“Täysin ilman humalaa pantu olut. Sisältää vettä, ohramallasta, siankärsämöä, apilaa, pakuria, pujoa, kanervaa ja mesiangervoa. Hapokkuus/katkeruus tulee villiyrteistä, varsinkin pujosta.”
Joonan kommentti oli että “Hitot humalasta, heitetään ämpäriin puutarhajäte!”.
Tuoksu on tosiaankin kivan yrttinen, jos palettini olisi yhtään laajempi, saattaisin jopa erottaa yrtit toisistaan. Nyt tämä on vain tuoksujen kirjoa, eikä se missään nimessä paha.
Kiva janojuoma, oli ensimmäinen maistosta mieleen noussut ajatus. Appiukko-kokelas totesi että ei souria vapaaehtoisesti joisi.
Happamuus on tässä kuitenkin aika mieto, joten jos souri epäilyttää niin tästä voi olla ihan kiva aloittaa. Kylmänä parempi.
Herkkua, jos saisin tätä kamaa kohtuuhintaan niin tulisi varmasti osteltua. Humalaa ei oikeastaan edes kaipaa.
Löysin puhelimen syövereistä jokusen kuvan reissulta viimevuoden heinäkuulta, joten ajattelin että matkastahan voi kirjoittaa pienen tarinan. Olimme siis neljän ukkelin voimin kulttuurimatkalla tutustumassa Belgian, ja tarkemmin sanottuna Bruggen olutvalikoimiin. Listaan tässä postauksessa parit paikat joissa suosittelen kääntymään, mikäli oluenystäviä sattuu sinne suunnalle eksymään.
Lentomme saapui Brysseliin, josta saatiin suoraan juna Bruggeen. Olisiko lippu maksanut 10 euroa ja matka kestänyt noin tunnin.
Yövyimme hieman syrjässä keskustan vilinästä, paikassa nimeltä Hotel Jacobs. Pieni perustasoinen hotelli josta löytyi kaikki mitä me tarvitsimme: Sänky ja aamupala. Brugge on itsessään niin pieni kaupunki, että edes sen laidasta laitaan kävely ei ole kummoinen urheilusuoritus, vaikka hellettä oli joka päivä yli 30 astetta. Kaupungissa ei heinäkuussa suurempia ruuhkia näkynyt, ja vilinää oli lähinnä keskusaukiolla ja Church of Our Lady:n ulkopuolella. Hämmentävän montaa kiinnosti nähdä Madonna of Bruges.
Sitten itse asiaan. Aloitetaan ehdottomasta pysähdyspaikasta, De Halve Maanin historiallisesta panimosta.
De Halve Maan
Historia lyhyesti
Panimo on muodossa tai toisessa ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1564 nimellä Die Maene, ja vuonna 1856 Leon Maes siirtyi panimon omistajaksi. Tästä eteenpäin Maeksen perhe on sukupolvesta toiseen pitänyt panimoa yllä, ja se sijaitsee edelleenkin samalla historiallisella paikalla kuin vuonna 1856. De Halve Maanin olutta pystyy ostamaan lähes mistä tahansa Bruggessa, eritoten heidän tavaramerkkiänsä, Brugsen Narria oikealta nimeltään Brugse Zot.
Panimokierros ja ravintola
Halusimme matkalle Belgiaan, mutta emme olleet tarkalleen päättäneet minne sinne. De Halve Maanin panimokierroksesta luettuamme lyötiin lukkoon että kohde olisi Brugge. Panimokierros kestää noin tunnin, ja se vie sinut nykyisen sekä historiallisen panimon lävitse. Kierroksen päätteeksi hintaan kuuluu lasillinen suodattamatonta Brugse Zottia suoraan tankista, jota et voi saada maailmassa mistään muualta. Kierroksella taisi olla hintaa vaivaiset kahdeksan euroa.
Emme varanneet kierrosta itse etukäteen, vaan kävelimme paikanpäälle ja kysyimme milloin olisi seuraava englanninkielinen kierros. Odottelua oli puolisen tuntia mutta sehän sopi, sisäpihan terassilla aika kului liiankin nopeasti.
Jos vatsa kurnii, niin suosittelen myös syömään heidän ravintolassaan. De Halve Maan ei ole kaupungin halvimpia kohteita, mutta koska hintataso ei ole kovin korkea sai alle 20 eurolla pari olutta ja täyttävän aterian jonka valmistamiseen on tietenkin käytetty toista olutta, Straffe Hendrick Quadruppelia.
Cafe Rose Red
Olutvalikoima, sijainti ja asiakaspalvelu. Näillä kolmella arvioituna Cafe Rose Red oli lempipaikkani koko Bruggessa. Minuutti aikaisemmin seisottiin keskusaukion hälinässä, ylihintaisten terassien edessä, ja seuraavaksi kävelimme sisään viihtyisään ravintolaan joka toimii hostellin kyljessä. Kävimme täällä kolmena päivänä.
Ravintolalla on viihtyisä sisäpiha joka suojasi mukavasti yli 30 asteen paahteelta, ja juomat tarjoiltiin pöytään. Yksi tilasi 75cl annoksen vadelma lambiccia, ja kysymys kuului: “From the cellar or freezer?” – no kellarista tietenkin. Muutaman minuutin kuluttua oluemme saapuivat, ja pöytään tuli punottu kori jossa suurempi pullo makasi “for the thirsty man :)”. Seuraavat neljä tuntia suhahtivat aika mukavasti.
Tarjolla oli myös 25cl maisteluannoksia johon kuului 4 olutta, hintaluokkaa 10 euroa tai jotain sellaista.
De Kuppe
De Kuppe, tai Bruggen Hana joksi me sitä kutsuimme oli toinen paikka johon päädyimme koko kaupungissa, ja kävimme siellä vielä jokaisena muunakin päivänä. Baari oli aivan baarin näköinen, hiljaisella paikalla aivan Le Trappisten lähistöllä, ja heillä oli valikoimassaan vaatimattomat 100 erilaista Belgialaista olutta. Trappistit ja erilaiset luostarioluet kaikki omilla laseillaan noin 2,9-3,9 euron hintaan oli varsin houkuttelevaa.
Paikalla oli aina myös jokunen paikallinen nauttimassa Ricardoa.
Staminee De Garre
Ehdottomasti kiehtovin ravintola sijaintinsa ja olomuotonta puolesta. Staminee De Garre on ahdettu niin pienelle kujalle, että kävelimme siitä ohitse kymmenen kertaa. Isomman miehen täytyy kulkea oviaukosta kyljet edellä.
Paikassa oli kaksi kerrosta, joista kumpikaan ei erityisen suuri ja aivan tupaten täyteen ahdettu. Saimme pienen pöydän ja puoli neliötä tilaa, kaveri toi pöytään juustoja ja kysyi mitä saisi olla. Kuulemma ihmiset vaeltavat kaukaakin maistamaan ravintolan omaa kuuluisuutta, Tripel De Garrea. Sitähän me otimme, eikä tarvinut pettyä.
Nappasin google mapsista kuvan sisäänkäynnistä, se näkyy tuossa puodin oikealla puolella.
Tripel De Garre
Sisäänkäynti puodin oikealta puolelta
Le Trappiste
Kuljimme sisään kun paikka aukesi ja ensimmäinen ajatus oli että siellä ei varmaankaan ole ilmastointia. Kun painostavan kostea ilma helteessä puskee sisään ilmastoimattomaan kellariin, tulee Suomalaisella ikävä pakkasta. Ravintola oli erittäin kaunis, ja hanasta löytyi erikoisuuksia joita ei muualta kylästä hanasta saa. Tunnelmallisempaa ravintolaa saa hakea, mutta suosittelen tulemaan illemmalla jos helteet ovat samaa luokkaa kuin tällä reissulla.
Muita sijainteja joissa kävimme, mutta kuvia tai tarinoitavaa ei juurikaan ole
‘t Brugs Beertje
Pieni paikka, jonka olutvalikoima on erittäin kattava. Suosittelen ehdottomasti käymään, sattui vain että paikka oli aina aivan täysi.
Bierbrasserie Cambrinus
Isompi ravintola josta saa myös maittavaa ruokaa. Syötiin leivät ja otettiin yksi olut. Ravintola sijaitsee niin lähellä keskusaukiota ja näkyvällä paikalla, joten siellä ei koskaan ole paljonkaan tilaa. Kuitenkin suosituimpia kohteita koko Bruggessa.
Ribs’n’Beer
All you can eat ribsejä pöytään tarjoiltuna, sisältäen yhden oluen. Olut noin neljä euroa siitä eteenpäin. Täältä kannattaa varata pöytä, sillä ribsit ovat hävytöntä herkkua ja kaikki tietävät sen. Saimme pöydän jollain tuurilla kun iso porukka jolle saamamme pöytä oli varattu, onnistuikin mahtumaan yhteen pöytärivistöön. Mitä tapahtui seuraavaksia ei dokumentoitu.
The Bottle Shop
Ilmeisesti kylän suosituin pullopuoti, noudimme parit brändilasit täältä matkatuliaisiksi.
Pari vinkkiä yhteenvetona:
Välttäkää keskusaukiolla ja kuuluisten nähtävyyksien välittömässä läheisyydessä olevia ravintoloita. Laatu voi olla hyvä, mutta hinnat on joskus jopa tuplat verrattuna jos kävelee 100metriä seuraavalle kadulle. Tämän meille kertoi jopa paikallinen De Kuppessa käydessämme.
Älkää maistako Ricardoa.
Jos lennätte Brysselin kautta ja teillä on kaupungissa aikaa ennen lentoja, käväiskää Moeder Lambic Fontainasissa. Siellä voi törmätä myös suomalaisiin, me tapasimme Tonnin Setelin.
Ranskasta tuoduista herkuista ensimmäisenä nasahti auki pullollinen kirsikkaa! Herkku on voittanut useita (ainakin 16) palkintoja vuosien varrella, esimerkiksi vuoden 2015 World Beer Awards Belgian ja Euroopan paras olut. Olutta on pullotettu parina eri versiona joista tämä toinen on vientiä varten.
Panimo: Oud Beersel
Pullo: 0,375l
Tyyli: Lambic
ABV: 6,5%
Omat odotukset olivat korkealla, koska Lambicit kiehtovat suuresti. Vaikka nautiskelujuomana suosinkin makeampaa lajiketta, niin hyvässä happamassa kirsikassa on sitä jotain.
Lambiccia kypsytetään vanhoissa tynnyreissä kolme vuotta ja valmistukseen kuluu 400g happamia(!) kirsikoita per litra, eikä siihen lisätä sokeria tai lisäaineita. Joko janottaa?
Vaahto on runsas, kestävä ja vaaleanpunainen. Lasin pohjalle jää vaahtoa vielä senkin jälkeen kun kaikki muu on juotu. Väristä tulee mieleen ver…tumma kirsikka, duh. Kuplia pulppuaa pintaan kiitettävästi.
Kaikki, tai ainakin monet lienevät joskus juoneen sokeroimatonta isoäidin tekemää mehua, ja siitä tämä vähän muistuttaakin. Tekee mieli toista lasillista koska suu jää vähän kuivaksi vaikka kuinka litkisi menemään. Suosittelen nauttimaan kylmänä, annoin tämän istua aikansa lasissa ja väitän että oli herkullisempaa jääkaapista otettuna.
Pitäisi olla jokin muistissa oleva vertailukohde, jotta voisin kertoa miksi juuri tämä on palkinsa ansainnut. Aivan törkeän hyvää jos happamat oluet maistuvat, mutta toisaalta en muista juoneeni huonoa pullollista lambiccia. Saa ehdottaa, jos sattuu sellaisen tietämään.
Jos tälle antaisi arvosanan olisi se “Hnnnghhh….ahh”.
