St-Feuillien – Cuvée de Noël

Tämänpäiväisestä luukusta paljastuu Belgialaisen Brasserie St-Feuillien jouluinen Cuvée de Noël.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana, erittäin vaahtoisana ja iskee ilmoille hennon mausteisen tuulahduksen. Aromeita voi havaita ainakin neilikasta, aniksesta ja hiivasta.

Itsessään olut on perinteinen belgi. Vahva alkoholipitoisuus (9%) ja mallas dominoivat makua, edellämainittujen mausteiden ja hiivan tukiessa profiilia kivasti. Jostain pukkaa myös pieni lakritsinen fiilis jälkimakuun. Suutuntuma on pehmeä, aika hapokas ja alkoholipitoisuus jättää suun turraksi isomman huikan jälkeen.

Yleisesti olut on ihan kelpo, rauhallisesti nautittava yksilö. Ei ehkä oman lajinsa parhaimmistoa eikä välttämättä edes jouluolut sillä jotain tästä tuntuu puuttuvan. Ehkä mausteita olisi voinut lisätä avokätisemmin? En ehkä näkisi tätä ruokajuomana joulupöydässä ja jälkiruoaksikin ottaisin tämän sijaan ihan tavallisen Chimayn.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Yleisarvosana: 19/40

Yhteensä: 51/100


Aika lailla tavallinen Belgiolut joka on unohtanut jouluisuuden jonnekin matkan varrelle.

Orval – Orval feat. Olutbloggaajat

Orval lienee klassikkojen klassikko, jonka perusteella se valittiin olutbloggaajien yhteispostauksen uhriksi vuoden 2016 viimeiselle päivälle. Meille kyseinen olut ei ole kovinkaan tuttu, mitä nyt on saatettu yksi nauttia suurempia analysoimatta jossain pubissa – ratebeerin varsin korkea 99/100 ja weighted avg 3.91/5 väittäisi että analysointia vaaditaan. Joten seuraavaksi tiedossa sitä kuuluisaa “diipadaapa bloggailua”.

Teollisuusmunkkien linja puskee parhaimmillaan ulos 28000 pulloa trappistia per tunti, joten on jännittävä ajatella mikä on munkkien päätoimi jos oluen valmistuksen tulisi trappistin sääntöjen mukaan olla heidän toissijainen prioriteettinsa. Saadut voitot käytetään luostarin ylläpitoon, ja kaikki ylimääräinen lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Voi siis sanoa että juodaan hyvän asian puolesta, jos luostarin tilusten ylläpitämisen jälkeen jää yhtään ylimääräistä.

Orvalin vaatimaton luostari

Orvalilla on kotisivuillaan varsin kattava kuvaus oluen valmistusprosessista ja jopa siitä kuinka herkkua tulisi nauttia.

Optimaalinen orvalointi(tm) ohjeistuksen mukaan syntyy kun olut on säilytetty valolta piilossa, jäähdytetty noin 10-15 asteiseksi (vaikka pullon etiketti väittää 12-14°c) ja juotuna Orvalin omasta lasista. Pohjasakka tulee nauttia erikseen.

Meidän pullomme on kotoisin Alkosta ja varsin uusi. Pullotettu 08/2016 / ABV 6,9%.

Ulkonäöltään Orval on kullanruskea ja sameahko. Vaalea kermainen vaahto säilyy pitkään ja olut kuplii erittäin voimakkaasti. Herättää juomahalut hetkessä.

Hiivan, sitrushedelmän ja raikkauden tyylipuhdas tasapaino tuoksussa saa kehuja kaikilta tovereilta. Lievää banaanin aromiakin löytyy. Maussa Orval vaihtaa kelkkaa, tuoden happaman, hapokkaan ja kuivan suutuntuman. Erinäisiä makuja on yllättävän hankala erottaa. Usean maistamisen jälkeen alkumaussa alkaa erottumaan katkerahko humalointi.

Trappistioluiden luonteenpiirteisiin kuuluu oluen kehittyminen ajan myötä. Tovereiden mielenkiinto vanhempaa Orvalia kohtaan heräsi: ajan kuluessa oluen karamellisuuden, happamuuden ja hiivaisuuden kuuluisi kehittyä uusiin ulottuvuuksiin! Nuori Orval toimii varmasti kesäterassilla janojuomana. Käydään poimimassa yksi pullo monopolista kypsymään.

 


Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 16/20
Suutuntuma: 10/10
Kokonaisuus: 34/40
Yhteispisteet: 84/100

Yhteenvetona, emme ehkä osaa ottaa perinteisistä belgityyppisiä oluista kaikkea irti, makunystyröidemmemme sykähdellessä enemmän vahvojen makujen suuntaan tekniikan edelle. Tässä kuitenkin hieno esimerkki tasapainoisesta oluesta, jota on vaikea haukkua koska siinä ei ole oikeastaan mitään huonoa.


Alla linkit muihin yhteispostaukseen osallistuviin blogeihin:
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkellari
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Historiaa: Belgia, Brugge

BruggeKyltti

Paikallinen

Löysin puhelimen syövereistä jokusen kuvan reissulta viimevuoden heinäkuulta, joten ajattelin että matkastahan voi kirjoittaa pienen tarinan. Olimme siis neljän ukkelin voimin kulttuurimatkalla tutustumassa Belgian, ja tarkemmin sanottuna Bruggen olutvalikoimiin. Listaan tässä postauksessa parit paikat joissa suosittelen kääntymään, mikäli oluenystäviä sattuu sinne suunnalle eksymään.

Lentomme saapui Brysseliin, josta saatiin suoraan juna Bruggeen. Olisiko lippu maksanut 10 euroa ja matka kestänyt noin tunnin.

Yövyimme hieman syrjässä keskustan vilinästä, paikassa nimeltä Hotel Jacobs. Pieni perustasoinen hotelli josta löytyi kaikki mitä me tarvitsimme: Sänky ja aamupala. Brugge on itsessään niin pieni kaupunki, että edes sen laidasta laitaan kävely ei ole kummoinen urheilusuoritus, vaikka hellettä oli joka päivä yli 30 astetta. Kaupungissa ei heinäkuussa suurempia ruuhkia näkynyt, ja vilinää oli lähinnä keskusaukiolla ja Church of Our Lady:n ulkopuolella. Hämmentävän montaa kiinnosti nähdä Madonna of Bruges.

 

ModerLambic

Sitten itse asiaan. Aloitetaan ehdottomasta pysähdyspaikasta, De Halve Maanin historiallisesta panimosta.


De Halve Maan

Historia lyhyesti

Panimo on muodossa tai toisessa ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1564 nimellä Die Maene, ja vuonna 1856 Leon Maes siirtyi panimon omistajaksi. Tästä eteenpäin Maeksen perhe on sukupolvesta toiseen pitänyt panimoa yllä, ja se sijaitsee edelleenkin samalla historiallisella paikalla kuin vuonna 1856. De Halve Maanin olutta pystyy ostamaan lähes mistä tahansa Bruggessa, eritoten heidän tavaramerkkiänsä, Brugsen Narria oikealta nimeltään Brugse Zot.

Panimokierros ja ravintola

Halusimme matkalle Belgiaan, mutta emme olleet tarkalleen päättäneet minne sinne. De Halve Maanin panimokierroksesta luettuamme lyötiin lukkoon että kohde olisi Brugge. Panimokierros kestää noin tunnin, ja se vie sinut nykyisen sekä historiallisen panimon lävitse. Kierroksen päätteeksi hintaan kuuluu lasillinen suodattamatonta Brugse Zottia suoraan tankista, jota et voi saada maailmassa mistään muualta. Kierroksella taisi olla hintaa vaivaiset kahdeksan euroa.

Emme varanneet kierrosta itse etukäteen, vaan kävelimme paikanpäälle ja kysyimme milloin olisi seuraava englanninkielinen kierros. Odottelua oli puolisen tuntia mutta sehän sopi, sisäpihan terassilla aika kului liiankin nopeasti.

Jos vatsa kurnii, niin suosittelen myös syömään heidän ravintolassaan. De Halve Maan ei ole kaupungin halvimpia kohteita, mutta koska hintataso ei ole kovin korkea sai alle 20 eurolla pari olutta ja täyttävän aterian jonka valmistamiseen on tietenkin käytetty toista olutta, Straffe Hendrick Quadruppelia.

HalvemaanHihna HalvemaanEsillepano HalvemaanZot HalvemaanSafka


Cafe Rose Red

Olutvalikoima, sijainti ja asiakaspalvelu. Näillä kolmella arvioituna Cafe Rose Red oli lempipaikkani koko Bruggessa. Minuutti aikaisemmin seisottiin keskusaukion hälinässä, ylihintaisten terassien edessä, ja seuraavaksi kävelimme sisään viihtyisään ravintolaan joka toimii hostellin kyljessä. Kävimme täällä kolmena päivänä.

Ravintolalla on viihtyisä sisäpiha joka suojasi mukavasti yli 30 asteen paahteelta, ja juomat tarjoiltiin pöytään. Yksi tilasi 75cl annoksen vadelma lambiccia, ja kysymys kuului: “From the cellar or freezer?” – no kellarista tietenkin. Muutaman minuutin kuluttua oluemme saapuivat, ja pöytään tuli punottu kori jossa suurempi pullo makasi “for the thirsty man :)”. Seuraavat neljä tuntia suhahtivat aika mukavasti.

Tarjolla oli myös 25cl maisteluannoksia johon kuului 4 olutta, hintaluokkaa 10 euroa tai jotain sellaista.

RoseMaistelua

PannepolRose


De Kuppe

De Kuppe, tai Bruggen Hana joksi me sitä kutsuimme oli toinen paikka johon päädyimme koko kaupungissa, ja kävimme siellä vielä jokaisena muunakin päivänä. Baari oli aivan baarin näköinen, hiljaisella paikalla aivan Le Trappisten lähistöllä, ja heillä oli valikoimassaan vaatimattomat 100 erilaista Belgialaista olutta. Trappistit ja erilaiset luostarioluet kaikki omilla laseillaan noin 2,9-3,9 euron hintaan oli varsin houkuttelevaa.
Paikalla oli aina myös jokunen paikallinen nauttimassa Ricardoa.

DeKuppea

KuppeGordon


Staminee De Garre

Ehdottomasti kiehtovin ravintola sijaintinsa ja olomuotonta puolesta. Staminee De Garre on ahdettu niin pienelle kujalle, että kävelimme siitä ohitse kymmenen kertaa. Isomman miehen täytyy kulkea oviaukosta kyljet edellä.

Paikassa oli kaksi kerrosta, joista kumpikaan ei erityisen suuri ja aivan tupaten täyteen ahdettu. Saimme pienen pöydän ja puoli neliötä tilaa, kaveri toi pöytään juustoja ja kysyi mitä saisi olla. Kuulemma ihmiset vaeltavat kaukaakin maistamaan ravintolan omaa kuuluisuutta, Tripel De Garrea. Sitähän me otimme, eikä tarvinut pettyä.

Nappasin google mapsista kuvan sisäänkäynnistä, se näkyy tuossa puodin oikealla puolella.

 

DeGarre

Tripel De Garre

 

Garrekuja

Sisäänkäynti puodin oikealta puolelta


Le Trappiste

Kuljimme sisään kun paikka aukesi ja ensimmäinen ajatus oli että siellä ei varmaankaan ole ilmastointia. Kun painostavan kostea ilma helteessä puskee sisään ilmastoimattomaan kellariin, tulee Suomalaisella ikävä pakkasta. Ravintola oli erittäin kaunis, ja hanasta löytyi erikoisuuksia joita ei muualta kylästä hanasta saa. Tunnelmallisempaa ravintolaa saa hakea, mutta suosittelen tulemaan illemmalla jos helteet ovat samaa luokkaa kuin tällä reissulla.

LeTrappiste


Muita sijainteja joissa kävimme, mutta kuvia tai tarinoitavaa ei juurikaan ole

‘t Brugs Beertje

Pieni paikka, jonka olutvalikoima on erittäin kattava. Suosittelen ehdottomasti käymään, sattui vain että paikka oli aina aivan täysi.

Bierbrasserie Cambrinus

Isompi ravintola josta saa myös maittavaa ruokaa. Syötiin leivät ja otettiin yksi olut. Ravintola sijaitsee niin lähellä keskusaukiota ja näkyvällä paikalla, joten siellä ei koskaan ole paljonkaan tilaa. Kuitenkin suosituimpia kohteita koko Bruggessa.

Ribs’n’Beer

All you can eat ribsejä pöytään tarjoiltuna, sisältäen yhden oluen. Olut noin neljä euroa siitä eteenpäin. Täältä kannattaa varata pöytä, sillä ribsit ovat hävytöntä herkkua ja kaikki tietävät sen. Saimme pöydän jollain tuurilla kun iso porukka jolle saamamme pöytä oli varattu, onnistuikin mahtumaan yhteen pöytärivistöön. Mitä tapahtui seuraavaksia ei dokumentoitu.

The Bottle Shop

Ilmeisesti kylän suosituin pullopuoti, noudimme parit brändilasit täältä matkatuliaisiksi.

 

Pari vinkkiä yhteenvetona:
  • Välttäkää keskusaukiolla ja kuuluisten nähtävyyksien välittömässä läheisyydessä olevia ravintoloita. Laatu voi olla hyvä, mutta hinnat on joskus jopa tuplat verrattuna jos kävelee 100metriä seuraavalle kadulle. Tämän meille kertoi jopa paikallinen De Kuppessa käydessämme.
  • Älkää maistako Ricardoa.
  • Jos lennätte Brysselin kautta ja teillä on kaupungissa aikaa ennen lentoja, käväiskää Moeder Lambic Fontainasissa. Siellä voi törmätä myös suomalaisiin, me tapasimme Tonnin Setelin.

Brysselissä

 

Oud Beersel – Oude Kriek Vieille

Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.

 

OudeKriekPanimo: Oud Beersel

Pullo: 0,375l

Tyyli: Lambic

ABV: 6,5%

 

Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.

Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?


Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.

Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.

Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.

Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.