Kesän Olutfestivaalit 2017

Toverit kävivät kesällä porukalla Craft Beer Helsinki  ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumat läpi, nauttien oluesta, tunnelmasta ja katsellen ympärillä vallinnutta intoa pienpanimo-oluita kohtaan. Nyt onkin tullut aika katsoa kumpaakin festivaalia tarkemmin ja hieman vertailla mitä hyvää, huonoa ja uutta tapahtumat tarjosivat.


Craft Beer Helsinki (6.7.2017-8.7.2017)

Toista kertaa järjestetty Craft Beer Helsinki keräsi Helsingin Rautatientorille runsain mitoin olutharrastajia, bloggareita, uteliaita ja muuten vaan janoisia ihmisiä. Järjestäjät odottivat tapahtumaan jopa 12 000 ihmistä ja näitä varten paikalle oli saapunut peräti 30 pienpanimoa joista valtaosa oli kotimaisia, mutta mukaan mahtui panimoita mm. Puolasta, Espanjasta, Ruotsista ja Virosta.

Viime vuoteen verrattuna Craft Beer Helsinki tarjosi hyviä parannuksia alkaen jo lippujen myynnistä. Käytössä oli ladattava kortti jolla juomansa sai maksettua ja viimevuoden tunnin mittaisista jonoista oli otettu opiksi, sillä tapahtuma tarjosi mm. ennakkolippuja, useita kortinlatauspisteitä ja jo valmiiksi ladattuja kortteja. Tämä näkyikin jonojen vähyytenä ja tapahtuman muutenkin sujuvampana menona.

Muuten tapahtuma tarjosi samaa mukavuutta kuin edellisenä vuotena: kojut oli hyvin järjestetty, ruokatarjontaa löytyi muutenkin kuin pikkusuolaisen muodossa ja yleisellä tasolla homma pelitti erinomaisesti.

Toverit totesivat tapahtuman toimivan mainiosti, mutta muutamia ongelmatapauksiakin löytyi: Kojuilla ei tuntunut olevan mitään yhteistä hinnoittelun esittämiskaaviota, vaan joka kojulla sai arpoa, mitä mikäkin tuote maksaa tai mitä missäkin on tarjolla. Tämä näkyi  välillä jonotuksissa, sillä kojuista sai ostettua tuotteita mitä ei listoilla näkynyt ja osalla tuotteista ei ollut merkittyä hinnoittelua vaan hinta tuli melko yllätyksenä. Tämä hieman vaikeutti ostokortin täyttä hyödyntämistä sillä saldoa sai kytätä jatkuvasti.

Toinen ongelma tuntui olevan panimoiden melkoisen riittämätön kapasiteetti tapahtumaa varten. Torstaina alkanut tapahtuma myi osan tuotteiden kohdalla eioota jo perjantaina iltapäivällä, eikä täydennystä tuntunut suurimmalle osalle kojuista tulevan lainkaan. Liekö tähän syynä odotettua suurempi kävijämäärä, tiettyjen tuotteiden odottamaton kysyntä vai ihan inhimillinen virhe, ei voi sanoa, mutta tästä tuntui riittävän keskustelua ympäri festivaalialuetta. Moitteen sana tulee WC-, pesupiste- ja kortinlatausnurkasta, jossa kortinlatausjono blokkasi täysin reitin WC-tiloihin ja jonka läpi saikin sitten pujotella useiden anteeksipyyntöjen kera.  Ehkä vähän jononohjausta seuraavalla kerralla?

Tovereiden mielestä tapahtuma oli kuitenkin kesän onnistuneimpia ja josta saimme parhaimmat oluet ja kokemukset irti.

Tovereiden tärpit: Radbrew – Greenhouse APA ja Ivy Mike; Bidassoa Brewery – #Amber of the moment, Nexus ja Amuitz Hoppy Lager; Cool Head Brew-  Rasberry sour; Käblikuu – Arrogant IPA; Tanker – Imperial IPA; Browar Deer Bear – Let’s cook Grapefruit IPA; Hiisi – I hop it’s not a problem #3; Olarin panimo – MC Taakibörsta Mango IPA; Omnipollo – Nebucadnezzar; Hopping Brewsters – Thora; La Quince – Vanilla Black Velvet Imperial Stout; United Gypsies – Ventriloquist Saison; Mufloni – Hopfenweisse.


Suuret Oluet Pienet Panimot (26.7.2017-30.7.2017)

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) on järjestetty jo 15 vuotta putkeen ja loppua ei ole näkyvissä. Meidän oluenystävien onneksi. Tänä vuonna tapahtuma on järjestetty jo peräti kuudella paikkakunnalla (Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Helsinki). Toverit kävivät vierailemassa tosin vain Helsingin tapahtumassa, lähinnä aikataulusyistä, sillä muutenhan meitä ei mikään olisi pitänyt näistä poissa.

Tällä kertaa Helsingin tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan ja mallasjuomatarjonnallaan 34 Suomalaista ja yksi Virolainen panimo, sekä Berliiniläisten pienpanimo-oluiden yhteisosasto. Ei siis ollut riskiä janoiseksi jäämisestä.

SOPP on jatkanut Helsingissä samaa toimivaa kaavaansa kuin edellisinä vuosinaan: ennakkolippuineen, mahdollisine pöytävarauksineen ja nopeine lasijonoineen. Tällä kertaa Toverit olivat paikalla perjantaina puoli neljän aikaan ja jonon pää oli jo tapahtuman yhden seinustan mittainen. Siltikin olimme sisällä alta kymmenen minuutin.

Viimevuotisesta tapahtumasta poiketen tällä kertaa käytössä ei ollut huonon journalismin omaavien lehtien kammoksumia “Viinarannekkeita” vaan maksu tapahtui perinteisin menetelmin kortin ja käteisen muodossa. Tämä toimi jopa yllättävän hyvin, sillä jonotus kävi vauhdilla lähes joka kojulla. Harvinaista näin “vaihtoehtoisten maksutapojen” aikakaudella (poletit, kortit yms.). Eipä siinä, maksujärjestelyjen ei tarvitse olla monimutkaisia; käteinen ja korttimaksut olivat simppeli ja suora tapa maksaa kaikesta.

Oluttarjonnasta ei ollut pulaa, eikä kyllä sen puoleen ruoastakaan. Tarjontaa oli jos minkälaisesta burgerista pyttipannuihin ja aito ja alkuperäinen Vety savukinkkuineen ja kananmunineen vei oluen tuoman nälän tyylikkäästi mennessään näemmä useammaltakin kävijältä.

Kävijöitä tapahtumassa oli ajoittain jopa ehkä vähän liikaakin, sillä lähes joka liikkeellä joutui kanssakulkijaa väistelemään enemmän tai vähemmän. Tämä herättääkin mietintää kuinka kauan näin suosittu tapahtuma voi vielä mahtua Rautatientorin kokoiselle alueelle, laajennustilaa saadakseen kun pitäisi kaataa joko päärautatieasema, Ateneum, kansallisteatteri tai Casino Helsingin rakennus.

Noottia Toverit antavat lähinnä tapahtuman ajoittain huonolle pöytien sijoittelulle, sillä välillä sai tosissaan pujotella pienistäkin väleistä kun muualta ei vain yksinkertaisesti päässyt. Etenkin tapahtuman ainoan WC-alueen sisäänkäynti oli sijoitettu kahden isoimman olutteltan ja istuma-alueen keskelle mikä aiheutti melkoista liikennekaaosta.

Tovereiden tärpit: Hops & Barley – CCC IPA; Donut Island – Adria Sour Cherry Berliner Weisse; Cool Head Brew – Salty Ananas Göse; Cool Head/Orava Brewing – Orwellian Nightmare Imperial Stout; Bryggeri/Donut Island – Romanov Imperial Red Ale.


Hopping Brewsters – Spicy Sveta

Spicy Sveta 4,5%

Maistoin ensimmäisen kerran gruit -tyylistä olutta HBF2016:ssa ja tykästyin kovasti humalattomaan, villiyrteillä maustettuun olueeseen. Maistamani olut oli Hopping Brewstersin Thora; panimo tuntuu olevan Suomen ainoita, joka tähän tyyliin panostaa. Tällä kertaa maisteluuni päätyi gruit/pale ale Spicy Sveta, jossa on erikoisten mausteiden ja yrttien lisäksi Chinook-, Amarillo- ja Columbushumalia pienessä määrin.

Sveta kaatui lasiini hyvin hiilihapokkaana, kirkkaahkon keltaisena ja kuplivan vaalealla vaahdolla. Tuoksultaan olut on piristävä ja raikas, pienellä makealla tausta-aromilla. Yrttien ja humalien taistelu päättyy edellämainittujen voittoon. Oluen maku vaikutti aluksi kevyeltä, mutta taustalta löytyi yllättävän makurikas yrttisyys sekä makea ja lievän happama jälkimaku, missä neilikan aromi myös näyttäytyi.

Spicy Sveta on kiva olut, mutta mielestäni molemmat tyylit ovat parempia erillään.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 22/40

Yhteispisteet: 60/100

Ihan hyvä hybridi.

Früh – Kölsch

Früh Kölsch 4,8%

Jumbon Alkosta löytyi Frühin Kölschiä (kölniläinen suodatettu pale ale) kesän “helteillä” viilentämään. Tovereiden kuvausten perusteella tuore kölssi on sitä itseään ja parhautta. Miten on tuontipullon laita?

Lasissa olut muistuttaa lageria; kirkkaan keltaista ja hiilihappoista olutta kruunaa kermainen, vaalea ja lyhyt vaahto, jota seuraa kevyt ja miellyttävä pitsi. Tuoksultaan kölsch on hedelmäinen ja raikas kevyen humaloinnin komppaamana. Myös asiaa tuntevampien tovereiden mielestä oluessa oli hyvä tuoksu.

Lagermainen kirkas ja hillitty maku saa seurakseen alemaista hedelmäisyyttä. Valitettavasti olut myös maistuu hiukan epämiellyttävän ummehtuneelle.Suutuntumaltaan olut on hyvin hiilihapotettu, hapan ja katkera jälkimaultaan. Tältä osaa olut muistuttaa kölschiä. Olut on miellyttävän kevyt juotava ja hinnaltaan alkon alakastissa, mutta tyylille ominainen raikkaus puuttuu.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 24/40

Yhteispisteet: 60/100

Pitänee kokeilla hanatuoretta kamaa omalla tulevalla ekskursiolla!


 

Anchor Brewing – Liberty Ale

Liberty 5,9%

Ancor Brewingin Liberty Ale kunnioittaa amerikkalaista patrioottia, Paul Revereä ja hänen historiallista ratsastustaan Amerikan vallankumouksen aikana. Olutta mainostetaan perinteisin craft beer -menetelmin pantuna ja hiilihapotetuksi ”bunging/spunding” -tyylillä, joka on käytännössä oluen pullottamista hiukan keskenkäyneenä, jolloin olueeseen saadaan pehmeämmät hiilihapot. Liberty Ale on myös ensimmäisiä kieltolain jälkeisiä american ipoja.

Olut on mahonkisen hunajaisen sävyinen, kirkas ja hyvin hiilihapotettu. Kruunaajana on vahva, mutta lyhyt vaahto ja kermainen, säilyvä pitsi. Tuoksultaan olut muistuttaa jotenkin merta; hienoinen happamuus ja kevyt runko luovat raikkaan, mutta vahvan kuvan. Kokonaisten Cascade -humalakäpyjen käyttö antaa sitruunaista ja kukkaista aromia.

Kevyt makea aromi hämäsi minua olutta maistaessa: Liberty Ale on hyvin kuiva ja happaman katkera, jopa suolainen! Tämä katkeruus jatkuu myös jälkimaussa. Lähes kuuden prosentin volttimäärä ei silti tunnu olutta juodessa. Olut on erittäin täyteläisen oloinen, vaikka onkin kevytrunkoinen.

Anchorin Liberty Ale teki minut erittäin kiinnostuneeksi tästä San Fransciscolaisesta panimosta, joka on myös tuonut steam beer -oluttyylin maailmalle takaisin (valitettavasti alkon valikoimasta kyseistä höyryolutta ei löydy). Haalin kyseisen panimon tuotteita käsiini tästedes, kun vain pystyn.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 76/100

Erittäin mielenkiintoinen olut!


 

Radbrew – Beerman

Beerman 4,7%

Radbrewin hiukan rungokkaampi session IPA iski silmääni etenkin etiketissä seikkailevan ”Beermanin” (Megamanin paras muoto) vuoksi. Oluen mallaspohjaan on lisätty karamellimaltaita sekä vehnää, humalina Citraa sekä harvemmin Suomessa käytettyä El Doradoa.

Beerman on ulkonäöltään hunajainen, hiilihappoinen ja kirkas. Oluen pinnalle muodostuu lyhyt ja kevyt vaalea vaahto. Tuoksultaan olut nojaa vahvasti amerikkalaiseen humalointiinsa, vaikkakin taustalla on pieni vehnäisyys ja karamellimaltaan makeus.

Maultaan Beerman tuotti pienen pettymyksen. Hedelmäisten humalien maku ja katkeruus peittyy liian vahvasti runsaan mallasrungon alle. Täyteläisyydestä huolimatta olut on suutuntumaltaan mukavan raikkaahko ja kyllä sitä katkeruuttakin irtoaa jälkimaussa voimakkaammin, kuten myös lievää happamuutta. Beerman sopisi varmasti hyvin hiukan tukevammialle aterioalle kuin kevytrunkoisemmille ipoille suosittelisin.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 13/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 67/100

Kyllä tällä seuraavalle tasolle pääsee.


 

Hopping Brewsters – Thora @CBH2017

Thora 4,9%

Hopping Brewstersin Thoraa on muistaakseni tullut ennenkin maistettua olutfestareilla. Tällä kertaa otin kyseisen muinaisoluen maistoon tarpeeksi ajoissa, jotta siitä vielä jotain sanottavaakin riittää jälkipolville.

Samean vaaleanpunainen Thora tuoksuu marjaisen makealta, yrttiseltä sekä sitruksiselta eli hapokkaalta. Etenkin happamuus iskee vahvasti olutta maistaessa, menee jopa hampaat irveen! Lisää maistellessa tulee myös purkka tai hattara mieleen, sellainen hiukan tahmea makeus. Vahvempaan serkkuunsa Grimriin verrattuna Thora on raikkaampi ja helpommin lähestyttävä gruitti. Aika oli kullannut muistot eli olut ei ollut aivan yhtä hyvää kuin muistin, mutta jos vaihtoehtoisia oluita on etsimässä, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Bidassoa – Nexus @CBH2017

Nexus 10,2%

Craft Beer Helsingin tarjontaa kierrellessäni päädyin baskilaisen Bidassoan panimon kojulle, jossa ei jostain syystä ollut liiemmälti asiakkaita. Kaikki taisivat olla jonottamassa Omnipollolle tai lataamassa lisää rahaa maksukortilleen.

Pintapuolisen tarkastelun perusteella tapahtuman ainoa belgiquad Nexus on lasissa erittäin maittavan tummanpunainen, luonnonvaalealla vaahdolla. Vahvempien belgioluiden tapaan se tuntuu vahvalta ja keveältä yhtäaikaa, aromien pitäytyessä imelän siirappisessa rusinassa ja raikkautta tuovassa sitruksessa. Suussa olut on miellyttävän täyteläinen, mutta kivan raikas samanaikaisesti, joka mielestäni on merkki onnistuneesta tämäntyyppisestä oluesta. Nexus antoi mielestäni jopa madeiramaisia vivahteita!

Etukäteen tutkimieni oluiden joukosta Bidassoan Nexus ylsi aika korkealle sijalle, kun oli aika itse oluiden maistamiselle. Suosittelen kaikille CBH:ssa kävijöille.

 

Teerenpeli – Savanni Samu

Savanni Samu 4,5%

Suomen ensimmäisiin pienpanimoihin kuuluvan Teerenpelin tuotteet ovat jääneet blogissamme hiukan unholaan, joten on aika korjata asiaa. Teerenpelin uusi kesäolut on maustettu passionhedelmällä sekä etelä-afrikkalaisella single hop-humalalla. Ulkonäöltään olut on samean ja tumman hunajainen, lyhyellä vaalealla vaahdolla sekä pienenpienellä pitsillä. Olut näyttää hiilihappoiselta ja raikkaalta.

Heti ensi nuuhkaisulla passionhedelmän aromit valtaavat nenän. Hedelmän tuoksua voisi kuvailla jopa pistäväksi. Taustalla on kevyt maltainen makeus sekä hentoinen humalan aromi. Jos passionhedelmästä tykkää, tuoksu lupaa lähes yksinomaan sitä!

Makua dominoivan passionin makean happamuuden lisäksi oluessa on pieni suolainen sivumaku. Olutta juodessa hiukan harmittaa Samun yksiulotteisuus; pieni lisärunko mallaspohjassa ja hiukan vahvempi humalointi olisi voinut parantaa kokonaisuutta. Olut on joka tapauksessa raikas kesäinen ale, jota kannattaa etenkin kyseisen hedelmän ystävien maistaa! Muiden tovereiden kanssa keskustellessa mielestämme olut välttää myös panimolle toisinaan ominaisen tunkkaisuuden.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 68/100

Hyvä veto Teerenpeliltä.


 

Põhjala – Kreuzberg

Kreuzberg Berliner Weisse 3,5%

Jälleen kerran vierailtuani Tallinnan Uba & Humalissa mukaani tarttui muutama jokeriolut, joihin Põhjalan Berliner Weisse kuului. Matkakumppanini rakastaa koiria, joten heti pullon etiketin nähdessään hän suositteli ostamaan. Kieltämättä, oluen etiketöinti on hyvin tyylikäs ja boheemi; Põhjalalla on ilmeisesti oikea tämän oluttyylin tuotesarja, joihin jokaiseen on päätynyt Berliinin kaupunginosa kylkeen!

Lasissa Kreuzberg on heinäisen keltainen ja samea, jonka pinnalle muodostuu heikko pieni vaahto. Olut vaikuttaa raikkaalta ja hiilihappoiselta. Tuoksultaan olut on ehtaa Berlineriä; happamuus ja raikas sitruksinen hedelmäisyys ovat vahvasti esillä, taustalla pieni suolaisuus ja hiivaisuus.

Maultaan olut on pistävän hapan ja raikas. Kauramaltaan käyttäminen antaa Kreuzbergille hiukan lisärunkoa, joka on tervetullut lisä. Pieni vetisyys löytyy kyllä silti taustalta. Maitohappoinen jälkimaku jää leijumaan kielen päälle. Ensi turistimatkallani Tallinnaan etsin varmasti panimon muita Weissejä, niin vakuuttavaa oli tällä kertaa!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 31/40

Arvosana: 72/100

Taas laatukamaa yhdeltä Viron parhaalta panimolta.