Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – Kukko Red Ale

Viimeisenä Laitilan paketista testiin pääsee Kukko-sarjan uutuus: Kukko Red Ale

Laitilan uutuusolut on brittiläisillä humalilla humaloitu irkkutyylinen red ale, jossa väriä ja suutuntumaa tuomaan on käytetty mm paahdettua ohraa.

Ulkonäöltään olut on kirkasta, kuparinpunertavaa ja erittäin kevyellä vaahdolla viimeistelty.

Tuoksussa on havaittavissa hillittyä sitrusta, kuivattuja hedelmiä kuten taatelia ja luumua sekä makeaa, keskipaahteista mallasta.

Maku itsessään on hedelmäinen mutta ehkä hieman imelä. Jotenkin on fiilis että nykyisin karamellimaltaita käytetään ajatuksella “ehkä sittenkin vähän lisää” koska vastaan tulee jatkuvasti oluita joissa imelyys tunkee voimalla vastaan. Suutuntumaltaan olut on kuitenkin helposti juotavaa ja kevyen oloista, mutta hörpyn jälkeen suuhun jää vähän karamellinen kerros.

Loppujen lopuksi Kukko Red Ale on kevyt ja helposti juotava janonsammuttaja, mutta ongelmana on että se lupailee mielenkiintoisia makuvivahteita, mutta ei täytä lupauksiaan.


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 21/40

Yhteensä: 60/100

Kukko Red Ale on mielenkiintoinen lisä Laitilan oluisiin, mutta ei ihan muiden veroinen.


 

Fuller’s 170th anniversary celebration ale

Fuller’sin maineikas Brittipanimo täytti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 170 vuotta, ja tätä merkkipäivää juhlistamaan yhtiö pani British Strong Ale-tyylisen Fuller’s 170th anniversary celebration alen joka nyt on päätynyt lasiini arvioitavaksi.

170th anniversary ale on pullokypsytetty olut johon on lisätty keiton loppuvaiheessa sitruunankuorta tehostamaan panimon kuuluisan hiivan aromeita. Hankin pullollisen tätä olutta joskus reilu vuosi takaperin arkadian alkosta ja se onkin kypsynyt hiljalleen kaappini perukoilla koristeellisessa pahvikotelossaan kunnes tuli aika juoda se loman kunniaksi.

Ulkonäkö

Olut kaatuu lasiin tumman kultaisen värisenä ja jättää pinnalle todella vahvan vaahdon joka kuitenkin katoaa suurimmalti osin melko nopeasti, mutta jättäen mennessään reunoille nätin pitsin. Lasin pohjalle jää varovaisesta kaadosta huolimatta hieman sedimenttiä, mutta tämä ei pahemmin haittaa.

Tuoksu

Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat esille todella vahvan, brittioluille tyypillisen toffeen aromin, josta huomaa runsaan erikoismaltaiden käytön. Tuoksu on monivivahteinen ja oikein syvään hengittäessä saattaa jopa haistaa pientä voimaisuutta, ei tosin mitenkään häiritsevästi. Humalan aromeita ei juurikaan havaitse.

Maku

Erittäin maltainen ja katkera maku valtaa suun. Todella miellyttävästi. Vähän toffeeta, kermaa ja voita. Oikein täyteläinen ja vähän jopa lämmitävä.

Suutuntuma

Pehmeä ja tasainen. Ei tästä voi muuta sanoa. 7% alkoholipitoisuuskaan ei tunnu edes etäisesti läpi.

Yleisarvosana

Hyvä brittiolut jota juo todella mielellään. Hiljakseen juotava olut sopii erinomaisesti vaikka rentoutumiseen raskaan päivän päätteeksi.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 17/20

Suuntuntuma: 8/10

Yleisarvosana: 33/40

Yhteensä: 82/100

Tällaisten oluiden takia Fuller’s on ollut olemassa 170 vuotta.


 

Thornbridge – Wild raven, black IPA

thornbridgewildraven

 

Thornbridgen Jaipur on yksi suosikkioluistani. Huomasin Alkon hyllyllä samalta panimolta toisenkin IPA:n, niin olihan tuo pakko kokeilla. Olut on vahvuudeltaan hyväksyttävät 6,6% ja ratebeeristä vakoiltuna se on saanut jopa korkeammat pointsit, kuin juuri ylistämäni Jaipur. Odotukset ovat hyvin korkealla, vaikka harvemmin Black IPAt yhtä lujaa iskevät kuin klassisemmat kalpeat versionsa.

Piikkisillan Villi Korppi kaatuu lasiin pikimustana, vuotaen valoa läpi hieman punertavana. Erittäin runsas ja paksu beige vaahto, jonka keskelle muodostuu kaunis vaahtokukka. Sekunin murto-osan jo pelotti, että vaahto puskisi tuopista ulos, vaikka vasta 3/4 pullosta oli kaadettuna – onneksi sillmä-käsi-koordinaatio pelaa vielä tässä kohtaa iltaa sen verran hyvin, että vahingoilta vältyttiin. Hetken hengailtuaan vaahto kutistuu, jättäen lasin reunalle kermaisen pitsin.

Tuoksu on alkuun IPA:ksi hyvinkin kesy. Pidemmän aikaa nuuhkittuna sieltä löytyykin yllättävä kirjo erilaisia elementtejä; havuisia ja hieman sitruksisia humalan aromeita, kylmää kahvia, paahteista ja makeaa mallasta – ehkä myös pieni vivahde trooppista hedelmää. Ei valitettavaa – suurena humalan ystävänä olisin toki ilahtunut voimakkaammasta aromista, mutta makuhan sen lopulta ratkaisee.

Maku alkaa voimakkaalla, melkein DIPAmaisella makealla maltaalla, joka liukuu nopeasti hedelmäisen twistin kautta pitkäkestoiseen aromin ja katkeron harmoniaan.  Olipas siinä suun täydeltä… Maultaan tämä on kovin voimakas – uskoisi helposti vahvemmaksikin olueksi. Maku kehittyy koko suussa vierailunsa aikana ja jättää pitkän jälkimaun: erittäin monivivahteinen olut. Teknisesti päihittänee Jaipurin, mutta henkilökohtaisista syistä näin en voi sanoa. 😉 Tätä tulee varmasti ostettua toistekin.