Kesä lähenee loppuaan ainoalla vapaalla olevalla toverilla oli hyvää aikaa käydä katsastamassa syystoberfest rautatientorilla. Ja siinä samalla testata vasta valittuja suomen parhaita oluita.
Zander Stout
Festari koostui tällä kertaa suuremmalti osin “Herkkujen suomi”-tapahtumasta ja saksalaiseen tapaan suuresta olutteltasta. Olutvalikoima oli edellisiin paikalla järjestettyihin tapahtumiin verrattuna melkoisen suppea, mutta löytyihän sieltä muutama palkinnonkin saanut yksilö. Festari oli hyvä aloittaa vahvasti, eli Suomenlinnan panimon Zander stoutista ja siinä ohessa maistella Argentiinalaistyylisesti maustettua Salsiccia-raakamakkaraa. Yleensä tällaiset tapahtumat erittelevät oluen ja ruoan erillisiksi alueiksi, mutta tällä kertaa näytti meno muuttuneen. Ketään ei pahemmin haitannut vaikka välillä poistui terassialueelta hakemaan pöytään jos jonkinlaista särvintä tuopillisen seuraksi.
Alueelle tuli osuttua siinä kahden aikaan iltapäivällä, joten meno oli vielä aika rauhallista ja kävijämäärät maltillisia. Hyvin kyllä huomasi että pienpanimot eivät panosta tapahtumaan lähes lainkaan: kaikki tunnelma tapahtumasta oli poissa. Siinä missä Sopp:ssä ja Craft beer helsingissä oli joka kojulla omat myyjät jotka tiesivät myymistään oluista jotain ja joiden kanssa pystyi vaihtamaan kommenttia valikoimista, oli tämä tehty konseptillä “en minä tästä oikein tiedä minä vain myyn”.
Warthog IPA
Yksi asia mikä jäi kovasti vaivaamaan, oli tapahtumaan sopivien oluiden puute. Lähes kaikki saksalaistyyliset oluet loistivat poissaolollaan. Ainoastaan Vakka-suomen panimo Uudestakaupungista ja koskipanimo Plevna Tampereelta olivat tuoneet maisteltavaksi Octoberfestbieriä ja Weizenbockia. Kumpikin mainiota esimerkkejä tyyliltään. Kovasti yritin myös metsästää vuoden olutta: Muflonin pilsneriä, mutta vaikka tapahtuman kotisivut mainostivat tätä löytyvän, ei koko festarilta olutta löytynyt. Tämä ei onneksi menoa haitannut, tilalle kun sai Hopping brewstersin Warthog-ipan. Upposi todella hyvin Lapin kaamoslihan poromakkaran kanssa.
Festari oli hyvä esimerkki ruoan ja oluen yhdistämisestä, mutta tunnelmaa ei löytynyt lainkaan. Edellisvuosien vertailussa on ruokatarjonta vähentynyt ja anniskelualue kasvanut, mutta olutvalikoima on pysynyt melko suppeana.
Helsingin keskustaan avautui tällä viikolla uusi olutpuoti Pien. Kaupan missiona on tarjota pääkaupunkiseutulaisille suomalaisia pienpanimo-oluita ja lähituotettuja elintarvikkeita. Pien’in kunnianhimoisena visiona on tarjota kaikki suomalaiset maitokauppavahvuiset pienpanimo-oluet. Ilahduttavaa nähdä, että tämän kaltaista aktiivisuutta ja uskallusta alan yrittämiseen löytyy.
Paikalle saavuttaessa huomasimme, että kauppa elää nimensä mukaisesti; se todellakin on pieni. Sympaattinen. Melko tarkkaan puolet liiketilasta oli varattu oluille ja toinen puoli taas elintarvikkeille. Molempia löytyi yksi pitkähkö hyllyllinen. Omat odotuksemme olivat enemmän oluen puolella ja yllätyimme, kuinka paljon hyllytilaa oli varattu muulle kuin panimotuotteille.
Valikoima Pien’ssä oli kohtalainen – samaa tasoa kuin useimmissa alkoissa painottuen suomalaisiin tuotteisiin, mutta tietenkin vain kauppavahvuisia. Odotettavissa on kuitenkin, että lähiaikoina oluiden määrä jopa kaksinkertaistuu, kun lähetykset saapuvat. Täytynee tehdä kontrollikäynti muutamien viikkojen päästä. Suomalaisten oluiden lisäksi hyllystä löytyi myös joitain ulkomaalaisiakin oluita ja kuulin myyjän keskustelevan asiakkaan kanssa, että yritystä olisi saada näitäkin myyntiin useampia. Oluiden hinnat vaihtelivat noin kolmesta kuuteen euroon – keskimäärin olutpullo irtoaa noin vitosella.
Pienpanimo-olut valikoimaa
Elintarvikkeita
Liikkeessä tuntui riittävän kävijöitä ja myyjä vahvisti epäilykseni siitä, että kiirettä on pitänyt. Omaan käteeni tarttui kaupasta Humaloven Helsinki Hopshine ja Mikolle Mallaskuun Oatmeal stoutti. Loppujen lopuksi ihan mukava nopea visiitti uuteen liikkeeseen. Odotimme ehkä laajempaa valikoimaa, mutta asia ilmeisesti korjaantunee piakkoin. Kyllä tuolla varmasti tulee toistekin poikettua, jos samalle tontille sattuu. Toivotaan, että Pien kantaa pitkälle ja vastaavanlaista olutuskallusta tullaan näkemään jatkossa enemmänkin.
