Schneider Weisse – Aventinus Weizen-Eisbock

Weizen-Eisbock 12%

Aventinus Weizen-Eisbock 12%

Eisbockin panemisprosessi on normista poikkeava: käymisprosessin loppuvaiheessa olutta jäähdytetään, jolloin nesteessä oleva vesi alkaa jäätyä ennen alkoholia. Seuraavaksi muodostuneet jäähileet poistetaan oluesta, jolloin olut menettää yleensä n. 7-10% vesimäärästään. Prosessia voisi kuvailla “Luonnolliseksi tislaamiseksi”. Näin eisbockin tuntomerkillinen vahvuus saavutetaan. Eisbockia kutsutaankin aidoksi talvilageriksi.

Schneider Weissen Aventinus Weizen – Eisbock kaatuu lasiin samean ruskeana, heikolla vaahdolla ja pitsillä. Oluen tuoksu on voimakas; vehnä ja sitrus ovat vahvasti edustettuina, ja tuovat happamuutta ja kitkeryyttä. Havaittuani tuoksussa hedelmäisyyttä, mieleeni tulivat hieman lasten piltti-ruoat.

Maussakin on vahvaa sitrusta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa on alkoholia, mutta hiukan pehmeämmällä ja lämpimällä tavalla kuin mitä normaalisti oluessa maistaa. Suutuntuma muistuttaa paksua simaa. Tovereiden kommentteja: “Pehmeä banaani.”, “Simamainen ja muinaisoluen tapainen.”. Ruokasuosituksena jotain hyvin raskasta ja rasvaista, sillä muuten alkoholin maku puskee liian kovasti läpi. Parhaimmillaan Aventinus kuitenkin uppoaa itsekseen, hitaasti nautiskellen.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 28/40

Arvosana: 68/100

Kiva lämmike talviyöhön!



Brauerei Heller – Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

img-20161112-wa00131

Urbock 6,5%

Hellerin panimon savuolut oli osalle tovereista jo tuttu viime kesältä. Tämä savubock ei ole sinällään jouluolut, mutta sen sesonki kuitenkin on syksystä jouluun. Alkossa se myöskin kuuluu “jouluoluisiin”. Suosittelemme juomaan hieman lämmenneenä, jolloin maut ja aromit erottuvat selkeämmin savun seasta.

Schlenkerlassa on vahva vaahto ja viehättävä tumman punainen sävy. Tuoksu on erittäin savuinen ja tervainen. Maku tuo mieleen savusaunan, taustalla runsas maltaisuus ja ruohoinen humalaisuus – kaikki maltillisessa tasapainossa. Schlenkerla on suoraan sanottuna juuri sellaista mitä odottaisi ja toivoisi tällaisen tyyliseltä oluelta.

Hellerin rauchbier herätti myös lopuissa tovereissa mielenkiinnon savuoluita kohtaan. Rima on kuitenkin nostettu jo aika korkealle tämän oluen myötä. Ruokasuosituksena savuinen pekoni ja mahdollisesti jopa joulukinkku! Tulevassa Olut ja Kinkku -postauksessamme Schlenkerla on ensimmäinen varmistettu olut!


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 35/40

Arvosana: 83/100

Yksi kategoriaa määritteleviä oluita.


 

Saimaan Juomatehdas – Marsalkka Talviolut Luomu

img-20161119-wa00261

Marsalkka Talviolut Luomu 4,6%

Päivän olut on Marsalkka -tuoteryhmästä, johon kuuluvat oluet ovat luomua ja kotimaisena käsityönä tehtyjä. Olut on väriltään meripihkainen ja samea amber ale kevyellä vaahdolla. Makuprofiilissa pääroolissa on maltaisuus, mutta meidän makustelujen kesken makua kuvaltiin myös heinäiseksi, tunkkaiseksi, olkiseksi ja kitkeräksi.

Vaikka Marsalkan Talviolutta esitellään luomutuotteena, ei “Luomu” etiketissä aina tarkoita huippulaatua, sillä olut itsessään oli hyvin keskivertoa. Marsalkka -sarjan oluet tuntuvat jäävän aina kakkoseksi Saimaan Juomatehtaan Brewer’s Special -sarjan oluille. Luomu -nimike  kuulostaa korvaan toki kivalta.

Prosentteja 4,6% ja kustantanee kaupassa noin 2,5e / pullo. Pullon design on kiva.

Erään toverin kommentti oli, että Karhun kolmonen on parempi.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 10/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 17/40

Arvosana: 47 /100

Lopullinen arvio Marsalkalle tällä kertaa: Pehmeä peruskalja.


A. Le Coq – Jouluporter

index

A. Le Coqin olut pääsi testeihin Vironreissun kautta, tartuttuaan mukaan laivan mukavan runsaasta olutvalikoimasta ainoana jouluoluena.

Jo lasiin kaadettaessa olut näyttää tovereiden silmään epämääräiseltä. Yksi rinnastaa porterin kuplimisen kolajuomaan ja toinen sanoo että “kuplii siihen malliin että tulee huono fiilis”. Lasissa olut itsessään on mustanruskea ja aika kupliva. Vaahto pysyy koko maistelun ajan tiiviisti pinnalla vaikka väheneekin loppua kohden.

Tuoksultaan tämä olut tarjoaa ainoastaan kahvin aromeita, mitään muuta ei yksinkertaisesti löydy (vaikkakin yksi tovereista vannoi tuoksusta mieleen tulevan kesämökin hyyskän). Maku ikävä kyllä sitten taas ei tarjoa kahvia lainkaan, vaan lähinnä paahteisuutta. Suuhun jää ikävästi rautainen jälkimaku yhdistettynä kevyeen maltaisuuteen. Aika mitäänsanomaton. Suutuntuma taas tarjoaa pehmeyttä, mutta ikävä kyllä myös vetisyyttä ja lievää hapokkuutta joka korostaa kolajuoman tuntua.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 11/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 4/10

Yleisarvosana: 16/40

Yhteensä: 45/100

Toverit toteavat, että tähänastisista porttereista tämä on kaikista huonoin. Maku ei vastaa maukkaan kahvin tuoksua ja ulkonäkökin on melko luotaantyöntävä. Suosittelenkin välttämään tätä “portteria”  joulupöydässä.


 

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Terva Suomi 100v. Juhlaolut

tervaolut

Itsenäisyyspäivän aaton aamuna, yksi tovereista (ainaisen mainonnan uhri) huomasi naamakirjansa etusivulla Vakka-Suomen panimon mainoksen uudesta Juhlaoluestaan ja huomattuaan paikallisen alkon valikoimassa vielä muutaman pullon olevan, kirmasi toveri pitkäripaiseen vauhdilla joka olisi saanut Lasse Vireninkin kateelliseksi.

Eli lyhykäisyydessään, onnistuin saamaan paikallisen alkon viimeisen pullon Prykmestarin uutta, Suomen satavuotista taivalta juhlistavaan tervaolutta ja päätin katsoa mitä tämä mahtaa tarjota.

Ulkonäöltään olut on punertavanruskeaa ja vielä lasiin kaataessa pinnalle jää kauniin valkoinen vaahto, joka tosin katosi kokonaan muutaman minuutin kuluttua jättäen oluen melko tylsän näköiseksi.

Tuoksu ei hirveästi yllätä: Miedosti tervainen ja vähän savun aromia. Sanoisin että jopa liian vähän, sillä tervaoluena tässä toivoisi olevan oikeasti tervainen tuoksu.

Maku oluella on kevyen maltainen  ja esille tulee salmiakkia, vähän katajaa ja todella vähän sekä savua että tervaa. Suutuntuma on tosin lievästi happoinen ja olut lämmittää mukavasti alas mennessään.

Sanoisin oluen olevan vähän keskiarvoa parempi, mutta silti lievä pettymys. Pullossa mainostettu terva ei oluessa juurikaan maistu ja lähinnä tästä tulee mieleen saman panimon vanha ja hyväksi todettu Schwarz. Eipä siinä, kyllä tätä mielellään juo, mutta jos hakee erikoisempaa tervan tai savun makua, kannattaa etsiä muualta.


Ulkonäkö: 4/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteensä: 62/100


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoillemme!

 

Pyynikin – White Christmas

White Christmas 4,6%

White Christmas on kirkkaan ja meripihkan sävyinen, kevyen vaahtoinen pale ale. Se on Pyynikin käsityöläispanimon toinen jouluolut maitokauppojen hyllyille.

Tuoksultaan Valkoinen Joulu on vehnäinen, kevyen maanläheinen, ruohoinen ja hedelmäinen. “Pilsnerin ja vehnäoluen lehtolapsi.”, kommentoi eräs toveri. Maultaan olut on vahvasti maltainen, mutta jälkimaussa on kivasti leikkaava katkerohumalointi. Käteen oluesta ei valitettavasti paljon jäänyt, suutuntuma oli kovin vetinen, joka on eräs “Pyynikin helmasyntejä”. Maitokauppavahvuuksissa pysyminen on varmasti myös vaikuttanut asiaan.

Toisin kuin Pyynikin alkuperäinen Jouluolut, tämä ei tuo tovereille joulumieltä laisinkaan. Pale alena se kuitenkin upposi meihin paremmin kuin alkuperäinen. Ruokasuosituksena aprikoosi.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 13/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 20/40

Arvosana: 56/100

“Ihan jees Pale Ale”


 

Pyynikin – Jouluolut

Jouluolut 4,3%

Pyynikin jouluolut on tumma pale ale, jonka läpi vuotaa mahonkinen väri valoa vasten. Kaataessa saimme runsaan vaahdon ja miellyttävän pitsin kaupan päälle.

Toverit havaitsivat tuoksussa ruohoista humalointia, paahteista mallasta sekä pientä suklaisuutta ja savuisuutta. Jouluoluen lämmetessä eräs toveri kuvaili sen tuoksun kehitystä tuhka-astiasta kahvin kautta humalaan. Maultaan Pyynikin Jouluolut muistutti laimeaa stouttia. Taustalla havaitsimme Black Malt -mallasta, karamellia ja pientä aromihumalointia. Suutuntumaltaan olut oli pehmeä, muistuttaen muita tummia oluita.

Sekä tuoksu että maku olivat lieviä pettymyksiä, mutta eräs toveri kuitenkin kiteytti asian näin: “Mieluummin tota kuin keskiverto-olutta.”. Ruokajuomaksi suosittelemme kinkun kanssa. Pyynikin Jouluoluesta voisi mahdollisesti myös tehdä hyvän kastikepohjan kinkulle.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 9/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 22/40

Arvosana: 54/100


Beer Hunter’s – Mufloni Huurupukki

Alkoholilain muututtua Huurupukki on palannut ruokakauppojen sesonkioluthyllyille vahvempana ja parempana? Otan tästä selvää uudessa arvioinnissa. Alempaa löydät vuonna 2016 tehdyn arvion.

Mufloni Huurupukki 5,5%

Aiemmin maistettu Huurupukki oli prosentin kevyempää. Tätä oli vissiin viime vuonna vain Alkon hyllyillä myynnissä? Lasissa uusi Huurupukki on tumma, samea, hyvin hiilihapotettu ja sen pinnalle muodostuu heikko, kermainen vaaleanruskea vaahto. Imelä, makea, mutta maukkaan oloinen mallaspohja tulee tuoksussa läpi. Taustalla on myös hennon paahteista, suklaista ja kahvista aromia.

Maultaan olut on vielä liian ohut ja öljyinen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kokonaisuutena olut maistuu runsaahkolle, suklaiselle, kahvin vivahteella. Jälkimaussa paahteinen makea maltaisuus on verrattain voimakkaasti läsnä.

Lopputulos on selkeästi parempi kuin edellisvuonna, mutta työsarkaa mielestäni yhä riittää Huurupukille.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 4/10

Kokonaisuus: 23/40

Yhteispisteet: 58/100

Askel oikeaan suuntaan.


Mufloni Huurupukki 4,5%

Mufloni Huurupukki 4,5%

Beer Hunter’sin Huurupukki on maitokauppavahvuiseksi tehty porter, joka ei lunasta vahvempien lajitovereidensa tasoista makunautintoa.

Kaataessa Huurupukista muodostuu kevyt vaahto sekä pitsi. Väriltään olut on musta, josta vuotaa punertava heikko valo läpi. Tuoksu on tämän oluen paras puoli; paahteinen maltaisuus sekä kahvin ja suklaan aromit lupaavat hyvää. Maku ei kuitenkaan ole yhtä miellyttävä. Black Maltin tuttua makua lukuunottamatta Huurupukki on hyvin laimea ja suutuntuma katoaa nopeasti, jättäen mielikuvan vetisyydestä.

“Helvetin hyvää olutta, mutta vesitetty.”

“Kuin tumma Kozel, mutta huonompi.”

Ruokasuosituksena (varauksella) ruoat, mihin sopii heikko porter, kuten vaikkapa mutakakku. Tovereiden kesken harmittelimme kovasti sitä, mitä Mufloni Huurupukki olisi voinut olla, jos sitä ei olisi pakotettu ruokakauppojen normeihin…

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 8/20

Suutuntuma: 3/10

Kokonaisuus: 20/40

Arvosana: 52/100

Vahvempi parempi.

Õllenaut – Punakuub

Punakuub 6,5%

Punakuub 6,5%

Õllenaut on tullut porukassamme tunnetuksi erikoisista oluistaan. Esimerkiksi Joonan Tallinnan saaliiseen kuuluva Õllenautin Punakuub on hyvin jouluinen, muttei perinteisen “vahvan maltaisella tavalla”.

Punakuub on miellyttävän hunajaisen värinen winter ale, josta mieleenpainuvinta on sen tuoksu. Tovereiden kesken havaitsimme maltaisuutta, kevyttä humalointia, ruohoisuutta ja mausteita, kuten kardemummaa ja neilikkaa. Helpoiten Punakuubin tuoksua kuvailisi glögimäiseksi. Täydellinen tuoksu ei kuitenkaan ollut, sillä yhtä toveria se lähinnä muistutti uimahallin tai saippuan tuoksusta.

Oluen maku on kevyen maltainen ja mausteinen, jälkimaussa havaitsimme katkeruutta ja happamuutta. Suutuntumaltaan Punakuub oli ensin täyteläinen, mutta muuttui nopeasti vetiseksi ja happamaksi.

Tuoksu lupaili erittäin jouluista olutta. Maku ja suutuntuma eivät kuitenkaan lunastaneet lupausta. Joulun ruokapöydässä Õllenautin winter ale olisi kuitenkin mielestämme paikallaan, etenkin laatikoiden ja rosollin kanssa.


Ulkonäkö: 5/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 23/40

Arvosana: 61/100

Öllenautin peruslinjaa, eri edelleenkin erikoisella tavalla maukasta.


La Trappe – Bockbier

img-20161112-wa0016-11

Bockbier 7%

La Trappen Bockbier on tähän mennessä kiistellyin olut, jota olemme arvostelleet. Tovereita bockbier miellytti kautta linjan, mutta ongelma oli siinä, kuinka paljon.

Maailman ainoassa trappisti bock -oluessa on pistävä, raikas ja belgille tyypillinen hiivaisen maltainen aromi. Kauniin tummanpunainen väri ja vahva vaahto muodostavat miellyttävän ulkonäön. Bockin maku on myös hyvin maltainen, taustalla löytyy lievää alkoholin makua sekä banaanisuutta. Olut herätti kysymyksiä siitä, onko olut tarpeeksi jouluinen kuuluakseen alkon kausihyllylle.

La Trappen bockbierin suutuntuma erityisesti aiheutti kiistaa tovereiden kesken. La Trappen fanit antoivat arvosanaksi 10, kun taas muut eivät pitäneet sitä täyden arvosanan ansaitsevana. Lopputuloksena olut on kuitenkin hyvin suositeltavaa. Ruokasuosituksena keskieurooppalaiset tukevat pataruoat.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Arvosana: 71/100

SUOSITTELEMME