäni. Olut oli selkeästi juuri lanseerattu, joten testataampas miten tyttöjen souri sopii kesäjuomaksi.

Oluen pinnalle muodostuu lyhyt, vaalea vaahto, hyvällä pitsillä. Lasissa olut on villin keltainen ja vähän samea. Valitettavasti olueeseen saattoi tulla hiukan hiivaa mukaan pohjalta.

Tuoksultaan olut on happaman makean sitruksinen. Karviaismarja on vahvasti läsnä. Berliner Weisselle ominainen mallaspohja on tervettulleesti hyvin läsnä, mutta oluessa on enemmänkin selkeää karviaismarjaista happamuutta, kuin maitohapoista tulevaa kompleksimpaa happamuutta. Syvempään tuoksutellessa oluessa havaitsi myös tuoreen leipätaikinan aromeja.

Yksi tovereista luonnehti ”Ekaa Kertaa” maultaan karviaismarjamehuksi. Kommentti ei ole totuudesta kaukana, sillä kyseinen marja on selkeässä pääosassa. Taustalla on myös pieni suolainen sivumaku. Leipätaikinan aromi on vähemmän esillä olutta maistellessa. Olutta juodessa suuhun jää happaman marjainen pinta kielelle. Happamuus saa myös ikinet irvelle, hyvällä tavalla. Yksi tovereista luonnehti olutta mummolassa kahvituksella tarjottuun karviaisleivokseen. Vaikka olueeseen saattoi pieni sakka tulla, oli olut silti erittäin nautittavaa ja varma valinta kesäiseksi janojuomaksi!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 69/100

Mallikasta panemista ja mainiota karviaisen käyttöä.


 

Cool Head Brew – Sour Head Maracuja

Maracuja 4%

Cool Headin passionhedelmällä maustettu Berliner Weisse tarttui kouraani keskustan Pien -olutkaupassa. Passion on yksi lempihedelmistäni, joten sillä valmistettu hapanolut oli auttamatta pakko maistella! Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Lasiin Maracuja kaatuu samean keltaisena, jonka pinnalle muodostuu vahvan kermainen vaahto, jättäen kevyen pitsin jälkeensä. Oli virkistävää huomata, että oluen kuvaus vastasi täsmälleen olutta: oluen happamuus ja passionhedelmän tuoksu ja maku ovat puhtaasti esillä! Suutuntuma on hyvin kevyt, mutta silti voimakas. Tätä joisi mielellään rannalla auringon paahtaessa.

Ruokasuosituksena itse tölkissä kehuttiin tankoparsaa. Pitänee kokeilla tätä pairingia tulevaisuudessa. Muilta tovereilta sateli myös kehuja: ”kauppaoluiden kärkikastia”.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet: 70/100

Erittäin maukas sour täynnä intohimoa.


 

Cool Head Brew – Sour Head Ginger

Ginger 4%

Tähän mennessä tovereilla on ollut vain huonoja tai keskinkertaisia kokemuksia inkiväärioluesta. Cool Headin inkiväärimaustettuun Berliner Weisseen on lisätty heraproteiinia, mikä on tovereille uutta oluen lisäaineena. Panimovierailullamme saimme kyseistä olutta mukaan maisteltavaksi. Testasimme myös heidän muita oluitaan, tässä postaus siitä.

Sourhead on kaataessa samea, mutta lasissa verrattain kirkas, keltainen pilssimäisen sävyinen olut. Pinnalle muodostuu kevyen vaalea vaahto. Tuoksultaan olut muistuttaa vahvasti piparitaikinaa; maanläheinen, makea inkivääri ja heraproteiini luovat hämmentävän yhdistelmän hapanoluttyylille. Olut muistutti erästä toveria myös simasta. Tuoksu on erittäin lupaava: onkohan nyt maistossa ensimmäinen hyvä inkivääriolut?

Piparinen ja makean inkiväärinen pyöreä maku iskee ensin. Vasta hiukan perässä oluen happamuus ja kitkeryys nousevat esiin. Muutenkin olut on vähemmän ”hapanolut” kuin saman panimon Mango Sour tai Sourhead Maracuja. Polttava inkivääri dominoi myös jälkimakua; olutkomponentti jää mielestämme hiukan vetiseksi. Kummastelimme tovereiden kesken, miten tälläinen makukokonaisuus oikein onnistuu panokattilassa, jotta saa näin juotavan oluen. Kiitos Cool Head, laajentamalla inkiväärireferenssiämme parempaan suuntaan!


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 17/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 31/40

Yhteispisteet: 76/100

Anabolinen inkivääripommi