Category: Olutarviot

No comments

Monyo Brewing Co. – Boris The Blade

  By , ,

 

Boris The Blade 8%

Monyo Brewingin Boris The Blade oli ensimmäisiä laukkuuni sujahtaneita oluita Budapestin reissultani. Ensinnäkin pullon muotoilu ja elokuvaan Snatch viittaava nimi ja etiketöinti loivat mielenkiintoa herättävän vaikutelman. Toisekseen Boris oli selvästi kalliimpi kuin mikään muu paikallinen olut, joten varmastikin se on laadukkaampaa?

Monyon Snatch -oluet Boris Ja Franky Four Fingers (barley wine) ovat panimon palkintoja voittaneita lippulaivoja, joita valmistetaan rajoitettu määrä joka vuosi. Kotisivujen mukaan reilu sata pulloa jokavuotisista satseista kellaroidaan, jotta saadaan vuosikertoja jakoon jossakin vaiheessa. Kyseinen panimo jäi valitettavasti pois vierailemistani panimopubeista aikarajoitteiden vuoksi, mutta on varmasti kohteenani ensi vierailulla!

Boris The Blade on synkän tumma Russian Imperial Stout, jonka pinnalle muodostuu kaataessa kevyt vaaleanruskea vaahto. Tämä ei yllätä, sillä mallaspohjaan on tungettu 7:ää mallasta, kuten munichia, brown maltia ja paahdettua ohraa. Tuoksultaan Boris on makean maltainen, jossa on vahva kahvin aromi, pienellä suklaan häivähdyksellä. Eräs toveri havaitsi myös havuisuutta. Stoutin lämmetessä myös lakritsinen aromi tuli pinnalle.

Maussa vahva mallaspohja on myös läsnä, mutta oluen kuivuus yllätti toverit. Myös brittihumalien katkeruus ja aromit tulivat esille. Lämmenneenä Boriksen kahvisuus vahvistui huomattavasti. Suutuntumaltaan Monyon tuotos ei ollut kaikkein täyteläisin, mutta miellyttävän raikas ja kompleksinen kokonaisuus. Eräs toveri kommentoi olutta ”mässäilyolueksi”, joka onkin kovin osuva: Boris The Blade kannattaa juoda hitaasti ja nautiskellen!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 77/100

Mässäilyolut!

 

No comments

Hedon – Credo

  By , ,

Credo 5,8%

Ensimmäisenä Budapestin tuliasistani arvosteluun pääsee Hedon Breweryn SMaSH IPA nimeltä Credo. Ostin Credon Beer To Go -pullokaupasta, sitä kehuneen artikkelin perusteella. Kyseinen panimo on saanut paljon kehuja oluistaan ja myös etikettiensä suunnittelusta.

SMaSH -tyylin mukaisesti panemisessa on käytetty vain Munich- mallasta ja Citra -humalaa. Lasiin kaatuva neste on sameaa ja väriltään pullon kuvauksen mukainen: puoliruskean ja amberin sekoitus. Vaahto oluessa on keveä.

Tuoksu tuo vahviten esille arvatenkin citran sitruksisuuden ja kukkaisuuden. Taustalla uumoilee munichin tuoma maltaisuus. Maku on vahvan katkera ja humalainen, kuten IPAlta odottaisikin, mutta myös maltainen runko on miellyttävästi läsnä. Suutuntumaltaan Credo on täyteläinen, jälkimaultaan kovin katkera ja hiukan hapan. Mielestäni Credo olisi ollut vielä parempaa, jos siihen olisi lisätty jotain tasapainottavaa humalaa mukaan citran lisäksi. Olut uppoaa kuitenkin hyvin mukavasti. Pitänee tutustua Hedoniin lähemmin seuraavalla Budapestin reissulla, tai jos Helsinki Beer Festivalissa on tänä vuonna heiltä jotain!

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 65/100

Simppeli ja mielenkiintoinen sitruspommi.

No comments

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Saazer

  By , ,

Nyt kun hätäisimpien kausioluiden kyttääjien jättämä tomu on pikkuhiljaa laskeutunut lähialkosta, uskaltauduin minäkin luomaan katsauksen tämän sesongin kotimaisiin käsityöoluisiin. Prykmestareissa on aina ollut se tietty viehätys, että kun tätä nimeä kantavan uutuuden bongaa, tulee sitä maistaa. Nyt hyllyssä komeili ilmeisestikin Saaz -humalan mukaan nimetty Pils – Saazer.

Pullon sihahtaessa auki, täyttyvät sieraimet samoin tein maanläheisen yrttisestä ja hieman sitruksisesta Saazin tuoksusta. Mielenkiintoista – en olisi pilsneriltä ihan näin ärhäkkää humalantuoksua odottanut, mutta en pistä pahakseni – humala on jees, ja nimikin kun lupailee Saazzia.

Mukavasti kuplien lasiin kaatuu kirkkaan keltaista ja hieman sameaa olutta. Nättihän tämä on, väri muistuttaa kesällä nauttimaani Tankerin Animal Instinctia – on tämä sen verran keltainen. Tuoksua vallitsee humala; olutta on selkeästi ruokittu panovaiheessa sillä hyvin. Hentoa kukkaisuutta, mausteista yrttisyyttä ja sitrushedelmää. Humalaisuuden taustalta voi havaita myös maltaisuutta, pientä keksiä ehkä?

Suutuntumaltaan olut on virkistävä: oikein helppoa nautittavaa ja sopivan hiilihappoista. Maultaan tämä on todella raikas, hieman hapan ja kevyen katkera. Humala ja mallas ovat yllättävän kivassa tasapainossa Pilssiksi tämä on mielestäni hyvin voimakkaasti humaloitu. Se ei ole huono juttu, sillä tämä toimii. Vähän erilainen.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 80/100

Saazer lunastaa erilaisuudellaan korkean pallin listaltani pilsnereiden joukosta.

 

No comments

Omnipollo – Noa Pecan Mud Cake

  By , ,

Toveri Mikon suosituksesta nappasin tämän Ruotsin parhaisiin kuuluvan oluen mukaani Tallinnan Uba & Humalista. Jo pelkästään huokean hinnan puolesta (Alkoon verrattuna n. 4 euroa halvempi) sijoitus oli äärimmäisen kannattava! Sanomista ja kommentteja Noa keräsi tähän mennessä eniten kaikista arvostelluista oluista.

Oluen vahva tuoksu valtasi nenäni saman tien, ennen kuin ehdin edes kaataa olutta lasiin. Pecan Mud Caken tuoksuu täsmälleen mitä sen nimi lupaa; pekaanipähkinä, suklaa ja taikinaisuus vangitsevat nenän anturit, enkä voinut kuin nauraa mielihyvästä. “Herra Jumala mikä tuoksu”, kommentoi yksi tovereista. Houkuttelevan tuoksun taustalla toverit löysivät myös kirsikkaa ja kookosta. Väriltään Noa on läpivalaisematon tumma, vaahdon ollessa myös tumma sekä pitsinen.

Maultaan Noa ei ole ihan yhtä mutakakkuinen kuin tuoksultaan, muttei sen tarvitsekaan olla. Makeus, pehmeys ja jälkimaun katkeruus ovat mahtavassa tasapainossa (Sori Brewingin Vanilla Cake Fever voisi ottaa tästä oppia). Vihdoin ymmärrän, miksi juomien kuvailussa käytetään sanaa pyöreä! Suklaan rinnalla maistuva kahvi tuo miellyttävän lisän. Suutuntumaltaan Omnipollon nestemäinen mutakakku on aivan mahtava, täyteläinen jälkimaku viivyttelee ja lämmittää kurkussa. Alkoholin maku pysyy piilossa, vaikka voltteja onkin runsaat 11,3%. Suosittelemme juomaan lämmenneenä, jotta katkeruus paistuu paremmin läpi ja olut muistuttaa vielä enemmän uunituoretta mutakakkua.

Kun tämä imperial stout saatiin vihdoin juotua loppuun (kaikki halusivat ehdottomasti osansa), jäi maistelulasi olohuoneen pöydälle, jotta saimme vielä muistella Noan mahtavaa tuoksua illan pimetessäkin. Haluaisin tässä kohtaa pyytää toveri Joonalta anteeksi, ettemme juoneet Noaa hänen kanssaan. Uskoisin, että hänelle kuitenkin tilaisuus tulee myöhemmin.

Ruokasuosituksina ehdotettiin kuivalihaa vastapainoksi raskaalle suklaapommille, sekä valkohomejuustoa kaveriksi. Puhuttaessa siitä, kuinka hyvä tyylilajissaan Noa on, sitä parempia stoutteja on olemassa (kuten Koskipanimon Siperia). Kiistatonta kuitenkin on se, että Omnipollon Noa Pecan Mudcake tekee oman työnsä helvetin hyvin. Ostakaa.

Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 20/20

Maku: 19/20

Suutuntuma: 9/10

Kokonaisuus: 38/40

Yhteispisteet: 95/100

Tästä tulee hyvä mieli.

 

No comments

Panimo Hiisi – Kaiku Hefeweizen

  By , ,
Kaiku 4,5%

Kaiku 4,5%

Hiiden Kaiku pisti sattumalta silmääni Kouvolan S-Marketissa, viime vuoden lopulla. Olimme tovereiden kanssa käyneet Varustelekan Sotimassa Ruosniemen panimon maistelutilaisuudessa, missä he esittelivät uutta “Talven Kaiku” -nimistä altbieriään, jonka pullossa paistatteli “Kymijoen beer festivalin” logo. Hiukan taustaa tutkittuani selvisikin, että kyseisellä festivaalilla on aina nimikko-oluensa ja viime kesänä se oli Panimo Hiiden Kaiku Hefeweizen! Enpä siis voinut muuta kuin kokeilla tätä harvinaisuutta.

Kaikussa on ilmava vaahto, samean kultainen ja hunajainen väri sekä reilusti hiilihapokkuutta. Tuoksussa havaitsen ensimmäisenä hiivan ja vehnän. Sitrus ja banaanikin ovat edustettuina. Maussa Hiiden weizen jatkaa samaa linjaa, mutta mukaan liittyy myös kirpeyttä ja katkeruutta. Juha kommentoi Kaikua mausteiseksi verrattuna muihin maistamiinsa hefeihin. Ruoaksi suosittelisin aasialaisia makuja, kuten vaikkapa sweet & sour salaattia.

Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 65/100

Kelpo Hefe, pitänee ensi vuonna vierailla festivaaleilla!

No comments

Õllenaut – Brikett

  By , ,
Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.

Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66

Viskin ystävän suosikki.

No comments

Veldi ja Tütred – Galo Gaasid

  By , ,
img-20161119-wa00101

Galo Gaasid 8%

Tallinnan reissullamme tarttui mukaan Harjumaalaisen Veldi ja Tütredin (Veldi ja tyttäret) Galo Gaasid porter. Pikaisen taustatutkimuksen perusteella meillä kävi tuuri ja valitsimme oluen, joka oli tyyliltään panimon parhaimmistoa.

Ulkonäöltään olut on musta, vaalealla ja mukavasti pitsittävällä vaahdolla. Tuoksu on humalainen ja katkera. Galo Gaasidia pantaessa on käytetty ohra- sekä ruismaltaita. Rukiin lisäys antaa porterille hiukan viskinomaista aromia, jota yksi tovereista kommentoikin: “Maun perusteella olisin uskonut, jos joku olisi kertonut tämän olleen kypsytetty viskitynnyreissä.” Suutuntuma on silkkinen, kermainen ja suuta hivelevä. Galo on vähemmän katkera ja kuiva kuin odotettiin.

Galo Gaasid on erinomainen porter, mutta siinä ei ole mitään erityisen erottavaa muista lajitovereistaan. Yhdelle tovereista löytyi kuitenkin olut, mitä ostaa uudelleen seuraavalla Tallinnan vierailulla. Ruokasuosituksiksi soveltuvat raskaat ruoat (kuten kinkku) tai suklaiset jälkiruoat.

Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 10/20

Maku: 17/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 75

Yllätysvoittaja Etelänaapurista.

No comments

Orval – Orval feat. Olutbloggaajat

  By , ,

Orval lienee klassikkojen klassikko, jonka perusteella se valittiin olutbloggaajien yhteispostauksen uhriksi vuoden 2016 viimeiselle päivälle. Meille kyseinen olut ei ole kovinkaan tuttu, mitä nyt on saatettu yksi nauttia suurempia analysoimatta jossain pubissa – ratebeerin varsin korkea 99/100 ja weighted avg 3.91/5 väittäisi että analysointia vaaditaan. Joten seuraavaksi tiedossa sitä kuuluisaa “diipadaapa bloggailua”.

Teollisuusmunkkien linja puskee parhaimmillaan ulos 28000 pulloa trappistia per tunti, joten on jännittävä ajatella mikä on munkkien päätoimi jos oluen valmistuksen tulisi trappistin sääntöjen mukaan olla heidän toissijainen prioriteettinsa. Saadut voitot käytetään luostarin ylläpitoon, ja kaikki ylimääräinen lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Voi siis sanoa että juodaan hyvän asian puolesta, jos luostarin tilusten ylläpitämisen jälkeen jää yhtään ylimääräistä.

Orvalin vaatimaton luostari

Orvalilla on kotisivuillaan varsin kattava kuvaus oluen valmistusprosessista ja jopa siitä kuinka herkkua tulisi nauttia.

Optimaalinen orvalointi(tm) ohjeistuksen mukaan syntyy kun olut on säilytetty valolta piilossa, jäähdytetty noin 10-15 asteiseksi (vaikka pullon etiketti väittää 12-14°c) ja juotuna Orvalin omasta lasista. Pohjasakka tulee nauttia erikseen.

Meidän pullomme on kotoisin Alkosta ja varsin uusi. Pullotettu 08/2016 / ABV 6,9%.

Ulkonäöltään Orval on kullanruskea ja sameahko. Vaalea kermainen vaahto säilyy pitkään ja olut kuplii erittäin voimakkaasti. Herättää juomahalut hetkessä.

Hiivan, sitrushedelmän ja raikkauden tyylipuhdas tasapaino tuoksussa saa kehuja kaikilta tovereilta. Lievää banaanin aromiakin löytyy. Maussa Orval vaihtaa kelkkaa, tuoden happaman, hapokkaan ja kuivan suutuntuman. Erinäisiä makuja on yllättävän hankala erottaa. Usean maistamisen jälkeen alkumaussa alkaa erottumaan katkerahko humalointi.

Trappistioluiden luonteenpiirteisiin kuuluu oluen kehittyminen ajan myötä. Tovereiden mielenkiinto vanhempaa Orvalia kohtaan heräsi: ajan kuluessa oluen karamellisuuden, happamuuden ja hiivaisuuden kuuluisi kehittyä uusiin ulottuvuuksiin! Nuori Orval toimii varmasti kesäterassilla janojuomana. Käydään poimimassa yksi pullo monopolista kypsymään.

 

Ulkonäkö: 8/10
Tuoksu: 16/20
Maku: 16/20
Suutuntuma: 10/10
Kokonaisuus: 34/40
Yhteispisteet: 84/100

Yhteenvetona, emme ehkä osaa ottaa perinteisistä belgityyppisiä oluista kaikkea irti, makunystyröidemmemme sykähdellessä enemmän vahvojen makujen suuntaan tekniikan edelle. Tässä kuitenkin hieno esimerkki tasapainoisesta oluesta, jota on vaikea haukkua koska siinä ei ole oikeastaan mitään huonoa.

Alla linkit muihin yhteispostaukseen osallistuviin blogeihin:
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkellari
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

No comments

Great Divide – Hibernation Ale

  By , , ,

Great Dividen tuotteissa olen pitänyt itse oluiden vahvojen makujen lisäksi etiketeistä. Tavallaan ne on tosi simppeleitä, mutta tavaramerkin tunnistaa helposti vaikka ei edes osaisi lukea. Väritkin on kivan hillittyjä toisin kuin sitten ne oluet. Tällä kertaa Hibernation Ale.

Pullon ulkoasu ja olut muistuttavat kivasti toisiaan

Vahvuus 8,7%, English-style Old Ale.

Olutta on valmistettu vuodesta 1995, ja kauppoihin sitä tuodaan aina talven kynnyksellä. Kypsytetty 3 kuukautta.

Avattu jääkaappikylmänä, mutta todettu että parempi antaa hieman lämpöä käsissä ennen arviota.

Punertavan ruskea olut, ei mainittavan vahvaa vaahtoa mutta vaahdon väritys on kiva ja jättää pitsiä.

Tuoksussa on paahteisuutta, imelää makeutta ja hiukkasen suklaata. Tulee mieleen tosi tumma kahvi jonka sekaan on heitetty siirappia tms. Maltaisuus on vahva, selkeästi “English-style”.

Todella vahva maku, makeaa maltaisuutta, karamellia, siirappisuutta ja kaikkea sitä. Hankala sanoa jääkö humalointi maltaisuuden varjoon, vai enkö vain osaa erotella humalointia seasta muualla kuin jälkimaussa, joka on katkerahko ja myöskin todella voimakas. Kestää pitkään. Olut on todella täyteläisen makea, mutta ei kuitenkaan imelän makea kuten esimerkiksi Vanilla Cake Fever. Maussa on jotain mikä muistuttaa puusta.

Kummallinen olut, ei ehkä iske henkilökohtaisella tasolla mutta erikoisuudesta ja makujen valtavasta kirjosta täytyy antaa propsit. Old Ale itselle toistaiseksi vähän pimennossa oleva kategoria johon täytyisi tutustua tarkemmin, niin saisi vähän perspektiiviä.

Tuoksui hiukan paremmalta kuin maistui, kiva tuttavuus. Näin jälkikäteen lämmittää mukavasti.

Ulkonäkö: 7+/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 14/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 30/40

Yhteispisteet:  74+/100

Hiihtäjä etiketissä sopii kuvaan – tää menisi varmaan kivasti lenkin päätteeksi jos sattuisin pitämään hiihdosta.

Plussa oluen ja pullon yhtenevästä värimaailmasta.

 

No comments

Vakka-Suomen Panimo – Prykmestar Talviolut

  By , , ,

Vakka-Suomen panimo meille twiitissään suositteli talvioluttaan kinkun kanssa, joten pakkohan tuota oli testata.

Väriltään olut on tummanruskeaa, jopa mahonkista, hieman läpikuultavaa ja jättää mukavan vaahtoreunuksen pintaansa. Tuoksussa voi havaita vahvaa maltaisuutta.

Maultaan talviolut on makeahko ja tumman maltaan maku tulee selvästi esille. Suuhun jää kiva jälkimaku.

Suutuntuma on tasainen ja ehkä omaan makuun hieman liian vetinen. Voisi kaivata hieman lisää runkoa. Silti erittäin virkistävä.

Prykmestarin talviolut on perushyvä lager ja jatkaa samaa hyvää linjaa mihin on muissakin Vakka-suomen panimon oluissa tottunut. Se ei erotu muista samantyylisistä oluista mitenkään erityisesti, mutta maistuu varmasti vaikkapa saunan tai hiihtolenkin jälkeen.

Ja sopii tämä nautittavaksi myös kinkun kera.

Ulkonäkö 5/10

Tuoksu 9/20

Maku 9/20

Suutuntuma 5/10

Yleisesti 19/40

Yhteensä 47/100