Saimme kutsun yksityistyistilaisuuteen tutustumaan Helsinkiin vastikään avattuun Sori Taproomiin. Kutsu käy, Toverit vastaavat!
Kutsu oli kahdelle, joten demokratisen diktatuurin vallitessa valikoitui näytille lähtijöiksi allekirjoittanut ja Toveri-Mikko. Loput toverit saivat nauttia Sori Taproomin antimista silmänruokaa mediaviestien muodossa. 😉
Taproom oli kodikkaan kokoinen – ei mitenkään valtava. Tupa oli todellakin täynnä – hyvän tovin kerkesimme lymyilemään, ennenkuin saimme ryöstettyä hetkeksi vapautuneen pöydän. Toinen puoli ravintolasta oli varattu täysin kutsuvieraille ja ilmeisen moni kutsuttu oli saapunut paikalle – sen verran tiivis tunnelma oli. Sisään saapuessamme ovella kaksi partaa kohtasivat, kun itse isäntä – Sori Brewingin Pyry – oli ottamassa meitä vastaan. Kultainen kädenpuristus ja juomalitterat vaihtoivat omistaajaa; talo tarjosi 2 vapaavalintaista draftia (otin Red Alert & Havu Ale, Mikko Conca D’oro & Menage á Trois).
Istuskellessamme vilkuilimme josko näkyisi tuttavia; monta naamaa, jotka näyttivät jostain tutuilta, mutta ainoa jonka osasimme nimetä taisi olla olutasiantuntija Anniko Lehtinen. Oltiin kuitenkin ujoja, eikä vielä kahden oluen voimin uskaltauduttu juttusille. Onneksi oli kaljaa. Tuttujen kyttäämisen lomasta väistämättä tuli arvioitua myös paikan sisustusta. Metalliset penkit herättivät Mikossa flashbackeja Berliiniin, jossa moni olutkuppila oli sisustettu samanmoisilla tuoleilla. Yleisilmeeltään ravintola oli sisustettu selkeälinjaisen simppelisti. Ainoa, joka meitä pisti silmään oli mielestämme noinkin rajoitettuun tilaan sijoitettu valtavan kokoinen tiski. Vaikkakin tiskin taakse oli sijoitettu erittäin kunnioitettava rivi oluthanoja, pohdimme että Vuorikadun neliöhinnoilla tuon tilan olisi voinut käyttää ehkä optimaalisemmin. Eipä siinä, hyvin homma näytti toimivan.
Ehdimme myös luoda nopean vilkaisun ravintolan menu-tarjontaan. Lista, vaikkei ollutkaan kovin kookas, oli mukavan monipuolinen. Sori Taproom profiloi itsensä Facebook -sivuillaan uusamerikkalaiseksi ravintolaksi ja se myös heijastuu ruokalistassa. Tuontitavaraa näyttäisi olevan jonkin verran, mutta esimerkiksi taskurapuja nyt vaan on vähän hankala paikallisesti saada. Useissa annoksissa oli optio tilata se isona tai pienenä ja molempien vaihtoehtojen hinnat olivat selkeästi merkitty. Listalla ei oltu tyydytty perus-snägärimättöihin, vaan selkeästi oltiin parikin pykälää korkeammalla. Makukin oli kohdillaan! Hintatasoltaan menu vaikutti sijaintiin nähden kohtuulliselta.
Iloiseksi yllätykseksi meille tarjoiltiin veloituksetta myös ruokamaistiaisia! Miniburgereita ja platta täynnä kaikkea hyvää: jalapenohodareita, wingsejä, ranskalaisia ynnä muuta. Henkilökunta selosti pitkän litannian annoksien sisällöstä, mutta kuvien räpsimiseltä ja kuolaamiselta muistuvat nyt mieleen vain ne mediaseksikkäimmät: nyhtökaura ja -possu!
Päätimme tilata ruoan kaveriksi värisuoran Sorin oluita – parillakympillä irtosi viiden oluen maistelupaketti. Syötyämme ja juotuamme olimme erittäin kylläisiä ja kello rupesi lähentelemään kahdeksaa, joten rehteinä työukkoina totesimme, että alkoi olla aika poistua. Kävimme vielä heittämässä muutaman sanasen Pyryn kanssa ja lyömässä kättä, ennen kuin katosimme pimenevän Helsingin viileään iltaan.
Miinukset:
– Tarpeettoman paljon tilaa vievä tiski
– Naulakkotilanne oli hieman epäselvä: ei ollut ilmeistä mihin takin voisi jättää, eikä Suomalaisina todellakaan kysytä!
Plussat:
+ Erittäin ystävällinen henkilökunta! Pistivät itsensä todella likoon asiakkaan eteen
+ Keittiön toiminta erittäin ripeää – annoksia lensi ulos todella vauhdikkaasti
+ Ruoka oli oikein maukasta ja oluen kaveriksi sopivaa
+ Olut
Iso kiitos Sorille kutsusta! Toverit toivottavat vilpittömästi menestystä uudelle Taproomille!
Mustaparta valtaa tuopin nimensä mukaisesti mustana, hieman tummanruskeaa valoa läpivuotavana, vaaleanruskeahkolla tiheäkuplaisella vaahdolla varustettuna. Lasissa pyöritellessä vaahto jättää jälkeensä pitsiä. Olut vaikuttaa kovin tyyneltä, mutta heti kun sitä hieman härnää, se syöksee jostain syövereistään vihaisia parvia hiilihappokuplia. Pinnoja tässä pahassa pojassa etiketti tietää kertoa olevan vajaa 8%.
