Monyo Brewing Co. – Franky Four Fingers

Franky Four Fingers 13%

Monyo Brewingin toinen lippulaivaolut, Franky Four Fingers saapui tovereiden kouraan hiukan jälkijunassa, sillä pyysin sitä tuliaisiksi Budapestista maistettuani panimon Russian Imperial Stoutia, Borista. Edellämainitun oluen postauksessa on lisätietoa panimosta kiinnostuneille.

Franky kaatui lasiin tumman mahonkisena, siirappisen sameana ja mukavalla hiilihappoisuudella. Pinnalle muodostui kevyt lyhyt vaahto, pienellä pitsillä. Juha kommentoi olutta ”vaaleaksi tyylissään”. Tuoksussa maltaiden makeus, karamelli ja pieni alkoholin säväytys olivat erittäin hyvässä tasapainossa. Havaitsimme myös useita sivuaromeja Frankyssä, kuten marsipaania, ruista, taatelia ja appelsiinia.

Siirappinen imelyys ja Frankyn tukeva mallasrunko luovat raskaan pohjan, joka hiilihappojen avulla raikastuu ja keveytyy yllättävän helposti nautittavaksi. Tiukahko humalointi myös maistuu taustalla, muttei liian voimakkaasti. Vahva alkoholiprosentti ei maistu oikeastaan muuten kuin miellyttävänä lämpönä kurkussa. Seistyään hetken huoneenlämmössä Frankyssä alkoivat etenkin taatelin ja rusinan maut voimistua.

Ruokasuosituksena ovat luonnollisesti sinihomejuusto ja lisäksi kaurarieska, joita toverit mutustelivat tätä olutta arvostellessa. Suosittelen Frankya hyvänä astinlautana barley winejen maailmaan.


Ulkonäkö: 8/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 78/100


Ensi vuonna tämä ja Boris kellariin kypsymään.

Monyo Brewing Co. – Boris The Blade

 

Boris The Blade 8%

Monyo Brewingin Boris The Blade oli ensimmäisiä laukkuuni sujahtaneita oluita Budapestin reissultani. Ensinnäkin pullon muotoilu ja elokuvaan Snatch viittaava nimi ja etiketöinti loivat mielenkiintoa herättävän vaikutelman. Toisekseen Boris oli selvästi kalliimpi kuin mikään muu paikallinen olut, joten varmastikin se on laadukkaampaa?

Monyon Snatch -oluet Boris Ja Franky Four Fingers (barley wine) ovat panimon palkintoja voittaneita lippulaivoja, joita valmistetaan rajoitettu määrä joka vuosi. Kotisivujen mukaan reilu sata pulloa jokavuotisista satseista kellaroidaan, jotta saadaan vuosikertoja jakoon jossakin vaiheessa. Kyseinen panimo jäi valitettavasti pois vierailemistani panimopubeista aikarajoitteiden vuoksi, mutta on varmasti kohteenani ensi vierailulla!

Boris The Blade on synkän tumma Russian Imperial Stout, jonka pinnalle muodostuu kaataessa kevyt vaaleanruskea vaahto. Tämä ei yllätä, sillä mallaspohjaan on tungettu 7:ää mallasta, kuten munichia, brown maltia ja paahdettua ohraa. Tuoksultaan Boris on makean maltainen, jossa on vahva kahvin aromi, pienellä suklaan häivähdyksellä. Eräs toveri havaitsi myös havuisuutta. Stoutin lämmetessä myös lakritsinen aromi tuli pinnalle.

Maussa vahva mallaspohja on myös läsnä, mutta oluen kuivuus yllätti toverit. Myös brittihumalien katkeruus ja aromit tulivat esille. Lämmenneenä Boriksen kahvisuus vahvistui huomattavasti. Suutuntumaltaan Monyon tuotos ei ollut kaikkein täyteläisin, mutta miellyttävän raikas ja kompleksinen kokonaisuus. Eräs toveri kommentoi olutta ”mässäilyolueksi”, joka onkin kovin osuva: Boris The Blade kannattaa juoda hitaasti ja nautiskellen!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 16/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 32/40

Yhteispisteet: 77/100

Mässäilyolut!


 

Hedon – Credo

Credo 5,8%

Ensimmäisenä Budapestin tuliasistani arvosteluun pääsee Hedon Breweryn SMaSH IPA nimeltä Credo. Ostin Credon Beer To Go -pullokaupasta, sitä kehuneen artikkelin perusteella. Kyseinen panimo on saanut paljon kehuja oluistaan ja myös etikettiensä suunnittelusta.

SMaSH -tyylin mukaisesti panemisessa on käytetty vain Munich- mallasta ja Citra -humalaa. Lasiin kaatuva neste on sameaa ja väriltään pullon kuvauksen mukainen: puoliruskean ja amberin sekoitus. Vaahto oluessa on keveä.

Tuoksu tuo vahviten esille arvatenkin citran sitruksisuuden ja kukkaisuuden. Taustalla uumoilee munichin tuoma maltaisuus. Maku on vahvan katkera ja humalainen, kuten IPAlta odottaisikin, mutta myös maltainen runko on miellyttävästi läsnä. Suutuntumaltaan Credo on täyteläinen, jälkimaultaan kovin katkera ja hiukan hapan. Mielestäni Credo olisi ollut vielä parempaa, jos siihen olisi lisätty jotain tasapainottavaa humalaa mukaan citran lisäksi. Olut uppoaa kuitenkin hyvin mukavasti. Pitänee tutustua Hedoniin lähemmin seuraavalla Budapestin reissulla, tai jos Helsinki Beer Festivalissa on tänä vuonna heiltä jotain!


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 7/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 65/100

Simppeli ja mielenkiintoinen sitruspommi.


Mäskisuklaamuffinssi & Lambic sabayon

On taas se aika vuodesta, kun ruokabloggaajien postaukset kilpailevat keskenään romanttisimmasta ja seksikkäimmästä ystävänpäivän jälkiruoasta. Emme oluttovereiden kesken keksi mitään seksikkäämpää kuin ylijäänyt olutmäski, joten olkaapas hyvä!

Mäskisuklaamuffinssi & Lambic sabayon

Reseptissä käytettävien oluiden valinnassa lähdin sillä linjalla, mikä sopii parhaiten kyseiseen komponenttiin ja mitä oli helpoiten saatavilla. Itse resepti taasen rakentui kasaan muistellessani viimevuotista Chef Johnin ystävänpäiväpostausta, jonka simppeliys ja nopea kokoonpano inspiroi.

Muffinssi:


Mäskitahna:

n. 2dl kuivattua mäskiä (käytin viime panokertamme IPAn mäskiä, jossa oli pääasiassa pale ale ja                                     viennamaltaita.)

n. 1dl sokeria

tilkka vettä

n. 1dl ruokaöljyä


2 rl ruokaöljyä

40 g Brunbergin tummaa suklaata

1 dl Sinebrychoffin Porteria

100 g Turkkilaista jogurttia

1 kananmunaa

ripaus suolaa

1/2 dl sokeria

50 g Brunbergin tummaa suklaata, pilkottuna

3-4 dl vehnäjauhoja

Mäskitahna: Lämmitä sokeria ja vettä pienessä kattilassa, kunnes alkaa kiehua. Paahda kuivattua mäskiä paistinpannulla. Kun molemmat ovat hyvin kuumia, kaada mäski pieneen kattilaan sokerin seuraksi ja sekoita voimakkaasti. Siirrä kattila pois lämmöltä ja jatka sekoittamista, kunnes sokeri jähmettyy ja tarttuu mäskiin. Lisää öljy ja prosessoi tahnaksi sauvasekoittimella.

Muffinssi: Sulata suklaa öljyn kanssa vesihauteessa. Kun suklaa on hiukan jäähtynyt, sekoita se kaikkien nestemäisten aineiden kanssa. Lisää kuivat aineet ja siirrä taikina muffinssivuokiin. Paista uunissa 180 °C n. 15 min tai kunnes ovat kypsiä.

Lambic sabayon:

3 kananmunan keltuaista

0,5 dl sokeria

1/2 dl Lindemans Kriek kirsikkalambicia

(Jos haluat kuohkeutta vielä lisää, taittele sekaan vatkattua kuohukermaa kypsennyksen jälkeen, kastikkeen jäähdyttyä.)

Sabayon: Sekoita kaikki aineet pyöreäpohjaisessa kulhossa ja sekoita hyvin. Lämmitä kastiketta vesihauteessa koko ajan vatkaten ja vahtien lämpötilaa, jottei keltuainen kypsy yli ja kokkaroidu. Kastikkeen tulisi ensin vaahtoutua vahvasti ja sitten asettua. Kun kastike on selvästi paksuuntunut ja raaka kananmuna ei maistu, siirrä se pois hauteesta.

Lisukkeeksi murskattua suomalaista mansikkaa, tomusokeria ja sitruunamelissan lehtiä.

Kasatkaa annos kuinka haluatte, lähdin itse vähän hifistelylinjalle.


Oluttoverit toivottavat kaikille erittäin ystävällistä päivää!


 

Panimo Hiisi – Kaiku Hefeweizen

Kaiku 4,5%

Kaiku 4,5%

Hiiden Kaiku pisti sattumalta silmääni Kouvolan S-Marketissa, viime vuoden lopulla. Olimme tovereiden kanssa käyneet Varustelekan Sotimassa Ruosniemen panimon maistelutilaisuudessa, missä he esittelivät uutta “Talven Kaiku” -nimistä altbieriään, jonka pullossa paistatteli “Kymijoen beer festivalin” logo. Hiukan taustaa tutkittuani selvisikin, että kyseisellä festivaalilla on aina nimikko-oluensa ja viime kesänä se oli Panimo Hiiden Kaiku Hefeweizen! Enpä siis voinut muuta kuin kokeilla tätä harvinaisuutta.

Kaikussa on ilmava vaahto, samean kultainen ja hunajainen väri sekä reilusti hiilihapokkuutta. Tuoksussa havaitsen ensimmäisenä hiivan ja vehnän. Sitrus ja banaanikin ovat edustettuina. Maussa Hiiden weizen jatkaa samaa linjaa, mutta mukaan liittyy myös kirpeyttä ja katkeruutta. Juha kommentoi Kaikua mausteiseksi verrattuna muihin maistamiinsa hefeihin. Ruoaksi suosittelisin aasialaisia makuja, kuten vaikkapa sweet & sour salaattia.


Ulkonäkö: 7/10

Tuoksu: 14/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 26/40

Yhteispisteet: 65/100


Kelpo Hefe, pitänee ensi vuonna vierailla festivaaleilla!

Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi lempikäyttökohteistani mallasmäskille! Etenkin tässä reseptissä toimii panotuore kostea mäski. Saaristolaisleipää leipoessa pitää mennä mututuntuman mukaan, eli lisätä maltaita, siirappia ja kaljaa kunnes taikinalla on oikeanlainen koostumus. Kotikeittiöön sopiva rakenne taikinalle näkyy alhaalla kuvassa.


1 saaristolaisleipä
n. 2dl leipäjuurta (viime leipäpostauksen juuri toimi hyvin, mutta myös ylijäänyt leipätaikina kelpaa. Jätä silloin vain lisäämättä vehnäjauho!)

n. 1dl vehnäjauhoja

n. 1/2dl ruisjauhoja

n. 1dl mämmimallasta

n. 1dl mallasmäskiä

(Kaikenlaisia leseitä ja rouheita voi myös lisätä.)

ripaus suolaa

n. 1/2dl tummaa siirappia

hiukan cayennepippuria

n. 1/2dl tummaa kaljaa (parhaiten toimivat kotikalja tai kotikaljauute, tummat oluet tai alkoholittomille piimä. Seuraavaksi haluaisin kokeilla tehdä tätä milkstoutilla!)

Ylhäällä raaka taikina nousemassa, alla kypsä leipä.

– Sekoita ainekset hyvin kulhossa, kunnes taikina on tummaa, vielä kosteaa ja hieman löysää. Täytä voideltu leipävuoka taikinalla noin puoleenväliin. Anna leivän nousta rauhassa, kunnes taikina on täyttänyt lähes koko leipävuoan (voi viedä tunnin tai enemmänkin!). Esilämmitä uuni 180 °C asteeseen. Paista leipää n. 1,5 tuntia (Tämä aika on vain arvio, paistoaika on uunikohtaista!). Voitele pintaa siirapin ja veden sekoituksella ja anna sen imeytyä. Poista leipä vuoastaan ja paista vielä 30 minuuttia.  Kypsyyden voi tarkistaa tökkäämällä kuivan tikun tai veitsen keskelle leipää. Kypsyys on helppo tarkistaa myös halkaisemalla leivän. Pieni kosteus ei haittaa, leipä jatkaa vielä kypsymistään uunista poistettunakin. Anna levätä huoneenlämmössä muutaman tuntia. Säilö joko jääkaapissa tai pakastimessa.


Toivottavasti maistuu, palataan asiaan seuraavassa mäskipostauksessa!

Õllenaut – Brikett

Brikett

Brikett 10%

Õllenautin Brikettin panemisprosessissa on käytetty ohramaltaita, jotka on kuivattu skottilaisella turvesavulla (peated malt). Tällaisia maltaita käytetään myös tiettyjen viskien valmistuksessa. Turpeen aromi ja maku ovat mielipiteitä jakavia ominaisuuksia oluessa, mutta tällä kertaa ne toimivat hyvin!

Heti pullon korkattuani olohuoneeni täyttyi hyvin vahvalla, viskinomaisella tuoksulla. Komppaavina tuoksuina havaitsin myös tervan sekä savuisen ja paahteisen maltaan. Olut muistuttaa Hellerin Schenkerla Rauchbierejä, vaikkakin ne ovat ihan omassa ulottuvuudessaan savuisuuden suhteen.

Õllenautin Brikett on maultaan makean siirappinen, jossa turpeen aromi on myös vahvasti läsnä. Jälkimaussa havaitsin katkeruutta ja happamuutta. Oluesta jää rikas ja lämmin olo kurkkuun, aivan kuin olisi juonut vähän miedompaa viskiä.

Kaiken kaikkiaan Brikett on hyvin miellyttävä kokemus, joka on taas Õllenautin muita oluita muistuttaen erilainen, mitä odotin. Ruokasuosituksena tutkisin viskipairingeja ruoan kanssa (esim. savulohi tai osterit?). Mielestäni Brikett toimisi myös viskin korvikkeena, jos haluaa ottaa vähän kevyemmin.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 15/20

Maku: 12/20

Suutuntuma: 6/10

Kokonaisuus: 27/40

Yhteispisteet: 66


Viskin ystävän suosikki.

Toveri Budapestissa: Olutta etsimässä

Budapest on ollut matkakohteenani jo useamman kerran, mutta nyt ensimmäistä kertaa perehdyin paikalliseen olutkulttuuriin. Pääpainona tässä raportissa ovat pienpanimot ja niiden oluet, mutta kirjoitan tähän alkuun vähän yleisestikin asioista. Ennen matkaani selvitin aika perusteellisesti, mihin kohteisiin käyn tutustumassa ja mitä oluita kannattaa kokeilla. Taustatutkimuksessani käytin Budapestin turisti-infoja sekä ratebeerin statistiikkaa.

Suomen hintatasoon tottuneena järkytyn aina hiukan, kun käyn Budapestissa; kaupasta saa jopa parempaa olutta (volttirajoja ei ole) kuin Suomen ruokakaupoista, ja vielä halvemmalla hinnalla (esim. Arany Ászok 0,5l maksoi n. 65 senttiä). Neljä suurinta panimoa ovat Arany Ászok, Dreher, Soproni ja Borsodi, joiden tuotteita löytyy useimmista kuppiloista ja baareista, kauden paikallisten ohella. Ruin-baarit ovat iso juttu Budapestissa ja niissäkin on mukavasti tarjolla pienpanimoiden tuotteita. Suosittelen kokeilemaan näitä vanhoihin raunioihin perustettuja klubeja, vaikken tällä kertaa itse ehtinytkään!

Yleisesti ottaen kaikissa käymissäni paikoissa oli ystävällinen palvelu ja englantia osattiin tarpeeksi hyvin. En kyllä yrittänytkään kysellä mitään yksityiskohtaista, mikä saattoi auttaa asiaa. Nuorempien paikallisten kielitaito on parantunut paljon viime vuosina. Valitettavasti tämä saattaa kertoa siitä, että he ovat mahdollisesti muuttamassa paremman elintason perässä ulkomaille. Toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisesti alaan tulevaisuudessa. Pienpanimo-oluiden hinta oli suuri verrattuna perusbisseen, muttei silti liian paljon. Kahden desin maisteluannos maksoi keskimäärin 2 euroa. Pienemmissä paikoissa turvauduttiin mielestäni liikaa craft beer vallankumouksen lippulaivaan, IPAan, mutta hyvältähän ne silti maistuivat.

Tässä lista käymistäni paikoista, mitä mieltä olin niistä ja mitkä olivat mielestäni parhaat juotavat. Kannattaa muuten tsekata aukioloaikoja ennen vierailua, sillä osa paikoista voi sulkea jo kymmeneltä illalla. Kaikki kohteet sijoittuivat Pestiin eli läntiselle puolelle Tonavaa, mutta minkäs teet jos Budalla ei oikein ole mitään tarjottavaa!

Macska (Bérkocsis u. 23)

Mukavan boheemi baari ja vegaaniruokala hiljaisella sivukadulla. Hanasta löytyi pari kauden paikallista olutta ja jääkaapista pieni (ja varmasti kantiksille räätälöity) valikoima oluita. Valikoiman rajoittuneisuus ei kuitenkaan häirinnyt, sillä laatua oli hyvässä määrin. Paitsi Laláh Dry Stout. Älkää edes kokeilko.

Hopaholic  – IPA 6,5%

Reketye – Amazon Blonde Witbier 4,5 %

X – Laláh Dry Stout 4,4%

Gólem – Mandarella APA 5%

Fóti – Geisha Herbal Beer 4,5%

Csak a Jó Sör – Only Good Beer (Kertész u. 42)

Pullokaupan, olohuoneen ja kulmabaarin hybridi. Sisustuksesta tuli Tallinnan Uba ja Humal mieleen, vaikka olikin  nuhjuisempi. Kaupalla oli vakuuttava, vaikkakin pienehkö valikoima maailman parhaita oluita. Valitettavasti paikallisten oluiden valikoima oli aika rajattu, ehkä korkeista kriteereistä, mutta silti. Only Good Beer kutsui juomaan tuopillisen jotain hyvää samalla, kun selailet korkeilta seinähyllyiltä, mitä viedä kotiin. Hintatasokin oli hyvä!

Brew Your Mind – Love Session #1, Vermont ed. IPA 5%

Only Good Beer, Jonas Craft Beer House, Hopaholic, Hrabal

Hopaholic – In Hop We Trust (Akácfa u. 38)

Only Good Beerin pöydältä löytyneessä pamfletissa ehdotettiin, että kun kauppa suljetaan yhdeksältä, lähistöltä löytyy saman omistajan baari Hopaholic. Sisustus oli jotain pullokaupan ja steampunkbaarin välimaastossa. Valikoima oli kattava, vaikkakin IPAa oli muutama liikaa hanoissa omasta mielestäni, kuten Only Good Beerissäkin. Baarimikko varoitteli ottamasta Esthajnal ’16:ta sanoen sen muistuttavan After Eightia, mikä kummastutti allekirjoittanutta: pidetäänkö stouteja ja portereita alempiarvoisempina Unkarissa?

Brew Your Mind – Peach Please, Vermont ed. IPA 6,5%

Szent András – Esthajnal ’16 Mint Chocolate Stout 7%

Neked Csak Dezső! (Dohány u. 7)

Juutalaiskorttelin pienpanimobaari, missä tarjolla sekä unkarilaista että tšekkiläistä. Yläkerrassa isot, pitkät pöydät isommille porukoille. Hanasta irtosi pääasiassa Synthesis Brewlabin tuotteita. Ehkä vähän “hipsterimpi” verrattuna Hopaholiciin.

Synthesis – One Night Seduction Imperial Stout 8,2%

Synthesis – Big Red Button Smoked Red Ale 5,3%

Jónás Craft Beer House (Fővám tér 11)

Modernin gallerian/kauppakeskuksen kyljessä, Tonavan rannalla sijaitseva pienpanimobaari ja kahvila on miellyttävä paikka viettää päivää, etenkin kesällä. Lämmin kesäaurinko ja viileä jokituuli komppaavat varmasti kivasti Reketyen panimon tuotteita, joita täällä pääasiassa tarjoillaan (onhan omistaja sama).

Brandecker – Hangover Rasta Red IPA 6,5%

Reketye – Ravasz Hód Brown Ale 6,5%

Buda Porter

Élesztő (Tűzoltó u. 22)

Tiiliskivisen sisäpihan yhdellä seinustalla sijaitseva Budapestin craft beer skenen timantti, Élesztő tarjoaa eniten hanatuotteita kaikista käymistäni baareista. Ja kaikki ovat unkarilaisia pienpanimo-oluita, ilman suurempaa puolueellisuuta. Sisustus on aika minimalistinen, mutta selvästi tarkoituksella. Täältä sai maukasta olutta.

Synthesis – Hoplager For Hitchikers Pale Lager 5,3%

Mad Scientist – Saison 17 5,5%

Élesztő Sörműhely / Yeast Wörks – Black Mamma Stout 6%

MONYO – American Beauty APA 5,6%

Élesztő, Hopaholic, Neked Csak Dezső!

Léhűtő (Holló u. 12-14)

Valitettavasti visiittini läheni loppuaan ja jouduin käymään Léhűtőssa “juoksukaljalla”. Silmääni iski kuitenkin heti sisään astuessani laajan valikoiman lisäksi yksi olut, jota olin etsinyt koko Budapestin reissullani: Csuporin Bunny Hop Apa. Se kun oli esitutkimukseni perusteella maistamisen arvoinen. Baarimikkokin suositteli myös kyseistä olutta ja valitteli, etten ehtinyt pientä suurempaa tuoppia nauttia. Léhűtő on varmasti muihin verrattuna hieman kalliimpi, sijaitseehan se lähempänä turistikortteleita, mutta laatua löytyy hinnan vastapainoksi. Ja Suomeen verrattuna silti halpaa. Hiukopalaksi oli tarjolla tapasta!

Csupor – Bunny Hop APA 4,5%

BEER To GO (Ráday u. 7)

Mukava pieni pullokauppa, johon törmäsin etsiessäni yhtä toista kauppaa. Muistuttaa Helsingin Pien -olutkauppaa. Erona muihin kauppoihin BEER To Go ei myynyt kuin unkarilaisia pienpanimoiden tuotteita. Kotimainen valikoima oli ehkä laajin, mutta hiukan puolueellinen; MONYO Brewing Companyn oluita oli leijonanosa. MONYOn oma baarikin sijaitsi lähistöllä. Täältä lähti suurin osa tuliaisistani takaisin Suomeen.

BeerOdalom (Kis Salétrom u)

Monipuolisin pullokauppa, jossa vierailin. Täältä löytyi niin paikallisia (puolueettomasti), kuin myös ulkomaisia pienpanimotuotteita. Kaiken lisäksi BeerOdalom myi myös panimotarvikkeita ja pullohyllyjen alla oli laatikoittain maltaita! Hyvä hintataso.

Hrabal (Rákóczi út 11)

Tšekkiläinen olutravintola, joka on nimetty tšekkiläisen kirjailijan Bohumil Hrabalin mukaan. Tämä näkyykin sisustuksessa, sillä joka seinällä on ainakin 5 taulua miehestä. Hrabal tarjoilee siis maahantuotuja tšekkiläisiä oluita. Valikoima on hyvä ja maittava, käykää ihmeessä jos tällaiset oluet maistuvat.


Kohteet, jotka jäivät tällä kertaa käymättä (mutta ovat seuraavana listalla):

Belgian Brasserie Henri (Bem rkp. 12)

MONYO Cafe (Kálvin tér 7)

Legenda Sörfőzde Pub (Király u. 78)

Rizmajer Kézműves Sörház (Táncsics Mihály u. 110)


Suosittelen Budapestia lämpimästi oluen ystäville. Pienpanimoita löytyy kivasti ja heidän oluitaan tarjoilevia kapakoita myös. IPAt ja APAt vievät ehkä turhan paljon hanatilaa, mutta maistuvia muiden oluttyylien edustajia löytyi myös. Kannattaa vähän tutkia etukäteen paikkoja ja niiden sijainteja ennen matkaa Budapestiin. Jotkut pullokaupat ja kapakat olivat pienillä sivukaduilla piilossa.


Tähän listaan tuliaisoluiden arvosteluja:

[catlist tags=”BudapestOlut” orderby=title order=asc numberposts=10]

 

Beer Hunter’s – Mufloni Talviporter

Talviporter 6%

Beer Hunter’sin Mufloni Talviporter on kyseisen panimon sesonkiolut Alkon hyllyille. Ruokakauppojen vastine on jo arvostelemamme Mufloni Huurupukki. Humalina tällä kertaa nugget, cascade ja centennial.

Talviporter on sysimusta olut, jolla on heikko, mutta vahvan pitsinen vaahto. Tuoksussa havaitsin pääasiassa kahvia, kuivuutta, ruohoisuutta humalista sekä siirappisuutta. Maussa humalien tuoma katkeruus on pääroolissa, taustalla pieni makeus ja maltaisuus. Suutuntuma on täyteläinen, mutta valitettavan vetinen loppua kohden.

Verrattuna Huurupukkiin Talviporter on vain marginaalisesti parempi, hiukan paremmalla maullaan ja täyteläisyydellään. Korkeampi hinta maitokauppaserkkuunsa nähden ei tunnu täysin oikeutetulta.


Ulkonäkö: 6/10

Tuoksu: 12/20

Maku: 11/20

Suutuntuma: 5/10

Kokonaisuus: 25/40

Yhteispisteet: 59

Askel parempaan suuntaan, mutta silti lievä pettymys.


Kulmbacher – Kapuziner Winter-Weissbier

Kapuziner 5,4%

Kulmbacherin Kapuziner on “luonnollisen samea” hefe-vehnäolut, joka on tämänhetkisistä jouluolutkalenterin oluista auennut kovaäänisimmällä pamauksella!

Ulkonäöltään Kapusiineri on hunajaisen samea ja hiilihappoinen. Vaikuttavinta kuitenkin on sen eläväinen vaalea vaahto, joka säilyy kovin pitkään. Hiiva ja sitrus ovat päällimmäisinä mielessä tuoksutellessa, taustalla havaitsin myös aprikoosia? Parasta oluen tuoksussa kuitenkin on, kuinka se saa janoni heräämään hetkessä.

Maultaan Kapuziner muistuttaa muita hefe-weisseja hiivan, maltaan ja vehnän kolminaisuudellaan, mutta erinomaisen hedelmäinen raikkaus erottaa sen muista. Oluen vahva hiilihapokkuus tuntuu jatkuvan vielä juomisen jälkeenkin: suussakin tuntui yhä muodostuvan vaahtoa! Joulunajan vehnistä tämä on uusi suosikkini; Maku on erittäin raikas ja miellyttävä, vaikka taustalla onkin hiukan kehoa. Suosittelen tätä olutta joulupöytään monipuolistamaan valikoimaa!


Ulkonäkö: 9/10

Tuoksu: 16/20

Maku: 15/20

Suutuntuma: 8/10

Kokonaisuus: 28/40

Yhteispisteet: 76/100

Yllättävän mukava jouluvehnä.