Kesän Olutfestivaalit 2017

Toverit kävivät kesällä porukalla Craft Beer Helsinki  ja Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumat läpi, nauttien oluesta, tunnelmasta ja katsellen ympärillä vallinnutta intoa pienpanimo-oluita kohtaan. Nyt onkin tullut aika katsoa kumpaakin festivaalia tarkemmin ja hieman vertailla mitä hyvää, huonoa ja uutta tapahtumat tarjosivat.


Craft Beer Helsinki (6.7.2017-8.7.2017)

Toista kertaa järjestetty Craft Beer Helsinki keräsi Helsingin Rautatientorille runsain mitoin olutharrastajia, bloggareita, uteliaita ja muuten vaan janoisia ihmisiä. Järjestäjät odottivat tapahtumaan jopa 12 000 ihmistä ja näitä varten paikalle oli saapunut peräti 30 pienpanimoa joista valtaosa oli kotimaisia, mutta mukaan mahtui panimoita mm. Puolasta, Espanjasta, Ruotsista ja Virosta.

Viime vuoteen verrattuna Craft Beer Helsinki tarjosi hyviä parannuksia alkaen jo lippujen myynnistä. Käytössä oli ladattava kortti jolla juomansa sai maksettua ja viimevuoden tunnin mittaisista jonoista oli otettu opiksi, sillä tapahtuma tarjosi mm. ennakkolippuja, useita kortinlatauspisteitä ja jo valmiiksi ladattuja kortteja. Tämä näkyikin jonojen vähyytenä ja tapahtuman muutenkin sujuvampana menona.

Muuten tapahtuma tarjosi samaa mukavuutta kuin edellisenä vuotena: kojut oli hyvin järjestetty, ruokatarjontaa löytyi muutenkin kuin pikkusuolaisen muodossa ja yleisellä tasolla homma pelitti erinomaisesti.

Toverit totesivat tapahtuman toimivan mainiosti, mutta muutamia ongelmatapauksiakin löytyi: Kojuilla ei tuntunut olevan mitään yhteistä hinnoittelun esittämiskaaviota, vaan joka kojulla sai arpoa, mitä mikäkin tuote maksaa tai mitä missäkin on tarjolla. Tämä näkyi  välillä jonotuksissa, sillä kojuista sai ostettua tuotteita mitä ei listoilla näkynyt ja osalla tuotteista ei ollut merkittyä hinnoittelua vaan hinta tuli melko yllätyksenä. Tämä hieman vaikeutti ostokortin täyttä hyödyntämistä sillä saldoa sai kytätä jatkuvasti.

Toinen ongelma tuntui olevan panimoiden melkoisen riittämätön kapasiteetti tapahtumaa varten. Torstaina alkanut tapahtuma myi osan tuotteiden kohdalla eioota jo perjantaina iltapäivällä, eikä täydennystä tuntunut suurimmalle osalle kojuista tulevan lainkaan. Liekö tähän syynä odotettua suurempi kävijämäärä, tiettyjen tuotteiden odottamaton kysyntä vai ihan inhimillinen virhe, ei voi sanoa, mutta tästä tuntui riittävän keskustelua ympäri festivaalialuetta. Moitteen sana tulee WC-, pesupiste- ja kortinlatausnurkasta, jossa kortinlatausjono blokkasi täysin reitin WC-tiloihin ja jonka läpi saikin sitten pujotella useiden anteeksipyyntöjen kera.  Ehkä vähän jononohjausta seuraavalla kerralla?

Tovereiden mielestä tapahtuma oli kuitenkin kesän onnistuneimpia ja josta saimme parhaimmat oluet ja kokemukset irti.

Tovereiden tärpit: Radbrew – Greenhouse APA ja Ivy Mike; Bidassoa Brewery – #Amber of the moment, Nexus ja Amuitz Hoppy Lager; Cool Head Brew-  Rasberry sour; Käblikuu – Arrogant IPA; Tanker – Imperial IPA; Browar Deer Bear – Let’s cook Grapefruit IPA; Hiisi – I hop it’s not a problem #3; Olarin panimo – MC Taakibörsta Mango IPA; Omnipollo – Nebucadnezzar; Hopping Brewsters – Thora; La Quince – Vanilla Black Velvet Imperial Stout; United Gypsies – Ventriloquist Saison; Mufloni – Hopfenweisse.


Suuret Oluet Pienet Panimot (26.7.2017-30.7.2017)

Suuret Oluet Pienet Panimot (SOPP) on järjestetty jo 15 vuotta putkeen ja loppua ei ole näkyvissä. Meidän oluenystävien onneksi. Tänä vuonna tapahtuma on järjestetty jo peräti kuudella paikkakunnalla (Tampere, Lahti, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Helsinki). Toverit kävivät vierailemassa tosin vain Helsingin tapahtumassa, lähinnä aikataulusyistä, sillä muutenhan meitä ei mikään olisi pitänyt näistä poissa.

Tällä kertaa Helsingin tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan ja mallasjuomatarjonnallaan 34 Suomalaista ja yksi Virolainen panimo, sekä Berliiniläisten pienpanimo-oluiden yhteisosasto. Ei siis ollut riskiä janoiseksi jäämisestä.

SOPP on jatkanut Helsingissä samaa toimivaa kaavaansa kuin edellisinä vuosinaan: ennakkolippuineen, mahdollisine pöytävarauksineen ja nopeine lasijonoineen. Tällä kertaa Toverit olivat paikalla perjantaina puoli neljän aikaan ja jonon pää oli jo tapahtuman yhden seinustan mittainen. Siltikin olimme sisällä alta kymmenen minuutin.

Viimevuotisesta tapahtumasta poiketen tällä kertaa käytössä ei ollut huonon journalismin omaavien lehtien kammoksumia “Viinarannekkeita” vaan maksu tapahtui perinteisin menetelmin kortin ja käteisen muodossa. Tämä toimi jopa yllättävän hyvin, sillä jonotus kävi vauhdilla lähes joka kojulla. Harvinaista näin “vaihtoehtoisten maksutapojen” aikakaudella (poletit, kortit yms.). Eipä siinä, maksujärjestelyjen ei tarvitse olla monimutkaisia; käteinen ja korttimaksut olivat simppeli ja suora tapa maksaa kaikesta.

Oluttarjonnasta ei ollut pulaa, eikä kyllä sen puoleen ruoastakaan. Tarjontaa oli jos minkälaisesta burgerista pyttipannuihin ja aito ja alkuperäinen Vety savukinkkuineen ja kananmunineen vei oluen tuoman nälän tyylikkäästi mennessään näemmä useammaltakin kävijältä.

Kävijöitä tapahtumassa oli ajoittain jopa ehkä vähän liikaakin, sillä lähes joka liikkeellä joutui kanssakulkijaa väistelemään enemmän tai vähemmän. Tämä herättääkin mietintää kuinka kauan näin suosittu tapahtuma voi vielä mahtua Rautatientorin kokoiselle alueelle, laajennustilaa saadakseen kun pitäisi kaataa joko päärautatieasema, Ateneum, kansallisteatteri tai Casino Helsingin rakennus.

Noottia Toverit antavat lähinnä tapahtuman ajoittain huonolle pöytien sijoittelulle, sillä välillä sai tosissaan pujotella pienistäkin väleistä kun muualta ei vain yksinkertaisesti päässyt. Etenkin tapahtuman ainoan WC-alueen sisäänkäynti oli sijoitettu kahden isoimman olutteltan ja istuma-alueen keskelle mikä aiheutti melkoista liikennekaaosta.

Tovereiden tärpit: Hops & Barley – CCC IPA; Donut Island – Adria Sour Cherry Berliner Weisse; Cool Head Brew – Salty Ananas Göse; Cool Head/Orava Brewing – Orwellian Nightmare Imperial Stout; Bryggeri/Donut Island – Romanov Imperial Red Ale.


HOP! Artisan Brewery Weekend 2016

hopweekendburst

Tulipas käytyä Nosturissa pitkästä aikaa, edellinen kerta oli vuonna 2010 Eastpak Antidote -kiertueen keikalla. Olutta join tällä kertaa vähemmän, vaikka kyseessä olikin nimenomaan olutfestivaalit. Onneksi se oli sentään huomattavasti parempaa olutta. 🙂

Uusia olutfestareita pukkaa joka tuutista, ja sitä alkaa miettimään että millä ne kilpailevat toisiaan vastaan? Keksin kategorioiksi ainakin tarjonnan laajuuden, hinnan sekä tapahtuman luoman tunnelman/fiiliksen. Tässä siis henkilökohtaiseen mielipiteeseeni perustuva raportti suurinpiirtein mainituilla raameilla perusteltuina.

hopweekend4

Ruosniemen Räpsöö Pride

Tarjonta

Paikalle saapuneet panimot: Lehe, Birra Amiata, Coolhead Brew, Vallilan Panimo, Donut Island Brewing Co., Ruosniemen Panimo, Humalove, Fat Lizard Brewing Co., Maistila, Olarin Panimo, Tanker, Panimo Kallio, Sori Brewing.

Lisäksi saatavilla oli ainakin Humaloven kojulta ystäväpanimoiden tuotteita, kuten espanjalaisen LaQuincen baltic portteri. Suositus.

Ruokaakin oli saatavilla alakerran Elmun Baarista, tarjolla vegaanisia vaihtoehtoja sekä esimerkiksi hirveä ja poroa – itse testasin 10e slideria, joka maistui paremmalta kuin näytti. Hintalaatu oli maun osalta kohdallaan, mutta jos oikeasti pääsee nälkä yllättämään, ei slideri sitä paikkaa.

hopweekendslider

Slider + Black Sand Beach IPA

Panimoita ei niin montaa lopulta ollut, että valtavaa määrää uusia oluita olisin löytänyt. Tarjonnan laatu oli kuitenkin korkea, ja panimoiden parhaat olivat tarjolla – Sorilta esimerkiksi hanasta Dark Humor Club Hot Chocolatea, jos ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.

Omaan lasiini päätyivät:  Ruosniemen Räpsöö Pride / LaQuince Evil is in a Midnight Smash / Lehe Keri Saarele / Fat Lizard Black Sand Beach IPA / Sori Brewing Öökull / Maistila Two Bad Belgian Oatmeal Ale.

 

Maksaminen

Maksaminen tapahtui NFC-lähimaksu rannekkeella, joka ladataan etukäteen – ei siis VELKAVIINAA! Tuntui toimivan ihan kivasti, olin parilla kojulla ensimmäisenä paikalla eikä ongelmia ollut. Voi tosin olla että loppuillasta latauspiste oli ruuhkautunut. Virtaviivaista ja toimivaa oli näin klo 16-19 välillä.

20161209_164256_hdr

Kuva ei liity

Hinnat

Sisäänpääsy ovelta oli 15e + 3e pakollinen narikkamaksu. Lasi kuului hintaan, mutta kun olin lähdössä ja kysäisin, ei sitä saanut viedä mukanaan. Elikkäs 18 euroa siitä että pääsee tyhjän lasin kanssa katsomaan hanoja – on mielestäni aika suolaista. Oluet maksoivat n. 3,5-4e puolikkaasta tuopista (0,2l) ja tuplasti täydestä. 48e meni väkisinkin. Keskustelin samaan pöytään istuneen miehen kanssa, joka oli ensimmäistä kertaa olutfestivaaleilla – totesi luulleensa lipun sisältävän edes jotain pieniä maistiaisia kun oli niin kallis.

Harmi että kulttuuripassilla ei ticketmasterin mukaan voinut maksaa tapahtuman sisäänpääsyä, koska kyseessä ovat messut. Pitää varmaan ostaa leffalippuja.

 

Tunnelma

Tapahtuma oli tunnelmaltaan mielestäni loistava! En ole sisustussuunnittelija, mutta mielestäni alueen ulkonäkö ja yleinen habitus oli saatu juuri “Craft Beer” -tasolle. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä meininkia lisää – harmi että tuon toteuttaminen suuremmissa tiloissa lienee todella vaikeaa. Tapahtuman koon vuoksi näytti siltä että panimoiden edustajien oli helpompi vaihtaa juttua keskenään, ja itsekin päädyin keskustelmaan parin hepun kanssa koska tungosta ei alkuillasta tosiaan vielä ollut.

hopweekend1

Penkkejä!

Paikalla pystyi myös tsekkailemaan leffoja isolta kankaalta. Nosturi on muuten paljon pienempi kuin muistelin.

hopweekendleffa

Joku ruotsalaisnorjalainen leffa

 

Yleisvaikutelma

Ottaen huomioon tapahtuman hinnan, tunnelman ja tarjonnan, väittäisin että hieman parannettavaa löytyy. Suomessa on muita saman hintaisia, paljon suurempia tapahtumia, joissa hintataso on sama mutta tarjonta huomattavasti laajempi. Mitä HopWeekend tarjoaa verrattuna muihin tapahtumiin korvatakseen suppeampaa tarjontaansa? Ainakin tunnelmassa oltiin onnistuttu, siitä iso plussa.

hopweekend3

Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin varmaan lisää edullisempia tiloja tapahtumille, jotta pääsymaksut saataisiin hilattua siedettävälle tasolle. Toisaalta mikäs siinä jos kohderyhmällä on millä mällätä.

Kaikenkaikkiaan festareista jäi hyvä fiilis ja sain vain hyvää olutta viihtyisissä puitteissa, mutta en ole varma sainko silti rahalleni vastinetta.